Hei!
Miten toimitte jos saatte joltakin sukulaiselta ruman sisustusesineen?
Meillä on koti jota yritän sisustaa parhaani mukaan, mutta tuntuu että joka hiton lahjaks tulee jotain kotiin ja ne sisustusmaut kun on niin erilaisia. Joo.o
Kullanvärinen, timantein koristeltu hevonen sopii ehkä jonkun ikkunaan ja on ehkä jonkun mielestä kaunis. Ei minusta.
En pidä myöskään ryijyistä enkä synkistä tauluista.
Harmittaa, olen yrittänyt sanoa, ihmisille, että kun sisustusmaut on niin erilaisia niin on tosi vaikee ostaa mieleistä....
Turhauttavaa pitää vaatehuoneessa pölyyntymässä koristekammotuksia joita oikeasti pitää rumina.
Mutta joita ei viitsi menemäänkään heittää, kun sitten tulee taas sanomista; "Mihinkäs sä sen meiän antaman taulun olitkaan laittanut?"
Tässä suvussa ei myöskään ole sallittua kritisoida ääneen kenenkään lahjaa, se olisi pahinta että ihminen olisi niin hienohelma ettei köyhienvalitsemat kelpaa.
Anteeksi kun joudutte tämän mun tilityksen kohteeksi, kierroksia vielä vähän nostaa pikkuperheriita tuossa tunti sitten.
Tai yksi ongelmahan tässä vaan on, mun omatunto. Onko se niin, ettei lahjaa saa antaa pois?
Omatuntohan se kolkuttelee kun selittää, "ainiin, se koristehevonen on nyt korjauksessa kun imukuppi irtos..."
Toivon asiallisia vastauksia hyväntuulisilta naisilta että saadaan vähän tasapainoa tähän ketjuun.
t. Känkkäränkkä
Miten toimitte jos saatte joltakin sukulaiselta ruman sisustusesineen?
Meillä on koti jota yritän sisustaa parhaani mukaan, mutta tuntuu että joka hiton lahjaks tulee jotain kotiin ja ne sisustusmaut kun on niin erilaisia. Joo.o
Kullanvärinen, timantein koristeltu hevonen sopii ehkä jonkun ikkunaan ja on ehkä jonkun mielestä kaunis. Ei minusta.
En pidä myöskään ryijyistä enkä synkistä tauluista.
Harmittaa, olen yrittänyt sanoa, ihmisille, että kun sisustusmaut on niin erilaisia niin on tosi vaikee ostaa mieleistä....
Turhauttavaa pitää vaatehuoneessa pölyyntymässä koristekammotuksia joita oikeasti pitää rumina.
Mutta joita ei viitsi menemäänkään heittää, kun sitten tulee taas sanomista; "Mihinkäs sä sen meiän antaman taulun olitkaan laittanut?"
Tässä suvussa ei myöskään ole sallittua kritisoida ääneen kenenkään lahjaa, se olisi pahinta että ihminen olisi niin hienohelma ettei köyhienvalitsemat kelpaa.
Anteeksi kun joudutte tämän mun tilityksen kohteeksi, kierroksia vielä vähän nostaa pikkuperheriita tuossa tunti sitten.
Tai yksi ongelmahan tässä vaan on, mun omatunto. Onko se niin, ettei lahjaa saa antaa pois?
Omatuntohan se kolkuttelee kun selittää, "ainiin, se koristehevonen on nyt korjauksessa kun imukuppi irtos..."
Toivon asiallisia vastauksia hyväntuulisilta naisilta että saadaan vähän tasapainoa tähän ketjuun.
t. Känkkäränkkä
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toi on aika paha tilanne. Älä kuitenkaan lannistu. Sun ei tartte pitää kotonas yhtään esinettä, jota et sinne halua.
Olen itse samanlainen. Eli haluan itse valita, mitä on esillä ja mitä ei. Onneksi tuttavapiirini ei juurikaan osta minulle sisustusesineitä ja joskus ne ovat aivan osuviakin. Muut ovat jossain pölyä keräämässä, kunnes vien ne kirpparille tai roskiin tai jotain:)
Pidä vaan ne karseudet poissa näkyvistä. Jos rupeavat kyselemään, niin sano suoraan, että ei valitettavasti sovi valitsemaasi sisustuslinjaan, mutta kiitos kauniista ajatuksesta. Sun ei todellakaan tartte tuntea syyllisyyttä asiasta. Sehän on sun kotis, jossa sä asut ja ne käy kylässä. Jos ne olis fiksuja, ne tajuis asian, kun niitä lahjoja ei näy missään. Mut ilmeisesti ne ei oo fiksuja. Tyhmyyden edessä ei kuitenkaan tartte alistua.
Tekis ihan mieli kysyä, millainen se ryijy on - mä nääs tykkään:)
Minulla ja siipallani on onneksi hyvin samanlainen maku ja meillä oli yhteen muutettaessa jo hyvin yhteensopivia kalusteita ja esineitä, joten keskenämme meillä ei tule kinaa hankinnoista.
Anoppini osaa antaa aivan ihania, meille sopivia lahjoja, lähinnä vanhaa tavaraa ja antiikkia, jota kohtuudella keräämme, hänelle voi myös sanoa ilman loukkaantumisen pelkoa, jos emme jotain halua.
Äitini taas antaa aivan kamalia koriste-esineitä ja kyttää aina ovatko ne esillä. Hän myös kyselee kaikista esillä olevista esineistä, mistä ne ovat kotoisin ja on loukkaantunut jos joku anopin antama esine on "paremmalla paikalla"...
Hän ei vain osaa nähdä, että hänen lahjojensa tyyli on aivan erilainen kuin kotimme tyyli yleensä.
Koska en halua loukata, otan aina joitain äidin lahjoja esille, kun hän tulee käymään.
Nyt tavaraa alkaa olla niin paljon, että olen voinut sanoa kaikille, ettemme tarvitse emmekä halua enää mitään sisustustavaraa lahjaksi. Silti joulu vähän pelottaa...