mitkä fiilikset

Mikälaisia fiiliksiä teissä lapsettomuus aiheuttaa? Itse takana 6 vuoden "putki". Välillä täystaukoa koko jutusta. Hoitoja käyty, ei onnistu. Paperilla kaikki ok, mutta syytä ei tiedä. "Kaikki" lisääntyy ympärillä, ihmiset kyselee ja painostaa ja mulla alkaa kuuppaa kiristää. Ikä alkaa tulla kohta vastaan ja juoksua käydään jo kellon kanssa. Nelikymppisetkin häämöttää.

Miten sen tyhjiön, äidiksi tulemattomuuden, voi täyttää. Alkaa tuntua siltä, että sen takia parisuhdekin hajoamaan, lapsia joka paikassa, mainoksissa, naapurissa ja kaverit käy usein kylässä lasten kanssa. Töissä ei muusta puhutakaan. Paitsi sitten olen minä, ainoa kummajainen, joka elää sitä loisteliasta lapsetonta elämää, kuuntelee lastenhoitohuolia jne. Voin käydä leffassa tai shoppailemassa tai yhdellä kun siltä tuntuu. Mutta kun ei tuntuisi siltä *prkl*.

Miten tuollaisen asian voi hyväksyä?

Talossa on ollut muutaman vuoden pari tyhjää makuuhuonetta odottamassa ja ikäänkuin kaikki muistuttaa onnettomasta olotilasta.

Olen yrittänyt uusia harrastuksia, kavereita, näkökulmaa, mutta kun se paha olo on, niin se on.

Miten tämä kaikki on vaikuttanut sinun elämääsi? Mistä ne uudet elämänarvot löytää, kun paha olo lyö vasten kasvoja jatkuvasti joka paikassa?

Ce la vie!
1309
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

adoptiota?

Sitten saisit haluamasi lapsen (jos sinut hyväksyttäisiin). Tunne on sanoinkuvaamaton

Äänestä

Kommentoi aloitusta


hölmistynyt kirjoitti:

Mikälaisia fiiliksiä teissä lapsettomuus aiheuttaa? Itse takana 6 vuoden "putki". Välillä täystaukoa koko jutusta. Hoitoja käyty, ei onnistu. Paperilla kaikki ok, mutta syytä ei tiedä. "Kaikki" lisääntyy ympärillä, ihmiset kyselee ja painostaa ja mulla alkaa kuuppaa kiristää. Ikä alkaa tulla kohta vastaan ja juoksua käydään jo kellon kanssa. Nelikymppisetkin häämöttää.

Miten sen tyhjiön, äidiksi tulemattomuuden, voi täyttää. Alkaa tuntua siltä, että sen takia parisuhdekin hajoamaan, lapsia joka paikassa, mainoksissa, naapurissa ja kaverit käy usein kylässä lasten kanssa. Töissä ei muusta puhutakaan. Paitsi sitten olen minä, ainoa kummajainen, joka elää sitä loisteliasta lapsetonta elämää, kuuntelee lastenhoitohuolia jne. Voin käydä leffassa tai shoppailemassa tai yhdellä kun siltä tuntuu. Mutta kun ei tuntuisi siltä *prkl*.

Miten tuollaisen asian voi hyväksyä?

Talossa on ollut muutaman vuoden pari tyhjää makuuhuonetta odottamassa ja ikäänkuin kaikki muistuttaa onnettomasta olotilasta.

Olen yrittänyt uusia harrastuksia, kavereita, näkökulmaa, mutta kun se paha olo on, niin se on.

Miten tämä kaikki on vaikuttanut sinun elämääsi? Mistä ne uudet elämänarvot löytää, kun paha olo lyö vasten kasvoja jatkuvasti joka paikassa?

Ce la vie!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu