Jätkäkaverini on lähdössä muutaman vuoden sisään (ehkä) vaihtoon joko 3 kuukaudeksi tai jopa vuodeksi. Oon huolestunut siitä mitä meidän suhteelle käy jos hän lähtee jopa vuodeksi pois. Toivon, mutta toisaalta en usko, että pysyisimme silloin yhdessä. Kertokaa omia kokemuksianne siitä miten suhteenne on muuttunut, jos toinen on lähtenyt ulkomaille vaihtoon. Huolehdinko turhaan?
kun jätkäkaveri lähtee ulkomaille...
huolestunut
121464
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Älä nyt ainakaan tollasia mieti pari vuotta etukäteen. Poikaystävä voi silloin olla jo muutenkin entinen.
Mutta, jos ei ole suhteen saa varmasti toimimaan välimatkasta huolimatta.
Moro!
Jos suhde ei kestä toisen vaihtoon lähtöä, kyseisellä suhteelle ei olisi muutenkaan mitään tulevaisuutta. Tuollaisia asioita ei kannata turhaan murehtia etukäteen.
Oma suhteeni meni poikki sillä aikaa kun olin vaihdossa, tosin en syytä siitä välimatkaa, sillä suhteemme oli jo ennen lähtöäni monta kertaa katkolla.
Moi!
..mulla on vähän sama tilanne, mutta poikaystävä ei ole menossa mihinkään, vaan mä itse. Lähen elokuussa 8kk:ksi aupairiksi. Ollaa oltu jo yli 2 vuotta yhdessä, ja luotan siihen että ollaan vielä paluuni jälkeenkin. Helppoo tuskin tulee olemaan, sillä olen hyvin ikävöivää tyyppiä, mutta pakkohan sitä on elää omaakin elämää ja unelmiaan. Luottamusta tarvitaan.
Kommentteja.
Tyttökaveri lähti vaihtoon 6kk:ksi ja minä jäin Suomeen. Hurviteltua tuli, täysilläkin, mutta hänen paluunsa oli huippu juttu! Luulen ettei hänkään täysin 'uskollisena' pysynyt (ja miks olis pitänyt?). Ollaan yhä onnellisesti yhdessä (viidettä vuotta) ja kihloissa. Kokemuksia on monia, mutta meidän suhdetta pikku breikki piristi ja lähensi jopa!
Elämää pitää mun mielestä elää ainakin joskus kokemushakuisesti täysillä että tietää tehneensä hyvän ja oikean ratkaisun. "Se on sun elämä, eikä kenenkään muun".
.
Mullakin on asia näin päin että lähden itse syksyllä vaihtoon. Alkoi stressata se, että sitoutumisen aste meidän suhteessa ei ollut ihan selvillä. Johti siihen, että nyt ollaan ikään kuin katkolla ja mietitään mitä tehdään. Ei hajuakaan, miten käy...
... todellaki turhaan viela huolehdist jos EHKA parin vuodenpaasta jatkakaveris on lahossa...
Ja jos ehka ootte silloin viela yhessa ja jos ehka jatkaverissa todellaki sit lahtee nii ehka koko juttu vaa onki hyvasta, meinaa jos suhteenne ei kesta, ei se kestais pitkal tahtaimel muutenkaa... et ehka tammost...
otat sitten mut, mä olen paljon parempi kuin se sun entinen
Kulta lähtee siis Ruotsiin, ens kuun lopulla. Mua pelottaa kyllä. Me ollaan oltu niin tiiviisti yhdessä niin alku voi olla tosi vaikeeta! :( Tuntuu tosi pahalta, mutta täytyy koittaa kestää! Me siis ei missään nimessä olla eroamassa. Siinä on vaan pakko luottaa toiseen ja olla luottamuksen arvonen :) toukokuun loppuun asti se siellä meinaa viipyä, että ei niin kovin lyhyt aika. 3kk ois helppo juttu :)
Niin, tuo juttuhan on täysin suhdekohtainen. Itse olin vuoden vaihdossa ja pysyin uskollisena. Näin kuitenkin paljon enemmän sitä, ettei oltu uskollisia. Jos kumppani pettää, niin se vois tapahtua aivan missä tahansa ja million tahansa muutenkin. Itse vaihtoon lähteminen ei tee ihmisestä pettäjää.
Tarviiko pettämisen tällaisessa tilanteessa tarkoittaa mitään?
Sehän voi vain piristää suhdetta. Nuorella iällä ei tarvitse sitoutua liian tiukasti.
Heittää vaikka vapaan suhteen puolelle ja vakavoitua jälleen paluun jälkeen.
Minulla homma on niin päin että olen itse lähdössä puoleksi vuodeksi pois tässä reilun kuukauden kuluttua. Hiukan pelottaa ja jännittää, mutta ei auta kuin yrittää ajatella positiivisesti.
Asumme poikaystäväni kanssa nytkin eri paikkakunnilla ja hyvin on juttu kestänyt. Itselläni on vain vähän syyllinen olo, että mitenköhän poikaystäväni kokee sen että välttämättä haluan lähteä pois. Minulla ei ole aikomustakaan pettää häntä enkä usko että hänkään pettäisi minua.
Se mikä pelotta on se, että mitä mielikuvitus tekee. Eli olen joskus (jos en asioista paremmin tiedä) aika hätäinen ja pelkään aina pahinta. Kuvittelen mielessäni kaikki mahdolliset kauhukuvat ja joskus niistä kasvaa kamala peikko mieleeni enkä saa esim nukuttua kunnolla. Mutta ehkäpä tämä onkin siksi minulle hyvä kokemus, että oppisin rauhoittumaan. Ainakin toivon niin :)