45 minuuttia ja tappajat pakkohoitoon...

Pitääköhän pyytää anteeksi, olemassaoloaan vai kirota hiljaa mielessään.

Olihan tuossa asiaakin, paljonkin, mutta jäi sen kaltainen maku kyseisestä spotista että kyseinen sairaus on jo rikos sinällään ja tässä voi vain odottaa kunnes poliisi tai ambulanssi, ehkä molemmat korjaavat kadulta talteen kun on vaikka menossa ostoksille, tai muuten vain virkistäytymässä pienellä lenkillä.

Sen olen jo tiennyt pitkään että turha elätellä kenenkään toiveita mistään utopiasta tässä elävässä dystopiassa jossa ruokitaan massiivisesti joka kanavan, lehdet, televisio, radio, internet...pahoinvointia ja pelkoja.

Ilon aiheet taitavat nykyään olla pessimistisesti ajatellen peräisin saippuasarjoista ja siitä jos naapurilla tai ihan kellä tahansa menee huonosti. Mitä huonommin ja surkeammin sen makeammat naurut ja muhevammat jutut.

Kyseisestä spotista sai tosiaan sen kuvan että kyseeseen varmaan tulevat pakkokeinot kuvaan omankin sairauteni kanssa josta olen selviämässä.

Tuon syö, nuku ja ota lääkkeesi vaikka injektioina jollei muuten tunnu pillerit maistuvan, pakkohoidossa olen kokenut.
Mitään ei enää tarvitse tehdä eikä olla eikä edes siihen kykene moisessa elämässä.

En kuitenkaan puolustele niitä jotka tekevät jotain tuon kaltaista kuten tuossa kuvattiin, mutta mutta, noissa kuvioissa olleena siis mielisairaalassa pakkohoidossa en rikosten takia jollei minua "taas" nyt sikäli ennaltaehkäisevästi sinne kuskata moisen dokumentin jälkeen.

Ymmärrän jollain tapaa niitä jotka kilahtavat tai napsahtavat jossain vaiheessa tuolla "ulkona, siviilissä". Lääkevastaisuudestakin syytettynä voi sanoa että kaikki lääkkeet eivät ole hyväksi.

Vaikutti myös siltä ettei mitään lääkkeitä ole kyseiseen sairauteen, on vain lääkkeen nimikkeellä kulkevia kemikaaleja joilla tuhotaan aivosoluja, rukataan keskushermostoa, poistetaan aivojen välittäjäaineita toiminnasta. Käytännössä poistetaan sairauden oireet.

Kuva joka välittyy on se että no, hullut eivät ole enää harmittomia yleisiä ihmisten naurunalaisena olevia kummajaisia, enemmän tai vähemmän omasta vapaasta tahdostaan, vaan vaarallisia ja jollain tapaa sellaisia etteivät kuulu normaaleiden ja terveiden maailmaan lainkaan. Uskotaanko edes lääkitykseen, ja toisaalta kokemuksesta voi sanoa ettei hullun leiman saaneena laitoshoidon jälkeen tarvitse huolehtia pahemmin nykymaailmassa sellaisista rasittavista tekijöistä kuten sosiaalisista suhteista vanhempiin, sisaruksiin, sukulaisiin, ystäviin, kavereihin, tuttuihin, koska ne kaikki ovat lakanneet olemasta. Tuodaan tupakka-aski hoidon alkuvaiheessa ja hymyillään, varovaisesti kysellään että kuinka menee ja osoittautuu myöhemmin avartavaksi kokemukseksi ainakin sikäli että voi rehellisesti todeta maailman vain teennäiseksi kiiltokuvaksi josta kukaan ei välitä, eikä piittaa, sillä kaikkihan on hyvin.

Mitä tuosta sitten sanoisi, joku viisas on sanonut että pääsääntöisesti ihmiset ovat hyviä, tai oikeastaan haluavat olla hyviä, tosin eivät mielellään turhan usein.

Toivotan nyt tässä hyvää joulua kaikille, se vuoden ainoa oikeasti hyvä päivä on tulossa.

p.s.en minä purematta niele paitsi kasvissosekeittoa, kaalikeittoa ja sen sellaista.
Ai niin, olen myös nähnyt valon ja ymmärrän nyt mistä tulee sanonta, "onnellinen kuin hullu puurosta".
-olenko nyt potentiaalinen tappaja odottamassa ambulanssia ja poliisia kotiovelleni?