Moi!
Olen uusi palstalla ja ajattelin aloittaa moisella aiheella. Luin juuri Kalervo Palsan päiväkirjat, ja ne kyllä herättivät ajatuksia.
Palsan töiden pohtiminen johtaa helposti myös kysymykseen koko taiteen olemuksesta ja merkityksestä - Onko taide kauneuden ilmaisua, yhteiskuntakritiikkiä, terapiaa vai ärsyttämistä, kuten se tuntuu Palsan kohdalla enimmäkseen olevan.
Samoin Palsaan tutustuminen nostaa esille omat poikkevuudet, estot ja muut inhimilliset piirteet. Hänhän oli tavallaan yhteiskuntamme antihovinarri, joka kolkutteli sovinnaisuuden rajoja.
Itse pidän hänen taiteesta juuri sen häirintävoiman, pikkuporvarillisuuden pilkan takia. Mutta millaisia mielipiteitä se teissä kirvoittaa, hyvät palstan lukijat?
Tuolla on vielä hieman apuja, jos mielipiteen muodostaminen tuntuu hankalalta:
http://www.kiasma.fi/palsatesti/
Olen uusi palstalla ja ajattelin aloittaa moisella aiheella. Luin juuri Kalervo Palsan päiväkirjat, ja ne kyllä herättivät ajatuksia.
Palsan töiden pohtiminen johtaa helposti myös kysymykseen koko taiteen olemuksesta ja merkityksestä - Onko taide kauneuden ilmaisua, yhteiskuntakritiikkiä, terapiaa vai ärsyttämistä, kuten se tuntuu Palsan kohdalla enimmäkseen olevan.
Samoin Palsaan tutustuminen nostaa esille omat poikkevuudet, estot ja muut inhimilliset piirteet. Hänhän oli tavallaan yhteiskuntamme antihovinarri, joka kolkutteli sovinnaisuuden rajoja.
Itse pidän hänen taiteesta juuri sen häirintävoiman, pikkuporvarillisuuden pilkan takia. Mutta millaisia mielipiteitä se teissä kirvoittaa, hyvät palstan lukijat?
Tuolla on vielä hieman apuja, jos mielipiteen muodostaminen tuntuu hankalalta:
http://www.kiasma.fi/palsatesti/
Vastaukset 9
Vanhimmat
on tälläkin palstalla väännetty kättä aiemminkin. Hän on yksi ristiriitaisimmista ja paljon keskustelua herättäneistä taiteilijoistamme. Tutustuin hiukan paremmin hänen taiteeseensa Kiasmassa olleen laajan postuumin näyttelyn yhteydessä, joten olen pystynyt muodostamaan siitä jonkinlaisen kuvan.
Kulunutta kliseetä käyttäen Palsa maalasi vereslihalla, kuvat ovat hänen sisimpänsä aito ja tosi esiintulo. Kuten kaikilla taiteilijoilla töitten taso vaihteli laadullisesti, sisällöllisesti ne sen sijaan olivat jokseenkin johdonmukaisen linjan toteutusta. Ja juuri sisältö on ollut se, joka eniten on saanut ihmiset takajaloilleen.
On todella sääli, että Palsa kuoli niin varhain ja nuorena, hänessä oli ainesta vaikka mihin. Nyt vastaava esilletulo tuskin aiheuttaisi erityistä huomiota, onhan meillä jo Takalo-Eskolat, Vuorelat ja muut irtiottajat. Ennen Palsaa taitaa vain Åke Mattas olla samaa kaliiberia ja häntä arvostetaan selvästi enemmän kuin Palsaa.
"Kulunutta kliseetä käyttäen Palsa maalasi vereslihalla, kuvat ovat hänen sisimpänsä aito ja tosi esiintulo."
Tuota mietin itsekin. Toisaalta on selvää, että hän halusi myös provosoida, ja saada mainetta hulluna ja perverssinä taiteilijana. Eli töissä voi olla mukana vahva tietoinen elementti häiritä, korostaa noita sisäisiä ahdistuksia. Ehkä jopa vain halu erottua muista, koska Lapin näkyvyys tuon ajan taidemaailmassa ei ollut kovin hyvä.
"Kuten kaikilla taiteilijoilla töitten taso vaihteli laadullisesti, sisällöllisesti ne sen sijaan olivat jokseenkin johdonmukaisen linjan toteutusta."
Käsittääkseni Palsa teki tuon osin tarkoituksella, eli ei luonut omaa kuvallista kieltään, niin kuin tapana on. Muistan hänen kirjoittaneen, että haluaa aina yllättää, ja siksi vakiintunut tyyli ei tullout kysymykseen.
"Ja juuri sisältö on ollut se, joka eniten on saanut ihmiset takajaloilleen."
Varmaan aikakausi oli vielä otollinen noille töille. Nykypäivänä eivät olisi (mikään ei taida olla) kovinkaan hätkähdyttäviä.
En kovin paljoa tiedä Palsasta enkä ole lukenut hänen päiväkirjojaan, jonkin maalauksen Kiasmassa jossain vaiheessa näin. Mieleeni jäi vahvasti maalaus, jossa lunta satoi sisään huoneeseen. Jätti mieleen vilun. :) Katsoin myös tuossa aloituksessa olleen nettiosoitteen testin kuvat.
Olisi mielenkiintoista ollut tavata hänet livenä, ja sitten tehdä omia havaintoja hänestä. Tuntuu, että maalaukset ja hänen kirjoituksensa eivät kerro välttämättä kaikkea tarvittavaa hänestä. Vaikka kuvat ovat jotenkin todella rumia ja rujoja, joita en omalla seinälläni haluaisi katsoa, ne kuitenkin herättävät voimakkaan kiinnostuksen Palsaan henkilönä ja taiteilijana. En ollenkaan ihmettele, että häneen suhtaudutaan niin kiihkeästi joko puolustaen että inhoten. Minulle näyttäytyy tuo hänen kuviensa rujous pakonomaisena tarpeena selviytyä jotenkin hengissä, maalata ja piirtää ajatukset ulos, etteivät ne pakahduta itseä. Tämmöisiä mietin, mutten ole varma mistään sanomastani ... siksi olisikin ollut mielenkiintoista tuntea tämä Palsa.
ja taiteilijan työt eivät välttämättä ole yksi ja sama asia. Siten tutustuminen taiteilijaan, siis oikea tutustuminen eikä satunnainen tapaaminen, voi olla melkoinen yllätys. Harva kuvataiteilija pystyy sanoin ilmaisemaan sitä, minkä hän tekee kuvillaan. Palsa tosin on myös kirjoittanut yhdensuuntaisesti kuviensa kanssa mutta sekään ei takaa, että hän kasvotusten toisen kanssa avautuisi vastaavalla tavalla.
Niin arvelenkin. Jotenkin Palsan työt jättävät kysymysmerkin ilmaan, haluaisi tietää hänestä enemmän, vielä yli sen mitä hänen kuvansa kertovat. Saattaisi olla, että sisäisen rajuudesta ei "näkyisi ulos" mitään, raju sanottava purkautuu kuviin eikä rumuutta tarvitse toteuttaa elämällä kuvien tapaan. Tai jotain sinne päin. :)
Eikö taiteilijan tehtävä ole "tuottaa" taidettaan, eikä esitellä itseään. Jos hän on valinnut kuvataiteen, yksi syy siihen saattaa olla, ettei ole kovin ulospäinsuuntautunut, ts. hyvä esiintyjä.
Toinen syy Palsan kohdalla on varmaan se, että moisen taiteen julkituominen löi vahvan leiman taiteilijan otsaan ja on hyvin ymmärrettävää, että tarvittavan rohkeuden kerääminen vaati aikansa, ehkä aika vain loppui hieman kesken. Jossain arvotelussa luki, että hän asetti taiteensa elämänsä edelle, ja tuo lienee hyvin totta. Muuten on vaikea ymmärtää, miten hän kesti pienen paikan ahdasmielisyyttä niinkin hyvin.
Olen myös sitä mieltä, että hän on yhä varsin väärinymmärretty persoona. Puheet pornosta, perverssioista ja mielen pimeästä puolesta johdattavat katsojan harhaan, koska ne eivät ole Palsan todellinen sanoma. Palsan taiteen todellinen sanoma on enemmän antijantelaisuutta, taistelua ahdasmielisyyttä ja kulissiporvarismia vastaan, siis varsin yhteiskunnallista kritiikkiä, vaikka sitä ei ehkä heti huomaa.
Kaiken takana on halu nähdä ihminen sellaisena kun tämä on, eikä kaunistella näkemäänsä ja suodattaa ihmisyyden piilotettuja puolia pois, niin kuin valtaosa taiteesta tekee. Siis jollain tavalla myös tarve tulla hyväksytyksi omana itsenään, eikä pakottaa itseään vallitsevan enemmistön muottiin. Palsahan kasvoi hyvin huonoissa oloissa, naapurien halveksuvien silmien alla köyhässä talossa, jossa trokattiin, juopoteltiin, tapeltiin ja huoratiin.
On aivan liian helppoa kuitata Palsa häiriintyneeksi perverssiksi. Sellaiset kommentit kertovat kertojastaan paljon enemmän kuin Palsasta. Häiriintynyt perverssi ei maalaa tuhatta taulua.
elänytkään kuvien tapaan (ainakaan kirjallisten lähteiden perusteella), vaan hänen taiteessa kyse oli juuri mielikuvitusmaailmasta, utopista, jossa ihminen saisi olla kokonainen kaikkine (perversseiksikin määritetyine) mieltymyksineen.
Palsa on suomalaisista taiteilijoista ollut se tärkein mulle ja osannut kuvata loistavasti ihmistä.
Palsa oli taitava, mutta omana aikanaan liian originellina pidetty taiteilija. Palsan tuotannosta parhaaksi teokseksi nostaisin "Kuolema kokouksessa".