nojailen tunturipaateen
pieni sen rinnalla olen
sopuli tirkistelee kanervikosta
hetken kuluttua se jatkaa vaellustaan
ajattelikoahan
pieni tuon rinnalla olen
kaikki me valtajat täällä
pieniä olemme
poro pärskähtää koivikossa
hyttyset kiusaa
lähden laskeutumaan kohti puron uomaa
kuusten suojaan
kuukkelitulille
ne hiljaiset kumppanit
tulevat aina
taas pienen tarinan niille kerron
kovin on vaikeaa
jättää tätä
palata takaisin
arkeen ja hälyyn
tänne jää sopuli vaeltamaan
kuukkeli
uutta kulkijaa kuuntelemaan
poro jatkaa omia polkujaan
täältä jää minuun
kaipuu tunturin tuuleen
puhdistavaan
pieni sen rinnalla olen
sopuli tirkistelee kanervikosta
hetken kuluttua se jatkaa vaellustaan
ajattelikoahan
pieni tuon rinnalla olen
kaikki me valtajat täällä
pieniä olemme
poro pärskähtää koivikossa
hyttyset kiusaa
lähden laskeutumaan kohti puron uomaa
kuusten suojaan
kuukkelitulille
ne hiljaiset kumppanit
tulevat aina
taas pienen tarinan niille kerron
kovin on vaikeaa
jättää tätä
palata takaisin
arkeen ja hälyyn
tänne jää sopuli vaeltamaan
kuukkeli
uutta kulkijaa kuuntelemaan
poro jatkaa omia polkujaan
täältä jää minuun
kaipuu tunturin tuuleen
puhdistavaan
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hienosti kerrottu luontoruno, voin melkein aistia
tunturituulten raikkaat tuulahdukset.
K i i t o s !
Mukavaa kun pidit
Siellä kaukana kaikesta Joulupukin maassahan nänä tällaiset sytyy
... Tuoltahan se vaeltaminen juuri tuntuupi, tosin itse en ole sopuleihin koskaan reissuillani törmännyt! :)
Semmoista siellä
Voin paljastaa
Se sopuli on tätä sanojan vapautta
pikkusen kuvitella
Tämä runosi on täydellinen kuvaus Lapin luontoa,
näin ainakin sen koen tekstissäsi.
En ole koskaan Lapissa käynyt, mutta melkeinpä
runosi myötä siellä nyt pääsin piipahtamaan.
Elävistä kuvistasi kiitos.
mukava kun pidit
Kiitos