Homeallergia ei ole allergiaa

RUOKA-AINEALLERGIAT JA YLIHERKKYYDET

JOHDANTO

Ruuan aiheuttamat yliherkkyysreaktiot ovat yleistyneet nopeasti. Varsinkin lapsilla ruoka-aineallergiat ja muut yliherkkyydet ovat lisääntyneet. Tavallisimpia allergiaa aiheuttavia ruoka-aineita ovat: viljatuotteet, maito, kala, kananmuna, tomaatti, pähkinät, hedelmät ja vihannekset.

Ruoka-aineyliherkkyydet jaotellaan spesifisiin (allergiat) ja epäspesifisiin yliherkkyysreaktioihin. Ruoka-aineiden aiheuttamat ns. epäspesifit yliherkkyysreaktiot eivät johda vasta-aineiden muodostukseen. Epäspesifejä ruoka-aineyliherkkyyksiä aiheuttavat mm. juustojen, viinien, suklaan ja mansikoiden sisältämät amiinit.

Ruoka- ja ympäristöallergioiden on todettu liittyvän moniin terveydellisiin ongelmiin, jotka vaikuttavat lähes kaikkialla kehossa, vaivat saattavat olla lieviä ruuansulatusongelmia ja suolistotulehduksia tai vaikea-asteisempia, kuten keliakia, niveltulehdukset ja krooniset infektiot.

Allergiat on myös yhdistetty moniin keskushermoston häiriötiloihin, kuten depressioon, ahdistukseen ja krooniseen väsymykseen (CFS-syndrooma).

Ruoka-aineallergiat aktivoivat immuunisysteemiä syntetisoimaan ja vapauttamaan soluista reaktiivisia kemikaaleja, kuten histamiinia, sytokiineja, lymfokiineja ja interferoneja. Nämä hormoninkaltaiset aineet vaikuttavat tehokkaasti solujen fysiologiaan, aiheuttaen pitkäaikaisia muutoksia immuuni-, sisäeritys- ja hermostojärjestelmään.

Koska myös kehoon tulleet myrkyt pystyvät aikaansaamaan samantapaisia reaktioita, ruoka-aineallergiat ja kehon myrkytystilat ovat kliinisessä mielessä hyvin samankaltaisia.



RUOKA-AINEALLERGIOIDEN HISTORIAA
JA NYKYPÄIVÄÄ

Tiettävästi ensimmäiset ruoka-aineallergiaoireet on dokumentoinut Hippokrates, kun hän havaitsi, että maito saattoi aiheuttaa ruuansulatushäiriöitä ja nokkosrokkoa (urtikaria). Vuonna 200 jkr Galen kuvasi vuohenmaitoallergiatapauksen ja 1679 Willis havaitsi, että viinin juonti laukaisi eräillä henkilöillä astmareaktion. 1930 Rinkel kuvasi ensimmäisen kerran ruoka-aineyliherkkyyksiä, jotka poikkesivat klassisista anafylaktisista reaktioista. Oireet, joita hän kuvasi tapahtuivat useiden tuntien tai päivien kuluttua ruuan nauttimisesta (1).

Nykyisin ruoka-aineyliherkkyyksiä ja atopiaa sairastavien ihmisten määrät ovat lisääntyneet valtaisasti.Yliherkkyydet. joihin liittyy esim. keuhko-oireita ja astmaa ovat lisääntyneet 50 % viimeisen vuosikymmenen aikana (2). On arvioitu, että ruoka-aineiden aiheuttamasta atooppisesta ihottumasta kärsii 10-15 % väestöstä jossain vaiheessa elämäänsä (3,4).

Ruuan aiheuttamia haitallisia reaktioita on todettu 25 % lapsista (5). Eräät tutkijat jopa väittävät, että ruoka-aineallergiat ovat pääasiallinen syy useimpiin oireisiin, joita ei ole pystytty diagnosoimaan.

Miksi sitten yliherkkyydet ovat lisääntyneet niin voimakkaasti? Ruoka-aineet, jotka tavallisesti aiheuttavat oireita, ovat usein piilotettuina teollisesti valmistetuissa valmisruuissa (6). Monet ruoka-aineet sisältävät nykyisin säilöntäaineita, stabilointiaineita, keinotekoisia värejä ja makuaineita ja usein myös lääkejäämiä kuten penisilliiniä. Eräät tutkijat arvelevat, että lisääntynyt ilman, veden ja ruuan kemiallinen saastuminen on pääasiallinen syy yliherkkyyksiin. Myös ruokien sisältämät hyönteismyrkkyjäämät saattavat rasittaa elimistöä.

Muita mahdollisia syitä lisääntyneisiin ruoka-aineyliherkkyyksiin saattavat olla: lasten liian aikainen siirtyminen kiinteään ravintoon; kasvien geneettinen manipulaatio mahdollisesti synnyttämät ruoka-ainerakenteet, jotka ristireagoivat kehon normaalien kudosten kanssa; liian yksipuolinen ravinto, jolloin toistuva päivittäinen altistuminen samoille ruoka-aineille aiheuttaa yliherkkyyksiä.



RUOKA-ALLERGIOIDEN SYY JA KEHITTYMINEN

On selvästi osoitettu, että ruoka-aineallergiat ovat periytyviä (7) On havaittu, että allergiaa sairastavan lapsen vanhemmilla ja sisaruksilla on usein allergioita. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että kun molemmat vanhemmat olivat allergisia, 67 % heidän lapsistaan oli allergia. Kun vain toisella vanhemmalla oli allergia, lapsista 33 % oli allergisia (8).

Hapottomasta mahasta ja/tai haimaentsyymien puutteesta johtuvan puutteellisen ruuansulatuksen on myös arveltu olevan merkittävä syy ruoka-aineallergioihin. Kun proteiinit eivät pilkkoudu aminohapoiksi, dipeptideiksi tai lyhytketjuisiksi polypeptideiksi, ne säilyttävät antigeeniset ominaisuutensa. Nämä antigeenit voivat päästä vuotavan suolen kautta verenkiertoon ja kosketukseen kehon immuunipuolustuksen kanssa, jolloin syntyy krooninen immuunisysteemin herkistyminen.



ALLERGIAOIREET

Ruoka- ja ympäristöallergeenien on todettu liittyvän moniin terveydellisiin ongelmiin, jotka vaikuttavat lähes kaikkialla kehossa. Niiden on todettu liittyvän migreenin (9), ekseemaan (10), laskimotulehduksiin (11), artriittin, koliittin (12), virtsan pidätyshäiriöön, korvatulehduksiin, sappirakon sairauksiin (13), lapsien yliaktiivisuuteen (14), hypotensioon (15), urtikariaan (16, 17), astmaan (18), viherkaihiin (19) ja moniin muihin sairaustiloihin. Taulukossa 1 on luettelo oireista tai sairauksista, jotka saattavat liittyä ruoka-aineallergioihin.

Taulukko 1. SAIRAUDET JA OIREET, JOTKA SAATTAVAT LIITTYÄ RUOKA-AINEALLERGIOIHIN


Ruuansulatus
• pahoinvointi
• ripuli
• ilmavaivat
• lasten koliikki
• vatsakivut
• ruokahaluttomuus
• ummetus
• imeytymishäiriöt
• gastriitti
• haavainen paksusuoli
• pohjukaissuolihaavat
• ärtynyt paksusuoli
• keliakia
• lihavuus
Lihaksisto
• nivelkivut
• alaselkäkivut
• bursiitti

Autoimmuunihäiriöt
• nivelreuma
• SLE
• ALS
• MS-tauti

Neurologia
• päänsärky
• heikotus
• unettomuus
• ärtyneisyys
• hyperkinesia
• depressio
• ahdistus
• persoonallisuusmuutokset
• migreeni
Hengitystiet
• yskä ja vinkuva hengitys
• krooninen nuha
• astma
• toistuva keuhkoputken tulehdus
• toistuva korvatulehdus
• veriyskökset
Immuunipuolustus
• krooniset tulehdukset

Ihotaudit
• akne
• ekseema
• kutina
• nokkosrokko
• angioedeema
• ihotulehdus

Virtsatiet
• virtsan karkailu
• krooninen virtsarakon tulehdus
• nefroosi

Muita
• heikotus
• hypoglykemia
• anemia
• sinuiitti
• eosinofiilia
• sydämen rytmihäiriöt
• uupumus





IMMUUNISYSTEEMIN LUOKITTELU

Immuunisysteemi on monimutkainen molekyyliverkosto, jonka tehtävä on suojella ihmisisäntää vieraita mikrobeja, viruksia ja parasiitteja vastaan. Immuniteetti jaetaan kahteen pääluokkaan: 1) synnynnäinen immuniteetti ja 2) hankittu immuniteetti.



Synnynnäinen immuniteetti

Kun immuniteetti toimii moitteettomasti se pystyy estämään kaikkien mahdollisten vieraiden mikrobien ja toksiinien hyökkäykset, jotka saattaisivat aiheuttaa kudostuhoa. Synnynnäiseen immuniteettiin kuuluu:

1) Fagosytoosi, jossa valkosolut kuten neutrofiilit ja makrofaagit pystyvät tuhoamaan vieraat bakteerit ja solurakenteet. 2) Mahahapot, jotka pystyvät tuhoamaan suurimman osan ruuan mukana tulevista bakteereista, 3) Komplementtisysteemi, jonka klassinen ja oikotiereitti pystyy tuhoamaan vieraita mikrobeja.



Hankittu immuniteetti

Hankitulla immuniteettilla on kehossa erittäin tehokas ja spesifi kyky eliminoida vieraita antigeeneja, kuten patogeeneja bakteereja, viruksia, toksiineja jne. Hankittu immuniteetti jaetaan kahteen osaan.

1) Humoraalinen eli B-soluimmuniteetti, jonka tehtävänä on vasta-aineiden valmistaminen.

2) Soluvälitteinen immuniteetti eli T-solu-immuniteetti, joka synnyttää aktiivisia lymfosyyttejä, jotka eri tavoin osallistuvat vieraiden mikrobien ja solurakenteiden tuhoamiseen.



ALLERGIOIDEN JA IMMUUNITEETIN VÄLINEN YHTEYS

Hankittu immuniteetti osallistuu laajasti allergisiin raktioihin. Aineita, jotka käynnistävät allergisen reaktion kutsutaan antigeeneiksi. Tavallisesti antigeenit ovat proteiineja tai isoja polysakkarideja joiden molekyylipaino on suurempi kuin 8000 Da.

Ruuan sisältämät antigeenit muodostavat suurimman antigeenireservin, jolle immuunisysteemi saattaa altistua (20). Ruuansulatuskanavan pinta-ala on arvioitu suuremmaksi kuin tenniskentän, josta syystä se on suurin immuunireaktiivinen pinta kehossa. Immunologisesti välittyvä ruoka-aineallergia on seurausta ruoka-aineiden, ruuansulatuskanavan, kudosten syöttösolujen, kiertävien basofiilien ja ruoka-antigeeneille spesifisten vasta-aineiden välisistä vuorovaikutuksista.

Vasta-aineita on viittä pääluokkaa: IgA, IgD, IgE, IgG ja IgM (Ig tarkoittaa immunoglobuliinia ja seuraava iso kirjain immunoglobuliiniluokkaa). IgE:llä on tärkeä merkitys parasiittien vastaisessa puolustuksessa ja se osallistuu myös klassisten allergioiden aiheuttamaan välittömään yliherkkyysreaktioon. Muut vasta-aineet, erityisesti IgG näyttää osallistuvan viivästyneisiin yliherkkyysreaktioihin. IgG:n osuus kaikista verenkierrossa olevista vasta-aineista on 80 %.



YLIHERKKYYSREAKTIOT (ALLERGIAT) JAETAAN NELJÄÄN PÄÄTYYPPIIN.

Immuunijärjestelmän tarkoituksena on pääasiassa suojella isäntää vierailta mikrobeilta ja antigeeneilta, mutta liian voimakas tai väärin suunnattu immuunivaste voi johtaa kudostuhoon ja sairauksiin. Ruoka-aineallergiat ovat yksi tyyppiesimerkki tällaisesta immuunivälitteisestä tuhosta. Allergiat jaetaan neljään päätyyppiin:





Tyyppi I : välitön yliherkkyysreaktio

Nämä reaktiot tapahtuvat alle kahden tunnin sisällä kontaktista antigeenin kanssa. Antigeeni sitoutuu syöttösolun tai basofiilin pinnalla olevaan IgE vasta-aineeseen ja aiheuttaa voimakkaiden kemiallisten välittäjä-aineiden vapautumisen (histamiini, leukotrieenit jne). Syöttösolujen sijainnista riippuen reatiot tapahtuvat eri puolilla kehoa. IgE välitteiset reaktiot ovat usein voimakkaita ja jopa hengenvaarallisia varsinkin jos seurauksena on anafylaktinen shokki.



Tyyppi II: sytotoksinen reaktio

Näissä reaktioissa IgG tai IgM vasta-aineet sitoutuvat vieraan solun pinnalla oleviin antigeeneihin. Sitoutuneet vasta-aineet aiheuttavat komplementtisysteemin aktivoitumisen, joka johtaa solun tuhoutumiseen.



Tyyppi III: immuunikompleksivälitteinen reaktio

Liukoisia immuunikomplekseja muodostuu kun vasta-aineet sitoutuvat antigeeneihin. Tavallisesti fagosyytit eliminoivat syntyneet immuunikompleksit. Joissain tapauksissa näiden kompleksien sitoutuminen kudoksiin ja verisuoniston seinämään aiheuttaa kudostuhoa. Kudostuhoa pahentavat entisestään syöttösoluista vapautuneet vasoaktiiviset amiinit, jotka lisäävät verisuonten läpäisevyyttä ja lisäävät immuunikompleksien takertumista. Immuunikompleksit aktivoivat myös komplementtisysteemin. Tyyppiä III olevat reaktiot ovat tavallisesti viivästyneitä, ne tapahtuvat tuntien, jopa päivien kuluttua altistuksesta.



Tyyppi IV: T-soluvälitteinen reaktiotyyppi

Tämä viivästynyt yliherkkyysreaktio tapahtuu pääasiassa T-solujen välityksellä, sen jälkeen kun allergeeni on kiinnittynyt limakalvon pinnalle. Herkistyneet T-solut stimuloituvat kohdatessaan uudelleen vieraan antigeenin ja aiheuttavat tulehdusreaktion yleensä 36 - 72h kuluttua kontaktista. Tyyppi IV yliherkkyysreaktiossa ei tarvita vasta-aineita.



IgE ja IgG VASTA-AINEET ALLERGIOISSA

IgE-vasta-aineet laukaisevat allergisen reaktion kun ne tunnistavat suoliston syöttösolujen pinnalla vieraan antigeenin ja käynnistävät kemiallisten välittäjäaineiden tuotannon (histamiini, proteoglykaanit, leukotrieenit). Syöttösoluista vapautuneet reaktiiviset kemikaalit vaikuttavat voimakkaasti ympäröivään suoliston kudokseen lisäämällä suoliston läpäisevyyttä, joka lisää antigeenien pääsyä verenkiertoon. Allergiset reaktiot saattavat siirtyä myös muihin kohde-elimiin aiheuttaen erityyppisten kroonisten immuunireaktioiden syntymisen. Koska IgE välitteiset nopeat allergiareaktiot ovat usein hankalimpia, monet lääkärit testaavat pelkästään niitä tyyppi I allergisten reaktioiden toteamiseksi (21-25). Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on kuitenkin näyttöä sille, että myös IgG-vasta-aineita voidaan käyttää allergioiden merkkiaineina. Itse asiassa eräissä tutkimuksissa on arvioitu, että IgG ja sen kompleksit ovat osallisena 80 %:ssa ruoka-aineyliherkkyyksistä (26). Nämä reaktiot ovat tavallisesti viivästyneitä, jolloin oireet ilmaantuvat vasta tuntien tai jopa päivien kuluttua altistumisesta. Vatn ym. havaitsivat tutkimuksessaan, että 60 % ruoka-aineyliherkkyysreaktioista oli viivästyneitä (27).

Vaikka myös IgE saattaa osallistua viivästyneisiin reaktioihin useat tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että viivästyneet reaktiot välittyvät pääasiassa IgG:n välityksellä. IgE:n puoliintumisaika on verenkierrossa muutamia päiviä ja syöttösoluissa noin 14 päivää. Kiertävän IgG:n puoliintumisaika on sen sijaan 21 päivää ja syöttösoluissa se säilyy 2-3 kuukautta (28). Nykytiedon valossa IgG:n analysoiminen on siis mielekästä kun halutaan selvittää viivästyneitä, ei-anafylaktisia, "piileviä allergioita, joita ei voida havaita tavanomaisilla IgE-testeillä kuten RAST:lla tai ihotesteillä.

Monet tutkimukset viittaavat siihen, että IgG:llä on merkitystä ei-IgE, syöttösoluvälitteisissä sairauksissa kuin myös monissa ruoka-aineallergioissa (29-33). IgG voi aiheuttaa basofiilien degranulaation, jolloin soluista vapautuu histamiinia ja muita välittäjäaineita. Morgan ym. osoittivat kaksoissokko/plasebo tutkimuksessaan, että katkarapu-spesifiset IgE- ja IgG-vasta-aineet olivat merkitsevästi koholla katkarapuyliherkkyyspotilailla verrattuna kontrolliryhmään (34).

On myös arveltu, että jotkin ruoka-aineyliherkkyysreaktiot välittyisivät tyyppi II tai tyyppi III yliherkkyysreaktion kautta, jolloin komplementtisysteemin käynnistyminen aiheuttaisi mm. syöttösolujen aktivaation. Lisäksi syntyneet IgG-immuunikompleksit voivat aiheuttaa lukuisan joukon systeemisiä ongelmia.



IgE:n JA IgG:n FYSIOLOGIA

Paitsi, että IgE:tä ja IgG:tä voidaan käyttää ruoka-antigeenien merkkiaineina, niillä on myös merkittävä tehtävä ruuansulatuskanavan immuunitoiminnoissa. Kokeellisissa malleissa, IgG:n on todettu lisäävän suoliston läpäisevyyttä (35). Korkeita pitoisuuksia IgG:tä ruoka-aineantigeeneja vastaan on havaittu eräissä kliinisissä tiloissa, jotka liittyvät suoliston lisääntyneeseen läpäisevyyteen kuten IgA:n puutos ja tulehduksellisissa paksun suolen sairauksissa (36).

IgG:n ja IgE:n tuotantoa säätelee ainakin kaksi sytokiinia, interleukiini-4 (IL-4) ja interferoni g (IFN-g). On osoitettu, että lisääntynyt IgG ja IgE tuotanto saattaa johtua heikentyneestä IFN-g:n estovaikutuksesta (37,38). Arvellaan, että IL-4:n ja IFN-g:n häiriintynyt immuunisäätely lisää IgG:n ja IgE:n tuotantoa (39).



RAST-, IHO- JA ALTISTUSTESTIT

Monet allergologit uskovat, että oraalinen ruoka-ainealtistustesti on luotettavin ja herkin testi välittömien ruoka-aineallergioiden toteamiseksi ja kansainvälisesti katsotaan, että ruoka-aineallergiaa ja yliherkkyyttä voidaan pitää varmistettuna vain, jos sen määritys perustuu toistettuun lumevalvottuun kaksoissokkotekniikalla tehtyyn välttämis-altistuskokeeseen. Se on kuitenkin kallis, aikaa vievä ja saattaa olla potilaalle vaarallinen (40). Lisäksi viivästyneiden yliherkkyysreaktioiden toteamiseksi altistustesti on hankala.

Koska RAST-ja ihotesti mittaavat ainoastaan IgE-välitteisiä reaktioita, niistä ei ole lääkärille apua viivästyneiden yliherkkyysreaktioiden toteamisessa (28). Ihotestejä pidetään varsin hyvinä IgE-välitteisten kala-, muna- ja vilja-allergioiden tutkimuksessa, kun taas esim. suklaan mansikan, sitrushedelmien, tomaatin ja lisäaineiden tutkimuksessa ihotestit eivät toimi juuri lainkaan. Gwynn ym. osoittivat, että syy miksi potilaat, joilla oli keuhkoallergiaoireita, eivät reagoineet positiivisesti iho- tai RAST-testiin, johtui siitä, että viivästyneen yliherkkyysreaktion aiheutti IgG-vasta-aineiden eräs alaluokka (IgG4) (41).





--------------------------------------------------------------------------------


RUOKA-AINEALLERGIOIDEN TOTEAMIMEN ENTSYYMIMÄÄRITYSMENETELMÄLLÄ (ELISA) SEERUMISTA

Nykyisin on alettu käyttää yleisesti seerumin vasta-ainemäärityksiä ruoka-aineallergioiden selvittelyssä. IgE ja IgG-vasta-aineiden määrittäminen seerumista on turvallinen, edullinen ja suhteellisen herkkä menetelmä ruoka-aineallergioiden selvittämiseksi, varsinkin silloin kun ihotesteillä ei ole saatu tuloksia. Siitä on suuri apu sekä IgE-välitteisten että viivästyneiden IgG-välitteisten allergioiden selvittämisessä. Koska yhdelle ELISA-levylle voidaan kiinnittää 96 eri ruoka-ainetta voidaan hyvin nopeasti testata suuri määrä erilaisia ruoka-aineita.



ELISA RUOKA-AINEALLERGIATESTI (kuva 1)

Nykyisin on alettu käyttää yleisesti seerumin vasta-ainemäärityksiä ruoka-aineallergioiden toteamiseksi. IgE ja IgG-ruokavasta-aineiden määrittäminen seerumista on on turvallinen, edullinen ja suhteellisen herkkä menetelmä ruoka-aineallergioiden toteamiseksi. Siitä on suuri apu sekä IgE-välitteisten että viivästyneiden IgG-välitteisten allergioiden selvittämisessä.

Testi mittaa IgE- ja IgG-luokan allergiavasta-aineita ruoka-aineille ja se voidaan ottaa ruokailuajoista riippumatta mihin vuorokauden aikaan hyvänsä. Tarvittava seeruminäyte kestää hyvin kuljetusta pitkienkin matkojen päähän.Tämä testi mittaa ns. spesifistä yliherkkyyttä eli allergiaa.

Vasta-aineet määritetään entsyymimenetelmällä (ELISA) ja tulokset ilmoitetaan semikvantitatiivisesti asteikolla 0 :sta 3 :aan, jossa 0 tarkoittaa, että vasta-aineita ei ole löytynyt ja 3 voimakkaasti kohonnutta vasta-ainepitoisuutta. Lukemat 1 ja 2 tarkoittavat hieman kohonneita vasta-ainemääriä. Vastauskaavakkeessa vasta-ainepitoisuudet ilmoitetaan myös väritunnuksilla liikennevalojen tapaan: vihreä ilmaisee, että vasta-aineita ei ole löytynyt ja punainen suuria vasta-ainemääriä. Keltainen ja vaaleanpunainen ovat hieman kohonneiden vasta-ainemäärien tunnusvärit.

Immuunipuolustuksen vajavuustilat ja tietyt lääkehoidot, ennenkaikkea kortisonilääkkeet, elinsiirtoreaktioita estävät immunosuppressiiviset lääkkeet ja solumyrkyt häiritsevät ruoka-aineyliherkkyystestiä merkittävästi.



Ruokavalion vaikutus yliherkkyystestiin

Testi olisi hyvä ottaa ennenkuin on ryhdytty mihinkään ruokavaliomuutoksiin, koska sopimattomien ruokien välttämisen myötä niiden vasta-aine-pitoisuudet vähenevät. IgE-vasta-aineiden puoliintumisaika veressä on lyhyt ja ne vähenevät oleellisesti muutamassa viikossa välttämisen myötä. IgG -vasta-aineet vähenevät huomattavasti verestä vasta kuukausien kuluttua siitä kun ruoka-ainetta ei ole syöty. Sopimaton ruoka voi siis näkyä testissä jopa vihreänä (sopivana), jos sitä on vältetty pitkään ennen verikokeen ottamista. Käytännössä monet potilaat ovat jättäneet sopimattomiksi epäilemiään ruoka-aineita pois ruokavaliostaan jo ennen verikoetta, ja silloin voidaan tehdä luotettavimpia johtopäätöksiä vain senhetkisen ruokavalion sopivuudesta.



Kauanko "punaisia" ruokia vältetään ?

Nykyisen tiedon mukaan IgE-välitteiset klassiset allergiat saattavat olla erityisesti aikuisilla pitkäkestoisia, joissakin tapauksissa koko eliniän mittaisia. Allergiareaktiot laukeavat nopeasti pienistäkin määristä sopimatonta ruokaa ja voivat olla niin voimakkaita, että potilaat tietävät välttää kyseisiä ruokia ilman testiäkin. Allergia voi ilmetä nokkosrokkona, taiveihottumana, hengenahdistuksena ja limakalvojen turpoamisena. Lievempinä reaktioina voi ilmetä kihelmöintiä suussa tai kutinaa iholla. Suun kihelmöinti on tuttu vaiva monille koivuallergikoille, he saavat suuoireita ristiallergiana omenia, päärynöitä tai porkkanaa syödessään. IgG-välitteiset viivästyneet allergiat ovat salakavalampia, koska reaktiot tulevat tuntien, jopa vuorokausien viiveellä sopimattoman ruuan nauttimisen jälkeen, ja reaktion voimakkuus on enemmän nautitun ruuan määrästä riippuvainen. Vaivat voivat olla sellaisia, että niiden perusteella harvemmin osataan epäillä yliherkkyyttä (esim. nivelkivut, väsymys ja päänsärky). Viivästyneen yliherkkyyden luonteeseen kuuluu, että sopimattomia ruokia kohtaan voi kehittyä suoranainen himo ja toisaalta niiden poisjättämisen seurauksena voidaan tuntea ohimenevästi epämiellyttäviä vieroitusoireita. IgG-testin mukaan sopimattomaksi osoittautuneen ruuan välttämisen myötä saavutetaan useimmiten sieto (toleranssi) kyseistä ruoka-ainetta kohtaan.

Punaisia (3 ) ruokia tulee välttää tarkasti ainakin kolme kuukautta. Hoitoa ohjaavan terveydenhoidon ammattihenkilön kanssa neuvotellaan, onko 3kk riittävä aika ja onko syytä jättää ruokavaliosta pois sellaisia ruoka-aineita, joita kohtaan on 1 tai 2 verran kohonneita vasta-aineita (keltaiset ja vaaleanpunaiset ruuat).



Vuorotteleva ruokavalio (rotaatiodieetti)

On hyvä ymmärtää, että allergian ja yliherkkyden kannalta täysin takuu-varmasti sopivia ruokia ei ole olemassakaan. Periaatteessa mikä tahansa ruoka-aine voi aiheuttaa joko IgE-välitteisen aidon allergian, IgG-välitteisen viivästyneen allergian tai molemmat. Ratkaisevina tekijöinä pidetään sitä kuinka varhain elämässä kyseisiä ruoka-aineita kohdataan, kuinka usein ja kuinka paljon niitä nautitaan. Ruoka-aineallergioita tai -yliherkkyyksiä sairastavien on todettu olevan muuta väestöä herkempiä saamaan uusia ruoka-aineallergioita. Jos nämä henkilöt nauttivat jotain testin sopivaksi näyttämää ruokaa suuria määriä joka päivä, kasvaa riski, että kehitetään allergia juuri tätä ruokaa kohtaan. Jos esimerkiksi verikoe osoittaa maitotuotteet sopimattomiksi ja maito korvataan soijalla, jota sitten nautitaan päivittäin, riski soija-allergiaan kasvaa.

Vuorottelevassa ruokavaliossa pyritään ottamaan kaikki saatavilla olevat sopivat ruoka-aineet käyttöön ja syödään esimerkiksi vuoropäivinä proteiiniksi kalaa, lihaa, siipikarjaa ja soijaa. Päivittäisen peruna-aterian asemasta taas voidaan syödä vuoropäivinä hiilihydraatiksi perunaa, riisiä, maissia ja tattaria. Vuorottelun periaatteisiin kuuluu myös ettei saman "suvun" ruokia syödä perättäisinä päivinä. Sitrushedelmät (appelsiini, sitruuna, mandariini ja greippi) ovat keskenään "sukulaisia", samoin kaalikasvit (lehtikaali, parsakaali, kukkakaali) tai pavut (maapähkinä, herne, linssi, soija). Lohikalat (lohi, taimen, nieriä, harjus, siika ja muikku) ovat keskenään "sukulaisia" samoin gluteenia sisältävät viljat (vehnä, ruis, ohra ja kaura) jne. Vaikka testi osoittaisi esimerkiksi sekä appelsiinin että greipin sopiviksi, on varmempaa, ettei niitä syödä perättäisinä päivinä, vaan välipäivänä syödään jonkun muun suvun hedelmää, esimerkiksi omenaa.



Käytännön vihjeitä ruokavalion toteuttamiseksi

• Valmistakaa ruuat mieluiten raaka-aineista alkaen niin tiedätte varmasti
mitä syötte.

• Jos käytätte teollisesti valmistettua ruokaa, lukekaa tuoteselosteet erittäin tarkasti, esimerkiksi lehmänmaidon aineosia, soijaa, vehnää ja maissia löytyy mitä erilaisimmista valmisruuista. Jos selosteessa mainitaan esim. maitojauhe, hera, herajauhe tai kaseiini, maitoallergikko ei voi käyttää tällaisia tuotteita. Laktoosittomat tuotteet eivät myöskään sovi maito-allergisille vaan tuotteiden on oltava nimenomaan maidottomia.

• Jos syötte ulkona ravintolassa, pyytäkää tietoja ruuan sisällöstä ja valmistustavasta.

• Testissä sopimattomaksi osoittautuneet ruoka-aineet aiheuttavat yleensä voimakkaamman reaktion raakana kuin kypsytettynä.

• Jos olette yliherkkä usealle ruoka-aineelle, niiden syöminen yhtäaikaa
samalla aterialla aiheuttaa kaikkein voimakkaimmat reaktiot.

• Ruuan valmistuksen aikana raaka-aineet sekoittuvat jossain määrin keskenään kemiallisestikin. Tästä syystä ei ole turvallista, että esim. maissiallerginen vain poimii maissinjyvät pois lautaselta ja syö jäljelle jääneen ruuan.

• Erittäin yliherkät joutuvat välttämään testissä löytyneen ruoka-aineen
lisäksi myös siitä tehtyjä jalosteita ja sukulaisruoka-aineita. Siisvoimakkaasti lohikaloille allerginen saa varoa kalanmaksaöljyä ja vaikeasti lehmänmaitoallerginen myös naudanlihaa sekä gelatiinia.



Kaikki ruuan aiheuttamat epämiellyttävät tuntemukset eivät ole allergiaa

Laktoosi-intoleranssi on hyvin tunnettu esimerkki tilanteesta, jossa maitotuotteet aiheuttavat vatsan turpoilua ja löysiä ulosteita vaikka kyse ei ole allergiasta vaan siitä ettei maidon sokeri, laktoosi pilkkoudu suolistossa. Huono ruuansulatus, ennenkaikkea hapoton maha ja haiman alentunut ruuansulatusnesteiden tuotanto aikaansaavat sen, että ruuan mukana tulleet pieneliöt (bakteerit ja hiivat) pääsevät lisääntymään suolistossa aikaansaaden kaasunmuodostusta ja siten kivuliaita suolikouristuksia ruokailun jälkeen, pahiten tästä kärsivät potilaat, joilla vaiva kehittyy todelliseksi ohutsuolen bakteeriylikasvuksi.



Ravinnon sisältämät farmakologiset aineet, esim. kahvin kofeiini, suklaan teobromiini ja teen teofylliini voivat aikaansaada sydämen tykyttelyä ym. epämiellyttäviä tuntemuksia, vaikka taaskaan ei ole kyse allergiasta. Merkittävä ei-immunologisia ruokareaktioita (vasta-aineita ei muodostu) aiheuttava ryhmä aineita ovat biogeeniset amiinit (histamiini, tyramiini, tryptamiini, serotoniini ja fenyylietyyliamiini). Ne aiheuttavat tavallisimmin mahakipuja, päänsärkyä, ripulia ja ihottumia. Oireet alkavat yleensä nopeasti alle tunnin kuluttua ruoka-aineen nauttimisesta ja saattavat kestää useita tunteja. Tyypillisimpiä biogeenisia amiineja sisältäviä ruokia ovat juustot, tomaatti, viinit, banaani, saksanpähkinä, anjovis, makrilli ja suklaa. Lisäksi esimerkiksi mansikka, tomaatti ja sitrushedelmät voivat vapauttaa syöttösoluista yliherkkyyttä aiheuttavaa histamiinia.

Farmakologiset aineet vaikuttavat voimakkaimmin, jos maksan toiminta (detoksifikaatiokyky) on alentunut. Insuliinitasapainon häiriöissä voi aterian jälkeen tulla kylmä hiki ja heikotusta liian alas laskeneen verensokerin seurauksena. Kun hoitava terveydenhoidon ammattihenkilö saa riittävästi esitietoja ruokaan liittyvien tuntemuksien luonteesta ja tutkittavan henkilön muusta terveydentilasta, hän osaa parhaiten päättää mikä tutkimus luotettavimmin selvittää ruokailuun liittyvän vaivan laadun.



Viitteet

1 Rinkel HJ. Food Allergy. J Kansas Med Soc 1936;37:177.

2 Chandra RK. Food allergy and food intolerance: lessons from the past and hopes for the 21st century. In: Somoyogi JC, Muller HR, Ockhuizen T, editors. Food allergy and food intolerance. Nutritional aspects and developments. Bibl Nutr Dieta 1991; 48:149-156.

3 Sampson HA. Eczema and food hypersensitivity. In: Metcalfe DD, Sampson HA, Simon RA, editors. Food allergy: adverse reactions to foods and food additives. Boston: Blackwell Scientific Publications, 1991:113-128.

4 Sampson HA. Food hypersensitivity and dietary management in atopic dermatitis. Pediatric Dermatology 1992;9(4):376-379.

5 Kjellman, NI. Natural history and prevention of food sensitivity. In: Metcalfe DD, Sampson HA, Simon RA, editors. Food allergy: adverse reactions to foods and food additives. Boston: Blackwell Scientific Publications, 1991:319-331.

6 Andre F, Andre C, Colin L, Cacaraci F, Cavagna S. Role of new allergens and of allergens consumption in the increased incidence of food sensitizations in France. Toxicology 1994;93(1):77-83.

7 Gerrard JW, Ko CG, Vickers P. The familial incidence of allergic disease. Ann All 1976;36:10.

8 Taub EL. Food allergy and the allergic patient. Springfield (MA): Thomas, 1978.

9 Monro J, Carini C, Brostoff J, Zilkha K. Food allergy in migraine. Lancet 1980;2:1.

10 Atherton DJ, Sewell M, Soothill JF, Wells RS. A double-blind controlled crossover trial of an antigen-avoidance diet in atopic eczema. Lancet 1978;1:402.

11 Rea WJ, Peters DW, Smiley RE, Edgar R, Greenberg M, Fenyves E. Recurrent environmentally triggered thrombophlebitis: a five year follow-up. Ann Allergy 1981;47:338-344.

12 Andresen AFR. Ulcerative colitis--an allergic phenomenon. Amer J Dig Dis 1942;9:91.

13 Ader R, editor. Psychoneuroimmunology. New York: Academic Press, 1981.

14 Egger J, Graham PJ, Carter CM and Gumley, D. Controlled trial of oligoantigenic treatment in the hyperkinetic syndrome. Lancet 1985;1:540.

15 Edwards AM. Food-allergic disease. Clin and Experimental Allergy 1995;25(Suppl 1):16-19.

16 Michaelson G, Juhlin L. Urticaria induced by preservatives and dye additives in food and drugs. Br J Dermatol 1973;88:525-32.

17 Warin RP, Smith RJ. Challenge test battery in chronic urticaria. Br J Dermatol 1976;94:401-406.

18 Rowe AH and Young EJ. Bronchial asthma due to food allergy alone in 95 patients. JAMA 1959;169:1158.

19 Raymond LF. Allergy and chronic simple glaucoma. Ann All 1964;22:146.

20 Buckley RH, Metcalfe D. Food allergy. JAMA 1982;248:2627-31.

21 Kaczmarski M, Malinowska I, Stasiak A, Zagorecka E, Nowowiejska B, Zapolska B. IgE in children with adverse reactions to food. Pneumonologia I Alergologia Polska 1992;60(Suppl 1):9-15.

22 Edwards AM. Food allergic disease. Clin Exp Allergy 1995;25(Suppl 1):16-19.

23 Businco L, Falconieri P, Giempietro P, Bellioni B. Food allergy and asthma. Pediatric Pulmonology 1995;11(Suppl):59-60.

24 Moneret-Vautrin DA, Kanny G, Halpern G. Detection of antifood IgE by in vitro tests and diagnosis of food allergy. Allergie et Immunologie 1993;25:198-204.

25 Shakib F, McLaughlan P, Stanworth DR, Smith E, Fairburn E. Elevated serum IgE and IgG4 in patients with atopic dermatitis. Br J Dermatol 1977;97:59-63.

26 Hamburger R. Proceedings of the First International Symposium on Food Allergy;1982;Vancouver (BC).

27 Vatn MH, Grimstad IA, Thorsen L, Kittang E, Refnin I, Malt U, et al. Adverse reaction to food: assessment by double-blind placebo-controlled food challenge and clinical, psychosomatic and immunologic analysis. Digestion 1995;56:421-428.

28 El Rafei A, Peters SM, Harris N, Bellanti JA. Diagnostic value of IgG4 measurement in patients with food allergy. Ann Allergy 1989;62:94-99.

29 Vijay HM, Perlmutter L. Inhibition of reagin-mediated PCA reactions in monkeys and histamine release from human leukocytes by human IgG4 subclass. Int Arch Allergy Appl Immunol 1977;53:78-87.

30 Vijay HM, Perlmutter L, Berstein JL. Possible role of IgG4 in discordant correlation between intracutaneous skin tests and RAST. Int Arch Allergy Appl Immunol 1978;56:517-522.

31 Fagan DL, Slaughter CA, Capra JD, Sullivan TJ. Monoclonal antibodies to immunoglobulin G4 induce histamine release from human basophils in vitro. J Allergy Clin Immunol 1982;70:399-404.

32 Nakagawa T, Stadler BM, Heiner DC, Skvaril F, Week AL de. Flow-cytometric analysis of human basophil degranulation. II. Degranulation induced by anti-IgE, anti-IgG4, and the calcium ionophone A231187. Clin Allergy 1981;2:21-30.

33 Parrish WE. The clinical relevance of heat stable, short term, sensitizing anaphylactic IgG antibodies and of related acitivites of IgG4 and IgG2. Br J Dermatol 1981;105:223-31.

34 Morgan JE, Daul CB, Lehrer SB. The natural history of shrimp-specific immunity. J Allergy Clin Immunol 1990;86:88-93.

35 Tolo K, Brandtzaeg P, Jonsen J. Mucosal penetration of antigen in the presence or absence of serum-derived antibody. Immunology 1977;33:733.

36 Paganelli R, Fagiolo U, Cancian M, Scala E. Intestinal permeability in patients with chronic urticaria-angioedema with and without arthralgia. Ann Allergy 1991;66:181-184.

37 Romagnani S. Regulation and deregulation of human IgE synthesis. Immunology Today 1990;11:316-321.

38 Schultz CL, Coffman RL. Control of isotype switching by T cells and cytokines. Current Opinion Immunology Today 1990;11:316-321.

39 Barnes RM, Lewis-Jones MS, Allan S, Dixon TA, Vickers CF. Development and isotype diversity of antibodies to inhalant and dietary antigens in childhood atopic eczema. Clin Exp Dermatol 1993:18:211-216.

40Van Arsdel PP Jr, Larson EB. Diagnostic tests for patients with suspected allergic disease. Ann Intern Med 1989;110(4):304-12.

41 Gwynn CM, Ingram J. Bronchial provocation tests in atopic patients with allergen specific IgG4 antibodies. Lancet 1982;1:254-56.


http://www.mdd.fi/Pages/allergia_artikkeli.html

http://www.google.fi/search?q=Makrofaagit&hl=fi&lr=lang_fi&start=20&sa=N

miten joku voi kehittää mielessään sellaisia ajatuksia, että vain ulkoilman homeitiöt voisivat aiheuttaa IgE-välitteistä allergiaa.

tietää kirjoitti:

miten joku voi kehittää mielessään sellaisia ajatuksia, että vain ulkoilman homeitiöt voisivat aiheuttaa IgE-välitteistä allergiaa.

homeista sairastuneille todetaan olevan vähän joka julkaisussa. Mikä tuossa IgE:ssä tekee sen nyt lääkäreille niin tavattoman tärkeäksi? Jos se on harvinainen, niin miksi juuri sitä harvinaista tyyppiä sairastua pitää tutkia ja tutkia ja .... ?? Eihän siinä ole mitään järkeä? Vai onko?

harvinaistahan se kirjoitti:

homeista sairastuneille todetaan olevan vähän joka julkaisussa. Mikä tuossa IgE:ssä tekee sen nyt lääkäreille niin tavattoman tärkeäksi? Jos se on harvinainen, niin miksi juuri sitä harvinaista tyyppiä sairastua pitää tutkia ja tutkia ja .... ?? Eihän siinä ole mitään järkeä? Vai onko?

Lue lisää

koska jos sitä ei ole, niin ei ole myöskään astmaa.

ehdottomasti tutkia, kirjoitti:

koska jos sitä ei ole, niin ei ole myöskään astmaa.

Uutteita IgE-välitteisen homeallergian toteamiseksi ei ole tarpeeksi. Jotta asia voitaisiin todeta luotettavasti, pitäisi uutteet valmistaa niistä homeista/bakteereista, joille on altistunut. Se tarkoittaa siis nimenomaan samoja kantoja.

Astma syntyy monella eri mekanismilla ja IgE-välitteinen on niistä vain yksi.

siisus kirjoitti:

Uutteita IgE-välitteisen homeallergian toteamiseksi ei ole tarpeeksi. Jotta asia voitaisiin todeta luotettavasti, pitäisi uutteet valmistaa niistä homeista/bakteereista, joille on altistunut. Se tarkoittaa siis nimenomaan samoja kantoja.

Astma syntyy monella eri mekanismilla ja IgE-välitteinen on niistä vain yksi.

Lue lisää

ei ole uutteita, ei tiedetä mitään ja kyllä se astmaa on, vaikka mikä olisi taudin kuva!

jos haluat lääkäriltä verikokeen rauta-arvojen mittaamiseksi epäillen että sinulla on raudan puutos, niin otetaan hemoglobiiniarvo. Homealtistuneella keuhkojen heikon hapetuksen vuoksi hb on monesti koholla, mutta lääkärille se merkitsee että hyvä hb-arvo on yhtä kuin hyvä rauta-arvo. Ja siinäkin mennään samoin aivan totaalisesti metsään. Korkea hb voi olla vaikkakin kärsii raudanpuutteesta.

Uskomuslääketiedettä parhaimmillaan. Ja kehtaavat syyttää vaihtoehtohoitoja uskomuslääketieteeksi tai uskomushoidoiksi.

IgE:llä voidaan osoittaakin jotain, jos uute sattuu olemaan sopiva ja jos kysymyksessä on allergisoituminen ko. uutteen mikrobille.

IgG:llä ei voida yksilötasolla osoittaa mitään.

ihmeellistä kirjoitti:

IgE:llä voidaan osoittaakin jotain, jos uute sattuu olemaan sopiva ja jos kysymyksessä on allergisoituminen ko. uutteen mikrobille.

IgG:llä ei voida yksilötasolla osoittaa mitään.

Lue lisää

tavattoman HARVINAISTA että homeista sairastunut reagoisi IgE tyyppisesti! Ja yhä edelleen vain tämä TUTKIMUS on tärkeä? Äly hoi!