Moi,
olen sosiaalinen, urheilullinen, terveelliset elämäntavat omaava, vissiin ihan nätti, 20 vuotias tyttö. :) Siis sellanen ihan perus tyttö joka on vastikää ryhtynyt kyseenalaistamaan sen että ovatko miehet juuri se sukupuoli mihin kiinnitän mielenkiintoni.
Olen tullut siihen lopputulokseen että minua ei todellakaan miehet enää kiinnosta. Olen tietoisesti aikaisemmin ihmetellyt että mikä niissä miehissa muka on vikana joiden kanssa olen yrittänyt seurustella, nyttemmin vasta tajuan että - ei mikään. Mielenkiinnon kohteeni on naiset.
Tykästyin erääseen tyttöön aivan suunnattomasti ja se tunnen hänen lähellään ollessa oli aivan jotain muuta kun mitä se on ollut kenenkään miehen kanssa. Hän oli ja on varattu, joten olen pyrkinyt jättämään tämän ko. tytön mielestäni. Ja olen tässä onnistunutkin, koska olen sittemmin ihastunut moneen muuhunkin tyttöön :).
Olen todella häkellyksessä näiden tunteideni kanssa koska minulle lesbous on todella pelottava käsite. Olen ollut aikaisemmin todella homofobinen ja ollut todella kriittinen lesboja kohtaan mutta on todella hämmentävää huomata että minä olen itse täysin samassa tilanteessa - vaikkakin olen bi. Tai miten sen nyt ikinä voi määritelläkkin.
Haluaisin löytää sellaisen kivan, sympaattisen, minun arvomaailmai kanssa sopusoinnussa olevan ja hengellisen tytön. Ongelma on tässä kuitenkin se että osaan olla todella feminiininen, vaikkakin minussa on todella suuri "hoitovietti" ja koen että minun kuuluu olla kumppaniani vahvempi ja sellainen tietynlainen tuki ja turva.
Olen kasvanut poikien keskuudessa ja ulkoinen tyttömäisyys (meikkaaminen, pukeutuminen, siis kokonaisuudessaan ulkoinen olemus) on sosiaalistunut minuun vasta yläasteiässä. Koen tämän olevan eräs syy siihen että miesten kanssa koetut suhteet ovat olleet minulle pettymys, koska olen ollut henkisesti vahvempi kuin he.
Tämä on kuitenkin ongelmallista koska sellaiset feminiinisen tytöt eivät välttämättä kiinnitä minuun lainkaan huomiota, koska tykkään laittaa hiuksia ja meikata ja olen joltain osin todella herkkä.
Niin ja siiten kun tämä asia on minulle vielä niin uusi että juuri kukaan ei tiedä näistä minun ajatuksistani, olen täysin kaapissa ja vaikka ystäviä koska olen karsinut todella paljon ystäväpiiriäni tämän asian itselletunnustamis -prosessin aikana tai sanoisinko identiteettikriisin aikana. Ja koska kukaan ei tiedä minusta, on vaikea tutustua samanhenkisiin.
Toivonkin että Te, samassa tilanteessa tai muuten vain asiastani kiinnostunet jakaisitte ajatuksia kanssani :).
Kiva kun jaksoit lukea ;)
Ps. pitäisi varmaan leikata hiukset kaljuksi ja ryhtyä hoppariksi että alkaisin herättää kiinnostusta :D
olen sosiaalinen, urheilullinen, terveelliset elämäntavat omaava, vissiin ihan nätti, 20 vuotias tyttö. :) Siis sellanen ihan perus tyttö joka on vastikää ryhtynyt kyseenalaistamaan sen että ovatko miehet juuri se sukupuoli mihin kiinnitän mielenkiintoni.
Olen tullut siihen lopputulokseen että minua ei todellakaan miehet enää kiinnosta. Olen tietoisesti aikaisemmin ihmetellyt että mikä niissä miehissa muka on vikana joiden kanssa olen yrittänyt seurustella, nyttemmin vasta tajuan että - ei mikään. Mielenkiinnon kohteeni on naiset.
Tykästyin erääseen tyttöön aivan suunnattomasti ja se tunnen hänen lähellään ollessa oli aivan jotain muuta kun mitä se on ollut kenenkään miehen kanssa. Hän oli ja on varattu, joten olen pyrkinyt jättämään tämän ko. tytön mielestäni. Ja olen tässä onnistunutkin, koska olen sittemmin ihastunut moneen muuhunkin tyttöön :).
Olen todella häkellyksessä näiden tunteideni kanssa koska minulle lesbous on todella pelottava käsite. Olen ollut aikaisemmin todella homofobinen ja ollut todella kriittinen lesboja kohtaan mutta on todella hämmentävää huomata että minä olen itse täysin samassa tilanteessa - vaikkakin olen bi. Tai miten sen nyt ikinä voi määritelläkkin.
Haluaisin löytää sellaisen kivan, sympaattisen, minun arvomaailmai kanssa sopusoinnussa olevan ja hengellisen tytön. Ongelma on tässä kuitenkin se että osaan olla todella feminiininen, vaikkakin minussa on todella suuri "hoitovietti" ja koen että minun kuuluu olla kumppaniani vahvempi ja sellainen tietynlainen tuki ja turva.
Olen kasvanut poikien keskuudessa ja ulkoinen tyttömäisyys (meikkaaminen, pukeutuminen, siis kokonaisuudessaan ulkoinen olemus) on sosiaalistunut minuun vasta yläasteiässä. Koen tämän olevan eräs syy siihen että miesten kanssa koetut suhteet ovat olleet minulle pettymys, koska olen ollut henkisesti vahvempi kuin he.
Tämä on kuitenkin ongelmallista koska sellaiset feminiinisen tytöt eivät välttämättä kiinnitä minuun lainkaan huomiota, koska tykkään laittaa hiuksia ja meikata ja olen joltain osin todella herkkä.
Niin ja siiten kun tämä asia on minulle vielä niin uusi että juuri kukaan ei tiedä näistä minun ajatuksistani, olen täysin kaapissa ja vaikka ystäviä koska olen karsinut todella paljon ystäväpiiriäni tämän asian itselletunnustamis -prosessin aikana tai sanoisinko identiteettikriisin aikana. Ja koska kukaan ei tiedä minusta, on vaikea tutustua samanhenkisiin.
Toivonkin että Te, samassa tilanteessa tai muuten vain asiastani kiinnostunet jakaisitte ajatuksia kanssani :).
Kiva kun jaksoit lukea ;)
Ps. pitäisi varmaan leikata hiukset kaljuksi ja ryhtyä hoppariksi että alkaisin herättää kiinnostusta :D
Vastaukset 10
Vanhimmat
moi!
järkytin kun luin ton sun tekstin koska se kuvas niin paljon myös mun ajatuksia ja maailmaa! jos haluut voitas vaihtaa mailiosotteita tai jtn?! ni ihan vaan vaihtaa ajatuksia jne.. :D
Niin ja tuohon piti vielä lisätä se että minä vähän kammoksun sellaisia kiroilevia, stereotyyppisesti ajateltuna - rekkalesboja. Se on mimittäin kuva lesboista jonka olen nuoruudessani saanut. Vaikea selittää mitä tarkoitan :) Mutta ehkä juuri tämä on seikka joka minulla tässä tilanteessa kummittelee. Ja näin ollen tekee vaikean tästä tilaneesta. Ja tietysti myös yhteiskunta vaikuttaa, suhtautuessaan meihin vielä niin negatiivisesti :( Tämä on tämä iänikuinen "Mitähän lähipiiri sanoo -kysymys" :(
Ps. laita mulle mailiosoittees niin pistän sulle postia :)
[email protected]
[email protected] siis...
vaikka puolilesbo olenkin niin sen olen oppinut että en sekaannu ihmiseen jolla on identiteettikriisi :))
Sorry ei millään pahalla, ja oon sua muutenkin noin 10 vuotta vanhempi enkä usko mihinkään
Olet menossa kohti jotain suurta. Pessimistinä huomaan ihanan innostuksesi ja haaveesi löytää tietynlainen ihminen vierellesi. Lycka till!
Toisaalta en ymmärtänyt ollenkaan, että olet karsinut ystäväpiiriäsi tämän "prosessin" takia. Miksi ihmeessä? Ei meillä kellään varmaan liikaa niitä ystäviä ole, että niitä pitäisi karsia. Lisäksi vielä sanoisin vinkiksi, että tutustu lesboyhteisöihin netissä tai setassa tms. niin voisit karsia tuota sinun ennakkoluuloisuutta ulkonäkökysymyksiin. Meissä lesboissa suurimmassa osassa on enemmän femmejä kuin noita kuvailemiasi rekkalesboja. Onhan niitä vielä, mutta ei kyllä montaa, maskuliinisia kyllä löytyy. Suurin osa on tavallista tallaajaa, naisellisia, sporttisia, (korkokenkiä, meikkejä, käsilaukkuja) ja hyvännäköisiä, itsestään huolta pitäviä jotka eivät erotu väkijoukosta tai halua korostaa seksuaalisuuttaan ihan siitä syystä, että ovat sinut asian ja itsensä kanssa.
Monesti myös naisellinen nainen haluaa samankaltaisen itselleen. Perehdy asioihin hieman enemmän, ennen kuin ajattelet että sinun on muututtava ulkonäöllisesti. Muuten toivotan hyvää jatkoa itsesi löytämisessä. Itse ajattelen, että hyvällä itseluottamaksella pärjää jo hyvin, eikä tarvitse miettiä koko ajan, että mitähän muut miettii. Mutta se kasvaa ajan kanssa.
Ole vain rohkeasti oma itsesi !
Kaverisi kyllä ovat kavereitasi, vaikka heille kertoisitkin..!tai eivät ole oikeasti kavereitasi.
PS. vaikka tyttö olisi varattu, ei se merkitse sitä, ettet voisi kertoa hänelle tunteistasi !
-ehkä hän tuntee samoin ! -kyse on sinun elämästäsi !
Päätin vastata sinulle, koska omatkin ajatukseni ovat sekaisin.
Monta vuotta olen kieltäytynyt ajatuksilta, että voisin olla kiinnostunut myös naisista. Osittain lähipiirin ja oman identiteettini kannnalta ajattelin, että en yksinkertaisesti voi olla muiden kuin miesten kanssa.
Mutta näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole, minua kiinnostavat naiset enemmän kuin miehet. Aina salaa mielessäni ajattelen, että voi kuin voisin vain olla täysin normaalisti.
Miesten kanssa en tunne itseäni levolliseksi. En nauti elämästä heidän kanssaan, ja alan heti hakemaan vikoja.
Noh, ehkä jonain päivänä minäkin löydän onneni.
Olipa kanssa jotenkin läheinen viesti minun tuntemusteni kanssa myös. Ei aivan samalla tavalla mutta kumminki semmoinen pieni sekavuus taitaa olla kummallakin. Olisi hienoa kyllä jutella ja vaihtaa ajatuksia, ehkä ne auttaisivat selventämään itseänikin?
Laita mulle vaik postia: [email protected]