Miten teillä muilla on käynyt aseelle lupaa hakiessa? Onko virkailija vaatinut lappua jossa kaksi henkilöä, joista toisella on hallussapitolupa, todistavat että
kyseinen henkilö on sopiva saamaan aseen ja käyttämään sitä?
Tänään sellaista vaativat. Jatkossa vuoden sisällä tästä todistuksesta kun hakee asetta, niin ei tarvitse kuulemma mitään liitteitä. Yli vuosi --> samat liitteet uudestaan.
kyseinen henkilö on sopiva saamaan aseen ja käyttämään sitä?
Tänään sellaista vaativat. Jatkossa vuoden sisällä tästä todistuksesta kun hakee asetta, niin ei tarvitse kuulemma mitään liitteitä. Yli vuosi --> samat liitteet uudestaan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sinänsä ihan hyvä konsti helpottaa poliisin työtä, mikäli sitten tarkistavat suosittelijoidenkin taustat.
normaali käytäntö Helsingissä. Samaa tapaa on käytetty jo vuosia.
Kun ajatellaan Helsinkin kokoista "kylää", niin pärstäkerroin ei varmasti tule tutuksi lupahallinnon virkailijoille. Ja onhan kaikkien etu, että aselupia myönnetään harkiten ja järkevästi. Itse vaan ennustan, voin toki olla väärässä: tulevaisuudessa joutuu harrastusta perustelemaan enemmän ja enemmän, hakipa lupaa mihin aseeseen vaan ja missäpäin Suomea tahansa.
Minulle aivan sama, mutta jos 15v. poika, jonka isä on säästänyt työttömän perheen tuloista 3-400€ haulikkoon, jotta poika pääsee hakemaan omasta tahdostaan metsästä riistaa, ei saa lupia uusien lakien tai ohjesääntöjen mukaan omaan aseeseen, niin koen eläväni väärässä maassa tai väärien vaikuttajien määräyksen alaisena.
kertoo vain, että työttömillä perheillä menee suhteellisen hyvin jos vielä lapsen elättämisen lisäksi voidaan säästää 400 euroa halulikkoon. Tuohan on lähes kuukauden tulot opiskelijalle. Ainiin tuo edellyttää, että maksat kuukaudessa pari sataa euroa vuokraa, käyt oikeasti koulussa jne. jne. Eli todelliset kuukausi tulot on 150€ mistä vielä maksat ruuan, oppikirjat jne.
Mutta yhtäkaikki kumpikaan asioista ei kuulu millään lailla tälle palstalle. Ei päähän potkitut työttämät, eikä opiskelijat.
Asiasta voidaan kuitenkin viedä vielä niin, että jos kuvaamasi perheen poika onkin yläpäästä vähän kipeän tai omaa jo pienen mukavan rikosrekisterin puoleinen niin onko edelleen väärin, että ei pääse metsälle?
Ja jos nyt oikein saivarrellaan niin työttömällä isällähän olisi enemmän aikaa käydä metsällä, koska poika käy koulussa ja isä on työtön, eli isällä pitäisi olla korkeintaan vain työkkärin pakkokäynnit...
"No tuohan
Pysytään asiassa... 30.11.2007 klo 07.47
kertoo vain, että työttömillä perheillä menee suhteellisen hyvin jos vielä lapsen elättämisen lisäksi voidaan säästää 400 euroa halulikkoon. Tuohan on lähes kuukauden tulot "opiskelijalle. Ainiin tuo edellyttää, että maksat kuukaudessa pari sataa euroa vuokraa, käyt oikeasti koulussa jne. jne. Eli todelliset kuukausi tulot on 150€ mistä vielä maksat ruuan, oppikirjat jne. "
Olet ilmeisesti katkera opiskelija. Mikään kaupunkilainen työtön perhe ei saa haulikkorahoja kokoon, mutta nyt puhutaankin esim. perukoiden pientilallisista, joilla on joskus jotain myyntipuutakin. Itselläni ei ole ollut mitään rahoittavia tahoja harrastukseeni sen jälkeen kun sain isän haulikolla metsästää. Toivoisin rahoitusta(velkaa) sukulaisilta, koska aion vielä kilpailla. Aloittaminen on vaikeinta.
"Mutta yhtäkaikki kumpikaan asioista ei kuulu millään lailla tälle palstalle. Ei päähän potkitut työttämät, eikä opiskelijat."
Päähän potkituin kansanosa ovat 15-18 vuotiaat metsästäjän alut Suomessa yhteiskuntaluokkiin katsomatta. Kuten joskus aiemmin, lainaan taas kansallista kiväärijärjestöä:
"Talvisodan ihme oli mahdollinen vain koska suomalainen mies osasi metsästää ja ampua, molemmat harrastukset olivat erinomaisen suosittuja vuosikymmenten ajan, juuri ennenkuin Suomeen hyökättiin, ja sen seurauksena Suomi on edelleen valtiona olemassa. Nyt kun lähes kaikki veteraanitkin ovat siivoutuneet kuin itsestään pois päättäjien omaatuntoa rasittamasta, on siivouslistalla jo tavallinen suomalainen harrastaja, mies ja nykyään yhä useammin nainenkin, joka on pelkän harrastusvälineensä vuoksi leimattu potentiaaliseksi murhaajaksi."
"Asiasta voidaan kuitenkin viedä vielä niin, että jos kuvaamasi perheen poika onkin yläpäästä vähän kipeän tai omaa jo pienen mukavan rikosrekisterin puoleinen niin onko edelleen väärin, että ei pääse metsälle?"
Rikollisilla ei ole asiaa aseharrasteisiin. Harrastajat ja poliisi ovat asiasta yhtä mieltä.
Valtiovallan ja joidenkin mielivaltaisten poliisitahojen takia on mahdotonta kehittää yhteisymmärrystä tahojen välille. Mielestäni poliisin aseluvista päättävä henkilö saisi olla aseiden kanssa muutenkin tekemisissä kuin virkansa puolesta.
Pahin esimerkki nyt mielestäni on tämä AYO ohjesääntö, ettei .50BMGille anneta lupia TA-toimintaan, koska se ei ole Häyhä-kisassa sallittu kaliiberi. PV ostivat ison läjän Barretteja ja ressukat eivät saa omatoimisesti harjoitella kyseisellä kaliiberilla?
Uskomatonta shittiä.
"Ja jos nyt oikein saivarrellaan niin työttömällä isällähän olisi enemmän aikaa käydä metsällä, koska poika käy koulussa ja isä on työtön, eli isällä pitäisi olla korkeintaan vain työkkärin pakkokäynnit..."
Ehkäpä isällä on muita perheen toimeentuloon viittaavia tehtäviä. Ennesvanhaan pojat hankkivat pienriistan heti kun pystyivät. Naiset hankkivat kalat ja isännät elukat.
Onko mielestäsi parempi, että poika hukkaa tulevaisuutensa nakkikioskin jonossa tapelleessaan kuin että aloittaisi sukupolvien välisen harrastuksen?
Mitä ihmeen muita perheen toimeentuloon viittaavia tehtäviä? Työtön on työtön virallisesti. Maa- ja metsätilan omistaja tai edes sen lapsi ei ole työtön. Tästä on ihan omakohtaista kokemusta. Jos ei pimeiltä töiltä kerkeä metsälle niin ei luulisi olevan rahan puutettakaan....
Ja ainahan työn perässä voi muuttaa. Virallisestihan meillä on työvoimapula. Bussi- ja taksikuskeja esim. pääkaupunki seudulla kaivataan kovasti. Eli töitä riittää jos niitä haluaa tehdä. Pieni koulutus ja työpaikka on taattu.
Kukapa niin täysijärkinen, joka saa lupia aseiden hallussapitoon, haluaa sinne pääkaupunkiseudulle bussikuskiksi lähteä?
Ampuma-aselaki ja sitä vastaava hallituksen esityksen perustelut eivät tunne tuollaista menettelyä, jossa käytetään suosittelijoita. Tuollaisella todistuksella ei voi olla mitään painoarvoa hakumenettelyssä. Tavallinen kansalainen ei ole sovelias arvioimaan henkilön sopivuutta ampuma-aseen hallussapitäjäksi. Arvioinnin tekeminen kuuluu täysin lupaviranomaiselle, joka on tehtäväänsä koulutettu. Muistaakseni juuri tehdyssä yhtenäistämisohjeessakaan ei tuollaista todistusmenettelyä ollut.
Hakijan sopivuus tulee selvittää haastattelulla ja poliisin tiedostoja tutkimalla.
Suosituksien vaatiminen on lain ja sen perustelujen vastaista toimintaa.
HE 183/1997
Hallituksen esitys Eduskunnalle ampuma-aselaiksi ja laiksi poliisilain 23 §:n sekä laiksi poliisin henkilörekistereistä annetun lain 19 ja 20 §:n muuttamisesta
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
45 §. Hankkimisluvan saajaa koskevat edellytykset.
Luvan hakijan käyttäytymistä arvioitaessa tulisi pyrkiä selvittämään hänen kykynsä ja halunsa täyttää asetetut velvollisuudet. Harkinnassa olisi otettava huomioon ainakin rikokset, joihin henkilö mahdollisesti on syyllistynyt. Huomioon otettavia olisivat niin ikään alkoholin tai muiden huumaavien aineiden väärinkäyttö, väkivaltaisuus sekä muu vaarallinen ja epäsosiaalinen käyttäytyminen.
Viranomaisella on oikeus saada hakijalta tarpelliseksi katsomansa selvitykset.Hakijalla taas on oikeus kieltäytyä,mutta tällöin lupa yleensä jää saamatta.
tiedot pitääkin saada nimenomaan. Ampuma-aselain hallituksen perustelut edellyttää hakijan haastattelua. Hakijan henkilökohtaiset ominaisuudet tulee selvittää haastattelulla ja poliisin tiedostoja tutkimalla. Mitään suosituksia hakijan erinomaisuudesta ampuma-aselaki ei tunne.
HE 183/1997
Hallituksen esitys Eduskunnalle ampuma-aselaiksi ja laiksi poliisilain 23 §:n sekä laiksi poliisin henkilörekistereistä annetun lain 19 ja 20 §:n muuttamisesta
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
42 §. Hankkimislupa
3 mom. Luvan hakijan henkilökohtaisten ominaisuuksien arvioimisen vuoksi on erittäin tärkeää, että luvan hakija esittäytyy lupaviranomaiselle. Tämän vuoksi momenttiin esitetään säännöstä, jonka mukaan lupahakemus olisi jätettävä hakijan kotikunnan poliisilaitokseen henkilökohtaisesti. Säännöksen tarkoituksena on, että lupapäätöksen tekevä henkilö myös pääsääntöisesti tapaisi luvan hakijan.
Miksi ns "Jokelan tapauksessa" ei hakijaa haastateltu? Tiedän kyllä, että lupaviranomaiset ovat ylityöllistettyjä ja toimivat vähällä henkilökunnalla, mutta yksi kansallinen tragedia olisi voitu EHKÄ välttää. No nyt virhettä korjataan ja todistusta todistuksen perään, myös niiltä joilla harrastustausta on pitkä. Jotenkin turhauttavalle tuntuu..
Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen tavoitehan oli yhtenäistää lupakäytäntöä. No kun kaliiberiluetteloa lukee, niin yhtenäistää hivenen liikaakin. Ilmeistä asiantuntemattomuutta, vaikkakin luonnos kiersi monessa lajijärjestössä lausuntolla. Mielestäni esim. just tuo .50 kaliiberin kielto on hivenen järjetön. Itse olen harrastusmielessä kokeillut tarkka-ammuntaa ylipitkille matkoille ja voin sanoa että helppoa ei homma ole. Ja tuskin hakijaryntäystä kauppoihin tulisi vaikka lupia saisikin. Onhan harrastuspaikat vähissä, mutta niitä löytyy kuitenkin.
2 mom. Hallitusmuodon 10 a §:ssä turvatun yhdistymisvapauden vuoksi luvan hakijalta ei voida edellyttää ampuma- tai metsästysseuran jäsenyyttä. Pelkästään jäsenyys edellä mainituissa yhdistyksissä ei muutoinkaan ole riittävä osoitus siitä, että luvan hakija todella harrastaa sellaista aseharrastuksen lajia, jossa hakemuksen kohteena oleva ampuma-ase on tarpeellinen.
Erityisesti suurimpien poliisilaitosten alueilla lupahakemuksia käsittelevillä virkamiehellä ei käytännössä ole minkäänlaisia mahdollisuuksia henkilökohtaisesti varmistua siitä, että luvan hakija todella harrastaa ilmoittamaansa aseharrastusta. Tämä on johtanut hyvinkin monenlaisten menetelmien ja käytäntöjen käyttöön ottamiseen lupaharkinnassa. Joidenkin poliisilaitosten alueella on käytännössä edellytetty kuulumista hyväksyttyyn harrastajajoukkoon. Joidenkin poliisilaitosten alueella lupaviranomainen on solminut luottamukselliset yhteydet ammunnan eri lajien vastuuhenkilöihin, kuten aktiivisiin harrastajiin, joilta sitten on saatu lisätietoa luvan hakijan harrastuksen aktiivisuudesta ja todenperäisyydestä.
Kysymys luvan hakijan ilmoittaman harrastuksen olemassaolosta on hyvin keskeinen ja vaikeasti ratkaistavissa. Ampuma-aselain säännöksillä ei sitä voida kokonaisuudessaan ratkaista. Niissäkään maissa, joissa yhdistymisvapauden periaate ei ole estänyt edellyttämästä ampumaseuraan kuulumista edellytyksenä luvan saamiselle, ei järjestelmä ole aina toiminut moitteettomalla tavalla. Lisäksi yhdistysten puheenjohtajat ja vastaavat avainhenkilöt, jotka eivät edusta viranomaista, ovat saaneet yhdistyksen jäseniin nähden hyvin vaikutusvaltaisen aseman. Järjestelmä onkin johtanut joissakin maissa näiden yhdistysten puoliviralliseen asemaan. Tämä puolestaan saattaa johtaa kansalaisten yhdenvertaisuuden vaarantumiseen.
Momentin mukaan haettaessa lupaa metsästyslainsäädännön mukaan sallittua eläinten ampumista taikka ampumaurheilua tai -harrastusta varten luvan hakijan on annettava harrastuksestaan luotettava selvitys. Tällä yleislausekkeella metsästystä harrastava luvan hakija velvoitettaisiin esittämään selvitys siitä, mitä hän aikoo metsästää ja missä metsästyksen on tarkoitus tapahtua. Hyvänä apuna harrastuksen arvioinnissa olisivat metsästyslainsäädännössä asetettujen edellytysten täyttyminen. Esimerkiksi hirvieläintä tai karhua saa metsästyslain 21 §:n 1 momentin nojalla ampua vain sellainen henkilö, joka on suorittanut maa- ja metsätalousministeriön määräysten mukaisen ampumakokeen tai ministeriön hyväksymän, muussa maassa suoritetun vastaavanlaisen kokeen. Hirvieläimen metsästäminen edellyttää metsästyslain 10 §:ssä tarkoitettua pyyntilupaa. Hirven metsästykseen ei voi käytännössä osallistua kuulumatta metsästysseuraan tai vastaavaan jahtijoukkoon.
Jokaisen, joka harjoittaa metsästystä, on metsästysvuosittain maksettava riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta annetun lain (616/1993) 1 §:n 1 momentin mukaan valtiolle riistanhoitomaksu. Maksun suorittaneelle annetaan metsästyskortti. Ennen maksun suorittamista on suoritettava mainitun lain 2 §:n 1 momentin mukainen metsästäjätutkinto riistanhoitoyhdistyksen tai riistanhoitopiirin asettamalle tutkijalle. Näin ollen metsästyskortin osoittamista voidaan pitää selvityksenä metsästysharrastuksesta. Metsästyslaissa ja sen nojalla annetussa metsästysasetuksessa on lukuisia vastaavia säännöksiä, jotka tulisi ottaa lupaharkinnassa huomioon haettaessa lupaa metsästysaseen hankkimiseen.
Ampumaurheilua harjoitetaan pääsääntöisesti ampumakilpailuun osallistumista varten. Ampumista voitaisiin esityksen mukaan harjoittaa kuitenkin myös harrastuksen vuoksi ilman aikomusta osallistua kilpailuihin. Tällöin voitaisiin puhua ampumaharrastuksesta. Kuten metsästystä myös ampumaurheilua voi harjoittaa pääsääntöisesti yksinkin. Yhdistymisvapaus estää muutenkin edellyttämästä luvan saamisen edellytykseksi yhdistyksen jäsenyyttä. Joissakin ammunnan lajeissa on kuitenkin asetettu aseen turvallista käsittelemistä koskevia erityisiä vaatimuksia. Joissakin lajeissa edellytetään erityisen turvakurssin suorittamista edellytyksenä ampumaradalle pääsylle tai kilpailuun osallistumiselle. Henkilö, joka ei täytä vaatimuksia, ei saa osallistua kilpailuihin tai harjoitusammuntoihin. Tämä vaikeuttaa huomattavasti harrastuksen harjoittamista. Tämän tyyppisten vaatimusten huomioon ottamista lupaharkinnassa ei olisi pidettävä yhdistymisvapauden vastaisena. Lupaviranomaisen olisikin riittävästi perehdyttävä ammunnan eri lajeihin ja edellytettävä luvan saamiseksi kyseiselle ammunnan lajille tunnusomaisten edellytysten täyttämistä. Turvatestin kaltaisen kokeen tai vastaavien vaatimusten hyväksytty suorittaminen on myös lupaviranomaiselle selvitys siitä, että luvan hakija todella harrastaa ilmoittamaansa lajia ja kykenee käyttämään ampuma-asetta turvallisesti.
Lupaviranomaisen tulisi kiinnittää lupaharkinnassa huomiota juuri edellä mainitun kaltaisiin vakavaa aseharrastusta ilmentäviin tekijöihin. Ampuma-aserikokset tehdään pääsääntöisesti luvattomilla aseilla ja erittäin harvoin tekijänä on jonkin urheiluammunnan lajin aktiivinen harrastaja. Lupaviranomaisen olisi kaikin käytettävissä olevin keinoin pyrittävä selvittämään erityisesti kaikkein tulivoimaisimpien ja tehokkaimpien aseiden osalta luvan hakijan harrastustoiminnan laatu ja aktiivisuus. Merkkejä vakavasta harrastuksesta on ainakin osallistuminen kilpailuihin. Aloittelevien ampujien osalta selvitys voisi kuitenkin olla vapaamuotoisempi. Eräissä uusissa ammunnan lajeissa, muun muassa practical-ammunnassa ja sovelletuissa reserviläisammunnoissa, järjestetään turvatestien kaltaisia turvallisen aseenkäsittelyn kursseja. Tämän tyyppisen kurssin läpäiseminen muodostaisi ainakin hyvän lähtökohdan lupaharkinnalle.
Helsingin käytäntö täyttää tämän momentin asettamat kriteerit mainiosti.Pelkkä haastattelu ei aina auta,Auvinenkin olisi mitä luultavammin saanut luvan haastattelunkin jälkeen,hänen kaltaisensa psykot osaavat kyllä manipuloinnin taidon.Sen sijaan Helsingin käytännön mukainen kahden henkilön allekirjoittama todistus olisi voinut olla Auviselle huomattavasti vaikeammin saatavissa. Hänhän ei liikkunut "ympyröissä",joten aseluvan omaavan henkilön nimi suositukseen olisi varmaan ollut vaikea saada.Kirjoittelut siitä vaatiko laki kirjallisia dokumentteja todistukseksi harrastuksesta ovat aivan turhia.Laki antaa virkamiehelle täydet valtuudet päättää, minkälaisia todisteita hän harrastuksen vakavuudesta haluaa.Jos muodolliset edellytykset täyttyvät,hän VOI luvan myöntää.Aseluvan saanti ei ole perusoikeus,näin se asia vain on...
Pykälä 45 mom.1 käsittelee hakijan ominaisuuksia ei mon.2, joka käsittelee viittauksen jälkeen sitä kuinka hakijan tulee osoittaa harrastuksen olemassaolo.
45 §. Hankkimisluvan saajaa koskevat edellytykset. Edellä on painotettu, että lupaviranomaisen olisi esityksen mukaan osoitettava tavanomaista suurempaa harkintaa eräitä muita ampuma-aseita vaarallisempia aseita koskevia lupahakemuksia kohtaan. Ampuma-aseiden käyttöön liittyvän turvallisuuden säilymisen kaikkein tärkein edellytys on kuitenkin se, ettei minkäänlaista ampuma-asetta luovuteta henkilölle, jota ei ole pidettävä aseen hallussapitoon sopivana.
1 mom. Yleinen järjestys ja turvallisuus edellyttävät, että ampuma-aseita pitävät hallussaan ja niitä käyttävät vain sellaiset henkilöt, jotka täyttävät laissa säädetyt vaatimukset. Lainsäädännöllemme asetetaan tässä suhteessa vaatimuksia myös asedirektiivin 5 artiklassa ja Schengenin yleissopimuksen 83 artiklassa.
Esityksen mukaan ehdottomana edellytyksenä hankkimisluvan saamiselle olisi laissa säädetyn vähimmäisiän saavuttaminen. Luvan hakijan korkea ikä ei toisaalta ainakaan yksinään olisi esteenä luvan saamiselle, elleivät hänen terveydentilansa tai käyttäytymisensä aiheuttaisi luvan epäämistä. Yleinen alaikäraja luvan saamiselle olisi täysi-ikäisyys eli 18 vuoden ikä. Huoltajien suostumuksella hankkimislupa metsästyslainsäädännön mukaan sallittua eläinten ampumista taikka ampumaurheilua tai -harrastusta varten voitaisiin antaa myös 15 vuotta täyttäneelle, joka muuten täyttää hankkimisluvan saajaa koskevat edellytykset. Asedirektiivissä ja Schengenin yleissopimuksessa mahdollistetaan tämän poikkeuksen tekeminen pääsäännöstä, jonka mukaan lupa voidaan antaa vain 18-vuotta täyttäneelle. Esityksen mukaan alle 18-vuotiaan luvan hakijan terveydentilalle ja käyttäytymiselle olisi asetettava vähintään samat vaatimukset kuin 18- vuotta täyttäneellekin. Alle 15-vuotias, joka ei ole rikosoikeudellisesti vastuunalainen teoistaan tai laiminlyönneistään, ei voisi saada hankkimislupaa.
Henkilön julistaminen holhottavaksi estäisi pääsääntöisesti hankkimisluvan saamisen, sillä tällaista henkilöä on pidettävä kykenemättömänä huolehtimaan itsestään ja omaisuudestaan. Vajaavaltaisen puhevallan käyttämisestä hallintomenettelyssä säädetään hallintomenettelylain 16 §:ssä.
Luvan hakijan sopivuudella tarkoitettaisiin hänen terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella tehtävää kokonaisarviota. Luvan hakijan käyttäytymistä olisi arvioitava niin hänen menneen kuin nykyisenkin käyttäytymisensä valossa. Hänen aiemman käyttäytymisensä arvioinnissa olisi käytettävä apuna kaikkia niitä keinoja, joita lupaviranomaisella on käytettävissään. Oleellisena apuna olisivat nykyiseen tapaan poliisin pitämät rekisterit. Ampuma-aselainsäädännön mukaisen luvan aiempaa peruuttamista olisi pidettävä luvan hakijan sopivuutta alentavana tekijänä. Joidenkin luvan peruuttamisen perusteina olleiden tekijöiden voitaisiin katsoa estävän uuden luvan saamisen pidempään kuin muiden. Ainakin aseiden käyttöön liittyvän turvallisuuden kannalta väärän elämäntavan voitaisiin katsoa estävän uuden luvan saamisen melkoisen pitkään, yleensä useita vuosia.
Luvan hakijan terveydentilaa arvioitaessa olisi kiinnitettävä huomiota sellaisiin vammoihin ja sairauksiin, jotka saattavat heikentää hänen kykyään kantaa, kuljettaa ja säilyttää ampuma-asetta ja muita lain soveltamisalaan kuuluvia esineitä turvallisesti. Tämän voidaan katsoa asettavan vaatimuksia ainakin hänen näköaistilleen ja kyvylleen hallita omien raajojensa toimintaa. Sellainen mielisairaus tai muu mielenterveydellinen ongelma, johon liittyy vaara vahingoittaa itseään tai muita, olisi ehdoton este luvan saamiselle. Luvan hakijan iän ja terveydentilan vaikutuksia olisi arvioitava objektiivisesti pitäen silmällä hänen kykyään selviytyä luvanhaltijan velvollisuuksista.
Poliisilla on poliisilain 35 §:n 2 momentin nojalla oikeus saada ampuma-aseluvan voimassaolon harkitsemiseksi perustellusta pyynnöstä salassapitovelvollisuuden estämättä tietoja luvanhaltijan terveydentilasta sekä päihteiden käyttöön tai väkivaltaiseen käyttäytymiseen liittyvistä seikoista. Edellytyksenä tietojen saamiselle on syy epäillä, ettei luvanhaltija enää täytä luvan saamisen edellytyksiä. Momentin sanamuodon ja poliisilain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 57/1994 vp) perustelujen mukaan poliisilla ei ole oikeutta saada momentissa tarkoitettuja tietoja harkittaessa uuden luvan antamista. Momentin perustelujen mukaan poliisin on kulloinkin kyseessä olevan luvan osalta arvioitava, millaista selvitystä luvan hakijalta edellytetään.
Esityksen mukaan lupaviranomaisella olisi oikeus edellyttää, että luvan hakija esittää lupaviranomaisen tarpeelliseksi katsoman selvityksen myös terveydentilastaan tai päihteiden käyttöön liittyvistä seikoista. Edellytyksenä tämän kaltaisten lisäselvitysten pyytämiselle olisi, että henkilön sopivuutta ampuma-aseen hankkimiseen on syytä epäillä. Edellä tarkoitetulla menettelyllä, jonka käytännön toteuttamisesta säädettäisiin tarkemmin asetuksella, ei loukattaisi luvan hakijan yksityisyyden suojaa, sillä poliisille ei annettaisi oikeutta saada ja hankkia luvan hakijan terveydentilaa koskevia tietoja ilman hänen suostumustaan. Luvan hakijan olisi itse esitettävä pyydetty selvitys. Jos pyydettyä selvitystä ei esitettäisi, ei haettua lupaa myöskään annettaisi.
Luvan hakijan käyttäytymistä arvioitaessa tulisi pyrkiä selvittämään hänen kykynsä ja halunsa täyttää asetetut velvollisuudet. Harkinnassa olisi otettava huomioon ainakin rikokset, joihin henkilö mahdollisesti on syyllistynyt. Huomioon otettavia olisivat niin ikään alkoholin tai muiden huumaavien aineiden väärinkäyttö, väkivaltaisuus sekä muu vaarallinen ja epäsosiaalinen käyttäytyminen.
Henkilölle, joka ei täyttäisi ehdotetussa momentissa tarkoitettuja luvan saamisen edellytyksiä, ei voitaisi antaa hankkimislupaa. Momentin mukaiset ja muut laissa säädetyt edellytykset täyttävälläkään henkilöllä ei olisi ehdotonta oikeutta hankkimisluvan saamiseen. Luvan antaminen riippuisi aina viranomaisen harkinnasta. Tältä osin ehdotus vastaa nykyistä käytäntöä. Hallintopäätösten olisi luonnollisesti oltava yleisten hallinto-oikeudellisten periaatteiden mukaisia. Vaikka luvan hakija siis täyttäisikin kaikki ehdotetussa laissa säädetyt luvan saamisen edellytykset, voisi päätös olla lupa-asiassa kielteinen. Syynä tähän voisi olla muun muassa luvan hakijan kanssa yhdessä asuva henkilö, jonka voitaisiin epäillä käyttävän väärin luvan hakijan asetta. Luvan antaminen olisi tällöin ehdotuksen 18 §:n 2 momentin vastaista.
--------------------
Ominaisuudet tulee arvioida erityisesti hallituksen esityksen perusteluissa olevan ilmaisun perusteella:
"Luvan hakijan käyttäytymistä arvioitaessa tulisi pyrkiä selvittämään hänen kykynsä ja halunsa täyttää asetetut velvollisuudet. Harkinnassa olisi otettava huomioon ainakin rikokset, joihin henkilö mahdollisesti on syyllistynyt. Huomioon otettavia olisivat niin ikään alkoholin tai muiden huumaavien aineiden väärinkäyttö, väkivaltaisuus sekä muu vaarallinen ja epäsosiaalinen käyttäytyminen."
Ampuma-aselaki sitä vastaava hallituksen esityksen perustelut tai mikään muukaan lainsäädäntö ei tunne mitään yksityishenkilöiden antamia suosituksia arvioitaessa hakijan ominaisuuksia tai käyttäytymistä. Arvion tekeminen kuuluu yksinomaan viranomaisten tehtäviin; lupaviranomaisen tai jonkun muun kuten lääkärin tai sosiaaliviranomaisen.
Se, että vaaditaan tai edes pyydetään yksityisten henkilöiden antamia lausuntoja hakijan ominaisuuksista ei ole lain mukainen menettely ja tosiasiallisesti lain vastainenkin. Mitään estettä sille, että hakija oma-aloitteisesti sellaiset suositukset liittää hakemukseen ei ole. Viranomaisen aloitteesta suosituksia ei voi kuitenkaan pyytää tai vaatia. Hakemuksen hylkäämistä ei voi myöskään perustella sillä perusteella, että yksityishenkilöiden suosituksia ei ole.
Hylkäämisen perusteluina ei voi olla suosituksien puute.
Hylkäämisen perusteena voi olla se, että on todistetusti tiedossa huonoja ominaisuuksia tai käyttäytymistä.
Hakija saa siis olla aivan tavallinen henkilö. Erinomaisuutta ja tavallisuutta ei tarvitse todistaa suosituksilla eikä ampuma-aselaki sitä vaadi.
Luulenpa ,että hallinto-oikeus asettuisi virkamiehen puolelle,jos hakija kieltäytyisi toimittamasta vaadittuja dokumentteja ja hakemukseen tulisi kielteinen päätös tällä perusteella. Vain koska laki ei kirjaimellisesti
niitä vaadi,ei ole mikään syy.Se ei myöskään kiellä niitä vaatimasta. Virkamiehelle on jätetty asiassa suuri harkintavalta ja sen puitteissa hakemus voidaan hylätä." hakija ei ole osoittanut riittävällä tarkkuudella,että hän harrastaa lajia, jossa haettu ampuma-ase on tarpeellinen" Luuletteko tosiaan,että nykytilanteessa kukaan lupaharkintaa suorittava viranomainen uskoo hakijaa,joka on omien sanojensa mukaan hyvä ja kunnollinen jätkä joka on tosi aktiivinen ammunnanharrastaja. Rekistereistä ei löydy mitään rötöksiä,tosin ei sitten sitä ensimmäistä aselupaakaan.Olisitteko itse hänen asemassaan valmis myöntämään luvan?Minä en ainakaan.
"Momentin mukaan haettaessa lupaa metsästyslainsäädännön mukaan sallittua eläinten ampumista taikka ampumaurheilua tai -harrastusta varten luvan hakijan on annettava harrastuksestaan luotettava selvitys". Mikä on luotettava selvitys? Se on lupia myöntävän viranomaisen harkintavallassa.Ihmettelen jos joku vielä jaksaa vängätä vastaan selvässä asiassa:)
kyllä on sairaaksi mennyt tämäkin topiikki.täältäkö te lupia haette kaikki harrastavat varmaan vetoluvilla.ihmiset jotka ovat poliisien kassa tukkanuottasilla on turha täälllä jakaa lupia.ja jos poliisi vaatii todistajia harrastamiselle niin luvanhan myöntää seuran jäsen jos myöntää.poliisit heittää pallon ulkopuoliselle ja suomessahan ei ole pakko kuulua seuraan niin todistajaksihan kelpaa kaikki kadun naiset ja miehet.
Helsingissä vaaditaan kaksi nuhteetonta todistajaa, joista vähintään toisella pitää olla ampuma-aseen hallussapitolupa.Seuraan kuulumista ei vaadita. Siis kuka tahansa kadun tallaaja ei kelpaa.
Ampumaseuran jäsen ei ole pakko olla,se on totta. Mutta tosiasia on,että monin paikoin Suomessa ilman ampuma-tai reserviläis yhdistyksen jäsenyyttä/suosituksia katsotaan,että harrastusta ei ole näytetty riittävästi toteen.
Järjestäytymisvapaus on, mutta poliisilla on myös vapaus päättää,mitä hakijan antamaa näyttöä
hän pitää riittävänä.Linjaukset voi sitten testailla valittamalla hallinto-oikeuteen.
Vesku 06, mikä on vetolupa?
Nyt on kaksi eri asiaa näyttää toteen harrastuksen olemassaolo ja toisaalta selvittää onko hakija ominaisuuksiltaan ja käytökseltään sopiva saamaan ampuma-aselupia.
Hakijan tulee itse näyttää toteen, että hän tarvitsee aseen harrastuksessaan. Sen voi tehdä niin, että esittää todistuksen, jonka joku on antanut. Voi myös pitää itse päiväkirjaa harrastuskerroistaan. Metsästäjälle riittää yleensä, jos on metsästyskortti.
Hakijan ominaisuuksien ja käyttäytymisen tutkiminen sen sijaan kuuluu viranomaisille. Ampuma-aselaissa ja muussakaan lainsäädännössä ei ole mitään mainintaa mistään yksityishenkilöiden suosituksista aselupien yhteydessä kun on kyse ominaisuuksista.
Hallintolaki kieltää viranomaista vaatimasta mitään sellaista mikä on enemmän kuin mitä lainsäädäntö minimissään edellyttää. Hallinto-oikeudet kyllä tietävät hallintolain sisällön.
Lupaviranomaisilla on kyllä suuri harkintavalta lupia myöntäessään mutta hylkäysperusteiden on oltava oikeita ja todellisia. Jos hakijalta ei löydy mitään moittimista käytöksessä niin aivan varmasti häneltä ei voi evätä lupia käytöksen perusteella, vaikka yksityishenkilöiden suosituksia ei olekaan sopivuudesta.
Ensimmäisessä kysymyksessähän oli esitetty asia niin, että lausunnot tarvittiin nimenomaan sopivuudesta aseen hallussapitäjäksi; siis henkilökohtaisista ominaisuuksista.
Harrastukseen liittyvä todistelu on sitten aivan eri juttu.
Mikähän sanamuoto niissä Helsingin ja muidenkin poliisilaitoksen selvityslomakkeissa on?
Pyynnöstä todistamme että (NIMI hetu) jonka hyvin tunnemme, on käsityksemme mukaan luotettava ja huolellinen henkilö saamaan luvan ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon.
SELVITYS AMPUMAHARRASTUKSESTA:
(missä, minkälaisella aseella, kuinka useasti, milloin aloittanut...?)
Todistajat: Nimi
Ammatti
Osoite
Aseluvat nro(t)
Luvan antaja(t)
Päiväys
Allekirjoitus_________________
Henkilötunnus
Ja näitä henkilöitä piti sitten olla kaksi kpl, joista ainoastaan toisella piti olla aselupa.