mulle kerrottiin kerran tarina, jossa oli poika, joka teki paljon pahoja tekoja. Ja sit yks mies sano sille pojalle et "aina kun teet jotaa pahaa, tai sanot jollekkin rumasti, niin naulaa yks naula tähän aitaan." sit viimmenään sillä pojalla oli aidassa 79 naulaa. Ja se sama mies sano "ja nyt aina kun teet hyvän teon, niin ota yks naula pois aidasta" ja niin poika teki, ja viimmenään kaikki naulat oli tipo tiessään. Mutta jokaisesta naulasta oli jääny syvä reikä siihen aitaan, ja niitä reikiä ei saanu pois millään.
vähän sama juttu, et jokainen paha sana tai kritisointi minkä sanoo toiselle ihmiselle, iskeytyy kun naula sydämeen, ja siitä jää jälki, mikä ei ikinä lähe pois
ja jotkuu ihmiset ei koskaan ajattele mitä sanoo, ja siks joittenkin toisten sydän on ihan murtunu, kun siihen on isketty niin monta kertaa.
oon huomannu et kun mulle on sanottu jotaa, nii ne pahat sanat on jääny mun mieleen ja sydämeen, eikä niitä saa mitenkään sieltä pois.
ne on jonkun tyhmän ihmisen tekosia, joka ei oo opetellu käyttämään kieltään oikein sanomaan asioita loukkaamatta toista. En enää ite tiijä miten mun pitäis olla kun kaikki mitä teen tai sanon on muitten mielest aina väärin. Kaikki ajattelee et vika on aina mussa, ja syyttää ja kritisoi mua. Oon surullinen niitten ihmisten puolesta jotka ei ymmärrä olla kritisoimatta muita. Mut mun sydän on ihan kipeä kun siihen on jääny niin monta syvää jälkeä niist kaikista sanoista mitä mulle on sanottu. Melkee kaikki puhuu musta paskaa. Osa vaan esittää olevansa mun kavereita, ja kertoo kaiken muille mitä mie sanon niille. Varsinaisia tyhmyreitä. Ne aina hokee kuinka teen kaiken väärin.
vähän sama juttu, et jokainen paha sana tai kritisointi minkä sanoo toiselle ihmiselle, iskeytyy kun naula sydämeen, ja siitä jää jälki, mikä ei ikinä lähe pois
ja jotkuu ihmiset ei koskaan ajattele mitä sanoo, ja siks joittenkin toisten sydän on ihan murtunu, kun siihen on isketty niin monta kertaa.
oon huomannu et kun mulle on sanottu jotaa, nii ne pahat sanat on jääny mun mieleen ja sydämeen, eikä niitä saa mitenkään sieltä pois.
ne on jonkun tyhmän ihmisen tekosia, joka ei oo opetellu käyttämään kieltään oikein sanomaan asioita loukkaamatta toista. En enää ite tiijä miten mun pitäis olla kun kaikki mitä teen tai sanon on muitten mielest aina väärin. Kaikki ajattelee et vika on aina mussa, ja syyttää ja kritisoi mua. Oon surullinen niitten ihmisten puolesta jotka ei ymmärrä olla kritisoimatta muita. Mut mun sydän on ihan kipeä kun siihen on jääny niin monta syvää jälkeä niist kaikista sanoista mitä mulle on sanottu. Melkee kaikki puhuu musta paskaa. Osa vaan esittää olevansa mun kavereita, ja kertoo kaiken muille mitä mie sanon niille. Varsinaisia tyhmyreitä. Ne aina hokee kuinka teen kaiken väärin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onhan tossa pointti. Mutta jos kaikki sanoo sulle että teet väärin niin pitäiskö katsoa peiliin? Tai voihan toki olla että sinulle on vain sattunut tosi huono tuuri kun olet sellaseen porukkaan joutunut.
Toki kaikkeen, tai ainkin suurimpaan osaan asioista tottuu. Tässä se kuitenkin on ehkä hieman väärä sana
mieluummin sanoisin että tavallaan vahvistuu. Toki jotkin henkisesti vahvat ihmiset ovat ns. lujaa tekoa joilla on "kova sydän" ettei herjaukset tunnu nii paljoa; nauloja ei niin vain hakatakkaan mutta sitä ei opi ihan parissa päivässä. Ja ensin sinun tulee päästä jaloillesi joka voi kyllä olla vaikeaa jos sinua koko ajan lyötyä lyödään. Näytä ihmisille ettet sinä ole yhtään sen huonompi kuin muutkaan. Päin vastoin.
tuttu tunne. Ihmiset ei edes ajattele mitä sanoo ja loukkaa sillä muita. Se ei oo kivaa. Mua on aina jostain pilkattu ja se on vieny mun omantunnonarvon ihan pieneks kun tuntuu ettei oo mitään mitä tehdä kun se menee muiden mielestä heti väärin. Se on muiden aiheuttama lukko josta kärsii vaan ite. Tosi ilkeetä.
Niin... monet tosiaan kylvää toisia kohtaan kaikkea loukkaavaa. Eikä niitä sanoja ole sen kummemmin mietitty, eikä niillä välttämättä ole edes mitään kunnon pohjaa. Jos joku tahtoo sanoa muita idiooteiksi tai vaikka sellaisia, jotka muistuttavat häntä jostain ihmisestä, jonka kanssa hän ei tullut aikoinaan toimeen. Mutta ne haukkumiset on ihan tyhjää puhetta ja ehkä se niiden sanoja ei tunne niitä edes tosiksi.
Voihan toista alkaa sanomaan vaikka mäyräksi, jos se jostain juolahtaa mieleen. Mitä se sitten tarkoittaa, mitä sen pitäisi merkitä? Ei yhtään mitään. Ainoastaan sen, että onpa outo tyyppi, kun noin nimittelee. Miksi sen pitäisikään koskea sydämeen, jos se toinen on vähän jälkeen jäänyt tai jotain sinnepäin tai sillä ei vain ole parempaa huumorintajua. Kaikkihan sen näkee, että se ei loista huumorintajullaan. Ihan sama, kun joku sanoo jotain lihavaksi. Eipä ole kummoinen huumorintaju, kun ei sen parempia juttuja ole. Ja samalla vielä loukkaa sitä toista ihmistä, vaikka yrittää olla hauska ja saada muita nauramaan. Harvemmin tuollainen ketään oikeasti naurattaa tulee vaan sellaista teko hahaha naurua. Mutta silti se joku ei tajua, ettei sen huumorintaju ole muista mukavaa.
Mutta ihmiset on erilaisia, jokaisella voi olla oma motiivi, miksi loukkaa toisia. Voi se olla vaikka sellainen, että itsellä on ihan kakka olo ja sitten haluaa nähdä, että joku toinenkin kärsii. Mieltä tyydyttämään. Silloin ehkä se loukkaaja voi nähdä mielessään oikeutuksia "Tuolla menee kotona hyvin, on ihan oikein, että se saa myös kärsiä jostain, koska minäkin kärsin. ". Ja sitten pitää vain keksiä asia, mitä se toinen itsessään häpeää ja vääntää siitä jotain. Tai vaikka syyttää sitä toista jostain omasta huonosta puolestaan. Mutta pitääkö se loukkaaja toista edes mitenkään tyhmänä ja huonona, ehkä ei, eihän sillä toisella ole muuta väliä, kuin saada nähdä että se kärsii. Että itselle tulisi parempi olo.
Mutta kiusattu usein häpeää itseään jollain tavalla. Ja pitää itseä huonona. Se on kiusatun ongelma. Eikä välttämättä edes tarvitse olla kiusattu, kun on sama ongelma pitää itseä huonona. Ja kiusattu usein ei pysty ajattelemaan, että hänellä on oikeus päättää arvostaan ja se on juuri se, mitä itselleen antaa. Ja että tosiaan on niin arvokas ihminen ja omistaa oman elämänsä, ettei ajattele niin, että muut saisivat päättää oman elämänsä ja itsensä arvosta. Tietenkin muut voivat sanoa vaikka mitä, mutta tuntuuhan se hyvältä, kun saa itse mielessään määrätä elämänsä ja itsensä arvosta, sanoivat muut mitä tahansa. Oma elämä on oma elämä ja itsellä siihen määräysvalta:)
Tietenkään toisia ei saisi loukata, mutta sille on monesti hankala tehdä mitään. Paitsi että ehkäpä voi pitää niin, että itse tuntee määräävänsä arvostaan ja silloin ei paljoa muiden sanoilla ole valtaa. Sitä paitsi kaikki ovat yhtä arvokkaita ja tärkeitä, minun mielipide. Ihan sama, mitä he sitten itse itsestään ajattelevat.
Jeps, on hauska kirjoitella kaikkea...:)