KOULUKIUSAUS

jompia kumpia tai kumpiakin olisi hyvä olla tai sitten niitä pitäisi hankkia ja sen jälkeen vaan ilmoitusta poliisille.

Tiedän tapauksen että alaikäisen lapsen isä oli tuomittu pahoinpitelystä kun hän oli lapselleen sallinut toimia niin että tämä hakkasi toisen lapsen.

ei kannata odottaa että pahin tapahtuu, ja opettajilla on virkavelvollisuus puuttua ja turvata koulurauha. Myös koulutoimen johtajaan voi olla yhteydessä ja vaikka kertoa aikomuksesta viedä asia poliisitutkintaa, eiköhän ala homma selvitä.

lue Christina Salmivallin kirjat Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä ja Kaverien kanssa.

Onko sinulla muuta tietoa kiusaamistapauksista kuin lapsesi kertomana? Oletko todella sitä mieltä, ettei lapsellasi ole minkäänlaista osuutta? (Lapset nimittäin osaavat olla pirullisia: ärsyttävät juuri sen verran että aggressiivisuus toisessa herää. Sitten ollaan niin että viattomia ja pyöritellään päätä, kun ei muka ole mitään tehty.)

Ihmettelen sitä, että koulussa vaan on kaikenlaista keksitty sinun lapsesi pään menoksi. Onkohan ihan näinkään?

olemassa, kun koulukiusatuksi joutuu.

Omalla lapsellani se oli aikoinaan sairaus, jonka perusteella hän ei pystynyt ottamaan osaa mihinkään normaaleihin liikuntaharrastuksiin.

Kuitenkin joukkoon mahtui myös kateutta, koska hän oli erittäin hyvä esim. kielissä ja myös sanavalmis.
Uskon, että oma opettaja kyllä teki parhaansa asian hyväksi, mutta meni toisaalta vähän liian pitkälle kehumisineen, joka taas aiheutti kateutta.
Toisaalta taas esim. voimistelunopettaja sanoi kaikkien kuullen, ettei ole koskaan eponnistunut kenenkään kanssa niin pahasti kuin tyttäreni.
Esim. luistelutunneilla tyttäreni käveli yksin hautausmaalla. Olisin puuttunut siihen, mutta tytär kertoi vasta myöhemmin.

Pääsyynä kaikkiin vaikeuksiin kuitenkin oli vakava sairaus, josta ei kenelläkään siinä vaiheessa ollut kunnon tietoa.

Kun nuorempi lapseni, (Sivumennen sanoen oli luokkansa nuorin ja yleensä koko kouluaikansa myös luokkansa paras. Eikä liikunnassakaan ollut mitään vikaa. Luojan kiitos. Kahta taistelua en olisi kestänyt.) aloitti koulunsa ja kun olimme keväällä kouluun tutustumassa, näin kauhukseni koulun ikkunasta kuinka tyttäreni luokkalainen, eräs ylilihava tyttö, joka oli tyttäreni jälkeen seuraavana kiusattujen listalla, töni tytärtäni voimakkaasti. Se näky ei varmasti koskaan häviä silmistäni. Kenenkään muun kuin tyttäreni kimppuun tämä tyttö ei olisi uskaltanut hyökätä.
Kaipa hän kuvitteli sillä nostavansa itseään ylemmäksi arvoasteikossa.

Yläasteelle mentäessä, tyttäreni vaihtoi luokkaa, mutta ongelmat olivat olemassa ja hän jaksoi vain siksi, että hänellä oli välituntisin kavereita ylemmältä luokalta, kaksi mukavaa tyttöä.

Elämä on kummallista. En voi olla kertomatta.
Kun tyttäreni myöhemmin oli työarjoittelussa, siellä oli työssä toisen tytön täti ja kävi selville, että tämä tyttö oli myöhemmin menettänyt lähes kokonaan otteen elämästään ja joutunut lopulta mielisairaalaan. Tyttäreni kehui tyttöä tädille ja kertoi kuinka mukava ja hyvä ystävä ja tuki tyttö oli hänelle ollut. Täti oli ihmeissään ja iloinenkin, että jollakin ihmisellä voi siitä tytöstä olla niin hyvät muistot.

Kun sitten muutimme tyttö vaihtoi koulua ja jonkin aikaa meni jotenkuten. Sitten alkoi taas sama rumba. Olimme kumpikin henkisesti aivan lopussa ja viimeinen pisara oli, kun keväällä mentiin koulusta kirkkoon. Tytöllä oli yläluokilta kaksi mukavaa tukioppilasta ja pari "ns. kaveriakin" samalta luokalta ja hän tietenkin kuvitteli menevänsä yhdessä vm. kanssa. Mitä vielä. Nämä lähtivät menemään kovalla vauhdilla toisten kanssa. Tyttö meni yksin perässä.

Hän tuli sitten itkien koulusta kotiin ja vaikka ymmärränkin, etteivät sen ikäiset halua erottua joukoista, niin tyttöjen käytös oli se viimeinen niitti.
Aivan lähellämme oli erityiskoulu ja niin vaikealta kuin tuntuikin, ajattelin että tytön mielenterveyden säilymisen takia ainoa mahdollisuus on yrittää päästä sinne kahdeksi vuodeksi.
Otin yhteyttä koulutarkastajaan ja koulun rehtoriin, ja asia järjestyi hämmästyttävän nopeasti, vaikka ensin vähän ihmeteltiinkin, koska lukuaineiden keskiarvo oli 9.
Se ei kuitenkaan ollut ainoa tekijä. Syksyllä tyttö meni sinne, eikä enää erottunut joukosta.

Koska koulussa oli mukautettu kieltenopiskelu ja tyttärelläni oli esim. englannissa 10 ja hänen oli tarkoitus pyrkiä iltalukioon, sain anomuksesta järjestettyä koko luokalle jatkuvat ylimääräiset englannintunnit. Opettaja tuli kerran viikossa sinne vartavasten.

En ole koskaan katunut tätä erityikoulupäätöstä, sillä olen varma, että sillä ja minun jatkuvan tukeni avulla tyttö säilytti mielenterveytensä.

Hän kirjoitti myöhemmin ylioppilaaksi iltalukiosta, eikä siellä ollut minkäänlaisia sosiaalisia tai muita vaikeuksia, koska oppilaat olivat aikuisia ja käyttäytyivät häntä kohtaan normaalisti.

Yksi syy oli tietenkin myös se, ettei koulussa ollut liikuntaa. Eihän tytöstä ulospäin juurikaan mitään huomaa.

Tästä kaikesta on kulunut aikaa niin paljon, ettei silloin vielä koulukiusaamisesta puhuttu niinkuin nykyään. Sen verran kuitenkin, että olivat ne em.tukioppilaat, joita tyttö muistelee vieläkin kiitollisuudella.
Toinen heistä kuitenkin, ikävä kyllä, kuoli liikenneonnettomuudessa muutaman vuoden kuluttua koulun päättymisestä.

Tuli mieleeni, että olisikohan mahdollista saada pojallesi, hänen omalta luokaltaan pari oppilasta, jos ei nyt ihan tukioppilaiksi, kun en tiedä heidän ikäänsä, niin ainakin sellaisia, jotka pitäisivät jotenkin hänen puoltaan.
En tietenkään tarkoita mitään tappelemista, vaan hillitsevän sanallisesti, jos huomaisivat jonkun häntä kiusaavan.
Kyllähän nämä ylempiluokkalaiet tukioppilaatkin hyviä ovat, mutta eivät ole aina näkemässä kaikkia tapahtumia.

Miksi sinä muuten sanot, että koulun taholta on keksitty, lapsesi olevn "muka" ahdistunut? Kyllä minun tyttäreni aikoinaan oli syvästi ahdistunut ja niin olin minä itsekin.

Joka tapauksessa poikasi tarvitsee apua myös fyysisiin pahoinpitelyihin ym.

En kuitenkaan pysty neuvomaan, mihin pitäisi ottaa yhteyttä. Yritin tutkia netistäkin, mutta en tullut hullua hurskaammaksi.
Poliisi kai on lopulta ainoa, mikäli koulussa ei oteta asiaa vakavasti ja itse katsotte, että tilanne on ajautunut vaarallisen pitkälle.

Lopultakin ihmiset ovat aika yksin ja avuttomia tällaisissa tilanteissa. Vieläkin minusta oli erittäin tuskallista muistella näitä aikoja.

Voimia teille kuitenkin toivon.

Kiusaaminen ei tietenkään ole oikein. Kuitenkin on niin, että usein jokin syy sille on olemassa. Tutkimusten mukaan kiusatuksi joutuu usein lapsi, joka on tempperamenttinen ja helposti ärtyvä. On "kiva" härnätä kaveria, jolta saa nopeasti reaktion. Kierre syntyy nopeasti. Samoin on yliherkkyyden laita. Osa lapsista kokee kiusaamisena pienetkin asiat ja ahdistuu suottakin. Hän alkaa käyttäytyä kuin kiusattu ja kierre jatkuu.

Vaikka kiusaajienkin toimiin tulee puuttua, ei ole mitään haittaa pohtia pojan kanssa sitä omaakin käytöstä. Millaisissa tilanteissa kiusaaminen alkaa, miten hän itse reagoi jne.

Omaa lastani kiusattiin ensimmäisinä kouluvuosina lähinnä juuri siksi, että hän kimpaantui herkästi. Sitä oli kiva käyttää hyväksi. Kiusaaminen on sittemmin loppunut. Osaltaan siihen on vaikuttanut se, että poika itse on kypsynyt ja pinna on pidentynyt.

Kiusaaminen on usein paljon monimutkaisempikin asia kuin päältä näyttää. Ratkaisuksi ei voi vain esittää, että kiusaajat linnaan. Omassa työssänikin näen, että yksin jäämisen tai kiusatuksi tulemisen taustalla on usein myös yksinäiseen/kiusattuun itseensä liittyviä syitä. Tällä en tarkoita sitä, että kiusaaminen tulisi sallia!

Minun tytön (1.lk)luokalla on vihaisia, leuhkoja, määrääviä, ylenkatsovia likkoja, jotka mustamaalaa poissaolevia koulukavereita. Miten saisin hillittyä vastenmielisyyden, joka em neitien toimista kumpuaa?? Mun tyttö sinisilmänen ja luottavainen, poikamainen, reilu. EI pulmunen, mutta ei juorua tai loukkaa tai satuta...on vilkas.

Haluaisin jo nyt ottaa pois koko koulusta. Huomaan, että opettaja antaa ilkeyden rehottaa; fyysiseen satuttamiseen on pakko puuttua, mutta luokkatoverit nimittelevät kantelupukiksi, jos lapsi sanoo opettajalle, kun joku on nimitellyt.
-Tarkistan monta kertaa lapseltani, että lisäileekö mahd omiaan.

Tyttö on minun mielestä ollut loukkaantunut ja pettynyt ja ilo alkaa kadota hänestä.

Minunkin mielessä on käynyt, että loukkaajat on ökyperheistä. Yksi tyttö nauroi, kun kuuli, ettei meillä ole autoa: Heillä on kolme autoa!!! Hän sanelee kuka leikkii kenenkin kanssa.

Eka- ja tokaluokkalaisille olisi saatava vielä oma opiskelutila ja paljon paljon välituntivalvojia seuraamaan miten tapahtumat oikeasti etenevät ja olisi minimoitava valtarakennelmien syntyminen ja korostettava toisen kunnioittamista ja estettävä klikkien syntymistä.

sillä sillä tavoin lapsesi tietää että olet hänen puolellaan ja pidät loppuun asti hänen puoliaan.. En vai ymmärrä sitä että miksi koulut eivät suostu myöntämään kiusaamis tapauksia,kun ne ovat kuitenkin niin selviä yleensä..?

vittuilee mulle ja opettajat ihmettelee miks en halua tehdä niitten kaa ryhmätöitä vaikka oon kertonu syyn että en halua olla missään tekemisissä niitten kaa ku mua haukutaan. Mun vanhempien on pakko mennä johki kokoukseen ku oon muka niin epäsosiaalinen.

Hanki kunnon kamera, se kannattaa !, ota kauempaa kuvia, jos kiusaaminen tapahtuu ulkona.

Huono juttu JOS opettajat vielä unelmoivat ruusutarhoissaan, eivätkä tunnusta että jokaisessa koulussa kiusataan, jossakin muodossa.

sama juttu meillä. Lapsi hakattu ja potkittu ja jätetty ihan yksin. Ja ope itse lietsoi tätä kaikkea. Keskusteluissa ope syyllisti poikaa ja kirkui hermostuneena. Pojasta ja vanhemmista haettiin vikoja ja syitä ahdistukseen ja väsyneisyyteen. Lapsi alkoi vihata opettajaansa, joka ilkkui ja paljasti ja valehteli lapsestani asioita muille oppilaille, että sitten voivat kiusata lisää.
Rehtori open puolella koko ajan ei mitään apua meille.
Halusivat lapselle tutkimuksia, mutta vika oli vain opettajassa, joka ei pystynyt hommaansa ja ei alunperin pystynyt eikä halunnut hoitaa kiusaamista vaan alkoi huutamaan puhelimeen, että hänellä on tärkeämpääkin tekemistä. Jos jotain kiusataan näin rajusti, mikä on tärkeämpää tekemistä. En keksi. Vihani on niin suuri tuota opettajaa kohtaa, että.....

Lapsi ollut aina hiljainen ja arka, eikä varmasti kiusannut tai haukkunutkaan ketään. Kun hän kahden kiusaamisen vuoden jälkeen alkoi saada raivareita ja antoi takaisin, häntä syytti tämä opettaja perkele.

Olemme muuttanee pois.