A-studion karsea uutisvoitto eilen sai aikaan, että poliisi selvittää pitävätkö ne hirveät kuvat paikkansa. Eihän Suomessa, eihän.
En pystynyt niitä itse katsomaa, mutta tiedän kyllä.
Nyt heräsi jopa elintarviketurvallisuusvirasto. Ja voi hirveätä, maatalousministeri Anttilan sukutilalla on kuvattu tuotantoeläimiä, joilla on paiseita.
Kenelle tämä on uutinen? Ei kenellekään joka seuraa hiukankaan mitään.
Lainaan tässä A-studiossa eilen esiintyneen Elisa Aaltolan haastattelun, joka ilmestyi nyt kesällä Satakunnan Kansassa. Siinä on kovia väitteitä eli EI kai nämä A-studion kuvat millään muotoa uusia ole!
Kuvat tähän otti Juha Partanen ja tekstin on tehnyt Lili Wessman. Tämän lainasin netistä suoraan.
Vuohellekin äänioikeus?
Satakunnan kansa 23.9.07
Elisa Aaltola väittää, että eläimet ovat yksilöitä, joille kuuluu oikeuksia.
Hän ei ole kettutyttö eikä terroristi, vaan filosofi.
LILI WESSMAN
Useimmat meistä eivät kykenisi itse tappamaan syömäänsä eläintä.
Meistä ei ole miellyttävää miettiä, miten kelmupakettiin kääritty kyljys on tehty. Me tykkäämme eläimistä ja vaihdamme kanavaa, kun televisiossa näytetään, kuinka broilereita tuotetaan.
– Enemmistö ihmisistä tietää, miten tuotantoeläimiä kohdellaan. He eivät vain tahdo ajatella sitä, Elisa Aaltola sanoo.
Eläinetiikan tutkija pitää enemmistöä meistä älyllisesti epärehellisinä.
– Kunnioitan enemmän ihmisiä, jotka syövät lihaa ja perustelevat sen, kuin ihmisiä, jotka sivuuttavat koko asian.
Kun kettuhäkkien ovet murrettiin auki keväällä 1995 Pohjanmaalla, suomalainen keskustelu sai kaksi uutta käsitettä: kettutytöt ja eläinten oikeudet.
Pienessä keskisuomalaisessa maalaispitäjässä asunut Elisa oli kettutyttöjen keväänä abiturientti.
– Olin uutisista äärettömän helpottunut. Kuvittelin olleeni ajatuksieni kanssa aivan yksin. En tiennyt, että on olemassa sellaista kuin eläinaktivismi.
Lapsena Elisa rapsutteli sikoja ja lehmiä, ruokki kanoja ja vuohia.
– Olin kuusivuotias, kun ymmärsin, miten eläimille käy. Kun minulle selitettiin, että ne ovat ”vain eläimiä”, vastaus ei tyydyttänyt.
– Hirvet ja siat olivat ”vain eläimiä”, jotka päätyivät ammuttaviksi ja teuraiksi. Koirat ja kissat olivat ”lemmikkieläimiä”. En ymmärtänyt erottelua. Olin nähnyt, että niillä kaikilla on mieli.
Elisa lopetti 14-vuotiaana lihan ja kalan syömisen.
– Maalaisyhteisössä minua pidettiin omituisena. Olin koulun ainoita kasvissyöjiä.
Toisen herätyksen Elisa sai lukiessaan opiskeluaikoinaan filosofi Peter Singerin kirjan Oikeutta eläimille (1990). Eläinoikeusliikkeen raamatuksi kutsuttu Singerin teos kuvaa tuotanto- ja koe-eläinten oloja tavalla, josta moni kasvissyöjä ja vegaani on löytänyt eettiset perustelut ratkaisuilleen.
– Se oli ensimmäinen kerta, kun ymmärsin, että eläimiä ja niiden oikeuksia voi tutkia aivan vakavissaan.
Viisi vuotta Englannissa työskennellyt Elisa Aaltola teki väitöskirjansa eläinten moraalisesta arvosta. Suomessa hänellä on vain harvoja kollegoja. Tunnetuimmat heistä ovat filosofit Leena Vilkka ja Markku Oksanen.
Eläinfilosofi Elisa on myös eläinaktivisti.
– Opiskeluaikoina Turussa en ennakkoluulojeni takia lähtenyt mukaan toimintaan. Ajattelin aktivistien olevan kaupunkilaisnuoria, jotka eivät tiedä, mistä puhuvat. Oletin olevani heitä järkevämpi ja kypsempi.
– Englantiin muuttaessani hämmästyin: Hyvä tavaton! Eläinliikkeessä toimivat ihmiset ovat fiksua porukkaa. Mukana on myös paljon varttunutta väkeä.
Elisa toimii eläinten asianajajana laillisin keinoin; pitämällä infopöytää kadulla, puhumalla ja osallistumalla rauhallisiin mielenosoituksiin. Hän tuntee myös aktivisteja, jotka ovat saaneet tuomioita laittomuuksista.
– Ymmärrän heitä. Suorat teot voivat saada aikaan suoraa keskustelua.
Terroristi on sana, joka Suomessa liitettiin eläinaktivismiin heti.
– Nimittely on kätevää. Terroristin kanssa ei tarvitse keskustella.
Kätevästi käy myös naureskelu ”kaikenmaailman viherpipertäjille” .
– Nauru on näppärä keino torjua ja mitätöidä toisten ajatuksia. Kun laittaa leikiksi, ei vaivaudu kuuntelemaan.
Filosofille eläinten oikeuksien ajaminen ei ole terrorismia eikä hellämielistä hömpötystä. Elisa Aaltola ei vaadi Turrelle äänioikeutta eikä sananvapautta kärpäsille. Hän vaatii vain miettimään, millä valtuuksilla kolmas simpanssilaji (ihminen) käyttää ja tuhoaa muita eläimiä.
– Eläinten uhraaminen ihmisen hyödyksi silloin, kun oma elämä ei ole siitä kiinni, on lajisortoa.
– Loogisesti ja eettisesti se on yhtä tuomittavaa kuin rotuun ja sukupuoleen perustuva ihmisten välinen sorto. Molemmissa sorto perustuu arvon ja mielen sivuuttamiseen. >>
Yhdistyneitten kansakuntien ihmisoikeuksien julistuksen ensimmäinen artikla alkaa näin:
”Kaikki ihmisolennot syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan.”
Eläinten oikeuksia ajavien mielestä artiklan pitäisi alkaa näin:
”Kaikki eläimet, ihminen mukaan lukien, syntyvät tasavertaisin oikeuksin elämään ja olemassaoloon, ja niillä on yhtäläinen oikeus elämää kunnioittavaan kohteluun.”
Mahdoton ajatus? Ei ehkä sittenkään. Saksan perustuslakiin on jo nyt liitetty käsite ”eläinten oikeudet”. Euroopan unionin perustuslaillisen sopimuksen ehdotuksessa on mukana ”eläinten oikeus hyvinvointiin”.
– Ne ovat tietenkin vasta sanoja, mutta alku.
Väitöskirjassaan Elisa Aaltola vaatii, että eläimiä on kohdeltava yksilöinä, tuntevina olentoina, joilla on itsenäisiä tarpeita ja kokemuksia.
– Tämä on maailman yksinkertaisin asia! Älä aiheuta kärsimystä kokevalle eläimelle. Sitähän vaatii jo arkijärki.
Eläinten kohtelua yksilöinä vaatii filosofin mukaan myös tiede.
– Eläintutkimus ja neurotiede ovat osoittaneet, että eläimillä on monia aiemmin ihmisen yksityisomaisuutena pidettyjä kykyjä, kuten tietoisuus. Lehmät, siat ja kanat kykenevät kokemaan olemassaolonsa. Niillä on mieli.
Jokainen kotinsa lemmikkieläimen kanssa jakanut ihminen lienee huomannut saman. Eläintutkija Frans De Waal vastasi väitteeseen, jonka mukaan eläimillä ei ole henkisiä kykyjä: ”Eikö tällä tyypillä ole koiraa?”
– Eläinten yksilöllisyyden tunnustaminen on välttämätöntä myös ihmisen itsensä takia. Me olemme yksilöitä vasta, kun annamme arvon ja yksilöllisyyden myös toisille olennoille, filosofi perustelee.
Eläinten yksilöiksi nimeäminen saattaa olla järjellisesti perusteltavissa ja kenties jopa ”maailman yksinkertaisin asia”. Sen käytännön seuraukset olisivat kuitenkin ankarat.
– Suomessa pitäisi lopettaa turkistarhaus, lihantuotanto, eläinkokeet ja urheilumetsästys, Elisa Aaltola luettelee.
– Meidän täytyy asettaa moraaliset rajat sille, miten pitkälle eläinten hyötykäytössä voidaan mennä.
Turkistarhauksessa raja on Elisan mielestä ylitetty räikeimmin.
– Suomessa turkistarhaus on kansallinen tabu. Ulkomailla se on Suomen häpeäpilkku.
Elisa ihmettelee, miksi turkistuotantoa pidetään perisuomalaisena. Elinkeinona tarhaus on hyvin nuori. Se yleistyi Suomessa vasta 1950- ja 1960-luvuilla.
– Suomessa turkistarhaus liitetään merkillisesti ja perusteetta osaksi maalaisuutta. Maalaisuus on meillä pyhää. Sen arvosteleminen on epäisänmaallista.
Turkistarhaus on kuitenkin laillinen elinkeino.
– Ei ole laillista teljetä koiraa koko elämäkseen pieneen häkkiin ja tappaa se sitten sähköllä. Ketut, naalit ja supikoirat ovat kesykoiran lähisukulaisia.
– Suomen eläinsuojelulaki vaatii, että eläinten hyvinvointia on kunnioitettava. Tässä mielessä turkistarhaus on myös laitonta.
Eläinoikeusliikkeen mukaan eläimille kuuluu myös vapaus ja itsenäisyys.
Kotieläimillä pitää olla oikeus ravintoon, suojaan, hyvään hoitoon sekä mahdollisimman lajinmukaiseen käyttäytymiseen.
Näin vaativat eläinsuojelijat. Useimmat meistä ovat heidän kanssaan varmasti samaa mieltä, eihän puhe ollut grillisuikaleiden, makkaran, kebabin tai koipipalojen oikeuksista.
– Eläimet ovat niin tuotteistettuja, että me jopa puhumme niistä tuotenimillä. Kun sika on kinkkua ja lintu siipikarjaa, elävä olento häivytetään pois mielestä ja lautaselta.
Filosofi Elisa Aaltola huomauttaa, että me ihmiset näemme vähiten kykyjä eläimissä, joita kulutamme eniten.
– Suomessa tapetaan joka vuosi noin 60 miljoonaa tuotantoeläintä. Niistä keskustellaan varsin vähän, vaikka juuri tuotantoeläimet eivät missään nimessä elä lajinmukaisissa oloissa.
Elisan mukaan ihminen käyttää nykyään eläimiä enemmän kuin koskaan ja kohtelee niitä huonommin kuin koskaan.
– Tehotuotanto on rasittanut eläinten fysiologian äärimmilleen.
Me eläintuotteita käyttävät ihmiset haluamme uskoa suomalaisen ruoan puhtauteen, sen eettiseen kestävyyteen ja eläinten hyvinvointiin.
– Teidän uskoanne lujitetaan mainoskampanjoilla. Niissä lehmät käyskentelevät aamu-usvaisilla niityillä ja kanat kuopivat maatalon pihamaata.
– Kyllä kai tekin tiedätte, etteivät tuollaiset idyllit ole tuotantoeläinten todellisuutta? Elisa kysyy.
Siipikarjaliiton Sulka hattuun! -kampanja sai viime vuonna 500 000 euroa valtion ja EU:n tukea. Sen vastakampanja, Oikeutta eläimille -yhdistyksen Ei sulkaakaan jäljellä! ei saanut tukea mistään.
Animalian eläinteollisuutta arvostelevat mainokset Broilerikiusaus, Säästöpossu ja Minkin loukku poistettiin kaduilta alle vuorokaudessa.
Mainonnan eettisen neuvoston mukaan Animalian mainokset olivat mainonnan kansainvälisten sääntöjen mukaisia.
Hernekeitto saastuttaa vähemmän kuin paisti
LILI WESSMAN
Maapallon asukkaista neljä miljardia elää pääasiassa kasvisruoalla.
Vain kaksi miljardia meistä käyttää ruokavaliossaan runsaasti eläinkunnan tuotteita.
Tulevien 50 vuoden aikana maapallon väkiluku nousee yhdeksään miljardiin. Samassa ajassa lihan- ja maidontuotanto kaksinkertaistuu. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n arvion mukaan syynä tuplaantumiseen on länsimaiden malli, jota kehitysmaat seuraavat.
Amerikkalainen syö jo nyt keskimäärin 120 kiloa lihaa vuodessa.
Vaikka viis välittäisi etiikasta ja eläinten oikeuksista, sietää miettiä pihvin energiataloutta.
Jenkkiläisen lihansyöjän on laskettu tuottavan vuodessa puolitoista tonnia enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin kasvissyöjän.
Kun kasvikset ”kierrätetään” eläimen kautta ihmisen lautaselle, tuhlataan energiaa. Kanapaistin tuottamiseen menee seitsemän kertaa enemmän energiaa kuin hernekeiton.
FAO:n julkaiseman selvityksen mukaan karjankasvatus on maailmanlaajuisesti jopa liikennettä pahempi kasvihuonekaasupäästöjen lähde.
Saman selvityksen mukaan lihantuotanto on todennäköisesti suurin yksittäinen vesien saastumisen syy.
Kaupunkien jätevesien typpipäästöjen on laskettu pienenevän kolmanneksen, jos ihmiset edes puolittaisivat eläinkunnan tuotteiden käytön.
Liha maistuu suomalaiselle
Suomalainen söi 70 vuotta sitten keskimäärin 25 kiloa lihaa vuodessa ja 30 vuotta sitten noin 50 kiloa lihaa vuodessa.
Vuonna 2004 suomalainen söi jo 73 kiloa lihaa vuodessa.
Yhden naudanlihakilon tuottaminen vastaa päästöiltään noin sadan kilometrin ajamista autolla.
Lähteet: Tilastokeskus,
Worldwatch-instituutti
Elisa Aaltola
Filosofi Elisa Aaltola, 31, työskentelee englantilaisen Manchester Metropolitan Universityn vierailevana tutkijana.
Hän väitteli filosofian tohtoriksi 2006 Turun yliopistossa. Väitöskirjassaan Aaltola pohti eläinten yksilöllisyyden kulttuurisia ja moraalisia luokitteluja.
Kirjassaan Eläinten moraalinen arvo (Vastapaino 2004) hän kirjoittaa eläinten kulttuurisesta kuvasta, arvosta ja henkisistä kyvyistä.
Eläimellisiä aatteita
Eläinsuojeluliike: ihminen saa käyttää eläimiä hyväkseen, kunhan aiheuttaa niille mahdollisimman vähän kärsimystä. Suomessa: Suomen eläinsuojeluyhdistys.
Eläinasialiike: vastustaa eläinten kasvatusta ja käyttöä, josta aiheutuu kärsimystä. Suomessa: Animalia.
Eläinoikeusliike: kyseenalaistaa ihmisen oikeuden käyttää eläimiä hyväkseen. Suomessa: Oikeutta eläimille -yhdistys.
En pystynyt niitä itse katsomaa, mutta tiedän kyllä.
Nyt heräsi jopa elintarviketurvallisuusvirasto. Ja voi hirveätä, maatalousministeri Anttilan sukutilalla on kuvattu tuotantoeläimiä, joilla on paiseita.
Kenelle tämä on uutinen? Ei kenellekään joka seuraa hiukankaan mitään.
Lainaan tässä A-studiossa eilen esiintyneen Elisa Aaltolan haastattelun, joka ilmestyi nyt kesällä Satakunnan Kansassa. Siinä on kovia väitteitä eli EI kai nämä A-studion kuvat millään muotoa uusia ole!
Kuvat tähän otti Juha Partanen ja tekstin on tehnyt Lili Wessman. Tämän lainasin netistä suoraan.
Vuohellekin äänioikeus?
Satakunnan kansa 23.9.07
Elisa Aaltola väittää, että eläimet ovat yksilöitä, joille kuuluu oikeuksia.
Hän ei ole kettutyttö eikä terroristi, vaan filosofi.
LILI WESSMAN
Useimmat meistä eivät kykenisi itse tappamaan syömäänsä eläintä.
Meistä ei ole miellyttävää miettiä, miten kelmupakettiin kääritty kyljys on tehty. Me tykkäämme eläimistä ja vaihdamme kanavaa, kun televisiossa näytetään, kuinka broilereita tuotetaan.
– Enemmistö ihmisistä tietää, miten tuotantoeläimiä kohdellaan. He eivät vain tahdo ajatella sitä, Elisa Aaltola sanoo.
Eläinetiikan tutkija pitää enemmistöä meistä älyllisesti epärehellisinä.
– Kunnioitan enemmän ihmisiä, jotka syövät lihaa ja perustelevat sen, kuin ihmisiä, jotka sivuuttavat koko asian.
Kun kettuhäkkien ovet murrettiin auki keväällä 1995 Pohjanmaalla, suomalainen keskustelu sai kaksi uutta käsitettä: kettutytöt ja eläinten oikeudet.
Pienessä keskisuomalaisessa maalaispitäjässä asunut Elisa oli kettutyttöjen keväänä abiturientti.
– Olin uutisista äärettömän helpottunut. Kuvittelin olleeni ajatuksieni kanssa aivan yksin. En tiennyt, että on olemassa sellaista kuin eläinaktivismi.
Lapsena Elisa rapsutteli sikoja ja lehmiä, ruokki kanoja ja vuohia.
– Olin kuusivuotias, kun ymmärsin, miten eläimille käy. Kun minulle selitettiin, että ne ovat ”vain eläimiä”, vastaus ei tyydyttänyt.
– Hirvet ja siat olivat ”vain eläimiä”, jotka päätyivät ammuttaviksi ja teuraiksi. Koirat ja kissat olivat ”lemmikkieläimiä”. En ymmärtänyt erottelua. Olin nähnyt, että niillä kaikilla on mieli.
Elisa lopetti 14-vuotiaana lihan ja kalan syömisen.
– Maalaisyhteisössä minua pidettiin omituisena. Olin koulun ainoita kasvissyöjiä.
Toisen herätyksen Elisa sai lukiessaan opiskeluaikoinaan filosofi Peter Singerin kirjan Oikeutta eläimille (1990). Eläinoikeusliikkeen raamatuksi kutsuttu Singerin teos kuvaa tuotanto- ja koe-eläinten oloja tavalla, josta moni kasvissyöjä ja vegaani on löytänyt eettiset perustelut ratkaisuilleen.
– Se oli ensimmäinen kerta, kun ymmärsin, että eläimiä ja niiden oikeuksia voi tutkia aivan vakavissaan.
Viisi vuotta Englannissa työskennellyt Elisa Aaltola teki väitöskirjansa eläinten moraalisesta arvosta. Suomessa hänellä on vain harvoja kollegoja. Tunnetuimmat heistä ovat filosofit Leena Vilkka ja Markku Oksanen.
Eläinfilosofi Elisa on myös eläinaktivisti.
– Opiskeluaikoina Turussa en ennakkoluulojeni takia lähtenyt mukaan toimintaan. Ajattelin aktivistien olevan kaupunkilaisnuoria, jotka eivät tiedä, mistä puhuvat. Oletin olevani heitä järkevämpi ja kypsempi.
– Englantiin muuttaessani hämmästyin: Hyvä tavaton! Eläinliikkeessä toimivat ihmiset ovat fiksua porukkaa. Mukana on myös paljon varttunutta väkeä.
Elisa toimii eläinten asianajajana laillisin keinoin; pitämällä infopöytää kadulla, puhumalla ja osallistumalla rauhallisiin mielenosoituksiin. Hän tuntee myös aktivisteja, jotka ovat saaneet tuomioita laittomuuksista.
– Ymmärrän heitä. Suorat teot voivat saada aikaan suoraa keskustelua.
Terroristi on sana, joka Suomessa liitettiin eläinaktivismiin heti.
– Nimittely on kätevää. Terroristin kanssa ei tarvitse keskustella.
Kätevästi käy myös naureskelu ”kaikenmaailman viherpipertäjille” .
– Nauru on näppärä keino torjua ja mitätöidä toisten ajatuksia. Kun laittaa leikiksi, ei vaivaudu kuuntelemaan.
Filosofille eläinten oikeuksien ajaminen ei ole terrorismia eikä hellämielistä hömpötystä. Elisa Aaltola ei vaadi Turrelle äänioikeutta eikä sananvapautta kärpäsille. Hän vaatii vain miettimään, millä valtuuksilla kolmas simpanssilaji (ihminen) käyttää ja tuhoaa muita eläimiä.
– Eläinten uhraaminen ihmisen hyödyksi silloin, kun oma elämä ei ole siitä kiinni, on lajisortoa.
– Loogisesti ja eettisesti se on yhtä tuomittavaa kuin rotuun ja sukupuoleen perustuva ihmisten välinen sorto. Molemmissa sorto perustuu arvon ja mielen sivuuttamiseen. >>
Yhdistyneitten kansakuntien ihmisoikeuksien julistuksen ensimmäinen artikla alkaa näin:
”Kaikki ihmisolennot syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan.”
Eläinten oikeuksia ajavien mielestä artiklan pitäisi alkaa näin:
”Kaikki eläimet, ihminen mukaan lukien, syntyvät tasavertaisin oikeuksin elämään ja olemassaoloon, ja niillä on yhtäläinen oikeus elämää kunnioittavaan kohteluun.”
Mahdoton ajatus? Ei ehkä sittenkään. Saksan perustuslakiin on jo nyt liitetty käsite ”eläinten oikeudet”. Euroopan unionin perustuslaillisen sopimuksen ehdotuksessa on mukana ”eläinten oikeus hyvinvointiin”.
– Ne ovat tietenkin vasta sanoja, mutta alku.
Väitöskirjassaan Elisa Aaltola vaatii, että eläimiä on kohdeltava yksilöinä, tuntevina olentoina, joilla on itsenäisiä tarpeita ja kokemuksia.
– Tämä on maailman yksinkertaisin asia! Älä aiheuta kärsimystä kokevalle eläimelle. Sitähän vaatii jo arkijärki.
Eläinten kohtelua yksilöinä vaatii filosofin mukaan myös tiede.
– Eläintutkimus ja neurotiede ovat osoittaneet, että eläimillä on monia aiemmin ihmisen yksityisomaisuutena pidettyjä kykyjä, kuten tietoisuus. Lehmät, siat ja kanat kykenevät kokemaan olemassaolonsa. Niillä on mieli.
Jokainen kotinsa lemmikkieläimen kanssa jakanut ihminen lienee huomannut saman. Eläintutkija Frans De Waal vastasi väitteeseen, jonka mukaan eläimillä ei ole henkisiä kykyjä: ”Eikö tällä tyypillä ole koiraa?”
– Eläinten yksilöllisyyden tunnustaminen on välttämätöntä myös ihmisen itsensä takia. Me olemme yksilöitä vasta, kun annamme arvon ja yksilöllisyyden myös toisille olennoille, filosofi perustelee.
Eläinten yksilöiksi nimeäminen saattaa olla järjellisesti perusteltavissa ja kenties jopa ”maailman yksinkertaisin asia”. Sen käytännön seuraukset olisivat kuitenkin ankarat.
– Suomessa pitäisi lopettaa turkistarhaus, lihantuotanto, eläinkokeet ja urheilumetsästys, Elisa Aaltola luettelee.
– Meidän täytyy asettaa moraaliset rajat sille, miten pitkälle eläinten hyötykäytössä voidaan mennä.
Turkistarhauksessa raja on Elisan mielestä ylitetty räikeimmin.
– Suomessa turkistarhaus on kansallinen tabu. Ulkomailla se on Suomen häpeäpilkku.
Elisa ihmettelee, miksi turkistuotantoa pidetään perisuomalaisena. Elinkeinona tarhaus on hyvin nuori. Se yleistyi Suomessa vasta 1950- ja 1960-luvuilla.
– Suomessa turkistarhaus liitetään merkillisesti ja perusteetta osaksi maalaisuutta. Maalaisuus on meillä pyhää. Sen arvosteleminen on epäisänmaallista.
Turkistarhaus on kuitenkin laillinen elinkeino.
– Ei ole laillista teljetä koiraa koko elämäkseen pieneen häkkiin ja tappaa se sitten sähköllä. Ketut, naalit ja supikoirat ovat kesykoiran lähisukulaisia.
– Suomen eläinsuojelulaki vaatii, että eläinten hyvinvointia on kunnioitettava. Tässä mielessä turkistarhaus on myös laitonta.
Eläinoikeusliikkeen mukaan eläimille kuuluu myös vapaus ja itsenäisyys.
Kotieläimillä pitää olla oikeus ravintoon, suojaan, hyvään hoitoon sekä mahdollisimman lajinmukaiseen käyttäytymiseen.
Näin vaativat eläinsuojelijat. Useimmat meistä ovat heidän kanssaan varmasti samaa mieltä, eihän puhe ollut grillisuikaleiden, makkaran, kebabin tai koipipalojen oikeuksista.
– Eläimet ovat niin tuotteistettuja, että me jopa puhumme niistä tuotenimillä. Kun sika on kinkkua ja lintu siipikarjaa, elävä olento häivytetään pois mielestä ja lautaselta.
Filosofi Elisa Aaltola huomauttaa, että me ihmiset näemme vähiten kykyjä eläimissä, joita kulutamme eniten.
– Suomessa tapetaan joka vuosi noin 60 miljoonaa tuotantoeläintä. Niistä keskustellaan varsin vähän, vaikka juuri tuotantoeläimet eivät missään nimessä elä lajinmukaisissa oloissa.
Elisan mukaan ihminen käyttää nykyään eläimiä enemmän kuin koskaan ja kohtelee niitä huonommin kuin koskaan.
– Tehotuotanto on rasittanut eläinten fysiologian äärimmilleen.
Me eläintuotteita käyttävät ihmiset haluamme uskoa suomalaisen ruoan puhtauteen, sen eettiseen kestävyyteen ja eläinten hyvinvointiin.
– Teidän uskoanne lujitetaan mainoskampanjoilla. Niissä lehmät käyskentelevät aamu-usvaisilla niityillä ja kanat kuopivat maatalon pihamaata.
– Kyllä kai tekin tiedätte, etteivät tuollaiset idyllit ole tuotantoeläinten todellisuutta? Elisa kysyy.
Siipikarjaliiton Sulka hattuun! -kampanja sai viime vuonna 500 000 euroa valtion ja EU:n tukea. Sen vastakampanja, Oikeutta eläimille -yhdistyksen Ei sulkaakaan jäljellä! ei saanut tukea mistään.
Animalian eläinteollisuutta arvostelevat mainokset Broilerikiusaus, Säästöpossu ja Minkin loukku poistettiin kaduilta alle vuorokaudessa.
Mainonnan eettisen neuvoston mukaan Animalian mainokset olivat mainonnan kansainvälisten sääntöjen mukaisia.
Hernekeitto saastuttaa vähemmän kuin paisti
LILI WESSMAN
Maapallon asukkaista neljä miljardia elää pääasiassa kasvisruoalla.
Vain kaksi miljardia meistä käyttää ruokavaliossaan runsaasti eläinkunnan tuotteita.
Tulevien 50 vuoden aikana maapallon väkiluku nousee yhdeksään miljardiin. Samassa ajassa lihan- ja maidontuotanto kaksinkertaistuu. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n arvion mukaan syynä tuplaantumiseen on länsimaiden malli, jota kehitysmaat seuraavat.
Amerikkalainen syö jo nyt keskimäärin 120 kiloa lihaa vuodessa.
Vaikka viis välittäisi etiikasta ja eläinten oikeuksista, sietää miettiä pihvin energiataloutta.
Jenkkiläisen lihansyöjän on laskettu tuottavan vuodessa puolitoista tonnia enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin kasvissyöjän.
Kun kasvikset ”kierrätetään” eläimen kautta ihmisen lautaselle, tuhlataan energiaa. Kanapaistin tuottamiseen menee seitsemän kertaa enemmän energiaa kuin hernekeiton.
FAO:n julkaiseman selvityksen mukaan karjankasvatus on maailmanlaajuisesti jopa liikennettä pahempi kasvihuonekaasupäästöjen lähde.
Saman selvityksen mukaan lihantuotanto on todennäköisesti suurin yksittäinen vesien saastumisen syy.
Kaupunkien jätevesien typpipäästöjen on laskettu pienenevän kolmanneksen, jos ihmiset edes puolittaisivat eläinkunnan tuotteiden käytön.
Liha maistuu suomalaiselle
Suomalainen söi 70 vuotta sitten keskimäärin 25 kiloa lihaa vuodessa ja 30 vuotta sitten noin 50 kiloa lihaa vuodessa.
Vuonna 2004 suomalainen söi jo 73 kiloa lihaa vuodessa.
Yhden naudanlihakilon tuottaminen vastaa päästöiltään noin sadan kilometrin ajamista autolla.
Lähteet: Tilastokeskus,
Worldwatch-instituutti
Elisa Aaltola
Filosofi Elisa Aaltola, 31, työskentelee englantilaisen Manchester Metropolitan Universityn vierailevana tutkijana.
Hän väitteli filosofian tohtoriksi 2006 Turun yliopistossa. Väitöskirjassaan Aaltola pohti eläinten yksilöllisyyden kulttuurisia ja moraalisia luokitteluja.
Kirjassaan Eläinten moraalinen arvo (Vastapaino 2004) hän kirjoittaa eläinten kulttuurisesta kuvasta, arvosta ja henkisistä kyvyistä.
Eläimellisiä aatteita
Eläinsuojeluliike: ihminen saa käyttää eläimiä hyväkseen, kunhan aiheuttaa niille mahdollisimman vähän kärsimystä. Suomessa: Suomen eläinsuojeluyhdistys.
Eläinasialiike: vastustaa eläinten kasvatusta ja käyttöä, josta aiheutuu kärsimystä. Suomessa: Animalia.
Eläinoikeusliike: kyseenalaistaa ihmisen oikeuden käyttää eläimiä hyväkseen. Suomessa: Oikeutta eläimille -yhdistys.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sirkka-Liisa sirkeästi siirsi sikatilan seuraavalle sukupolvelle.
PS
Tätä s-alkuista storya saa jatkaa!
poliisin pian povea pidellessä pikkupossujen pomo pohtii:
paparatsit, pai pai, pannaanko pienet palviksi post photografic/past photo?
Uskomatonta::
- Tässä ovat selvästi rikoksen tunnusmerkit täyttyneet, päivystävä komisario Lasse Jortikka Helsingin poliisista toteaa IS:lle.
- Kyseessä on todennäköisesti hallinnan loukkaus. Ei toisten ihmisten omistamiin kiinteistöihin voi noin vain mennä, vaikka ovet eivät lukossa olisikaan.
---------
Entä saako tehdä eläinsuojelurikoksia???
Näin sen ohjelman ja broilerin maku meni heti
Tämä on hyvä esitys koska koottu.Käytin tätä yhteen esitykseen tausta aineistona koulussa, hyvä kun oli esitetty se, että on monimutkainen FILOSOFINEN kysymys!"