Runot ylös tahtoi
nurkkaa kolistellen.
Minkäs niille mahtoi,
tuli sanat kuiskaillen
Kauniit runot koivuista,
kuvan nuoruuden ajalta luo.
Elämästä arjesta noista
runot ilon, hymyn tuo.
Joulurunoja lukea vois
jospa kirjekyyhky niitä tois.
Pukki miten lahjat jakaa,
tonttu jo roplas portin hakaa.
Runonurkka runoista kiittää
ja halauksen mukaan liittää.
Toivoo yhä lisää vaan,
runoillen taas tavataan.
nurkkaa kolistellen.
Minkäs niille mahtoi,
tuli sanat kuiskaillen
Kauniit runot koivuista,
kuvan nuoruuden ajalta luo.
Elämästä arjesta noista
runot ilon, hymyn tuo.
Joulurunoja lukea vois
jospa kirjekyyhky niitä tois.
Pukki miten lahjat jakaa,
tonttu jo roplas portin hakaa.
Runonurkka runoista kiittää
ja halauksen mukaan liittää.
Toivoo yhä lisää vaan,
runoillen taas tavataan.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Tontut työssä kiireisessä,
joka kotiin kurkkaa,
onhan lapset kilttejä,
kuinkas muuten oiskaan.
Lahjat kääröön jokaiselle,
tontut kiltit käärii,
joulumuori myöskin,
hellan eessä häärii.
Puurot tonttuveitikoille,
sitten kuppiin laittaa,
kyllä puuro joulupukin,
suussa myöskin maittaa.
Petteri jo kuopii maata,
matkalle se tahtoo,
malta,malta hetkinen,
eessä oottaa retki jouluinen.
Lapset, pienet suloiset,
oottaa silmät loistaen,
siitä riemu yhteinen,
ompi joulun aikainen.
Yhtä uutta,yhtä somaa,
katsella on lasta omaa,
joulun lämmön, tunteen sen,
antaa joka sydämeen.
Pienet silmät loistaen
tähtein lailla tuikkien
katsoo lapsi tummaan yöhön
käykö tontut tänään työhön.
Kirje tuolla ikkunalla
ihan pienen kiven alla
toiveilla on täytettynä
silkkipaperiin käärittynä.
Siihen sormin vapisevin
isoin tikku kirjaimin
lapsi piirsi sanoillansa
kaikki toiveet lahjoistansa.
Pian väsyy silmä lapsen
äiti kantaa kulta hapsen
vuoteellensa peiton alle
jossa odottaa jo nalle.
Herätessä aamusella
kirjettä ei ikkunalla
tontun jäljet siihen
kulkee tuonne luokse riihen.
Riihitonttuko täällä kävi.
”Äiti, äiti sekö näki
kirjeen tuossa ikkunalla
liikkuuko se joulun alla?”
”Lapsi kulta kirjeesi
kaikki sinun toiveesi
Joulupukki kyllä saa
hänelle ne tonttu toimittaa.”
Lapsen katse kirkastuu
hymyyn leviää jo suu;
”Yöllä täällä tonttu kävi
meidät nukkumassa näki.
Tontut nukkuu päivisin
muutenhan ne näkisin.”
Ihmeellistä joulun taikaa
lapsi elää hetken aikaa.
En odota joulua vielä
joka vuosi yritä siirtää
sitä odotusta myöhempään
en halua lokakuussa
kuulla
kilinää tiukujen
enkä kuisketta tonttujen
niin tuhma kun olen ollut
en saa lahjoja kuitenkaan.
Olipa lyhyt matka tulla
runonurkkaan jolkotella
kiirettä ei liene mulla
voin myös hyvin odotella
tonttutyttöjäkin tovin
ujoja jos ovat kovin
kiltteydestä tiedä häntä
mikä lienen ukonläntä
tavallinen mörökölli
mutta halkee kyllä pölli
paksumpikin toisinaan
toisinaan taas loisitaan.
Tumma tienoo ...
sadepisarat itkivät ruudussa
marraskuun aamuna
kun olin tulossa vanhaksi.
Siniset suonet kämmenselässä
rypyinen iho,
kuiva ja halkeileva
kuin silkkipaperia jonka lapsi rypisti käsissään..
Minäkö se olin
ikääntyneenä,
elämään kyllästyneenä..
minäkö hukkasin ilon
vanhuuden kynnnyksellä
jonka yli olin juuri ja juuri astumassa.
Minunko itkuni
marraskuun tummassa aamussa
kun kukaan ei minusta välittänyt.
Satoi tuhansien itkut alas taivaalta
pisarat pilveä painamasta.
Samojen pilvien alla synnyin, kasvoin ja rakastin
samojen pilvien alla
joku syntyi
syttyi rakkauteen
ja joku itki kanssani sinäkin aamuna.
Enhän halunnut tulla vanhaksi
kärttyisäksi, itsekkääksi, rakkaudettomaksi
en menettää ihanteitani
en rakastamisen halun huuhtoutuvan irti ihostani
ja huomasin huutavani sateessa
tummana marraskuun aamuna
kun olit sanonut rakastavasi minua.
Joulukuu, sinä ihana pakkasineen,
kuutamoin, tähtivöineen.
Sinä annat lämmön joulun myötä,
tuot valon kera kynttilöiden.
Puet lumihunnun puiden päälle,
siniviitan nietoksiin.
Jäljet pupun, oravan näet silloin,
kun metsässä hiljalleen hiihtelet.
On ihana pieni nipistys,
mi nenän päässä tuntuu,
ei kylmä ei- sisältä lämpöä hehkuu.
Into ja puna poskien,
se elämästä uhkuu ja kertoo.
Ei vanha, vaan tämän ikäinen,
veri suonissa virtaa,kulkee
vielä elän ja tunnen,
mä tunteen -joka ikisen.
Myrskyisä tuuli aaltoja ajaa
venettä rannassa keinuttaa
kulkija astelee kohti majaa
sytyttää takkaan valkeaa
luntakin sataa
vanhaa rataa
aatokset mataa
Ilta pimenee
kulkija astelee
rantaan hiljalleen
kuutamoa rannalla ihailee.
Pientä joulua pidetty
kahden kesken vietetty
glögilasia kilistelty
sinappia kinkulle sivelty
rosolliakin maisteltiin
hyasinttiä haisteltiin
nyt sitten voikin vain odottaa
joulujuhlaa suurempaa
- vaikkapa vähän paastotakin välillä!
Olenkohan tullutkin lapseksi jälleen
kun niin usein minua naurattaa
ystävät lähettää juttuja hauskoja
niille voi ihan ääneen naurahtaa
joka päivä monta asiaa jotka iloa antaa
täälläkin palstalla nauraa saa
kun joillekin sivuille kurkistaa
ja linkkejä hauskoja tuhansittain
kun vain osuu kohdalle tai joku antaa vihjeen.
" On elämä ihanaa kun sen vain oikein oivaltaa" ja kun vain terveenä olla saa,
silloin voi vain nauttia.
On joulupukin aika tulla,
ikkunasta kurkkii pikku-Ulla.
Poro juosta jolkuttaa,
joku ovea kolkuttaa.
Kilttiä lasta kysyy pukki
pitää kädest ukki.
Meinaa itku ihan tulla
pelästynyt pikku-Ulla.
Paketin hän käteen saa,
hymy kasvot kirkastaa.
Tutti tippuu suusta,
kiinnostunut ei muusta.
Pukille pitää laulaa,
piiloon pian ukin kaulaa.
Salaa sieltä kurkistaa
vähän jopa naurahtaa.
Pyytää syliin pukki
turvallinen on ukki.
Ei tule tänään joulu mieleen
kaikki meinaa mennä pieleen
sohjossa kun tallustaa
viimein kauppaan astahtaa
siel on kaikki sekaisin
asetelleet tietenkin
sinne, tänne joulun tähden
pian sieltä pois mä lähden
en löydä mistään rusinaa
en siirappia, porkkanaa
nyt jo alkaa ahdistaa
ostamatta jäädä saa
leivän sentään löysinkin
en ihan ole sekaisin.
*
*nyt*
*kuusen*
*pienoisen*
*teille annan*
*päivän pilvisen*
*tää ehkä valaisee*
Huomenta mummi
joulukalenterista sain neljännen suklaan.
Päiväkotiin menen
minun on ikävä sinua mummi
pian täytän viisi vuotta
silloin ei juhlita suotta
vaikka isojoulu on tulossa.
Pienestä tulee hyvä mieli.
Ainakin miljoona asiakasta,
huokasi kaupankassa,
on tänään käynyt ostelemassa.
Kai veronpalautusten myötä,
saa kaupankassakin nyt työtä.
Joulu paineita myös lisää,
mistä voimat- huokaa- tähän kisaan.
Lohduttelin hyvä näin,
työtä tietää eteenpäin.
Leivän saannin takaa monelle,
riittää työtä, toimeentulo kodeille.
Yhteisymmärrykseen päästiin tästä,
asiasta niin tärkeästä.
Hymyillen taas erottiin,
tapaamista jälleen toivoteltiin.
Kyllä ihminen on onnellinen
kun ei ole pakollinen
mikään ostos
turhanaikainen
ruokaa toki ostaa pitää
mutt ei turhaa mitää
itse päättää mitä ostaa
vähän rahaa joskus nostaa
siten riittää eläkkeet
pienetkin on riittäneet
joskus voi vähän hurvitella
vaikka hiukan matkustella
matkustelu avartaa
mielialaa kohentaa.
tai joskus kukan kirjan ostaa
nekin mielialaa nostaa
jos vaikka syksy ahdistaa
tai on muuten tukalaa.
Itseään voi hemmotella
Nyt tuntuu, että
kun aina sataa vettä
ja riittää pimeyttä
ja mielen kireyttä
nyt pitäis maalata
valoa omaa
jotain oikein somaa
tauluihin sutia
vaan kun on niin pimeää
eihän täällä edes nää
paljon tekemättä jää
kun ei jaksa edes yrittää
Vaan älkää kuitenkaan huoliko
voi huomenna taas paistaa aurinko
ja taas ei tarvitse maalata
kun muutenkin on valoa !
Tökkii,tökkii ruutunen
millä auki saisi sen.
Vaikka kuinka kelailee
tekniikka vaan pelailee.
Siinä meni ilta,
keskustella ei saa.
Kuulin kaupungilta
yhtä tuttavaa.
Linnan juhlia tuijottain
pukuja katsella sain.
Kauniita totta vie,
ruutu joko auki lie.
Tökkii, tökkii tosissaan
huomista nyt oottaa saan.
Aukes keskusteluhana
pitää laittaa joku sana.
Kumma miten tähän kiinni jää
ja miten paljon piristää.
Viestit ilon hymyn suo
ajatukset eteen tuo.
Eipä töki enää,
ei viesteille tee tenää.
jaksa ees runonurkkaa täyttää
kovin lohduttomalta kaikki näyttää
paine ilman maahan masentaa
jos en nyt heti kahvikupposta saa........
menee keittämään.........
Pimeän tänne heitti,
ilmat ouot nää.
Väsyttää koko päivän
on kuin oisi yö.
Kohta jaksa ei ees
petiin kallistua.
Kuka lainas aurinkon,
tois jo takasin sen.
Väsyttää, väsyttää
santaa silmissä kai.
Koko viikon joka päivä
vettä sataa tihrutti
mikäs siinä;
annoin sataa
vaikka vähän keljutti.
mutta sitten sunnuntaina
aurinko itseään esitteli
kierteli kaarteli
länttä kohden ylväästi hiljalleen vaelsi.
Vaan eikös koko päivän
silmistäin vedet virranneet
niin suuria kyyneleitä ei koskaan oo
vuodattaneet.
Nyt ihmettelen miksi en itkenyt kilpaa sadepilvien kanssa, kun sama suru oli silloinkin.
Itkeekö taivas..
sureeko suruja ihmisten.
Miksi se itkee..
missä on koti pilvien.
Pilvet tummat..
lieneekö liian painavat
sateen tullen
maahan vetenä vuotavat.
Mistä tulevat..
kaikki ihmisen kyyneleet.
Onnestako lie
vai surusta syntyneet.
Sade siunattu...
moni rukoilee saapumaan.
Pilvet itkekää..
yllä kuivan autiomaan.
On joulun touhut mallillaan,
ei kiire päälle pakkaa.
Lahjat oottaa kääröissään,
ei sydän turhaa hakkaa.
Aikaa riittää istahtaa
ja muistoin myötä elää.
Muistan äidin armaisen,
myös siskon,veikon,
isänikin harmaan.
Turva kodin, rakkaus pyytetön,
ne elon teillä saatellut mua on.
Pystynkö samaan, muistotko jätän,
lasteni mieleen tuleeko nämä.
Yhteistä joulua nytkin teen,
istumme joulupötään yhteiseen.
Tämän toivon painuvan lasten mieleen,
muistot kodin lämpöön heidät vienee.
Sanomatta niin moni sana jää,
tunne - toivon mieleen saa.
Rakkauden lämmön joulu tuo,
sen toivon, meillekin Luoja suo.
Huhuillen, kuunnellen
tuijotan nurkkaan pimeyden.
Kuuluuko ääni joulun tulon.
Kulkuset, lauluset, lepattavat tuikut
varjoissa nurkkien, huojuvat viipyen.
Onko liika odottaa,
joulua tuttua valkeaa.
Heräät aamulla päivään uuteen
heräät valoon tai pimeyteen
ei syytä ole huolen häivään
tartu kiinni mahdollisuuteen.
Ei kolota selkä ei pää
siksi paikoilleen et jää
tai jos kolottaakin vähän
et makaamaan jää tähän.
Nauti siitä että näet, kuulet
hymyyn venytä heti huulet
älä apeana päivään kulje
älä ovea huomiselle sulje.
Elämä tämä on lahja meille
turhaan synkille harhateille
ajatuksia tänäänkään tuhlaa...
Jokainen eletty päivä on juhlaa!
Taivas verhon poisti
takaa aurinko loisti.
Muuttui pirteäksi mieli
hyppyaskel siitä kieli.
Pienpakkanen maata kuivaili
linnut laudalla sanaili.
Taivas,verhot pidä pois
kauneutta maan katsella vois.
Kirkkaus tuo puhtia,
työt upeasti luistaa.
Tuo valo energiaa tuhtia
mieleen ilon suistaa.
Voi taivas, talvisyksyyn
synkeään pimeään kovin
mielen myllertävään myrskyyn
annoit valon tovin.
Voi, taivas , sanoin minäkin
kun auringossa ikkunoita vilkaisin
eihän niistä kohta ulos näekään
ja kohta en voi niitä pestäkään
jos pakkanen tulla paukahtaa
en kohta edes ulos nähdä saa
Huomenna päivä on uus
heti aamulla alkaa puuhakkuus
No, joo , näkee sitten!!
Ei edes aamukahvia vielä
ole tarvinnut vatsaan niellä
vain kylmää vettä hörppäsin
ja sitten koneeni aukaisin
se on ainoa joka soitollaan
tämän mummukan saa virkoamaan.
Ei ollenkaan tunnu yksinäiseltä
kun täällä saa terveiset ystäviltä
ja voi näin taaseen toivottaa
uutta päivää valoisaa.