Olen 19 vuotias tyttö ja noin vuosi sitten valehtelin 15 vuotiaalle pikkusiskolleni, että olen suudellut erästä poikaa. Kerroin pojan nimenkin ja olin tuolloin ihastunut siihen poikaan. Totuus on, että en ole oikeasti ikinä suudellut ketään ja nyt tuo pieneltä tuntuva vale häiritsee minua jatkuvasti! Olin niin tyhmä silloin, kun menin valehtelemaan. Tyhmä, tyhmä ja tyhmä! Enään en valehtele ikinä, sen tuosta opin! Pelkään kamalasti, että pikkusiskoni saa tietää totuuden jostain (olemme hyviä ystäviä ja en haluaisi pettää hänen luottamustaan). Harhaluuloistahan se on, että saisi tietää, kun ei pikkusisko liiku samoissa piireissäkään, kun tuo poika (eri koulussakin). Vaivaanko mieltäni turhaan tällaisella vai pitäisikö unohtaa vaan koko juttu?
En totuuttakaan yksinkertaisesti uskalla kertoa...ei vaan onnistu. Mulla on jäänyt kammo koulusta eräästä asiasta, jota en nyt viitsi selittää, joten se vaikeúttaa kertomista.
Hassua, kun kirjoitin tänne, mutta tämä vaivaa mieltäni ja piti purkautua...kiitos! :)
En totuuttakaan yksinkertaisesti uskalla kertoa...ei vaan onnistu. Mulla on jäänyt kammo koulusta eräästä asiasta, jota en nyt viitsi selittää, joten se vaikeúttaa kertomista.
Hassua, kun kirjoitin tänne, mutta tämä vaivaa mieltäni ja piti purkautua...kiitos! :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
19-vuotiaalla 13-vuotiaan ongelmat.
Pidätkö sitä muka pahana valheena kun huijaa että on suudellut voi voi.
että itsetunto kolkutta näin "pienestä" sitten kait.
omatunto
Jos olette hyviä ystäviä jne. niin varmasti siskos ei ala soimaamaan jos tunnustat sille tuon... Varmaan vaan nauratte yhessä koko jutulle. On niitä vakavempiaki juttuja kuule tapahtunu, ja vaikka päättäisit olla koko jutusta hiljaa niin mitäpä siitä. Turhaa vaivaat päätäsi. Paljonpa se siskos loppujen lopuksi sitä ajattelee oletko vai etkö suudellut jotain poikaa.
Valehtelin poikaystävälleni kun juttumme oli vielä kaveritasolla. Olemme kaukosuhteessa ja sinä keväänä ennen ku aloimme sitten seurustella valehtelin että puhelimeni oli otettu pois ison laskun takia. Eikä mitä, en vaan jaksanu pitää sillon häneen yhteyttä kun koulu jutut painoi päälle ja kevätkin vielä; väsyny.
Vaikka siitä onkin jo aikaa, kun muistankin koko jutun tulee kurja olo ja olen surullinen.
Mutta sinä hetkenä päätin etten enää ikinä valehtele hänelle, haluan olla rehellinen.
Ja rehellisenä olen pysynyt. Vaikka kyllä pystyin myöntämään sen vuoden päästä tapahtuneesta,hän kyllä otti sen hyvin.
Mutta mun kannanotto valehteluun: En hyväksy sitä!
On tyhmää valehdella, senkin opin.
Mulle on valehdeltu pienestä asti, ehkä sekin on kasvattanut minut tähän ajatukseen.
Ehkä aika outoa, mutta jos joku minulle valehtelee valehtelen takas. Mutta jos minulle ollaan rehellisiä olen myös heille.
Tuo nyt on tyhmää valehdella sellaiselle joka on myös valehdellut, ehkä yritän jotenki saada hänet tajuamaan mitä tekee.
Mutta jotenkin on kasvanut sellaiseksi.
En nyt oikein keksi tähän muuta sanottavaa.
Mutta valehtelua en kannata! Sitäkin enemmän en kannata pettämistä!
Putin kilistelee laseja 2.12.2007 20:01, päivitetty 03.12. 00:17 (IS)
Kun rikoin vahingossa yhden korvaamattoman perintöantiikki kristallilasin, vaihdoin tilalle toisen, kukaan ei huomannut mitään, vaikka se oli erilainen, menin sitten kuitenkin kertomaan.
Muuten varmaan asiaa ei olisi koskaan huomattu. Ja kaikilla olisi ollut hyvä mieli.
Ei aina kannata kertoa kaikkea.
saattaa hävettää, mutta kerrot vaan pois!
ei se mikään KAMALA salaisuus ole. :-)
et saa sitä muuten mielestäsi pois.
siskon nulija