harmaa pilvipeitto
hämärtää päivän
ennenaikojaan
luminen metsätie
kiemurtelee
metsän lomassa
vastasatanut lumi
hohtaa valkoisena
koskemattomana
rikkumaton hiljaisuus
vallitsee ympärillä
lumi vaimentaa askelten
äänetkin
jotakin vilahtaa
tien poikki
punertavan ruskeaa
kestää hetkisen
ennekuin aivot
ymmärtävät
hahmottaa
eläimen ketuksi
hännänpäätä
tuskin huomasi
kun se sulautui
lumen valkoisuuteen
kun saavuimme
paikalle koira
oli innoissaan
nuuhkimassa
lumeen jääneitä
jälkiä
vahvat esi-isiltä
perity vaistot
kertoivat sille
että kettu oli
jahdattavaa riistaa
myös kaupunkikoiralle
aivan samoin eevalta
perityt vaistot
kertovat minulle
minun olevan pahassa
pulassa suuren
rakkauteni kanssa
rakkauden, joka ei
tahdo pysyä rasiassaan
johon olen sitä yrittänyt
mahduttaa
hämärtää päivän
ennenaikojaan
luminen metsätie
kiemurtelee
metsän lomassa
vastasatanut lumi
hohtaa valkoisena
koskemattomana
rikkumaton hiljaisuus
vallitsee ympärillä
lumi vaimentaa askelten
äänetkin
jotakin vilahtaa
tien poikki
punertavan ruskeaa
kestää hetkisen
ennekuin aivot
ymmärtävät
hahmottaa
eläimen ketuksi
hännänpäätä
tuskin huomasi
kun se sulautui
lumen valkoisuuteen
kun saavuimme
paikalle koira
oli innoissaan
nuuhkimassa
lumeen jääneitä
jälkiä
vahvat esi-isiltä
perity vaistot
kertoivat sille
että kettu oli
jahdattavaa riistaa
myös kaupunkikoiralle
aivan samoin eevalta
perityt vaistot
kertovat minulle
minun olevan pahassa
pulassa suuren
rakkauteni kanssa
rakkauden, joka ei
tahdo pysyä rasiassaan
johon olen sitä yrittänyt
mahduttaa
Vastaukset 7
Vanhimmat
ole sydämenmuotoinen suklaarasia, pähkinäsuklaata? Eihän? :)
terv. -parta
Hyvää illanjatkoa!
kultainen sydämenmuotoinen rasia. Suklaa on pannassa jonkun aikaa meillä, vesi herahtaa kiellelle, kun joku sen mainitseekin.
Kiitos palautteestasi : ) jatkot toivotin jo omassa runossasi : )
Padme.
Saanko jatkaa vähän vielä?
Hyvä, jatketaan!
Rakkaani, ah rakkaani.
Sipsipussi ja puoli kiloa pähkinäsuklaata.
Lohivoileipiä ja valkoviinipullo.
On ihmisiä jotka surevat menetyksiään
mutta minä käännän suurimmat menetykseni
suurimmiksi voitoiksi.
Voiko olla ihanampaa iltaa?
Nami nami, slurps.
Työnnän nenäni ruutuun kiinni
suosikkitamman lähestyessä maaliviivaa,
ja ahtaen suuni suklaata täyteen
silmät pullistuen huohotan:
Rakkaani, on tulossa.
Totta puhuakseni... Televisiota mulla ei oo ollu enää pitkiin aikoihin, raviurheilusta en piittaa mutta Jeve Kelaata tuli aikoinaan kuunneltua ja vieläkin morjestellaan Even kanssa, sehän meni Dingoon sitte niiden Kelaa-aikojen jälkeen, alkoholia en käytä edes viiniä, suklaata on fazerin sinistä kokonaisilla hasselpähkinöillä ja iltapalaksi teen lämpimiä voileipiä meetwurstilla (sitä hyvää, missä on hevosenlihaa) ja toivottavasti kermajuustolla, jos jääkaapista löytyy, no, jotain juustoa ainakin, ja väkevää sinappia sekaan, saunajuomaksi piti ostaa alkoholiton siideri puolitoista litraa mutta unohtui, täytyy tyytyä teehen (princess-teen ja keisarin morsiamen sekoitusta haudutettuna) ja valion appelsiinituoremehuun.
... ja vielä väkevää sinappia *huokaus*. Onko pikkulinnut kertoneet
minun olevan painonvartijoissa : ( kun noin kiusaat kaikilla herkuilla. Vähän samanlainen tunne tuli, kuin lapsena Viisikkoja lukiessa.
Ihana tuo lopun oivallus, aivan ihana :)
kauniista sanoistasi. Tärkein osa, eli se loppu jäi nyt aivan liian vähälle huomiolle, kun on vähän kiire.
Mukavaa illanjatkoa : )
Rakkaani on tulossa!
Kurkistelen verhojen raosta ja
sydämeni hakkaa
niin kuin Charme Asserdalin kaviot
pöllyävää ravirataa.
Pysähdyn muistelemaan.
Charme syntyi Ruotsissa 1973.
Sen kansainvälinen läpimurto tapahtui 1977
kun se voitti Duke Iranin,
Pershingin ja Madison Avenuen.
Charmen omisti Timo Eve, Jarkko Even isä.
Jarkolla oli bändi nimeltä Jeve Kelaa.
Kaikkea en viitsi kertoa.
Katselen verhojen raosta ja - vatsaani kouraisee
muistaessani
että Charmesta on muistona
enää vain patsas Jokimaan ravikeskuksen pääportin vieressä mihin
se on haudattu.
Elämä on julmaa!
Hymyilen, tästä on tulossa
ihana ilta.
Rakkaani on tulossa?
Herkistelen vielä ikkunan luona,
kunnes suruni kasvaa lakipisteeseensä -
sitten!
Avaan television.
Oikean kanavan löydettyäni
annan katseeni lipua hevosten pintoja pitkin,
ja läiskis läiskis kavioiden lyödessä hetkuvaa maata
minä muistelen Tukholman Solvallaa
vuonna 1977.
Rakkaani, ah rakkaani.
Pöydällä avattu sipsipussi ja puoli kiloa pähkinäsuklaata,
jääkaapissa valmiita lohivoileipiä ja valkoviinipullo -
On ihmisiä jotka surevat menetyksiään
mutta minä käännän suurimmat menetykseni
suurimmiksi voitoiksi.
Voiko olla ihanampaa iltaa kuin tämä?
Nami nami, slurps!
Padme.
Saanko jatkaa vähän vielä?
Hyvä, jatketaan!
Rakkaani, ah rakkaani.
Työnnän nenäni ruutuun kiinni
suosikkitamman lähestyessä maaliviivaa,
ja ahtaen suuni suklaata täyteen
silmät pullistuen huohotan:
Rakkaani, on tulossa.
- -
Olkaahan sitte kiltisti siellä...