Puolitoistavuotias poikamme on syntymästään asti ollut melko herkkis ja itkuinen lähes joka-asiassa. Ensimmäiset 3-4 kk poika kärsikin ilmeisesti koliikista. Koliikin jälkeen elämämme rauhoittui, mutta pojasta jäi silti melko itkuinen ja herkästi kaikkeen reagoiva. Nyt kun poikamme on 1,5 v. hän reagoi edelleen kaikkeen herkästi mm. päivärytmin muutoksiin, kieltämiseen, äidin pois menemiseen näkö eteisyydeltä jne. hän myös on hirveän tarkka esim. valot täytyy sammuttaa joka paikasta kun siirrymme vaikkapa yläkerrasta alakertaan, käsiin ei saa tulla minkäänlaista sotkua, mm leivänmuruset käsissä yms pitää äidin välittömästi pyyhiä pois hänen käsistään, sormivärittely ei tule kuuloonkaan saati sitten hiekkalaatikolla/lumella leikkiminen. Tiedän että varmasti jokainen lapsi itkee äidin perään ja reagoi päivärytmin muutoksiin, mutta meillä reagointi on todella voimakasta. Pahimmissa tapauksissa poika on saanut affektikrampin eli mennyt huutonsa seurauksena tajuttomaksi.
Nämä olivat tällaisia lähes jokapäiväisiä juttuja joita mieleeni tuli, mutta paljon muutakin yliherkkäilyä pojallamme on, tosin mm. kirkkaat valot, lujat äänet sun muut eivät meillä ole herkkyyttä aiheuttaneet, mutta monet muut asiat. Yötkin ovat usein itkuisia. Lääkärissäkin olemme rampanneet vähän väliä milloin minkäkin epäilyn vuoksi (mm. maitoallergian, muiden allergioiden, tajuttomuuskohtauksien jne.) Mitään ei ole koskaan todettu.
Voiko tällainen olla vaan lapsen luonteesta johtuvaa? Onko kenelläkään kokemusta tällä tavoin käyttäytyvästä lapsesta?
Nämä olivat tällaisia lähes jokapäiväisiä juttuja joita mieleeni tuli, mutta paljon muutakin yliherkkäilyä pojallamme on, tosin mm. kirkkaat valot, lujat äänet sun muut eivät meillä ole herkkyyttä aiheuttaneet, mutta monet muut asiat. Yötkin ovat usein itkuisia. Lääkärissäkin olemme rampanneet vähän väliä milloin minkäkin epäilyn vuoksi (mm. maitoallergian, muiden allergioiden, tajuttomuuskohtauksien jne.) Mitään ei ole koskaan todettu.
Voiko tällainen olla vaan lapsen luonteesta johtuvaa? Onko kenelläkään kokemusta tällä tavoin käyttäytyvästä lapsesta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
"oireita" omaava lapsi ja tälle lapselle sitten myöhemmin(nyt jo kouluikäinen) diagnosoitiin asperger.
Hysteerinen tarkkuus asioiden suhteen on tyypillistä aspergerille (ainakin tuntemilleni tyypeille).
Meillä pojalla on samantyylistä käytöstä, ei tosin ihan noin paljon. Uskon että poika kärsii aistiyliherkkyydestä, kuten minäkin. Esim. jokin vaate saattaa tuntua niin pahalta, etten voi olla siinä vaatteessa, tai kirkkaat valot käyvät niin pahasti silmiin, että ne on pakko sammuttaa.
Kun ymmärrän tämän koitan toimia pojan ehdoilla, ja välttää sellaisia tilanteita jotka ovat hankalia, mutta ainahan niitä ei pysty välttämään. Nyt esim. pojalla on nuha, ja hän on välillä ihan hysteerinen, kun nenä vuotaa...
Googleta sana "aistiyliherkkyys", niin voit lukea lisää asiasta! Ja voi tosiaan olla aspergerin oireyhtymän oire, mutta kaikilla (kuten minulla) ei välttämättä ole kuin tämä aistiyliherkkyys.
Meillä myös ap:n kanssa samanlaisista "oireista" kärsivä poika, jolla ikää vasta 1v3kk. Voiko noin pienen lapsen aistiherkkyyksiä jotenkin luotettavasti selvittää? Jotkut asiat ovat tietysti helposti itsekin pääteltävissä lapsen käytöksestä, mutta tiedätkö, onko jotain asiantuntijoita, jotka osaisivat paremmin arvioida, minkälaisista herkkyyksistä on kysymys? Asperger on tullut omankin lapsen kohdalla mieleen, mutta sitähän ei tietysti voi ihan pieneltä lapselta todeta.
Mitään varmaa diagnoosia tuskin tehdään vielä tuossa iässä, kun lapsi ei edes osaa itse ilmaista miltä jokin tuntuu, lähinnä vaan sen että joku tuntuu pahalta. Neuropsykologille/neurologille asian diagnosointi kuuluu, mutta tietääkseni diagnoosit tehdään tavallisesti aikaisintaan vasta päiväkoti/esikouluiässä. Neuvolassa toki kannattaa puhua asiasta, tai jos on mahdollista, ehkä varata aika yksityiselle lastenlääkärille.
Tämä aistiyliherkkyys voi siis liittyä Aspergerin oireyhtymään, ADHD:seen, jopa migreeniin tai johonkin muuhun neurologiseen häiriöön. Tai valttämättä syytä ei saada selville. Yleinen neuvo lasten kohdalla on vaan välttää turhia aistiärsykkeitä, ja noudattaa tarkkaa päivärytmiä.
Meillä on hyvin säännöllinen päivärytmi, ja yritän tosiaan välttää asioita, joiden tiedän lasta pelottavan/ärsyttävän. Esimerkiksi jos aion käyttää jotain konetta, kerron siitä pojalle etukäteen ja otan tarvittaessa syliin, jotta ei säikähtäisi ääntä. Kaikki yllättvät äänet saavat nimittäin lapsen pomppimaan seinille... Meidän pojalla on taatusti ainakin ääniyliherkkyys ja kosketusyliherkkyys, mutta olen miettinyt myös näön yliherkkyyttä. On ihan pienestä vauvasta asti katsellut kaikkea tosi tarkkaan ja saattaa vieläkin säikähtää jopa yllättävää kasvojen ilmettä! Näön yliherkkyyttä on tietysti vaikea näin maallikkona kotioloissa selvittää. Siksi tuossa kyselinkin, onko olemassa jotain terapeutteja tai muita, jotka osaisivat paremmin arvioida lapsen aistitoimintoja.
Onko sinulla kokemusta siitä, voiko aistiyliherkkyyteen liittyä myös lapsen väsymys? Minusta on aina tuntunut siltä, että poika on valveilla ollessaan koko ajan aistit aivan hyperterävinä ja sen vuoksi väsähtää vieläkin aika pian ja tarvitsee kahdet päiväunet. Tiedä sitten.
www.sity.fi.
Ainakin ennen siellä oli myös sellainen kysymys osio.Toivottavasti toimii vielä.
Hei, tuli mieleen, että sinun kannattaisi vierailla täällä:
http://www.perheklubi.net/
Sieltä löytyy sekä tietoa että vertaistukea, jos sellaiselle ilmenee aihetta.
Haluan vain sanoa alkuperäiselle kirjoittajalle, että välttämättä ei tosiaan mistään neurologisesta ongelmasta ole kysymys, vaikka minä muiden joukossa kirjoittelinkin esim. asperger-epäilystä. Diagnooseja ei näin pienille tehdä juuri siitä syystä, että hyvin paljon on vauvoilla ja pienillä lapsilla erikoistakin käyttäytymistä, joka sitten kuitenkin jää matkan varrella pois.
Eli ei kannata murehtia liikaa, vaan yrittää pärjätä arjessa ja tietysti koittaa tehdä pienen lapsen olo mahdollisimman mukavaksi ja vähän kerrallaan totuttaa uusiin asioihin. Jos olisikin sitten kyseessä adhd, asperger tai "pelkkä" aistiyliherkkyys, eiväthän ne nyt maailmaa nekään kaada.
Tässäkin ketjussa tuli kuitenkin esille myös se seikka, että muitakin samanlaisia herkkislapsia on, joten et ole yksin epäilyksinesi ja huolinesi.
Kiitos asiallisista vastauksistanne, lisääkin niitä saa toki vielä laittaa.
Pientä väärin ymmärrystä aiheutti ap tekstissäni tuo valojen sammuttamisen tarve, valoja emme siis sammuttele siitä syystä että ne lastani häiritsisivät vaan siksi että lapseni ei suostu lähtemään pois esim. yläkerrasta ennen kuin yläkerran valot on sammutettu: hän siis huolehtii äidin puolesta energian säästöstä ;) liekö jotain pakkomielteistä toimintaa, tai yksinkertaisesti valojen sammuttamisen iloa, ken tietää... valoja hän siis sietää, eikä arastele millään tapaa ja mutta saattaa räpsyttää pöytälamppua päälle-pois tahdilla joitakin aikoja. Lapseni ottaa myös katsekontaktia ja muutenkin kontaktia äitiin jota asperger-lapsi ei ilmeisesti useasti tee? Lapseni myös pysähtyy toisinaan pyörittämään esim. auton rengasta, mutta näkee auton myös kokoisena leluna ja osaa sillä leikkiä päristellen.
Eihän esim. asperger kuitenkaan ole poissuljettu vaihtoehto, tai muukaan neurologinen sairaus, mutta elän vielä ajatuksella, että lapseni on vaan luonteeltaan hiukan omapäinen =) Ja vaikka lapsellani joskus joku poikkeama todettaisiin, niin on hän kuitenkin aina oma rakkaani ;)
Voimia teille jotka samanlaisten ärripurrien kanssa taistelette =D
...kyselisin vielä, että miten teidän poika suhtautuu muihin ihmisiin kuin omiin perheenjäseniin? Arasteleeko, ottaako heihin kontaktia? Meidän poika oli vasta noin kolmikuinen kun aloitti "vierastamisen" (jota ei kai noin pienillä periaattessa vielä ole), eli sai kauheita huutokohtauksia, jos joku vieras ihminen otti hänet syliin. On edelleen erittäin varautunut vieraiden (ja vähän tutumpienkin ei-perheenjäsenten) kanssa. Vauvana suorastaan jähmettyi paikalleen ja vahti vieraita tarkkaan. =)
Meidänkin poju pysähtyy välillä pyörittelemään autonrenkaita, mutta ei hän mihinkään toimintaan varsinaisesti jumitu. Yhdessä vaiheessa oli kiva avata ja sulkea ovia... Ja jo pikkuisena tykkäsi räplätä esim. maton hapsuja.
Käsien sotkeentumisen pelko/inho saattaa tosiaan johtua esimerkiksi yliherkästä tunnosta käsissä. Meillä poika mielelläänkin ottaa ruokaa käteen, mutta esimerkiksi käsien pyyhkiminen on hänestä tosi inhottavaa. Ja syksyllä kun otti hiekkaa paljaaseen käteen, sai hirveät sävärit.
Miten teillä on puhepuoli kehittynyt? Meidän pojalla on jo aika paljon sanoja hallussaan, mutta vielä kovin epäselvästi ääntää, joten vieraat eivät välttämättä ymmärrä, minkä sanan sanoo.
Meillä vieraisiin ihmisiin suhtaudutaan yleensä melko pelottomasti ja rohkeasti, vierastamista en ole havainnut lainkaan kunnolla missään vaiheessa. Tosin meilläkin poika saa välillä kovia huutokohtauksia jos vaikka isi ottaa äidin sijasta syliin.
Kovasti meilläkin sanoja koitetaan sanoa, mutta useimmat sanat vain äiti ymmärtää, edes isä ei välillä tajua mitä poika koittaa sanoa. Sanat ovat hieman sellaisia "vähän sinnepäin" sanoja esim. lamppu on "ampu", kissa on "ki", kynttilä on "kynti" jne. Mikään muu sana kuin tyttö ei tule aivan täydellisenä.