Mihin katosi vuodet nuo?
Kaipaus,ikävä: ystävät,mihin joutuikaan tuttavat?
Mihin hävisi "nuoruus"?
Mitä teemmekään jäljellä olevilla vuosillamme?
Uusia tuttavuuksia? -Ei nimeksikään...
Kaipaus,ikävä: ystävät,mihin joutuikaan tuttavat?
Mihin hävisi "nuoruus"?
Mitä teemmekään jäljellä olevilla vuosillamme?
Uusia tuttavuuksia? -Ei nimeksikään...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuntuu että,aika menee että ei perässä pysy.
Juurihan oli kesä kauneimillaan,nyt on pian joulu.
aika kuin siivillä...
jo kuukauden päästä ollaan uuden vuoden ohi!
omien lasten vanhenemisen myötä....aika hassua..."just olin ite nuori pojan kloppi"...
Terv. Kahden (aikuisen) lapsen "iskä"...
ja se että ei ole enää se nuori joka menee ovesta "tuun sit ysiltä" tai se joka sanoo että mutsi hei...
joo alkaa olla harmaita hiuksia...sen kertoo peili..oiskoon aihetta pistää vähän väriä ja alkaa nauttia siitä ajasta joka on jäljellä...
sillä ne kadonneet vuodethan ei tule takaisin...
Äläs ole nyt noin pessimisti. minä olen sun äiti 17 vuotta vanhempi. tulee kuule ystäviä vielä. tapahtuu asioita joista et uneksinutkaan. sellaisia uniakin näkee että ei kehtaa kertoo. sielun elämä on uusiutuva, huolehdi aisteistasi ruoki niitä. rakasta niin että rutisee. nautiskele pienistä, kahvikupista jumpan ja venyttelyln jälkeen. nyt vasta tajuaa mitä pienikin asia on vaikka yhteensä vuodessa. päästä hanat auki.
onko pikkujoulun jälkeistä elämää ;)
No kysymykseesi mennäkseni, nuorena ei tule tällaiset asiat mieleen, miksikö (nyt seuraa yleistyksiä)
Nuorilla on haasteita riittävästi eli koulu, kaverit, rakkaus, harrastukset
---->
työpaikan hakeminen, työ ja työssä päteminen, rakennusprojektit, asuntokierre(iso, isompi, linna ;) autot, lapset, perhe-elämä,lomat harrastukset, ystäväpiiri. Ja kun velkaa on niin ei tarttekysellä miks pitää mennä aamulla
---->
Sitten tullaankin tilanteeseen että työ ei ehkä anna enää mitään haasteita, linna on (ainakin kohtuullinen asunto, autot on, lainat on maksettu, ei taloudellista pakkoa, lapset kasvaneet isoksi ja lähteneet kotoa omille teilleen. Joillakin vielä on mammonan hankinnassa, kiireessä ja elämän pyörteissä (monia syitä) tullut ajauduttua erilleen siipasta (jopa ero) ja ystävätkin ovat vähentyneet.
Elämän vääjäämätön kiertokulku, meille jää enemmän aikaa ja mahdollisuuksia ajatella ja toteuttaa haaveitamme ja toiveitamme. Onnekkaita ovat ne, jotka tällöinkin vielä löytävät edelleen sisältöä elämäänsä YSTÄVIEN, HARRASTUSTEN ja RAKKAUKSIENSA (voi olla jopa vaimo ;) kanssa.
Tässä nyt ei ole katseltu niistä näkökulmista jos elämä on kohdellut erityisen kaltoin (sairaus, taloudelliset vaikeudet tms)
Minusta kaikki on kuitenkin pää asioita eli miten pystymme pitämään mielen virkeänä ja avoimena uusille haasteille ja impulsseille ja myös toteuttaa niitä.
EI SAA JÄÄDÄ TULEEN MAKAAMAAN!
...ja vaikka muutama vuosi sitten vielä yritinkin pysyä kaikessa tutussa ja turvallisessa kiinni tuli seinä vastaan ja oli pakko pysähtyä, joten nyt voin vaan kehua että kyllä se pysähtyminen kannatti ehdottomasti kärsiä ja aikansa kitua. En missään nimessä palaisi enää vanhaan ja tuttuun ja on aivan mahtavaa nähdä, miten uudet mahdollisuudet avautuvat pikku hiljaa. Ja minä niin jo olin varma, että olen tylsä ja vanha akka, jolle ei ole muuta käyttöä kuin veronmaksaja ja nyt olen löytänyt itsestäni takaisin sitä minkä jo luulin pitkien työvuosien syöneen minusta pois.
Joten jos ottaa elämä päähän sitä kantsii miettiä voisko repäistä isommin tai pienemmin ja jos ei niin halua tai voi, niin ainakin etsiä sitä sisäistä tyytyväisyyttään. Ei se mitään hellpoa hommaa ole. Helpompaa on valittaa kuin toimia :)
puolestasi että olet löytänyt itsesi uudelleen ;)