Apuva..

..että suhteenne vielä jonkun ajan kuluttua palautuisi ennalleen? Jos on, niin silloin kannattaa vaan odottaa ja kärsiä ikävää ja tuskaa. Yrittää saada ajatukset uppoutumaan johonkin itselle rakkaaseen puuhaan. Kertoa ystäville ja käydä läpi asioita ja kuulla heidänkin kokemuksiaan ja ehkäpä joitakin vinkkejäkin. Myös ventovieraalle kannattaa joskus kertoa elämäntarinaansa.. Sieltä tulee usein neutraaleimmat palautteet.

Mutta jos suhteenne on lopullisesti ohi. Tiedät sen suhteellisen varmasti, niin silloin kannattaa lähteä ulos muiden ihmisten pariin. Bailaaminen on hyvä keino unohtaa ainakin vähäksi aikaa murheet. Myös haavoja voi parannella uudella ihastuksella, kunhan kertoo rehellisesti missä mennään. Eli mitään hyväksikäyttöä en tässä suosittele. Mutta lyhytaikainenkin lämmin kohtaaminen jonkun kanssa voi olla tasaannuttavaa ja itsetuntoa kohentavaa.

Katse tulevaisuuteen, vaikka tässä hetkessä pitää elää ja tästä hetkestä ottaa kaikki irti ja nauttia.

Mulla on melkein sama ongelma kuin sulla=/ .. oon ollu yhen tyttösen kanssa ihan sikakauan..ja me kumpikin välitetään toisistamme,mutta suhteesta ei silti tuu yhtään mitään. Me vaan riidellään ja tapellaan koko ajan..mutta sit kun ei olla yhdessä, on tyhjä olo ja tuntuu että jotain puuttuu=/ .."On vaiketa lähdin tai jäin"..

... tunteet menevät sekaisin ja luonnollista se onkin suhteen tultua tien päähän.
Anna tilaa omille tunteillesi ja pakota itsesi näkemään tapahtunut realistisesti.
Jos suhde on loppu, niin se on. Sen kuuluu satuttaa, sen kuuluu repiä jonkin aikaa sielua riekaleiksi, mutta se menee ohi - menee ihan varmasti!
Kaikki tunteet ovat sallittuja ja miksi niitä edes yrittäisi peitellä? Mitä enemmän nyt tunnet ja käyt läpi omaa sisintäsi ja puhua vatvot asiaa muiden kanssa - sen parempi.
Kysyt miten voisit unohtaa? Älä pyri unohtamaan kaikkea, vain se, että suhteenne ei ole samanlainen tästä eteenpäin. Hoitakaa ystävyyttä, koska kokemuksesta tiedän, että siitäkin ystävyydestä voi vielä tulla hyvin tärkeä ihmissuhde.
Antakaa anteeksi toisillenne, älkää olko katkeria tai lietsoko vihaa koskaan toisianne kohtaan.
Tärkeintä on muistaa se, että kaikki vaatii aikansa ja pahin kipu menee ohi, vaikka tällä hetkellä se ei siltä tuntuisikaan. On pakko tuntea kipua ja käydä ikävät asiatkin pohjia myöten läpi ennen, kuin taas voi katsoa uutta eteenpäin, uusia mahdollisia suhteita.
Nyt ehdottaisin hakeutumaann muiden ystäviesi joukkoon ja saat siten muuta ajateltavaa. Jos tuntuu, että haluat puhua asiasta, niin puhu hyville/hyvälle ystävällesi.
Sitäpaitsi kesä ei ole piloilla ollenkaan - ollaan vasta puolivälissä, joten totuushan on se, että sinullehan voi tapahtua vielä, vaikka mitä ihastuttavaa tänäkin kesänä. Älä jää paikoillesi, vaan lähde jonnekin, jos mahdollista, vaikka hetkeksi muihin maisemiin. Pääasia ettet kelaa yksinäsi liikaa asiaa.
Jaksamista sinulle!