Elämä toisen naisen kanssa tuskin koskaan on helppoa ja yksioikoista. Mutta eihän se niin kuulu ollakkaan.
Vaikeuksista voittoon, päivä kerrallaan toivoen että jaksetaan vielä kulkea yhteistä polkua.
Erilaisuudet tuo rikkautta, mutta myöskin erimielisyyksiä, mutta niin kai se on jokaisessa todellisessa suhteessa.
Onneksi on kesä. Aurinko lämmittää ja kirkastaa mieltä. Kaikki näyttää ja tuntuu paremmalta.
Rakkautta ja aurinkoa, sitä jokainen kaipaa..=)
Vaikeuksista voittoon, päivä kerrallaan toivoen että jaksetaan vielä kulkea yhteistä polkua.
Erilaisuudet tuo rikkautta, mutta myöskin erimielisyyksiä, mutta niin kai se on jokaisessa todellisessa suhteessa.
Onneksi on kesä. Aurinko lämmittää ja kirkastaa mieltä. Kaikki näyttää ja tuntuu paremmalta.
Rakkautta ja aurinkoa, sitä jokainen kaipaa..=)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mikä siinä elämän jakamisessa toisen naisen kanssa on niin vaikeata? Eikö ole ollenkaan yhteisiä hyviä, rauhallisia hetkiä, jolloin voisi ajatella olevansa onnellinen? Kauheata, jos elämä olisi kuten kuvaat: päivä kerrallaan pitää vain yrittää sietää kaikenlaisia vaikeuksia, ja ainut ilo elämässä on auringonpaiste.
Minä toivoisin, että elämä olisi sellaista, että jokainen päivä toisi uusia asioita ja yllätyksiä, joka päivälle pieniä hyviä asioita, joiden takia jaksaisi olla yhdessä toisen kanssa. Samaahan sitä toivoo, vaikka eläisi yksinkin. Väliin kaipaa myös huonoja päiviä ja ikävyyksiä. Väliin kaipaa myös yksinoloa. Minusta toisen tuntemaan opettelu on mukava, mielenkiintoinen asia. Se ei kuitenkaan aina ole ihan helppoa. Erilaisuus voi myös järkyttää. En tiedä sitten, jos toisen tuntee jo niin hyvin, että tietää, ettei vastassa ole muuta kuin seinä, kaikenlaista erimielisyyttä ja väärinymmärtämistä.
Minusta kauheinta on kuulla toiselta jatkuvasti "EI", en pidä siitä, että minua kielletään ajattelemasta ja tekemästä asioita omalla tavallani. Miksi minä olen se, jonka pitäisi muuttua? Pistäähän sekin miettimään, miksei toinen voisi ikinä antaa periksi, miksi joku on niin kaavoihinsa kangistunut, että on suorastaan tylsä tyyppi ja yhtä kiinnostava kuin "pallo". Ehkä sen tyyppinen nainen joutaa panna kiertoon. Nainen on kuin muurahaispesä, tietäähän sen, mitä sieltä saa, kun sinne vähän sohii. Täysin ennalta-arvaamaton ihminen voisi olla toinen kauhistuttava ääripää.
Minäkin kaipaan valoa. Rakkaus voi olla harhaa. Totuus on EHKÄ tärkeämpää. Haluan tietää, ketä rakastan vai rakastanko ketään. Kelpaanko edes itse itselleni? Miksi minä pelkään? Mitä minä pelkään? Näihin kysymyksiin pitäisi kai osata vastata ihan itse.
En todellakaan tarkoittanut että toisen naisen kanssa eläminen oli sietämistä vaikeuksia päivän kerrallaan...
Tarkoitukseni oli vain kuvata mietteitäni ja sitä varovaisuutta mikä minussa juuri nyt vallitsee kun olemme rakkaani kanssa toipumassa ehkä suhteemme isoimmasta kriisistä, yhdessä.
Kyllä elämässäni on muutakin iloa kuin auringonpaiste, se vain on suuri energiani lähde juuri nyt kun se on kylmän alkukesän jälkeen saapunut tänne pohjoisemmaksikkin.
Aurinko kultaa kaiken mihin se säteillään koskettaa, se vain tuntuu nyt niin hyvältä.
Niinpä. Totta puhut.
Eli etteenpäin, sano mummo hiekassa..(meinaan kesällä..;)