Kirjoitin siitä tälleen:
Kaunista luontoa, jäykkiä roolisuorituksia
Raimo O. Niemen valttikortti on Kuusamon luonto
Lapset susien suojelijoina
Suden arvoitus, DVD, Finnkino 2007
Suden arvoitus on koko illan lastenelokuva, jonka ohjaajalla, Raimo O. Niemellä on valttikorttinaan tässäkin elokuvassa, kuten aiemmin menestykseen nouseessa Poika ja ilves jutussa, Kuusamon koskematon luonto ja kauniit maisemat, sekä lapsenmielen yhdistäminen eläinten suojeluun. Pojassa ja ilveksessä poika suojeli nuorta ilvestä salametsästäjiltä, nyt
ovat vuorossa sudet, jotka elokuvaversiossa näyttäytyvät liiankin selvästi kesyiltä koirasusilta. Kojon ohjauksen heikkona puolena on henkilöohjaus. Sekä Tiia Talvisara Sallana, että Janne Saksela Matiaksena näyttelevät mieluummin varautuneesti kuin innostuneesti ja rooliinsa heittäytyen. Peter Franzén pahiksena on tietysti taitava näyttelijä, mutta hänenkin roolissaan on jotain jäykän makuista, ehkä se näkyy selvimmin replikoinnissa, joka ei ole erityisen sujuvaa.
Pääparin henkilökemia toimii juuri luonnonlapsen ehdoilla, niin että tässä iässä esiin tuleva ujous tulee läpi suorituksesta ja joskus
katselija aistii, että lapset ovat omimmillaan näytellessään itseään ja rivien välissä kritisoiden roolejaan vaikkapa kehon kielellä.
Elokuvan jännitekaaren muodostaa lasten taistelu susien puolesta salametsästäjiä vastaan. Susi-teemaan liittyy tavallaan yksinäinen ja psyykkisistä häiriöistä kärsinyt tytön oikea äiti, jota
pidetään kylähulluna. Hän samaistuu roolissaan myös susiin ja susien kieltä hän puhuukin.
Pojan ja ilveksen pahis Jarmo Mäkinen on uskottavampi roolisuoritus kuin Franzénin vastaava Suden arvoituksessa. Kokonaisuudessaan kuva on vähän ulkokohtainen, mutta tietysti jännitteinen ja lasta kiinnostava kokonaisuus. Ehkä edellisen
menestysfilmin samankaltaisuus on latistanut tämän filmin uskottavuutta. Talvisaraa ja Sakselaa pidin onnistuneempina
lapsipääosissaan kuin Pojan ja Ilveksen Konsta Hietasta.
Kaikilla oli suruja äidin vuoksi, mutta Salla ja Matias näyttelivät uskottavammin lapsenvaistollaan.
Kaunista luontoa, jäykkiä roolisuorituksia
Raimo O. Niemen valttikortti on Kuusamon luonto
Lapset susien suojelijoina
Suden arvoitus, DVD, Finnkino 2007
Suden arvoitus on koko illan lastenelokuva, jonka ohjaajalla, Raimo O. Niemellä on valttikorttinaan tässäkin elokuvassa, kuten aiemmin menestykseen nouseessa Poika ja ilves jutussa, Kuusamon koskematon luonto ja kauniit maisemat, sekä lapsenmielen yhdistäminen eläinten suojeluun. Pojassa ja ilveksessä poika suojeli nuorta ilvestä salametsästäjiltä, nyt
ovat vuorossa sudet, jotka elokuvaversiossa näyttäytyvät liiankin selvästi kesyiltä koirasusilta. Kojon ohjauksen heikkona puolena on henkilöohjaus. Sekä Tiia Talvisara Sallana, että Janne Saksela Matiaksena näyttelevät mieluummin varautuneesti kuin innostuneesti ja rooliinsa heittäytyen. Peter Franzén pahiksena on tietysti taitava näyttelijä, mutta hänenkin roolissaan on jotain jäykän makuista, ehkä se näkyy selvimmin replikoinnissa, joka ei ole erityisen sujuvaa.
Pääparin henkilökemia toimii juuri luonnonlapsen ehdoilla, niin että tässä iässä esiin tuleva ujous tulee läpi suorituksesta ja joskus
katselija aistii, että lapset ovat omimmillaan näytellessään itseään ja rivien välissä kritisoiden roolejaan vaikkapa kehon kielellä.
Elokuvan jännitekaaren muodostaa lasten taistelu susien puolesta salametsästäjiä vastaan. Susi-teemaan liittyy tavallaan yksinäinen ja psyykkisistä häiriöistä kärsinyt tytön oikea äiti, jota
pidetään kylähulluna. Hän samaistuu roolissaan myös susiin ja susien kieltä hän puhuukin.
Pojan ja ilveksen pahis Jarmo Mäkinen on uskottavampi roolisuoritus kuin Franzénin vastaava Suden arvoituksessa. Kokonaisuudessaan kuva on vähän ulkokohtainen, mutta tietysti jännitteinen ja lasta kiinnostava kokonaisuus. Ehkä edellisen
menestysfilmin samankaltaisuus on latistanut tämän filmin uskottavuutta. Talvisaraa ja Sakselaa pidin onnistuneempina
lapsipääosissaan kuin Pojan ja Ilveksen Konsta Hietasta.
Kaikilla oli suruja äidin vuoksi, mutta Salla ja Matias näyttelivät uskottavammin lapsenvaistollaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
näistä elokuvista pistänyt ne kirjoituksesi ja selostuksesi?
Oletettavasti olet näiden molempien aloitusten takana.
että tyttärentyttäreni on kiinnostunut susista vaikka asuu ihan kaupungissa, myös velipoika on kiinnostunut, kirjoista ollaan luettu, ja joululahjaksi ostin, tosin äitinsä pyynnöstä.
Itse en olisi arvannut ostaa kohta nelivuotiaalle tällaista kirjaa, ostan vielä lintukirjan, jos mukavan sellaisen löydän.
Mme luettiiin lapsenlapseni kanssa kalakirjaa. Isä oli pitkään ihmetellyt mistä toi 4v tyttö voi tietää kalojen nimiä, oli äimänkäkenä. hauskaa oli kun selvisi. sitten luettiin lintu kirjaa. minä tein kaikki äänet ja sirkutukset. välillä meinas tulla nauru ja naurettiinkin. minun pieni on nyt 15v ja pyytää kertoo niitä meidän juttuja ja taas nauretaan.