Lähes kaikki täs maailmas on skeidaa,
ku porukka vaa mut joka kerta feidaa
ja yksin joudun taas pitkin katuja seilaa.
Yhtäkkiä näin valoa tässä pimeydessä,
sä seisot siinä aivan mun silmien edessä.
En voi sua tarpeeks tästä kiittää,
kun tulit mun elämään,
toivottavasti tää kaikki tulee kestämään
ja kukaan ei sitä tule estämään.
Nyt kestän paremmin tän elämän varjopuolia,
kun mun ei niitä tarvi yksin murehtia.
Sä sait mut pohjamudista nousee,
mielentilasta toisee.
Mikään ei oo enää ennallaan,
tätä oon kauan odottanu,
ihan ku se olis niin tarkotettu.
ku porukka vaa mut joka kerta feidaa
ja yksin joudun taas pitkin katuja seilaa.
Yhtäkkiä näin valoa tässä pimeydessä,
sä seisot siinä aivan mun silmien edessä.
En voi sua tarpeeks tästä kiittää,
kun tulit mun elämään,
toivottavasti tää kaikki tulee kestämään
ja kukaan ei sitä tule estämään.
Nyt kestän paremmin tän elämän varjopuolia,
kun mun ei niitä tarvi yksin murehtia.
Sä sait mut pohjamudista nousee,
mielentilasta toisee.
Mikään ei oo enää ennallaan,
tätä oon kauan odottanu,
ihan ku se olis niin tarkotettu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaunis on runosi! :) Kaikkea hyvää sinulle ja neitosellesi.
joku joskus minustakin noin ajattelisi. Kiitos sulle runostasi ja pienestä haavehetkestä..