en olisi kirjoittanut tänne nuorten palstalle mutta taisi olla ainut paikka mihin tää juttu sopii parhaiten...mä olen rakastunut ja olen ollut kohta vuoden saamatta mitään vankkaa pohjaa suhteellemme...minulle ja kyseiselle miehelle josta todella välitän ja olen valmis tekemään ehkä joskus jopa liikaa hänen eteensä.
vuoden ajan meillä on ollu useita hyviä hetkiä yhdessä ja ´kokemustemme myötä olen rakastunut enemmän... ja olen samalla oppinut itsestäni useita asioita...
ongelma on vain se et miten mä saan tän jätkän miettimään asioita enemmän... miettimään sitä mitä hän suhteeltamme tahtoo... oli jo kauan aikaa kun en uskaltanut ajatella mitään vakavasti meidän välillämme mutta noin viikko sitten hän ikäänkuin vahingossa sanoi että pelkää itsekin rakastuvansa ja satuttavansa sillä rakkaudella minua. nyt en enää jaksa tätä jatkuvaa epätietoisuutta. en tahtoisi ahdistaa tai vaatia liian suurta häneltä mutta tahdon nyt todellisen vastauksen... omat tunteeni hänelle nyt ilmoitin ja sen että todella tahdon nyt tietää... mies ei vastaa minulle ja koska välimatka välillämme on suuri en pysty kysymään...enkä sillä tavoin kysymällä ahdistaa...
mitä tämä on? pelkääkö jätkä todellisia tunteitaan kaikkien sekoilujensa ohella eikö usko että voisi oikeasti olla rakastunut...
mun on vaan pakko saada tietää... tämä ainainen odotus ja kaikki satuttaa mua enemmän kuin se et se uskaltaisi rakastaa TAI uskaltaisi sanoa että jättäisin hänet rauhaan...
mitä voin enää tehdä? odottaa niinkuin aina...?
onko kukaan teistä kokenut samaa ja selvinnyt tilanteesta jollain konstilla...?keinoni on vähissä ja kohta en enää jaksa.
vuoden ajan meillä on ollu useita hyviä hetkiä yhdessä ja ´kokemustemme myötä olen rakastunut enemmän... ja olen samalla oppinut itsestäni useita asioita...
ongelma on vain se et miten mä saan tän jätkän miettimään asioita enemmän... miettimään sitä mitä hän suhteeltamme tahtoo... oli jo kauan aikaa kun en uskaltanut ajatella mitään vakavasti meidän välillämme mutta noin viikko sitten hän ikäänkuin vahingossa sanoi että pelkää itsekin rakastuvansa ja satuttavansa sillä rakkaudella minua. nyt en enää jaksa tätä jatkuvaa epätietoisuutta. en tahtoisi ahdistaa tai vaatia liian suurta häneltä mutta tahdon nyt todellisen vastauksen... omat tunteeni hänelle nyt ilmoitin ja sen että todella tahdon nyt tietää... mies ei vastaa minulle ja koska välimatka välillämme on suuri en pysty kysymään...enkä sillä tavoin kysymällä ahdistaa...
mitä tämä on? pelkääkö jätkä todellisia tunteitaan kaikkien sekoilujensa ohella eikö usko että voisi oikeasti olla rakastunut...
mun on vaan pakko saada tietää... tämä ainainen odotus ja kaikki satuttaa mua enemmän kuin se et se uskaltaisi rakastaa TAI uskaltaisi sanoa että jättäisin hänet rauhaan...
mitä voin enää tehdä? odottaa niinkuin aina...?
onko kukaan teistä kokenut samaa ja selvinnyt tilanteesta jollain konstilla...?keinoni on vähissä ja kohta en enää jaksa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi kaikki naiset aina rakastuvat renttuihin...
Se ei susta välitä, se haluaa vain pillua ja sillä selvä...
Joo-o..mulla on ollu vähän samantapanen tilanne..tai no ainaki jotain sen suuntasta!Miä tapasin yhden tosi ihanan jätkän,rakastuin..mut se poitsu oli sellanen ei niin sitoutuva tyyppi ja sillä oli paljon kaikkia tyttöjä..se sanoki mulle että se ei koskaan oo ketään rakastanu!No me tapailtii aikamme ja sitte alettiin seurustella..päätettiin kokeilla mitä siitä tulis,se poitsu tuskin otti sitä tosissaan..tiesin sen se oli just sen tyylinen!Mutta vähitellen kaikki lähti menee parempaan päin ja nyt tää sama poitsu sanoo mulle että se todella rakastaa minua ja yhdessä ollaan oltu vuos!Että hyvin menee..Ei tää nyt kyllä itse asias ollu yhtään ton sun tilanteen lainen,mutta yritän vain sanoa että ihmiset muuttuu..Ei sitä kyllä liian kauan ketään kannata odottaa =)
Entäpä jos mies pelkää rakastumista? Jos se pelkää, että se rakastuu suhun palavasti, mutta sun tunteet joko ei ole aidot, tai sä vaan huomaat, ettei se mies oo sitä mitä sä haluat.
Tai, ehkä se pelkää sitoutumista? Jos silla vaikka on joku mielikuva siitä, että jos teijän juttu olis hirveen vakava, niin se huomaa muutaman vuoden päästä sormuksen vasemmassa nimettömässä ja pari penskaa pyörimässä jaloissa. Jos se vaan ei oo valmis siihen. Tai jos se vaan haluu vielä elää nuoruuttansa täysillä.
Tai, jos se ei itsekään tiedä omista tunteistansa? Miehet ei useimmiten (ainakaan mun kokemusten mukaan) ajattele samalla tavalla tunteilla kun naiset. Jos se ei tiedä mitä se sua kohtaan tuntee, eikä se mieti sitä asiaa tarkemmin, ja ihan vaan siks että se ei yleensäkään tee niin.
Pelkkää hahmottelua, mutta ei sitä tiedä vaikka joku noista olis se vastaus..
Mulle tulee mieleen se, että kannattais sanoa sille että sua satuttaa se, että se ei vastaa mitään koko asiaan. Sanoisit sille, että vaikka se jätkä epäilis vastauksellansa sua satuttavan, niin sä haluat kuulla. Ja ilmaisisit asian nimenomaan niin, että se satuttaa sua, kun sä et tiedä.
En tiedä jos oot saman tyyppistä koittanu. Muuta en osaa neuvoa. Mutta tsemppiä!
sitähän se just on etten tiedä ja samantapainen arvuuttelu rikkoo mun sisintäni. kyllä mä oon sille sanonutkin aika paljon mut se osaa juosta niistä tilanteista aina ohi vain muutamin sanoin... ja minä kun en sitä haluis edes ahdistaa...
mä välitän ja rakastan tätä jätkää... rakkauskin satuttaa mutta äärimmäisyyksiin en toivoisi kivun menevän. kyllä mä uskon et se viel mulle kertoo... mut entäs jos mä hiljalleen pääsiisin rakentaa itselleni uutta ja sit niinkun aina ennenki se pamahtaa mun eteeni ja olis valmis ainakin olevinaa mihin vain vuokseni... en halua sanoa ei koska tiedän olevani häneen niin paljon rakastunut.
alkaa huolestuttaa et oonko päästäni vialla kun näin olen ihmisessä kii.
ehkä tää tästä...vähitellen ajan kanssa...asioilla on tapana selvitä:)
kiitos teille...:)