sinä sydäntalvena
olin menetetty sinulle
hyvästelimme tähtiyönä
ja lumi vie meidät syvyyteen
raskaat pilvet ovat taivaan peittona
ja tähdet piileskelevät merellä
mutta ymmärrän, kuten sinä ja minä
ne jatkavat matkaa
nyt avaan uusia ovia
etsiessäni sydämelleni kotia
toisinaan katselen kylmää avaruutta
kun lumi sataa taivaasta
hymyilen lämpimiä ajatuksia
kömmähdyselleni elämän merellä
olin menetetty sinulle
hyvästelimme tähtiyönä
ja lumi vie meidät syvyyteen
raskaat pilvet ovat taivaan peittona
ja tähdet piileskelevät merellä
mutta ymmärrän, kuten sinä ja minä
ne jatkavat matkaa
nyt avaan uusia ovia
etsiessäni sydämelleni kotia
toisinaan katselen kylmää avaruutta
kun lumi sataa taivaasta
hymyilen lämpimiä ajatuksia
kömmähdyselleni elämän merellä
Vastaukset 3
Vanhimmat
kaunis ja totta silti,
jotain lopullista runossa -
silti lämmintä hyväksymistä -
talvisten puiden keskeltä tervehtii
*-hiutale
Kohtahan tässä pitää alkaa itkeä.
Olet vanginnut tähän niin paljon tunteita, että...
menin sanattomaksi!
Pidän tavastasi kirjoittaa, jotenkin voimallisia mielikuvia ja sinällään ristiriitaisia kielikuvia... joo-o, tykkään!