Mä juttelin tyttöni kanssa tänään ja sain tietää, että ero nyt tosiaan johtui siitä, että en ole antanut hänelle omaa aikaani tarpeeksi. Hän on kokenut yksinäisyyttä.
Nyt hän tuntuu olevan jopa vihainen mulle siitä ja mä ikäänkuin olen iloinen. Rakastan häntä tosi paljon ja musta on tosi ihanaa huomata, että hän pitää puoliaan. Että hän ei anna enään kenenkään satuttaa häntä.
Mulle hän on ihan mieletön menetys :( Vuos ku meinas puhjeta kukkaan ihan tossa joulunalla. Silti voin nyt paremmin kuin päivä taaksepäin, koska nyt tiedän ettei hän ole menettänyt tunteitaan muo kohtaan vaan mä vaan tyrin koko suhteen.
Tavallaan haluan uskoa, että hän vielä ottaa mut takas kun vain tajuaa, että mä olen tosissani ja rakastan häntä ihan oikeasti!
Kai mä siks kirjoitin tänne, koska mietin että pitäskö mun olla huolissaan ? Normaalistihan mun pitäs itkeä, kun tyttöystäväni jätti mut mutta mä suorastaan tunnen iloa koska mä olen niin varma, että hän vielä antaa mulle mahdollisuuden!
Elikkä pitäskö mun oikeasti vain päästä hänestä yli?
Antaisitteko itse anteeksi / oletteko antaneet koskaan toista mahdollisuutta ja miksi ?
Miten saisin hänet uskomaan, että olen muuttunut. Etten enään ikinä antais minkään satuttaa häntä ja haluan vain viettää hänen kanssaan aikaa, kun niin paljon hänestä välitän :< ?
Nyt hän tuntuu olevan jopa vihainen mulle siitä ja mä ikäänkuin olen iloinen. Rakastan häntä tosi paljon ja musta on tosi ihanaa huomata, että hän pitää puoliaan. Että hän ei anna enään kenenkään satuttaa häntä.
Mulle hän on ihan mieletön menetys :( Vuos ku meinas puhjeta kukkaan ihan tossa joulunalla. Silti voin nyt paremmin kuin päivä taaksepäin, koska nyt tiedän ettei hän ole menettänyt tunteitaan muo kohtaan vaan mä vaan tyrin koko suhteen.
Tavallaan haluan uskoa, että hän vielä ottaa mut takas kun vain tajuaa, että mä olen tosissani ja rakastan häntä ihan oikeasti!
Kai mä siks kirjoitin tänne, koska mietin että pitäskö mun olla huolissaan ? Normaalistihan mun pitäs itkeä, kun tyttöystäväni jätti mut mutta mä suorastaan tunnen iloa koska mä olen niin varma, että hän vielä antaa mulle mahdollisuuden!
Elikkä pitäskö mun oikeasti vain päästä hänestä yli?
Antaisitteko itse anteeksi / oletteko antaneet koskaan toista mahdollisuutta ja miksi ?
Miten saisin hänet uskomaan, että olen muuttunut. Etten enään ikinä antais minkään satuttaa häntä ja haluan vain viettää hänen kanssaan aikaa, kun niin paljon hänestä välitän :< ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
...syyllisyyttä ja yrittäisin keksiä keinon jolla antaa hänelle anteeksi ja näyttää jollain tavalla, että todella häntä rakastan. Ja millä keinoin se sitten hoituisi, on hyvin tapauskohtaista.
Voi kuule. Mä en mitään muuta tuntenutkaan kuin katumusta. Mä en pystynyt syömään enkä nukkumaan. En enään elämään normaalisti enkä ajattelemaan järkevästi.
Mä kaduin kaikkea mitä mä olin tehnyt ja olin helvetin vihainen, mutta nyt kun sain tietää että hänellä onkin vielä tunteita muo kohtaan ( ei ole sanonut niin, mutta ei se kieltänytkään ole. Niin ihan tässä päällimmäisenä tunsin iloa taas pitkästä aikaa :\ Nyt mä taas alan tuntea syyllisyyttä. Tais olla aika hetkellinen tilanne :( Miks mun pitikään olla niin sokea ja pitää suhdettamme itsestäänselvyytenä :\ Mun ois pitänyt kuunnella enemmän mun tyttöystävääni.
"Vuos ku meinas puhjeta kukkaan ihan tossa joulunalla."
Selventäistkö mitä tarkoitat, jotta voisin antaa sinulle sopivan vastauksen?
:)
Tarkoitan, että Joulun alla oltais seurusteltu tasan vuosi. Mut parilla kuukaudella toi tulos heittelehtii.