Mennessäni avioon tulevan mieheni kanssa, meille tulee joka tapauksessa avioehto. En vain tiedä että millainen, tai tiedän pääpiirteittäin. Hän omistaa paljon metsää ja peltoa ja talon. Mutta millainen ehdosta kannattaisi tehdä, että jos kuitenkin tulee ero, en jää aivan puille paljaille?
Avioehto on tulossa, mutta entä minä?
kielo-neito
122205
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Riippimatta siitä, millaisen avioehdon teette, sinun kannattaisi pitää huolta siitä, että hankit itsellesi omaa omaisuutta, etkä laita kaikkia rahojasi ns. jokapäiväiseen kulutukseen.
mutta mietin, että onkohan mahdollista avioehtoon esimerkiksi säätää, että jos tulee ero, kumppanilla on velvollisuus auttaa alkuun, esim maksaa takuuvuokra?
Jos olet noin naiivi ja ymmärtämätön, niin elämä tulee hakkaamaan sinua monin eri tavoin tulevien vuosien aikana.
Tavallisesti osituksessa omaisuusarvot tasataan. Avioehto on sopimus, jolla tästä poiketaan. Jokainen saa tehdä itselleen epäedullisia sopimuksia jos haluaa, mutta tyhmää se on. Olisi oleellisempaakin miettimistä kuin jokin muutaman satasen takuuvuokra. Esimerkiksi jos teet yhteisen taloutenne hyväksi työtä kasvatat miehesi nimissä olevaa omaisuutta, onko sinusta hyvä, että se eron jälkeen kuuluu vain miehellesi?
jos olet sitä mieltä, että vaikkapa kymmenen vuoden ja usean lapsen jälkeen miehesi löytäessä hehkeämmän kumppanin, sinut voisi heivata pihalle pienellä takuuvuokralla, niin talleta toki sellainen tilillesi. Koska et selvästikään ymmärrä omaa asemaasi, neuvoisin,että luetutat omalla juristillasi kaikki sopimukset, joihin olet nimesi kirjoittamassa. Kysy samalla,mitä se tulee tarkoittamaan. Etkä tule sitten tänne perästäpäin itkemään.
Jos avioliitto purkautuu, kummallakin on avio-oikeus toistensa kaikkeen omaisuuteen, jos sitä ei ole lahjana tai perintönä tulleesta omaisuudesta suljettu pois testamentilla tai lahjakirjalla.
Avioehdolla voidaan määrätä vain, että puolisoilla/puolisolla ei ole aviooikeutta toisen puolison johonkin omaisuuteen/kaikkeen omaisuuteen. Mitään takuuvuokria sillä ei määrätä.
Puolisosi omaisuudesta voidaan jättää jokin osa avio-oikeuden alaiseksi, jolloin osa siitä tulee sinulle, jos sinulla ei ole omaa omaisuutta.
Jokainen saa tehdä itselleen epäedullisia sopimuksia jos haluaa, mutta tyhmää se on.
-----------------------------
kokemuksesta voin sanoa että ne liitot purkaantuvat helpommin, joissa tehdään hyviä sopimuksia,
minä annoin miljoonien Markojen maatilan heti avioehdolla vaimolleni ja siirsin joka vuosi firman tuloksen vaimolle,
eli olin tehnyt tyhmästi.
mutta 36v on eletty ja onni vain jatkuu,
nyt purettiin
>
Ei avioehdolla tuollaista voi tehdä! Avioehdolla rajataan avio-oikeutta toistensa omaisuuteen (tai osaan siitä). Ei muuta.
Jos annat maatilan vaimollesi, on siitä tehtävä lahjakirja (jotta saa mm. lainhuudot itselleen). Se että lahjoitit aikanaan maatilasi vaimollesi on tietenkin sinun asiasi... hieman erikoinen menettely se silti on...
Hienoa että onnenne jatkuu... mutta minkä te nyt puritte.. avioehtonneko... eli, lahjoittiko vaimosi nyt puolestaan maatilan sinulle. Verottaja tästä joviaalista tavastanne on ainakin innoissaan... voi sitä lahjaveron määrää...
on jo alkuun se, että mihelläsi on omaisuutta ja sinulla ei mitään, on aivan hullua mennä tekemään avioehto jossa kumpikin pitää omansa eron sattuessa. Sehän on puhdasta hyväksikäyttöä varakkaamman puolelta.
Jos olete naimisissa vaikka 10 v ja teet muutaman lapsen siinä ajassa ja miehesi kerää kaiken omaisuutenne omiin nimiinsä, sinä todellakin jäät puille paljaille erotessa. Älä edes ajattele sellaista avioehtoa. Jos tuleva miehesi sellaista ehdottaa, toivon sinun itsesi takia, että hän ei tule olemaan tuleva miehesi.
Kyllä se voidaan toteuttaa niin monella tavalla, avioehdosta huolimatta. Voidaan maksaa morsmaikun tilille tietty summa esim, kuukausittain, tai muu järjestely. Luulis että metsän omistajalla on varaa.
on tehty, tuskin erotilanteessa toinen vapaaehtoisesti mitään alkaa toisellemakselemaan vaikka vara olisikkin. Niistä varoistaan useimmat pitävät juuri tiukasti kiinni olipa siinä metsänomistaja tai ei.
Eli kyllä asiat on hoidettava ihan itse itsensä puolesta, ei erotilanteessa kukaan ala exälleen mitään makselemaan ellei ole pakko.
Siis mitä ihmeen hyväksikäyttöä? Jos kerran varakkaampi on kerännyt
omaisuutensa jo ennen avioliittoa, niin ei kai hänellä ole mitään
valvollisuutta sitä alkaa pois jakamaan.
Mikä estää sen, että se köyhempi puoliso keräisi omaisuutta avioliiton aikana?
Miksi ne kaikki täytyisi varakkaamman nimiin pistää?
Olisiko kyseessä sitten hyväksikäyttö, jos nainen olisi varakkaampi alussa?
Avioehto on juridisesti sitova asiapaperi ihan siinä kuin joku muukin sopimus. Sanot, että tiedät vain pääpiirteittäin, millainen avioehto teille on tulossa. Huono homma.
Lähtökohtana pitää olla, että jos allekirjoittaa paperin, jossa sitoutuu johonkin (ihan mihin tahansa), niin pitää luonnollisesti tietää, mitä allekirjoittaa. Ensimmäinen tehtäväsi on ottaa puheeksi miehesi kanssa, millainen avioehto teille "on tulossa" (ei ne avioehdot putkahtele mistään pensaista vaan kyllä joku aina laatii sanamuodot). Teillä pitää olla yhteisymmärrys siitä, mitä avioehto juuri teidän tilanteessanne tarkoittaa. Ja molempien pitää olla tyytyväisiä edes siinä vaiheessa, kun nimensä kirjoittaa. Avioehtoahan ei kenenkään ole pakko allekirjoittaa ja sen ehdoton vaatiminen ennen avioon astumista tuntuu yhtä omituiselta kuin siitä ehdottomasti kieltäytyminen. Jos ei asioista pysty tässä vaiheessa sopimaan molempia tyydyttävällä tavalla, kannattaa harkita, onko avioliitto vielä ajankohtainen asia.
Tarvittaessa kannattaa ottaa juristi kertomaan, mitä avioehto käytännössä tulee tarkoittamaan. Ja laatimaan se sellaiseksi, että se vastaa molempien tarkoitusta. Pieni raha juristinpalkkioon nyt voi estää monta väärinkäsityksistä johtuvaa hammastenkiristystä myöhemmin.
Tuossa tilanteessa nuoria morsiamia ei voisi vähempää kiinnostaa, millaisia loppuelämäänsä vaikuttavia sopimuksia he ovat valmiit tekemään. Energia kuluu hääkampausten pohtimiseen.
Joko kävit keskustelemassa oman juristisi kanssa asiasta?