Olipa tapaus!

Minulla on työ ja asunto Helsingissä. Minulla ei tuohon aikaan ollut perhettä, joten äitini vierailu luonani oli enemmän kuin tervetullut.

Yhtenä iltana tiedustelin tuolta Rautalammin Hintikalta, että lähdetkö minun kanssa jääkiekkomatsia katsomaan? Ottakaa nyt huomioon se, että hän ei ollut koskaan nähnyt yhtään kiekkomatsia. Hän tuskin tiesi mitään jääkiekosta. Äiti istui sohvalla. Kuultuaan minun tiedusteluni, hän hiukan kumartui eteenpäin ja sanoi: "Oota poeka kuha minä suan nuo suappaat jalakaa, niin nähetää sitte". Ja niin sitä lähdettiin ratikalla jäähallille! Kiva muisto tämäkin. Tämä tarina on tosi.