Olen ollut viimeiset 2v kotona äitiyslomalla hoitovapaalla, ja sinä aikana kaksi vanhinta lastani ovat aloittaneet koulun. Eli esikoinen on toisella luokalla ja kakkonen ensimmäisellä. Nyt olisi tarkoitus palata töihin, mutta koululaisten aamutoimien sujuminen arveluttaa. Omatoimisuutta ei juurikaan löydy kummastakaan, eikä varsinkaan oma-aloitteisuutta. Joka asiasta pitää sanoa vähintään 5 kertaa ennen kuin mitään tapahtuu. Ei riitä että käskee aamupalalle. Pitää erikseen sanoa "päätät nyt syötkö jugurttia ja mysliä vai voileipää." "Sitten otat tarvittavat jutut jääkaapista." Jos hän hakee jääkaapista litran jugurttipurkin, pitää muistuttaa, että kaapista pitää hakea kulho ja laatikosta lusikka, muuten hän istuu pöydän ääressä toimettomana ja tuijottaa jugurettipurkkia tai alkaa tappelemaan siskonsa kanssa. Sitten kun se aamupala on useiden tiukaksävyisten kehoitusten jälkeen saatu valmiiksi, pitää vielä muistuttaa, että nyt se aamupala pitää syödä. Ekaluokkalaiselle se kehoitus pitää toistaa lähes joka lusikallisen jälkeen. Tällaisen rumban hoitaminen puhelimitse on jokseenkin mahdottomuus.
Ja tähän päälle se, että jos en ole vieressä vahtimassa, tulee tytöille yleensä tappelu alle 10 minuutissa. Että mietityttää vain sekin, kuika monena aamuna meidän ekaluokkalainen päättää jäädä kotiin, koska isosisko samoi jotain mikä sai hänet suuttumaan, ja kuinka monena aamuna isompi joko jää kotiin, koska jotain on sattunut, kun pikkusisko on suuttuessaan käynyt häneen käsiksi.
Tytöt ovat kyllä olleet silloin tällöin kahdestaan kotona lyhyen aikaa, alle tunnin, leikkimässä. Mitään ruokailuja, välipaloja tms. ei ole näihin ajankohtiin osunut, eikä myöskään mihinkään lähtemisiä. Läksyjä ovat joskus tehneet. Mutta kun olen jättänyt heidät kahdestaan, olen varmistanut, että tilanne on kaikin puolin rauhallinen ja tytöt ovat hyväntuulisia. Töihin lähtiessä heidät olisi jätettävä selviytymään keskenään myös ns. känkkäränkkäaamuina (joita on varsin usein).
Ja tähän päälle se, että jos en ole vieressä vahtimassa, tulee tytöille yleensä tappelu alle 10 minuutissa. Että mietityttää vain sekin, kuika monena aamuna meidän ekaluokkalainen päättää jäädä kotiin, koska isosisko samoi jotain mikä sai hänet suuttumaan, ja kuinka monena aamuna isompi joko jää kotiin, koska jotain on sattunut, kun pikkusisko on suuttuessaan käynyt häneen käsiksi.
Tytöt ovat kyllä olleet silloin tällöin kahdestaan kotona lyhyen aikaa, alle tunnin, leikkimässä. Mitään ruokailuja, välipaloja tms. ei ole näihin ajankohtiin osunut, eikä myöskään mihinkään lähtemisiä. Läksyjä ovat joskus tehneet. Mutta kun olen jättänyt heidät kahdestaan, olen varmistanut, että tilanne on kaikin puolin rauhallinen ja tytöt ovat hyväntuulisia. Töihin lähtiessä heidät olisi jätettävä selviytymään keskenään myös ns. känkkäränkkäaamuina (joita on varsin usein).
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihan ensiksikin sanon, että lapset harvoin toimivat odotustemme mukaisesti. Lisäksi lapsista löytyy yllättävää toimeliaisuutta, kun on pakko eikä kukaan aikuinen "ole vahtimassa".
Aika pitkällä kyllä kieltämättä olet päästänyt tuon lastesi aamupassaamisen, mutta etpä ole ainoa :) Aikansa varmasti vie, ennekuin aamulähdöt heillä sujuvat ongelmitta, mutta varmasti pikkuhiljaa homma alkaa sujumaan. Itse huomaan, että niinä aamuina, kun olen kotona laittamassa lapsia kouluun, joudun joka asiasta komentamaan, useammankin kerran ja vielä muistuttamaan reppujen mukaan ottamisesta, mutta niinä aamuina, kun lapset lähtevät keskenään kouluun, asiat tuntuvat sujuvat hyvin. Vaatteet (sisä-ja ulkovaatteet)kannattaa laittaa illalla valmiiksi, samoin reput. Muutenkin kannattaa alkuun kerrata muistettavat asiat tai jopa kirjoittaa niistä lista (aamupala, sapuskat takaisin jääkaappiin, pesut, lähtiessä valot pois, tv kiinni, ovi lukkoon...)etukäteen. Tämä rauhoittaa lastakin, kun voi tarkistaa, onko muistanut kaiken. Aika harvoin muuten meillä lapset tappelevat ollessaan kaksin, ehkä eivät niin "uskalla", kun ei ole aikuista turvana.
Tuo muistettavien asioiden kirjoittaminen lapulle on varmasti toimiva konsti meidän neitien kohdalla. Reissuun lähtiessäkin pakkaavat itse vaatteet reppuihinsa, kunhan kirjoitan lapulle, kuinka paljon ja millaisia vaatteita pitää pakata.
Tappelut voivat tietysti ainakin aluksi jäädä, kun jännittävät itsekin sitä tilannetta niin.
Ja kiitos vielä rohkaisusta.
nyt heti. Ilmoita lapsille, että nyt saavat alkaa hoitaa aamumenot itse, vaikka olisitkin vielä kotona, koska sitä pitää harjoitella. Sitten annat heidän hoitaa oikeasti ne asiat itse. Jos myöhästyvät koulusta, niin sitten myöhästyvät. Ei se yksi myöhästyminen niin vaarallista ole, mutta lapset huomaavat, että olet tosissaan.
Meillä lähtee ekaluokkalainen ja esikoululainen yksin normaalisti aamuisin. Nyt olen sairauslomalla, mutta en silti auta heitä aamuvalmisteluissa, ettei se jää tavaksi. Kyllä ne itse hyvin pitää huolen ehtimisestään, sillä koulusta myöhästyminen on niin noloa. Opettajan mukaan eivät ole kertaakaan myöhästyneet.
eli kävin töissä ja mummu laittoi lapset kouluun. ja voi taivas, mitä pilalle passattuja olioita olivat! kun tajusin, että mummu kantoi eskarilaisen ja tokaluokkalaisen sängystä, puki, syötti jne, tein touhusta stopin. Pystyin muuttamaan työaikaani siten, että menin tuntia myöhemmin töihin ja vahdin aamutoimet.
Nykyään meillä on kannustuspalkkaus (ovat nyt reippaat toka ja nelosluokkalaiset) ja jokaisesta kouluaamuista, mikä hoidetaan kunnolla, saa euron. Tämä tarkoittaa peräti viiden euron viikkorahaa, mutta se tarkoittaa myös, että molemmat heräävät aamulla ilman eri käskyjä syövät aamupalan, korjaavat jälkensä, petaaavat petinsä ja lukitsevat oven. Hyvin on toiminut. Jos joku aamut tökkii, viikkorahan menettävät molemmat.
Lapsesi ovat eka- ja tokaluokkalaisia. Hakevat itse aamupalansa kaapista? Hidastelevat?
Ja toinen kirjoittaa, että oletpa päästänyt aamupassaamisen pitkälle.
Eikös vielä tuon ikäisille kannattaisi laittaa ruuat ja astiat valmiiksi niin aamutkin sujuisivat paremmin? Riittää, kunhan syövät ja siivoavat jälkensä. Ei ekaluokkalaisen tarvitse itse valita mitä hän syö aamupalaksi! Ei koulussakaan ole useita lounasvaihtoehtoja.
No en tarkoittanut ihan tuotakaan, mutta jos ekaluokkalaiselle tarvitsee muistuttaa joka lusikallisesta että syö nyt, niin... :)
Meillä ei ole ikinä harrastettu aamupalan jättämistä pöydälle, kun meidän pieni vanha huonotapainen koira käy ne sieltä kuitenkin syömässä. Ja toisekseen meillä on lapsilla nälkäisempiä(esim.4 voileipää, maitoa, jugurttia) ja vähempinälkäisiä(jugurtti ja pienenpieni leipäviipale)) aamuja, joten parempi että syövät sen mukaan.