Shivan autuus ja co.

Pidän jumalia enimmäkseen arkkityyppeinä tai symboleina, ja jos minulla olisi jokin lempparijumala, niin ehdottomasti se olisi Shiva.

Ihminen, joka kaikin tavoin pyrkii takertumaan olemassaolonsa varrella mihin tahansa aineelliseen tai aineettomaankin pyrkien säilyttämään tuon halutun objektin tai tilan hallinnassaan pelkää ja vihaa muutosta. Mikään muu ei kuitenkaan voisi ikuisempaa koskaan ollakaan kuin muutos. Shiva on muutos. Leikkien ja riemuiten hän luo ja tuhoaa.

Shivan feminiininen vastine on mielestäni ennenkaikkea Kali. Tämä ruumiiden päällä pomppiva ja demoneita vastaan taisteleva hahmo osoittaa ihmiselle mikä on aineellisuuden lopullinen todellisuus: tuho. Se joka ei tavoittele materialistisia turhuuksia ei säiky sitä että kaikki tulee kerran päättymään.

Hindulaisesta taiteesta löytyy sellainenkin naishahmo, joka leikattuaan päänsä poikki antaa verensä suihkuta kaulastaan palvelijoidensa pitelemiin astioihin. Tämä hahmo on minulle vielä hieman epäselvä, mutta luulen että kyseessä voisi olla egon uhraaminen?
7276
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

tietää miksei hindunaiset saa lausua aviomiehensä nimeä?

Äänestä
  • Minä olen hindunainen ja lausun aviomieheni nimen aivan niin usein kun on tarpeen. Ramayanassa Sita hokee Raman nimeä taukoamatta, ja hindunaiset pitävät yleensä Sitaa parhaana esikuvanaan.

    Tapa, johon olet törmännyt, taitaa olla vain intialaista kohteliaisuutta. Vähän niin kuin Suomessa vielä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa oli tietyissä yhteiskuntaluokissa epäkohteliasta puhutella ihmisiä suoraan. Ihmiset puhuivat toisilleen kolmannessa persoonassa, esim. Emil sanoi Annalle, että "Onkohan Annalla jo nälkä?"

    Jos asuisin Intiassa alueella, jossa puolison puhutteleminen etunimellä on epäkohteliasta, en puhuttelisi puolisoani etunimellä. Puolisolle ei saa olla epäkohtelias, sillä puoliso on deva, jumala (pienellä jiillä - älä sekoita Jumalaan). Kunnioitus puolisoa kohtaan on tärkeää uskonnossamme.

    Äänestä

  • Vaisnava kirjoitti:

    Minä olen hindunainen ja lausun aviomieheni nimen aivan niin usein kun on tarpeen. Ramayanassa Sita hokee Raman nimeä taukoamatta, ja hindunaiset pitävät yleensä Sitaa parhaana esikuvanaan.

    Tapa, johon olet törmännyt, taitaa olla vain intialaista kohteliaisuutta. Vähän niin kuin Suomessa vielä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa oli tietyissä yhteiskuntaluokissa epäkohteliasta puhutella ihmisiä suoraan. Ihmiset puhuivat toisilleen kolmannessa persoonassa, esim. Emil sanoi Annalle, että "Onkohan Annalla jo nälkä?"

    Jos asuisin Intiassa alueella, jossa puolison puhutteleminen etunimellä on epäkohteliasta, en puhuttelisi puolisoani etunimellä. Puolisolle ei saa olla epäkohtelias, sillä puoliso on deva, jumala (pienellä jiillä - älä sekoita Jumalaan). Kunnioitus puolisoa kohtaan on tärkeää uskonnossamme.

    Tieto on kirjasta joka kertoo Intiassa toimineista lähetystyöläisistä.Äiti Teresastakin kertovissa kirjoissa muutes on sanottu että hindunaiset ei saa lausua aviomiestensä nimiä, koska aviomiesten nimissä on jotain `ihme voimaa`..en nyt muista mitä mutta haluisin tietää.
    On outoa että Jumalien nimiä saa kummiskin hokea vähän niin kun koko ajan....Kuka osaa vastata mihinkä tämä perustuu ???

    Äänestä

  • tietää kirjoitti:

    Tieto on kirjasta joka kertoo Intiassa toimineista lähetystyöläisistä.Äiti Teresastakin kertovissa kirjoissa muutes on sanottu että hindunaiset ei saa lausua aviomiestensä nimiä, koska aviomiesten nimissä on jotain `ihme voimaa`..en nyt muista mitä mutta haluisin tietää.
    On outoa että Jumalien nimiä saa kummiskin hokea vähän niin kun koko ajan....Kuka osaa vastata mihinkä tämä perustuu ???

    Ihan yleisenä huomiona, en tiedä, millaisia kirjoja sinä olet lukenut... Lähetystyöstä kertovissa kirjoissa ja lehtijutuissa annetaan usein maan alkuperäisestä uskonnosta varsin negatiivinen kuva. Yhteiskunnan ongelmia kärjistetään ja väitetään niiden johtuvan uskonnosta. Tällä tavalla etsitään tietenkin hyväksyntää lähetystyölle, jonka päämääränä on kitkeä alkuperäinen uskonto pois ja korvata se kristinuskolla.

    Kysymykseesi en valitettavasti edelleenkään osaa vastata.

    Äänestä

  • Enemmistö Krishna-Rama-Vishnun sadoista miljoonista palvojista (eli vaisnavoista) ei kuulu mainittuun Krishna-liikkeeseen. Esimerkiksi minä en ole sen jäsen, vaikka vaisnava olenkin.

    Olen nainen, eikä vaisnavahindulaisuus mielestäni ole sovinistinen uskonto - vaikkakin jotkut vaisnavahindut sitä kyllä ovat. Sovinisteja, jotka etsivät uskonnosta oikeutusta mielipiteilleen, on varmasti kaikissa muissakin uskonnoissa.

    Pyytäisin, että siteeraisit Bhagavad Gitaa oikein. Mukamas siitä nappaamaasi naisia halveeraavat katkelmat EIVÄT itse asiassa ole peräisin alkuperäisestä Gitasta vaan Prabhupadan siihen kirjoittamasta kommentaarista. Ne ovat siis hänen omia mielipiteitään. Myöhemmin tavattuaan koulutettuja naisia hän muistaakseni peruikin puheitaan, sanoi, että eivät kaikki naiset olekaan sellaisia kuin hän luuli.

    Jos joku väittää, etteivät äly ja naiset sovi yhteen, hän puhuu ristiin Bhagavad Gitan kanssa. Varsinaisen Gitan säkeessä 10:34 Krishna nimittäin kutsuu älykkyyttä, hyvää muistia, kaunopuheisuutta, rohkeutta, kärsivällisyyttä, hyvää mainetta ja hyvinvointia naisellisiksi asioiksi.

    Säkeessä 9:32 Krishna vastaa niille, joitten mielestä Jumalan luokse ei pääse, jos on nainen tai syntisen äidin lapsi tai alhaista kastia (kastit määräytyvät Gitassa ihmisen oman luonteen mukaan, eivät siis hänen vanhempiensa ammatin perusteella): kylläpäs pääsee, Jumala ottaa omakseen kenet tahansa joka turvaa Häneen.

    Huomautettakoon vielä, että Krishna itse oli kaikkea muuta kuin sovinisti. Hän viihtyi naisseurassa erittäin hyvin, ja naiset viihtyivät Hänen seurassaan. Ja viihtyvät edelleen :) Krishna suojeli naisia, mutta ei kuitenkaan vanginnut heitä sisätiloihin. Päin vastoin Hän houkutteli naiset unohtamaan alistavat säännöt, sai heidät livahtamaan kodeistaan metsään keskellä yötä hauskaa pitämään.

    Bhagavad Gita on ainoa kirja, jonka pyhyyden nimeen vannon, omakohtaisten kokemusten kautta. En menekään sanomaan noista muista siteeramistasi katkelmista mitään.

    Puoliso on todellakin hindulle deva, jonka Prabhupadan seuraajat kääntävät puolijumalaksi. Myös lehmiä, omia vanhempia ja hurskaita pyhimyksiä kohdellaan usein devoina. Hindut hokevat devojen nimiä koko ajan, joten enpä keksi, miksi en tällä perusteella voisi kutsua puolisoani hänen etunimellään.

    Sovinismistaan huolimatta Prabhupada tarkoitti hyvää ja hän myös sai aikaan paljon hyvää (esim. toi Krishnan yleiseen tietoisuuteen ja levitti kasvissyöntiä). Täydellinen hän ei ollut, mutta kukapa meistä olisi. Kuten Gitassakin muistutetaan, jokainen elävä olento tässä maailmassa on erehtyväinen :)

    Äänestä

  • Vaisnava kirjoitti:

    Enemmistö Krishna-Rama-Vishnun sadoista miljoonista palvojista (eli vaisnavoista) ei kuulu mainittuun Krishna-liikkeeseen. Esimerkiksi minä en ole sen jäsen, vaikka vaisnava olenkin.

    Olen nainen, eikä vaisnavahindulaisuus mielestäni ole sovinistinen uskonto - vaikkakin jotkut vaisnavahindut sitä kyllä ovat. Sovinisteja, jotka etsivät uskonnosta oikeutusta mielipiteilleen, on varmasti kaikissa muissakin uskonnoissa.

    Pyytäisin, että siteeraisit Bhagavad Gitaa oikein. Mukamas siitä nappaamaasi naisia halveeraavat katkelmat EIVÄT itse asiassa ole peräisin alkuperäisestä Gitasta vaan Prabhupadan siihen kirjoittamasta kommentaarista. Ne ovat siis hänen omia mielipiteitään. Myöhemmin tavattuaan koulutettuja naisia hän muistaakseni peruikin puheitaan, sanoi, että eivät kaikki naiset olekaan sellaisia kuin hän luuli.

    Jos joku väittää, etteivät äly ja naiset sovi yhteen, hän puhuu ristiin Bhagavad Gitan kanssa. Varsinaisen Gitan säkeessä 10:34 Krishna nimittäin kutsuu älykkyyttä, hyvää muistia, kaunopuheisuutta, rohkeutta, kärsivällisyyttä, hyvää mainetta ja hyvinvointia naisellisiksi asioiksi.

    Säkeessä 9:32 Krishna vastaa niille, joitten mielestä Jumalan luokse ei pääse, jos on nainen tai syntisen äidin lapsi tai alhaista kastia (kastit määräytyvät Gitassa ihmisen oman luonteen mukaan, eivät siis hänen vanhempiensa ammatin perusteella): kylläpäs pääsee, Jumala ottaa omakseen kenet tahansa joka turvaa Häneen.

    Huomautettakoon vielä, että Krishna itse oli kaikkea muuta kuin sovinisti. Hän viihtyi naisseurassa erittäin hyvin, ja naiset viihtyivät Hänen seurassaan. Ja viihtyvät edelleen :) Krishna suojeli naisia, mutta ei kuitenkaan vanginnut heitä sisätiloihin. Päin vastoin Hän houkutteli naiset unohtamaan alistavat säännöt, sai heidät livahtamaan kodeistaan metsään keskellä yötä hauskaa pitämään.

    Bhagavad Gita on ainoa kirja, jonka pyhyyden nimeen vannon, omakohtaisten kokemusten kautta. En menekään sanomaan noista muista siteeramistasi katkelmista mitään.

    Puoliso on todellakin hindulle deva, jonka Prabhupadan seuraajat kääntävät puolijumalaksi. Myös lehmiä, omia vanhempia ja hurskaita pyhimyksiä kohdellaan usein devoina. Hindut hokevat devojen nimiä koko ajan, joten enpä keksi, miksi en tällä perusteella voisi kutsua puolisoani hänen etunimellään.

    Sovinismistaan huolimatta Prabhupada tarkoitti hyvää ja hän myös sai aikaan paljon hyvää (esim. toi Krishnan yleiseen tietoisuuteen ja levitti kasvissyöntiä). Täydellinen hän ei ollut, mutta kukapa meistä olisi. Kuten Gitassakin muistutetaan, jokainen elävä olento tässä maailmassa on erehtyväinen :)

    Vielä Gitan säkeestä 9:32 - jos kaivatte esiin Prabhupadan käännöksen, siinä kutsutaan naisia alhaissyntyisiksi: "...kaikki Minuun turvaavat voivat saavuttaa korkeimman päämäärän, vaikka olisivatkin syntyperältään alhaisia - naisia, vaisyoja (kauppiaita) tai sudria (työläisiä)."

    Kuitenkin säe on eräissä muiden kääntäjien(englanninkielisissä) käännöksissä ratkaisevasti toisenlainen. Vapaasti suomennettuna "Kaikki jotka turvautuvat Minuun voivat päästä Korkeimman luo, vaikka he olisivatkin syntisten kohtujen lapsia tai naisia tai vaisyoja tai sudria." Naisia ja ns. alempia kasteja ei kutsuta syntyperältään alhaisiksi vaan syntyperältään alhaiset ovat asia erikseen.

    Alkuperäiset sanskriitinkieliset sanat kuuluvat:
    ye'pi syuh papa-yonayah
    striyo vaisyas tatha sudras
    ...jossa papa-yonayah tarkoittaa niitä syntisiä kohtuja ja striyo naisia. Tatha = myös. Riippuen siitä, pannaanko papa-yonayahin perään kaksoispiste vaiko pilkku, merkitys muuttuu.

    Olisi tosi outoa Krishnalta väittää kaikkia naisia syntikohtuisiksi (tai syntyperältään alhaisiksi) kun ottaa huomioon miten Hän itse suhtautui naisiin ja miten Hän naisia toisaalla Gitassa kehuu. Sydämeni sanoo, että käännösvaihtoehto kaksi on oikea. Prabhupadan oppilas Bir Krishna Goswamin (joka on nykyään yksi Krishna-liikkeen suosituimmista guruista) mukaan pilkkuvirhe on Prabhupadan Gitassakin varteenotettava mahdollisuus.

    Yhtä kaikki ja oli miten oli, jokainen näistä ihmisryhmistä voi mennä Krishnan luokse :)

    Äänestä

Kali ja Shiva ovat minullekin rakkaita roolimalleja. Kali on säälimätön ja hurja feminiini voima, joka katkoo valepersoonan päitä veitsellään ja ripustaa ne kaulaansa roikkumaan (kuvataan pääkalloina tai irtileikattuina päinä). Hurjan ulkokuorensa alla hänessä on kuitenkin käsittämätöntä lämpöä, sellaista rakkautta jota emokarhu tuntee raadellessaan vihollisia suojellakseen poikasiaan. Minulle hän on Musta Ruhtinatar. Häneltä olen saanut kaiken mikä minulla on. Minun voimani on hänen voimaansa.

Kali: http://www.guruji.it/galleria/ritrattihindu/la-kali.jpg

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Tellu kirjoitti:

Pidän jumalia enimmäkseen arkkityyppeinä tai symboleina, ja jos minulla olisi jokin lempparijumala, niin ehdottomasti se olisi Shiva.

Ihminen, joka kaikin tavoin pyrkii takertumaan olemassaolonsa varrella mihin tahansa aineelliseen tai aineettomaankin pyrkien säilyttämään tuon halutun objektin tai tilan hallinnassaan pelkää ja vihaa muutosta. Mikään muu ei kuitenkaan voisi ikuisempaa koskaan ollakaan kuin muutos. Shiva on muutos. Leikkien ja riemuiten hän luo ja tuhoaa.

Shivan feminiininen vastine on mielestäni ennenkaikkea Kali. Tämä ruumiiden päällä pomppiva ja demoneita vastaan taisteleva hahmo osoittaa ihmiselle mikä on aineellisuuden lopullinen todellisuus: tuho. Se joka ei tavoittele materialistisia turhuuksia ei säiky sitä että kaikki tulee kerran päättymään.

Hindulaisesta taiteesta löytyy sellainenkin naishahmo, joka leikattuaan päänsä poikki antaa verensä suihkuta kaulastaan palvelijoidensa pitelemiin astioihin. Tämä hahmo on minulle vielä hieman epäselvä, mutta luulen että kyseessä voisi olla egon uhraaminen?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu