Sekoboltsi kuvitelma liittyen Salvatoreen...

Kape kirjoitti:

VAROITUS!
Tarina on pitkä, joten luultavasti kannattavampaa siirtää se omalle koneelle. Mielipiteitä, kiitos.
Ne, jotka ei oo lukenut Salvatoren kirjoja, ei välttämättä tajua tästä niin paljon kun on mahdollista, mutta toivottavasti se ei pilaa lukuintoa.

1.luku
Artemis Entreri koputti puiseen oveen jonka lakka oli halkeillut, ja odotti kunnes sen toiselta puolelta kuului kehoitus tulla sisään. Salamurhaaja astui sisään ja rekisteröi vaistomaisesti kaiken huoneessa olevan. Puisen työpöydän, lihavan miehen sen ääressä, avoimet ikkunat, pari tyhjää tuolia, ja koiran makaamassa huoneen lattialla. Lihava mies - Shaerolin kylän oikeusviranomaisten puheenjohtaja, Warrick Bottle - viittasi Entreriä istumaan. "Minulla on sinulle toimeksianto", hän sanoi salaperäisesti.
Entreri inhosi tätä piirrettä miehessä. Bottle käyttäytyi samalla lailla aina antaessaan tappotehtävää Entrerille. Kuin asia olisi jotenkin suuri ja salaperäinen ja jännittävä. Mutta kuitenkaan se ei ollut mitään näistä. Tappokeikat tympäisivät häntä.
"Mitä tällä kertaa?" Entreri kysyi vain lievästi kiinnostuneena, joskin hän tosin ottaisi tehtävän vastaan - niistä maksettiin hyvin. Bottle hykerteli itsekseen. "Tämä ei ole mikään herkku", hän sanoi, "mutta eivät ole olleet muutkaan. Kyseessä on maantierosvo, Donit Ferunios. Meillä on osoite; hyvin yksinkertainen työ." Tuomari hymähti. "Sinun ei tarvitse kuin mennä sinne ja hoitaa homma kotiin."
Entreri nyökkäsi. "Mitä minä saan?" hän sitten kysyi. "Kymmenen kultarahaa", vastasi Bottle vain hieman nikotellen, sillä hän tiesi Entrerin palvelusten arvon. Salamurhaaja nyökkäsi tyytyväisenä. Yhtäkkiä hän kuitenkin kysyi: "Onko ongelmia odotettavissa?" Bottle pudisti päätään - aavistuksen verran liian kärkkäästi. "Ei mitään", hän vakuutteli. "Ei kerrassaan mitään."
Entrerin ei tarvinnut kuin katsoa mieheen uhkaavasti, niin tämä parahti ja avasi sanaisen arkkunsa. "Hyvin pieni ongelma, ei sitä oikeastaan voi ongelmaksi edes sanoa. Ei siitäkään ole haittaa, ellei hän näe tapahtumaa." Entrerin mielenkiinto heräsi. "Kenestä on kyse?"
Bottle näytti helpottuneelta. Hän vastasi auliisti. "Donitin siskosta. Tämä tunnetaan melko kiivasluontoisena, ja on yhtä hyvä ulosheittäjä kuin Urelkin." Artemis Entreri katsoi kysyvästi mieheen. "Urel on Irvistävän Rotan ulosheittäjä, vahvempi kuin karhu. Hän on tytön ystävä, ja kerrotaan, että heidän välillään on muutakin." Entreri nyökkäsi vain hivenen miettiväisenä. Hän tiesi hyvin Urelin ja tämän ystävättären. "Otan työn vastaan", hän sanoi ja nousi ylös lähteäkseen. Tuomari kohotti kätensä. "Yksi asia vielä... Huolehdi, että tämä pysyy salassa. Maantierosvot hyökkäävät suoraan tänne jos saavat tietää, että minä tapatin heidän johtajansa."
Entreri lähti vastaamatta.

Myöhemmin samana iltana hän seurasi hieman itseään pidempää, tummanvihreään viittaan pukeutunutta miestä ulos rähjäisestä kapakasta. Bottle oli ollut oikeassa Donitin sisaren suhteen - tämä oli vahva ja kiivasluontoinen. Muutamat miehet olivat - eivätkä suinkaan Urelin toimesta - lentäneet ulos nipistettyään tummatukkaista tyttöä. He olivat palanneet sisään myöhemmin, mutta olivat pitäneet kätensä erossa tytön takamuksesta. Entreri myönsi, ettei tyttö - Kaz Ferunios - ollut ruma eikä yllättävää kyllä, tyhmäkään. Yleensä näet kauniit tytöt olivat yhtä älykkäitä kuin puunuket.
Entreri heitti tytön mielestään ja jatkoi kohteensa varjostamista. Hän tiesi miehen asuinpaikan ja nopeimman reitin sille. Sen varrelta löytyi täydellinen, pimeä kuja, jolla Entrerin lämpönäkö oli hyödyksi, sillä hän saattoi sulautua varjoihin ja odottaa maantierosvojen päällikköä kaikessa rauhassa. Entreriltä kului kolme minuuttia kujalle menemiseen, piiloutumiseen ja miehen ilmaantumiseen.
Homma oli nopeasti hoidettu. Kun maantierosvo oli kujan puolivälissä, Entreri loikkasi hiljaa hänen taakseen ja iski lumotun tikarinsa hänen sydämeensä. Mies huudahti hiljaa mutta vaikeni pian, kun tikari välähti ilkeästi ja alkoi imeä hänen elinvoimaansa.
Entreri kannatteli miehen ruumista kun tämä lysähti veltoksi ja sysäsi sen sitten tyhjään tynnyriin. Ruumis olisi siellä suojassa viikonkin, jos tuuri kävisi. Entreri pyyhki verisen tikarin tappamansa rosvon vaatteisiin ja oli aikeissa lähteä, kun kuuli kujan päästä askelia.
Salamurhaaja jähmettyi aloilleen kapealla kujalla ja kuunteli. Askeleet loittonivat. Artemis Entreri kirosi omaa huolimattomuuttaan, sillä hän olisi vallan mainiosti ehtinyt tarkistaa kujan lähiympäristön. Nyt joku oli nähnyt hänet. Asialla sinäänsä ei ollut väliä, ellei silminnäkijä ollut maantierosvo tai näiden ystävä, sillä Entrerin työt olivat yleisesti tunnettuja ja tuikitavallinen viranomaisten uhkaus kuuluikin: "Noudata lakia tai saat Entrerin perääsi".
Entreri oli vielä hetken paikoillaan ja lähti sitten kujalta takaisin omalle asunnolleen. Joka tosin oli hänen ja Jarlaxlen.

Kuun hohde valaisi Artemis Entrerin tietä tämän palatessa. Kun palkkionmetsästäjä oli saanut lukot auki, hän avasi oven ja astui sisään. "Selvisit hengissä", kuului toteava ääni. "Minä selviän aina", Entreri tokaisi Jarlaxlelle joka istui pehmustetussa nojatuolissa ja siemaili viiniä. Jarlaxle hymähti. "Vielä joskus tuo itsevarmuus vie sinut hautaan, *Khal´ abbil.*"
Entreri värähti kuullessaan drownkielisen sanan. Hän ei ollut koskaan pitänyt mustista haltioista. Tätä yhtä lukuunottamatta. "Se ei ole itsevarmuutta", hän sanoi Jarlaxlelle hymynhäivä suupielessään. "Minä *tiedän* selviäväni." Jarlaxle nauroi. "Tuo on se Artemis Entreri josta minä pidän", hän sanoi hyväntuulisesti. "Nokkela, itsevarma ja tappavan älykäs."
Sitten drow nousi ylös ja vei lasinsa keittiöön. "Itse asiassa", hän huusi sieltä, "minulla oli sinulle tärkeämpääkin asiaa." Entreri ripusti viittansa tuolinselkämykselle ja kuunteli kiinnostuneena, mitä entisellä Bregan D´aerthen päälliköllä oli kerrottavanaan. Jarlaxle katsoi Entreriin salaperäisesti ja veti sitten jotain esiin viittansa poimuista.
Kun Jarlaxlen käsi tuli näkyviin, sillä säihkyi suuri punainen rubiini. Entreri vihelsi vaikuttuneena. "Sinä onnistuit", hän totesi yksinkertaisesti. Jarlaxle hymyili riemukkaasti. "Enkä vain onnistunut", hän puuskahti, "vein sen aivan hänen silmiensä edestä."
Entreri tiesi kenestä Jarlaxle puhui. Kyseessä oli Shaerolin kylän pormestari Menime, joka oli tunnettu suojelunhalustaan. Erityisesti punaisena hehkuvaa rubiinia kohtaan - Verenpisaraa, kuten sitä kutsuttiin. "Miten sinä teit sen?" Entreri kysyi Jarlaxlelta. Sitten hän vajosi nojatuoliin ja kuunteli Jarlaxlen taiturimaista kerrontaa siitä, miten tämä kaappasi rubiinin aivan pormestarin silmien edestä.

Aamulla Entreri heräsi vihlovaan päänsärkyyn. Hänen iltansa oli venähtänyt pitkäksi Jarlaxlen tarjoaman viinin ja tarinankerronnan parissa. Se oli ensimmäinen kerta kun Entreri oli juonut alkoholia vailla minkäänlaista harkintaa, ja - hän mietti - jos seuraukset olisivat aina tällaisia...
Saman tien hän vannoi ettei enää koskaan joisi viiniä. Entreri nousi *hyvin* hitaasti istumaan ja avasi silmänsä.
Hän ähkäisi auringonvalon loistaessa kirkkaana huoneen itäseinällä olevasta ikkunasta. Mies räpytteli hetken aikaa silmiään ja katseli sitten ympärilleen.
Hänellä ei ollut pienintäkään muistikuvaa siitä, miten oli selviytynyt omaan sänkyynsä. Entreri huokaisi. Tällaiseen ei todellakaan ollut varaa. Samassa hän huomasi lapun yöpöydällään.
Ensin Entreri luuli että Jarlaxle oli jättänyt sen siihen. Kuitenkin, kun hän näki lapun päälle kirjoitetun nimen - joka oli hänen omansa - hän tiesi, ettei käsiala ollut Jarlaxlen. Entreri pudisteli entistä tarmokkaammin päätään. Joku vieras oli ollut hänen asunnossaan eikä hän ollut huomannut mitään... Onni, että hän edes oli elossa!
Salamurhaaja nappasi lappusen vapiseviin käsiinsä ja taitteli sen auki. Viesti oli hyvin yksinkertainen:
*Entreri
Vaikka se oli ehkä oikeutta, niin kuten sananlasku sanoo: 'Silmä silmästä.' Veli veljestä, minä sanoisin.

- KF*
Entreri veti kiivaasti henkeä. Kuka saattoi olla näin typerä? Ensin tuli hänen huoneeseensa, sitten jätti tappouhkauksen. Kaikkein yksinkertaisinta olisi ollut tappaa hänet suoraan sänkyyn. Äkkiä Entreriin iski epäilys, ja hän luki uudelleen viestin läpi. "Veli veljestä", hän mutisi itsekseen. Silloin hän ymmärsi.
Viesti ei uhannutkaan häntä, vaan Jarlaxlea!

Entreri nousi nopeasti ylös ja puki päälleen. Sitten - pakottautuen rauhalliseksi - hän käveli portaat alas ja Jarlaxlen huoneen ovelle. Hän koputti siihen päättäväisesti. "Jarlaxle!" hän huusi vaativasti. Hetken päästä kuului askeleita ja Jarlaxle avasi oven täysissä pukeissa. "Mikä on vialla?" drow kysyi pöllämystyneen näköisenä. "Tämä on vialla", Entreri sanoi ja ojensi kirjeen Jarlaxlelle.
Palkkasoturi luki sen nopeasti läpi ja katsahti sitten Entreriin. "Mistä löysit tämän?" hän kysyi uteliaana. "Se oli yöpöydälläni." Jarlaxle nyökkäsi mietteliäänä. "Onko sinulla aavistustakaan, kuka sen olisi lähettänyt?" Entreri kysyi. Jarlaxle pudisti päätään. "Ei. Uskoisin, että uhkaus kohdistuu pääosin sinuun. Tämä 'veli veljestä'-kohta... Joku haluaa kostaa *sinulle*. Minä olen vain välikappale."
Hämmästynyt salamurhaaja nyökkäsi hitaasti. Miksei hän itse ollut ajatellut tuota? "Siinä tapauksessa", hän sanoi ja otti paperin Jarlaxlelta, "meidän täytyy yrittää päätellä hänen henkilöllisyytensä." Jarlaxle hymyili pilkallisesti. "Ja miten ajattelit tehdä sen ilman loitsuja?" hän kysyi. Entreri hymyili tietävästi. "Näin", hän sanoi ja katsahti paperia.
Hiljaisuus laskeutui kumppanusten ylle. Lopulta, monen minuutin kuluttua, Entreri rikkoi sen. "Kaz Ferunios", hän sanoi varmasti. Drow näytti kummastuneelta. "Miten sinä tuon teit?" hän kysyi ihmeissään. Jarlaxle ei käsittänyt, miten Entreri saattoi ratkaista asian noin nopeasti.
Entreri napsautti sormiaan. "Yksinkertaista, kun sen osaa. Ensinnäkin käsiala; se on varmasti naisen, vai mitä?" Jarlaxle nyökkäsi avuttomasti. "Sitten Bottlen kertoma: eilisellä asiakkaalla oli kiivasluonteinen sisar. Sitten ovat vielä nimikirjaimet. Käykö järkeen?" Jarlaxle nyökkäsi ihailevasti. "Käypä hyvinkin. Meidän täytyy varmaankin jututtaa tätä tyttöä."
Kumpikin vilkaisi automaattisesti unimyrkkynuolia ja pienen pientä varsijousta, joita Jarlaxle piti huoneensa seinällä. Kun Entreri vielä tiesi tytön asunnon sijainnin, ei muuta suunnitelmaa tarvittu.

Kaz Ferunios pyyhki loputkin pöydät ja vei siivousvälineet takaisin komeroon. "Hyvää illanjatkoa, Sheila", hän huikkasi tuttavallisesti keski-ikäiselle naiselle, joka istui erään pöydän ääressä karhunkokoisen miehen kanssa. "Hyvää yötä sinulle, Kaz", nainen vastasi ja katsahti tyttöön huolehtivasti. "Oletko varma että pääset ehjänä kotiin?"
Kaz oli ollut Sheilan kapakassa töissä jo kaksi vuotta, ja joka ilta Sheila esitti saman kysymyksen, ja joka ilta Kaz vastasi samalla tavalla: "Minä pidän huolen itsestäni." Sitten hän lähti.
Kun Kaz käveli katuja pitkin kohti kotiaan, hän liutti hihatupesta esiin ilkeännäköisen tikarin. Eräs tuttu velho oli loihtinut siihen teroitusloitsun, joten se oli aina partaveitsenterävä. Tikari oli Kazin epävirallinen tunnus, ja jokainen järkevä mies tiesi olla edes yrittämättä hänen ryöstämistään. Tai tikarin varastamista, sillä Kaz tunnisti kahvan syvänsiniset safiirit missä vain ja milloin vain.
Kun Kaz saapui kotiinsa, hän vaistosi jonkin olevan vialla. Mitään epätavallista ei näkynyt, mutta Kazin kuudes aisti kertoi, ettei kaikki ollut nyt kunnossa. Tyttö avasi varoen etuovensa lukosta. Kun hän astui sisään, vaarantunne tuntui entistä voimakkaampana.
Edelleen tikari kädessään Kaz asteli hiljaa hiipien huoneesta toiseen. Eteisessä ja makuuhuoneessa ei ollut ketään, kuten ei käymälässäkään. Kazin astuessa keittiöön hänen jokainen solunsa suorastaan kirkui vaaraa. Kaz hiipi varovasti ikkunan luo. Juuri kun hän aikoi sulkea ikkunaverhot, hän kuuli suhahduksen muttei ehtinyt väistää. Pienen nuolen kärki upposi hänen selkäänsä, ja Kaz oli tajuton ennen kuin kaatui lattialle.

2. luku
Kaz heräsi siihen, kun joku taputteli kevyesti hänen kasvojaan kostealla pyyhkeellä. Hän äännähti tukahtuneesti ja avasi silmänsä. Hän meinasi tukehtua.
Kazin edessä seisoi pelätty palkkionmetsästäjä Artemis Entreri. Tuolissa, vasta päätä Kazia, istui drow suuri sulkahattu päässään. Jarlaxle. Kaz katseli miehestä toiseen. Hän tiesi nyt miksi oli täällä, mutta ehkä hän saisi vakuutettua kaksikon siitä, että nämä olivat erehtyneet.
Tyttö alkoi tarkastella ympäristöään. Hän näki, että Jarlaxle oli lähinnä huvittunut. Kaz olisi lyönyt häntä jos olisi voinut, mutta se oli mahdotonta koska hänet oli sidottu tuoliin. Kaz otti kasvoilleen tyhjäpäisen ilmeen. "Miksi minä olen täällä?" hän kysyi viattomasti. Hänelle tuotti vaikeuksia estää Entreriä kohtaan tuntemaansa vihaa näkymästä kasvoillaan.
Entreri hymähti. "Sinä tiedät kyllä." Kaz pudisti päätään. "Enhän tiedä." Jarlaxle hymyili. "Voi, kyllä sinä tiedät. Jätit erään hyvin viihdyttävän kirjeen Entrerin yöpöydälle." Kaz hymyili vinosti. "Totta tosiaan. Ystäväsi ei ansaitsisi salamurhaajan nimikettä. Jos olisin ollut aikeissa tappaa *hänet*..." Kaz vaikeni paljonpuhuvasti.
Salamurhaajaa kismitti Kazin huomautus. Yhtä sietämätöntä oli se, että tämä oli täysin oikeassa. Entreri haroi hämillisenä pitkiä mustia hiuksiaan. "Ehkäpä. Toisaalta paljastit itsesi." Kaz kohautti välinpitämättömänä hartioitaan. "Mitä väliä? Olinkin jo kyllästynyt tähän kaikkeen." "Miksi uhkasit tappaa minut?" Jarlaxle kysyi lähinnä kiinnostuneena. Häntä kiehtoi tytön uhkarohkeus ja temperamentikkuus. "Miksi?" Entrerikin kysyi.
Kaz kertoi olleensa palveluksen velkaa. "Veljeni tiesi olevansa listallasi, Artemis Entreri", nuori nainen sanoi vailla hymyn häivääkään. "Hän vannotti minut surmaamaan Jarlaxlen, jos hän ei ehtisi ajoissa pois kaupungista." Entrerin suu loksahti auki. "Miten hän *sen* tiesi?" hän kysyi. Kaz mietti hetken aikaa. "Totuus on, etten itsekään tiedä", hän sitten sanoi.
"Miksi juuri minä eikä Entreri?" Jarlaxle keksi kysyä. Kaz virnisti drowlle. "Kuten viestissä luki, arvon haltia. Veli veljestä." Jarlaxle oli hämmentynyt. "Mutta emmehän me ole veljeksiä", hän sanoi otsaansa rypistäen. Kaz hymyili. "Ette ehkä veren kautta, mutta mietipäs... Kun hän pakeni Kristallitornista Kristallisauva mukanaan, hän olisi hyvin voinut jättää sinut sinne ja säästyä paljolta vaivalta. Silti Entreri otti sinut mukaansa. Kysymys kuuluu: miksi?" Jarlaxle katsoi tyrmistyneeseen Artemis Entreriin.
Kysymyksiä vilahteli Entrerin mielessä kuin perhosia. Miksi hän totta tosiaan *oli ottanut* drown mukaansa? Miten Kaz saattoi tietää sen? Oliko tyttö oikeassa sanoessaan, että he olivat kuin veljeksiä? Lopulta salamurhaaja karautteli kurkkuaan ja katsoi hivenen nolona Jarlaxleen. "En tiedä, miksi pelastin sinutkin", hän lopulta pamautti. Kaz oli voitonriemuinen. "Entäs minä? Olen nähdäkseni vielä elävien kirjoissa." Entreri yritti näyttää välinpitämättömältä. "Emme olleet varmoja sinusta." "Nyt olette."
Kazin sanat iskivät Entreriin kuin moukari. He olivat, tosiaankin. Mutta mitä sitten? Jos kerran Kaz oli luvannut veljelleen tappaa Jarlaxlen, eivät he voisi jättää häntä henkiin. Entinen Entreri olisi ehkä voinutkin tappaa Kazin siltä seisomalta, mutta nykyinen... Hän vain ei kyennyt siihen. Ei kyennyt murhaamaan - sillä se olisi ollut oikea sana - tätä puolustuskyvytöntä, nokkelaa nuorta naista.
Entreri katsoi neuvottomana Jarlaxleen. Musta haltia näytti yhtä neuvottomalta kuin hänkin. Lopulta Kaz päätti asian heidän puolestaan. "Ottakaa minut mukaan", hän tokaisi rikkoen hiljaisuuden. Jarlaxle ei ollut uskoa korviaan. "Minä en ole tietääkseni lähdössä mihinkään." Kaz hymyili pilkallisesti. "Voi, sinun todellakin kannattaisi. En usko että luovut vapaaehtoisesti Verenpisarasta." Jarlaxle hätkähti. Miten tyttö saattoi tietää rubiinista?
Kaz hymyili itsekseen. Osoittamalla tietävänsä rubiinista hän oli saanut itselleen paikan Entrerin ja Jarlaxlen luota. Sitä hän halusikin kaikkein eniten. Kaz oli kuullut varkaudesta itseltään pormestarilta, joka oli tullut ryypylle Irvistävään Rottaan. Juodessaan hän oli kertonut rubiinin katoamisesta ja sanonut tietävänsä, että "Varmasti se kiero drow on tämän takana!".
"Tietääkö kukaan muu siitä?" Jarlaxle kysyi tyynesti tytöltä. Kaz nyökkäsi. "Pormestari Menime huusi sitä eilen kapakassa. Hän tietää sinun ottaneen sen." Jarlaxle nyökkäsi ja katsoi sitten Entreriin. "Luskan?" hän kysyi vaikka häntä arvelutti hieman. Toisaalta paikka olisi mainio, toisaalta se oli ehkä hivenen liian lähellä Jäätuulen laaksoa ja Drizzt Do´Urdenia. Entreri kuitenkin nyökkäsi ja virnisti vastahakoisesti Kazille. "Onneksi olkoon", hän sanoi. "Hankit juuri itsellesi menolipun Luskaniin."

Kaz makasi riippumatossa omassa hytissään. Taistellessaan pahoinvointia vastaan hän mietti menneiden viikkojen tapahtumia. Kun Entreri oli ilmoittanut Luskaniin lähdöstä, Jarlaxle oli lähtenyt etsimään laivaa, joka lähtisi mahdollisimman pian. Sillä aikaa Entreri oli pakannut tarvittavat varusteet kasaan ja päästänyt Kazin köysistä, mutta varoittanut tätä tekemästä virheliikkeitä... Salamurhaaja oli kuitenkin jopa antanut Kazille hänen tikarinsa takaisin.
Kaz puisteli päätään. Hän oli kulkenut laivalla jo viikon, eikä ollut vieläkään tottunut merenkäyntiin. He olivat taittaneet kolmasosan matkasta toisella laivalla, ja loppumatkan tällä. Kapteenin mukaan he olivat enää muutaman tunnin päässä Luskanin satamasta.
Tyttö huokaisi. *Aalloilla ratsastaja* oli kieltämättä vakaa alus, mutta silti sen keinunta oli Kazille liikaa. Samassa joku koputti hänen ovelleen. "Sisään", Kaz sanoi voipuneesti.
Naisen yllätykseksi sisääntulija oli Artemis Entreri. "Vointisi ei näytä kovin hyvältä", salamurhaaja sanoi vaivautuneesti. "Joten... Tuossa." Entreri antoi Kazille maljan, jossa oli kitkeränhajuista, vihertävää nestettä. "Mitä tämä on?" Kaz kysyi ymmärrettävästi epäluuloisena. "Se auttaa merisairauteen", Entreri vastasi ja katsahti pikaisesti Kazin kalpeita kasvoja. "Kymmenen minuutin päästä olosi on jo paljon parempi."
Kaz ihmetteli Entrerin huolenpitoa. Sitten hän kohautti olkapäitään. Jarlaxle oli luultavasti käskenyt Entreriä tuomaan juoman. Kaz kohotti kupin huulilleen ja joi sen sisällön vetämättä henkeä välillä.
Entreri katseli Kazia vaivihkaa. Jarlaxle oli näyttänyt hyvin hämmästyneeltä, kun Entreri oli sanonut menevänsä pyytämään laivan velholta, josko tämä tekisi merisairautta parantavan yrttijuoman; eihän Entreri ollut merisairas. "Tyttö on", Entreri oli vastannut tylysti ja mennyt menojaan. Hän ihmetteli itsekin, miksi oli huolissaan Kazista.
Kun Kaz oli juonut maljan tyhjäksi, Entreri otti sen ja kääntyi lähteäkseen. "Odota", Kaz huudahti. Entreri kääntyi ympäri odottaen jonkinlaista ivallista huomautusta. "Kiitos", Kaz sanoi heikosti. Entreri hymähti. Hän näki tunteiden kirjon Kazin kasvoilla. Ne vaihtelivat hämmentyneisyydestä vihaan, ilosta ihmetykseen. "Ei kestä", Artemis Entreri sanoi koruttomasti ja lähti hytistä.

Jarlaxle katseli Entreriä kun tämä palasi heidän hyttiinsä. "Teit sen", hän sanoi huvittuneesti. Entreri vältteli drown katsetta. "Tyttö oli merisairas", hän ärähti harmistuneesti. "Minä vain helpotin hieman hänen oloaan." Jarlaxle hymyili. "Niin tietysti."
Entreri riisui viittansa ja heitti sen riippumattoonsa. Hytti ei ollut hänen makuunsa. Se oli pieni ja tunkkainen, eikä kukaan näköjään ollut vaivautunut korjaamaan keikkuvaa pöytää. Entreri lysähti istumaan puiseen tuoliin, joka oli koristeltu kaiverruksin.
"Hän on kaunis", Jarlaxle tokaisi yhtäkkiä. Entreri katsoi häneen hämmästyneenä. Ohimennen hän pani merkille, että tällä kertaa palkkasoturin silmälappu oli oikean silmän päällä. "Kaz, tarkoitan. Eikä tyhmäkään." Entreri ei voinut kuin tuijottaa. Jarlaxle virnisti ärsyttäen Entreriä. "Jopa sinun täytyy myöntää se." Entreri puhahti. "Hän on vanki." Jarlaxle virnisteli edelleen.
"Mitä sinä yrität?" Entrerin oli lopulta pakko kysyä. Jarlaxle yritti näyttää viattomalta. "En minä mitään... Ihmettelin vain sinun huolenpitoasi. Sitä paitsi... Jos olisit ennallasi, tyttö olisi haudassaan." Entreri ei voinut kuin nyökätä. Jarlaxle katsoi häneen tutkivasti. Entreri oli vaivautunut.
Viimein Entreri sai tietää mitä Jarlaxle oli tarkoittanut puheillaan. "Pidätkö sinä hänestä?" Jarlaxle kysyi. Entreri purskahti nauruun. "Minäkö?" hän kysyi. "En, ystäväiseni, en pidä."
Kuitenkin Entreri tiesi valehtelevansa, sillä tytön tarkkanäköisyys ja itsevarmuus olivat tehneet vaikutuksen kylmäsydämiseen salamurhaajaan.

Lopulta, yli kahden tunnin kuluttua, kumppanukset saapuivat satamaan. Kaz katseli ympärilleen kun he astuivat maihin. "Aika rähjäinen paikka", kuului hänen kommenttinsa. Entreri tutkaili Luskania katseellaan. Juuri mikään ei ollut muuttunut. Hän nyökkäsi Kazille ja Jarlaxlelle. "Meidän kannattaa mennä Pikkumiekkaan." Jarlaxle nyökkäsi ehdotukselle. "Miksi sinne?" Kaz kysyi. Entreri väläytti hilpeän hymyn, jota ei usein nähty. "Siksi", salamurhaaja vastasi virnistäen, "että kapakasta saa enemmän tietoa viidessä minuutissa kuin teehuoneesta tunnissa."
Kun he saapuivat Pikkumiekkaan, oli jo ilta. Entreri avasi oven ja heidän pieni seurueensa astui sisälle kapakkaan. "No jo on", Kaz sanoi ja vihelsi hiljaa. "Tämähän näyttää hyvältä paikalta."
Sillä hetkellä ei pubissa ollut kuin kymmenisen asiakasta. Entreri johdatti Jarlaxlen ja Kazin tiskille ja tilasi kolme hunajasimaa. "Kuka tämän paikan omistaa?" Kaz kysyi Entreriltä. "Isäntä Arumn", mies vastasi. "Tuo laiha tuolla nurkassa on Josi Puddles, Arumnin ystävä. Raivostuttava tyyppi." Kaz virnisti Entrerin arviolle. Hän katseli ympärilleen ja huomasi erään miehen nurkkapöydässä. "Kuka tuo on?" Entreri katsoi nuokkuvaan mieheen.
Samassa salamurhaaja nousi ylös ja harppoi nurkkapöydän luo. Päästyään sinne hän tarttui kovakouraisesti miestä rinnuksista ja nosti tämän ylös tuolistaan. "Morik!" Entreri sihahti uhkaavasti. "Mitä sinä täällä teet?" Mies katsoi säikähtyneenä salamurhaajaa. "Artemis Entreri, mukava nähdä taas. Jos viitsisit..?" Entreri laski miehen alas. "Minähän käskin sinun lähteä. Miksi olet yhä täällä?"
Morik pudisteli vaatteistaan olematonta pölyä ja puri huultaan. "Oikeastaan... En halunnut lähteä täältä. Vanhaa koiraa on vaikea opettaa uusille tavoille, katsos."
Entreri sadatteli ja puisteli päätään. "Entä jos Kimmuriel olisi tullut tänne? Mitäköhän sinä *sitten* olisit tehnyt?" Morik kohautti olkapäitään. "Olisin vältellyt vaikeuksia", hän sanoi.
Entreri nyökkäsi tiskiä kohti. "Tule meidän seuraamme. Tarvitsen vähän tietoa siitä, mitä täällä on tapahtunut."
Morik ja Entreri tulivat tiskin ääreen. "Tämä on Lurjus-Morik", Entreri esitteli luihun miehen muille. "Älä koskaan luota häneen", salamurhaaja sanoi sitten Kazille. Tyttö nyökkäsi. "Hän näyttää *hyvin* epäluotettavalta." Morik naurahti. "Sinun kannattaa kuunnella Entreriä, ellet halua joutua vaikeuksiin.
Morikin yllätykseksi nuori nainen huokaisi ja sanoi voipuneesti: "Minä olen niissä jo." Entreri nykäisi Morikin hivenen kauemmas tiskille ja alkoi puhua tämän kanssa. Jarlaxle ja Kaz jäivät paikoilleen ja hörppivät simojaan hiljaisuuden vallitessa.

3. luku
Kaz katseli uteliaana kapakan ovelle. Hän hörppäsi yllättyneenä simaan väärään kurkkuun. Ovesta astui drow sisälle kapakkaan!
Musta haltia ei näyttänyt olevan varuillaan; ilmeisesti hänet tunnettiin ja häntä siedettiin täällä. Kaz ei kieltänyt drown näyttävän komealta. Hienostuneet haltian piirteet, pikimusta iho ja valkoiset hiukset olivat täydelliset drowlle. Tällä oli yllään hieno tummanvihreä viitta. Kaz huomasi myös Mielikin symbolin - yksisarvisen pään, joka roikkui ketjussa haltian kaulalla. Drow oli ilmeisesti mannunvartija. Ja ainoa mannunvartijadrow jonka Kaz tiesi, oli... Drizzt Do´Urden.
Silloin Kazin teki mieli tehdä pieni jäynä Jarlaxlelle. Hän kääntyi katsomaan palkkasoturia silmät suurina ja ihmetteli, kuka sisään tullut drow oikein mahtoikaan olla?
Jarlaxle katsahti Kazin osoittamaan suuntaan, ja oli tukehtua simaansa. Drizzt Do´Urden! Viimeinen henkilö jonka Jarlaxle halusi Entrerin näkevän! Jos Entreri saisi tietää että Jarlaxle oli pelastanut Drizztin hengen... Jarlaxle ei tiennyt, ylsivätkö heidän ystävyytensä siteet sinne asti.
Samaan aikaa Entreri oli saanut asiansa päätökseen Lurjus-Morikin kanssa, ja palasi heidän luokseen. "Paljon on tapahtunut", hän sanoi ja Jarlaxle pakotti itsensä katsomaan Entreriin. Salamurhaaja joi pienen siemaisun tuopistaan. "En uskonut olevani näin tietämätön, mutta ilmeisesti..."

Drizzt keskusteli Morikin kanssa, kunnes huomasi Entrerin. Hän jäi tuijottamaan tätä suu auki. Kaikista mahdollisista paikoista Entreri oli tullut juuri tänne.
Yhtäkkiä Entreri katsoi suoraan Drizztiin. Drow ei edes yrittänyt piilotella, sillä hän tiesi salamurhaajan nähneen hänet. Drizzt jännittyi vaistomaisesti ja siirsi kätensä sapelinkahvoille. Hän odotti Entrerin hyökkäävän, koska Entreri luuli tappaneensa Drizztin, jonka Jarlaxle olikin pelastanut.
Kului minuutti, eikä hyökkäystä tullutkaan. Drizzt katsoi äimistyneenä, kun Entreri nyökäytti hivenen päätään osoittaakseen että oli tunnistanut Drizztin, kohautti sitten olkiaan ja jatkoi keskusteluaan kahden muun henkilön kanssa, joista ainakin toisen Drizzt tunnisti Jarlaxleksi, palkkasoturiksi ja Bregan D´aerthen päälliköksi. Drizzt oli täysin ihmeissään. Hän oli kuvitellut Entrerin raivostuvan ja hyökkäävän hänen kimppuunsa.
Sitten Drizzt kiinnitti huomionsa nuoreen naiseen, joka istui Entrerin ja Jarlaxlen seurassa. Entreri näytti keskustelevan tämän kanssa. Juuri kun mies oli juomassa simaansa, nainen sanoi jotakin. Entreri sylkäisi siman takaisin kuppiin ja purskahti nauruun.
Drizzt hämmästyi vielä enemmän. Hän ei ollut edes osannut koskaan kuvitella salamurhaajan voivan nauraa tuolla tavoin vapautuneesti. Nyt kuitenkin näytti siltä, että Artemis Entreri ja Jarlaxle olivat hyvinkin kiintyneitä tuohon nuoreen naiseen, joka ei ollut vielä kahtakymmentäkään. Miten hän edes pystyi viettämään aikaansa drown ja salamurhaajan kanssa? Vai oliko hän joku niistä naisista, jotka olivat kapakoissa viihdykkeenä ansaitakseen elantonsa. Drizztin mietiskellessä kolmikko nousi ylös ja alkoi tehdä lähtöä Puolikuun kadun kapakasta.
Kun nainen liikahti näköjään ottaakseen jonkin viittansa taskusta, Entreri tarrasi salamannopeasti hänen käsivarteensa ja salamurhaajan tikari ilmestyi jostakin tämän vapaaseen käteen. Nainen näytti hivenen säikähtäneeltä ja kuiskutti jotain Entrerin korvaan niin hiljaa ettei edes drow tarkoilla haltiankorvillaan kuullut. Pieni hymynhäivä käväisi Artemis Entrerin huulilla. Pian se kuitenkin katosi ja Entreri irrotti hitaasti kätensä pitkän naisen käsivarresta ja laittoi tikarin vyölleen.
Nainen otti huivin, kietoi sen päähänsä ja astui ulos ovesta. Jarlaxle ja Entreri seurasivat perässä puhellen hiljaa kahdestaan.

Kun Artemis Entreri astui ulos viileään ulkoilmaan, hänen ajatuksensa olivat sekaisin. Hän oli luullut tappaneensa Drizzt Do´Urdenin. Jarlaxle yskähti vaisusti. Entreri käänsi katseensa häneen. "Sinä tiesit", hän sanoi syyttävästi. "Pelastit hänen henkensä."
Ja niinhän asia oli. Jarlaxle näytti vaivautuneelta. "Sinua häiritsi ottelu, jota ei oltu käyty. Niinpä minä järjestin sen ja varmistin, että sinä voitat. Olit hyvä työssäsi, mutta Drizzt sekoitti ajatuksiasi liikaa."
Entreri aikoi väittää vastaan, mutta sitten hänkin ymmärsi ja nyökkäsi vain vaisusti. Sitä paitsi hän oli itse sanonut Jarlaxlelle, ettei sillä ollut väliä, vaikka Drizzt olisi ollutkin elossa. Salamurhaaja huokaisi syvään ja myönsi tappionsa.
Muutaman tunnin kuluttua he olivat jo rähjäisessä majatalossa, josta olivat vuokranneet huoneen. Illalla kukaan ei puhunut. Jarlaxle lähti alakerran kapakkaan, ja Kaz ja Entreri jäivät ylös keskenään.
Kumpikaan ei puhunut. Entreri seisoi ikkunan ääressä ja katseli vaitonaisena ulos. Kaz istui sängyllään ja punoi hiuksiaan palmikolle. Häntä mietitytti, mitä Entreri tällä hetkellä ajatteli. Kaz oli hivenen huolissaan. Jos Entreri päättäisi lähteä drown perään, hän ei voisi sille yhtään mitään.
Kaz sai palmikon valmiiksi. Hän sitoi sen kiinni nahkanauhalla ja nousi ylös. "Menetkö alas?" Entreri kysyi kääntämättä katsettaan. Kaz pyöritti silmänsä kohti kattoa. "Ei, hyppään ikkunasta ulos!" Entreri käännähti yllättyneenä. "Hermot kireällä?" Kaz pudisti ensin päätään mutta nyökkäsikin sitten. "Vähän", hän myönsi. "Eikö itselläsi olisi?" Entreri näytti hivenen poissaolevalta. "Mistä?" hän kysyi hajamielisesti.
Kaz nauroi ironisesti. "Katsotaanpa. Ensin veljesi tapetaan, sitten jätät tappouhkauksen salamurhaajan yöpöydälle, hän saa sinut kiinni, joudut salamurhaajan ja varkaan seurana Luskaniin, vankina oikeastaan... Ei, ei sinulla varmaan hermot olisi kireällä."
Ihmeekseen Kaz näki hivenen myötätuntoa Entrerin silmissä. "Olet oikeassa", tämä sanoi anteeksipyytävästi, "olet kokenut kovia." Kaz hymähti. "En sen pahempaa kuin Shaerolissa tarjoilijana. Kaikenlaisia... ehdotuksia." Kaz värähti. "Ei mikään unelma-ammatti, mutta jostain minunkin oli pakko rahaa saada." Yhtäkkiä hän huomasi olevansa uuvuksissa ja rojahti takaisin sängylleen.
Entreri nyökytti päätään ja katseli taas ikkunasta ulos. Hän mietti seuraavaa siirtoaan. Jos hän nyt lähtisi metsästämään Drizztiä, hän luultavasti kuluttaisi siihen koko loppuelämänsä. Mutta jos hän jättäisi asian sikseen... Vaikka Entreri oli jo neljänkymmenen, elämällä oli hänelle vielä paljon tarjottavaa.
"Taivas on kaunis", kuului yhtäkkiä ääni hänen vierestään. Vaistomaisesti Entreri hyppäsi taaemmas ja veti tikarinsa esiin. "Rauhoitu", Kaz sanoi ja nosti kädet varmuuden vuoksi eteensä. "Minä se vain olen." Entreri veti syvään henkeä ja työnsi tikarin takaisin tuppeen. "En kuullut tuloasi", hän sanoi puolustelevasti. Kaz virnisti. "Alatko ruostua, salamurhaaja?" hän kysyi kiusoittelevasti. Entreri huokaisi ja istui vuoteelleen. "Et tiedä, kuinka oikeassa olet", hän sanoi hämmästyneelle tytölle.
Entreri huokaisi uudestaan. "En ole enää niin nopea kuin ennen. Kaiken lisäksi näköni on heikentynyt. Vähän tosin, mutta..." Kaz hymyili osaa ottavasti ja istahti Entrerin vierelle. "Älä huoli", hän sanoi lohduttavasti ja taputti Entreriä kevyesti olalle. "Kuluu vielä monta vuotta ennen kuin sinä kuolet tai jäät toiseksi."
Artemis Entreri virnisti. Häntä liikutti tytön auttamishalu. Jos vain asiat olisivat toisin, niin ehkä... Entreri karisti sellaiset ajatukset mielestään. Kuitenkin Kaz hymyili hänelle, mutta Entreri ei osannut tulkita tämän ilmettä. Se näytti kaihoisalta, mutta silti siinä näkyi ripaus päättäväisyyttä.

Kun Jarlaxle myöhään illalla tuli takaisin vuokrahuoneeseen, hän näki Kazin ja Entrerin jo nukkuvan. Kuitenkin, koska näiden sängyt olivat vierekkäin, kaksi kättä oli ojentunut ja kuronut umpeen välimatkan.
Jarlaxle hymyili katsellessaan käsi kädessä nukkuvia Kazia ja Entreriä.

Yöllä Kaz heräsi siihen, että joku kosketti hänen olkapäätään. Refleksinomaisesti hän lennätti nyrkkinsä kohti koskijaa. Joku voihkaisi hiljaa. Kaz avasi silmänsä ja näki kaksi purppuraisena hehkuvaa pistettä, jotka paljastivat herättäjän olevan drow. "Jarlaxle?" hän kysyi typertyneenä ja sytytti sitten kynttilän. "Vai Entreri? Mitä sinä..."
Kazin kysymys jäi kesken, kun hän näki kasvavan liekin valossa sänkynsä vieressä istuvan Drizzt Do´Urdenin. "Sinä!" Kaz sanoi hämmästyneenä. "Mitä Yhdeksän helvetin nimeen sinä täällä teet, Drizzt?" Mannunvartija nousi ääneti ylös ja nosti sormen huulilleen ja viittoi Kazia olemaan hiljaa. "Kohta olet turvassa", drow sanoi ja hymyili rohkaisevasti. "Heti kun pääsemme pois täältä."
Kaz voihkaisi tukahtuneesti. "Idiootti!" hän sihahti ja pudisti päätään. "Minä en ole lähdössä mihinkään." Drizzt näytti hivenen hölmistyneeltä. "Mitä?" Kaz pudisti päätään. "Olet käsittänyt koko jutun väärin, drow. Minä *en* ole vanki. No joo, olin." "Miksi?" Drizzt kysyi. Kaz virnisti. "Uhkasin tappaa Jarlaxlen. Sitten he ottivat minut mukaansa."
Drow näytti hämmästyneeltä. "Ihme että olet vielä elossa!" Kaz kohautti olkapäitään. "Entreri on muuttunut. Hän on nykyään... Miten sen sanoisi. En tiedä, armollisempi kai." Sitten Kaz katsahti käskevästi Drizztiin. "Sinun täytyy lähteä. Minä pidän huolen itsestäni." Drizzt katsoi häneen pitkään. Sitten musta haltia nyökkäsi.
Kun drow lähti pois ikkunan kautta, Kaz vilkaisi hänen peräänsä ja huokaisi hiljaa. Siinä oli mennyt hänen kenties ainoa pakomahdollisuutensa. Kuitenkin, katsoessaan Entreriä, joka hymyili nukkuessaan, hän tiesi tehneensä oikein.

Istuessaan aamiaisella muutamaa tuntia myöhemmin Kazin hermot olivat entistä kireämmällä. Jos joku olisi kuullut Drizztin käyvän... Hän pudisti päätään huokaisten. Hän olisi ollut pulassa.
Katsoessaan pöytäseuruettaan hän huomasi Entrerin silmäilevän itseään kysyvästi. "Anteeksi, kysyitkö jotakin?" Kaz sanoi hivenen pöllämystyneenä. Entreri katsoi tyttöön kylmästi. "Kysyin, mitä Drizzt teki täällä... viime yönä." Entreri pettymykseksi tyttö näytti kauhistuneelta. Hän oli ehtinyt toivoa, että hänen yöllä kuulemansa äänet olivat olleet vain unta. Mutta ei.
Kaz oli järkyttynyt. Entreri oli sittenkin ollut hereillä! Hetken Kaz aikoi valehdella, sanoa Entrerin nähneen vain unta, mutta tarkemmin ajatellen... salamurhaaja ja drow. Valehdella? Ei kannattavaa. "Hän tuli pelastamaan minua", Kaz pamautti suoraan.
Jarlaxle hätkähti ja hymyili sitten vinosti. "Mitä sinä sitten teet täällä?" hän kysyi ja siveli sulkahattunsa reunaa. Kaz kohautti olkapäitään ja hymyili hämillisesti. "Halusin jäädä."
Sillä hetkellä pienikin tönäisy olisi pudottanut Artemis Entrerin tuoliltaan. Hän ihmetteli miksi tyttö oli jäänyt heidän seuraansa, jos tällä kerran oli ollut mahdollisuus päästä pakoon. Jarlaxle katsoi tyttöön tutkivasti. "Miksi sinä jäit?" hän kysyi Kazilta. Tyttö hymyili. "En pärjäisi täällä yksin", tämä sanoi ja kohautti harteitaan. Jarlaxle kuitenkin huomasi pienen sivusilmäyksen jonka tyttö loi kohti Entreriä. Drow teeskenteli haukottelevansa kätkien hymynsä kämmenensä suojaan. Salamurhaajalle koittaisivat hyvin mielenkiintoiset ajat.

4. luku
Kului päivä muutama. Drow, salamurhaaja ja nainen asuivat edelleen majatalossa, sillä vapaita taloja ei ollut. Heidän yhteiselonsa oli saumatonta; kukaan ei ärsyttänyt tai väheksynyt toista; kaikki olivat tasavertaisia.
Eräänä sateisena iltana kun Kaz ja Jarlaxle istuivat alakerran kapakassa, ovi aukeni ja sisään astui laiha mies myrsky ja sade kintereillään. "Sinä!" Kaz huudahti hämmästyneenä. "Mitä sinä täällä teet?" Lurjus-Morik riisui huppunsa ja istui samaan pöytään Kazin ja Jarlaxlen kanssa. "Toimin viestinviejänä - muuan asiassa tarvitaan teidän apuanne."
Jarlaxle kohotti kiinnostuneena kulmakarvojaan. "Missä asiassa? Ja kuka tarvitsee?" Morik näytti vähätellysti sanottuna epäröivältä. "No... Entreri ei luultavasti pidä tästä, mutta Regis puolituinen on kadonnut." Jarlaxle nousi ylös ja melkein kaatoi tuolinsa. "Siinä oli vasta syy", hän sanoi hyvin hiljaa. "Kuka pyytää apuamme?"
Nyt Morik näytti siltä, että olisi mieluummin mennyt Syvyyksiin kuin vastannut. Kaz päätti puuttua asiaan. "Kukaan ei vahingoita sinua jos kerrot", hän rauhoitti. "Sinähän olet vain viestintuoja." Morik katsoi epävarmasti Jarlaxleen. Drow vilkaisi Kaziin ja nyökkäsi sitten.
Varas nielaisi ja kuiskasi sitten nimen. "Drizzt Do´Urden." Kaz purskahti nauruun. Jarlaxle ja Lurjus-Morik katsoivat häntä kuin vähäjärkistä. "Anteeksi vaan", Kaz sanoi ja pyyhki naurunkyyneleitä silmistään. "Mutta drown täytyy olla todella pulassa, jos hän pyytää *meidän* apuamme." Jarlaxle nyökkäsi. "Kerro Drizztille, että me tulemme."
Kaz katsoi Jarlaxleen ja nyökkäsi sitten Morikille. "Me tulemme. Entreri ei ehkä pidä siitä, mutta se on hänen ongelmansa." Morik virnisti.
"Minä kerron."

Muutaman minuutin päästä Kaz herätti Entreriä joka nukkui vuoteellaan. Entrerin silmät rävähtivät auki ja hän tavoitteli tikariaan. "Minä se vain", Kaz sanoi ja ojentautui suoraksi. "Jarlaxle käski minun katsoa, että olet valmis kun lähdemme." Entreri nousi hölmistyneenä istumaan. "Mihin olemme menossa?" hän kysyi ja haroi mustia hiuksiaan. Kaz puri huultaan ja katseli miestä vähän aikaa. Sitten hän päätti riskeerata ja sanoi arvoituksellisesti: "Puolituinen on kadonnut."
Entreri tuijotti naista vähän aikaa ja yritti käsittää tämän sanoja. Hitaasti hän ymmärsi ja hänen silmänsä laajenivat. "Regis." Kaz nyökkäsi. "Me menemme Jäätuulen laaksoon." Kaz nyökkäsi jälleen. "Drizzt Do´Urden." "Kymmenen pistettä", Kaz tokaisi ja tönäisi Entreriä. "Sinuna alkaisin pakata, ellei sinulla ole liian kiire suunnitellessasi, miten tapat Drizztin." Entreri katsoi Kazia. "Kuka tästä päätti?" "Kaikki muut paitsi sinä."
Salamurhaaja poukkasi pystyyn sängyltä. "Olisitte voineet kysyä minulta." Kaz kohautti olkapäitään. "He tarvitsevat apuamme", hän sanoi tiukasti. Entrerin raivo haihtui, kun hänen päätöksensä vahvistui. "Selvä on. Me menemme." Kaz katsoi kysyvästi Entreriin.
Artemis Entreri hymyili harvinaista hymyään. "On aika unohtaa."

Uudet keskustelut Morikin kanssa olivat johtaneet siihen, että Drizzt ja muut tapaisivat pulueettomalla maaperällä, tasan Jäätuulen laakson ja Luskanin puolivälissä.
Matka tähän paikkaan kesti kolme päivää. Kolmannen päivän iltana Entreri ja loppu heidän seurueestaan saapui sovittuun paikkaan. Kaz istui suoraan kannon päälle, kun taas Entreri ja Jarlaxle silmäilivät valppaina ympäristöään.
Muutaman minuutin päästä kolme hahmoa lähestyi heitä idästä. Kaz nousi seisomaan. Entreri astui suojelevasti hänen vierelleen ja Jarlaxle seurasi esimerkkiä edes tajuamatta, mitä teki. Varjoista astui esiin kolme hahmoa; Drizzt, Catti-brie ja Guenhwyvar. Drizzt levitti kätensä osoittaakseen, ettei hänellä ollut aseita esillä. "Regis on kadonnut", drow sanoi vakavana. "Eräänä iltana hän meni huoneeseensa, mutta häntä ei näkynyt enää aamulla. Tarvitsemme teidän apuanne."
Ennen kuin Drizzt ehti estää, Catti-brie avasi suunsa. "Miksemme samantien kysyisi heiltä, missä puolituinen on? Veikkaanpa, että Entreri tietäisi sen paremmin kuin hyvin. Vai kuinka, sinä senkin..."
Oli vähällä, ettei Catti-brie hyökännyt Entrerin kimppuun; niin vihainen hän oli. Entreri vain hymähti eikä vastannut syytöksiin mitenkään. "Kerro lisää", hän pyysi välikohtauksen hämmentäneeltä Drizztiltä. Haltia ravisteli hieman päätään ja kertoi sitten: "Kuten jo sanoin, Regis meni huoneeseensa, mutta ei ollut siellä enää aamulla. Kun puolituinen ei saapunut aamiaiselle, Catti-brie huolestui ja meni etsimään häntä. Regis ei kuitenkaan ollut huoneessa. Sängyssä ei oltu nukuttu. Joitain vaatteita oli poissa. Näyttäisi että hän on lähtenyt johonkin, mutta en tiedä minne. Siitä on jo viisi päivää."
"Mihin tarvitset meitä?" Jarlaxle kysyi siristäen silmiään lievästi epäluuloisena. "Emme välttämättä kaikkein luotettavimpia." Drizzt katsoi häneen vakaasti. "Meidän voimamme eivät yksin riitä. Jos aion löytää Regisin, meidän täytyy tehdä se yhdessä."
Kaz nyökkäsi itsekseen, sillä Drizztin suunnitelma oli järkevä. Yhdessä he saisivat enemmän aikaan kuin erillään.
Vasta silloin drow tuntui huomaavan hänet. Drizzt kysyi: "Mitä sinä teet näiden... lurjusten parissa?" hän kysyi vilpittömästi ihmeissään. Kazia tämä ihmettely alkoi hivenen kyllästyttää, joten hän vastasi nokkavasti: "Kulutan aikaa." Drizzt katsoi häneen oudosti mutta antoi sitten asian olla.
Samassa Guenhwyvar alkoi tuijottaa metsään päin ja murahti hiljaa. Kaikki kääntyivät katsomaan tiheikköä. Sieltä ryntäsi ulos puuskuttava kääpiö, joka näytti lopen uupuneelta. Kääpiö seisahtui ja veti henkeä. "Viesti Bruenorilta", hän sanoi. "Regis puolituinen on palannut."

Drizzt harppasi kääpiön luokse. "Koska?" "Eilen; lähdin matkaan heti hänen saapumisensa jälkeen." Drow nyökkäsi itsekseen. "Se on sitten sitä myöten selvä", hän sanoi Jarlaxlelle. "Teitä ei enää tarvita."
Kaz jäykistyi. Hänellä oli edelleen jotain hampaankolossa. "Aika tylysti sanottu", hän tokaisi. Catti-brie tuijotti häneen. "No on", Kaz jatkoi piittaamatta. "Ensin kauhealla vaivalla saa viestin meille ja sitten, hups! 'Teitä ei enää tarvita.'" Catti-brie aikoi sanoa jotain, mutta Drizzt vaiensi hänet. "Hän on oikeassa." Musta haltia mietti hetken aikaa ja ehdotti sitten, että hekin lähtisivät Jäätuulen laaksoon. Jarlaxle nyökkäsi. "Se saattaisi olla mielenkiintoista."
Entreri alkoi vastustella. "Ei kannata. En pääse edes kynnyksen yli, ennen kuin he tökkäävät kirveen vatsaani." Drizzt Do´Urden hymähti. "Pistä huppu päähän, jos pelottaa", hän sanoi pilkaten. Palkkionmetsästäjä alkoi jo laskea kättään tikarilleen, kun Kaz puuttui asiaan. "Artemis!" hän kivahti käyttäen Entreristä tämän etunimeä, jotta tämä varmasti kuuntelisi. "Älä nyt aloita."
Mies jähmettyi aloilleen ja päästi sitten hitaasti kätensä valahtamaan rennoksi. "Ei sitten mitään metkuja", hän sanoi. "Entreri on oikeassa", Jarlaxle myönsi. "Tulemme, mutta vain, jos siinä ei ole mitään metkua." Drizzt nyökkäsi vakavasti. "Minä lupaan."
Sitten drow kääntyi puhumaan Guenhwyvarille, mutta jähmettyi aloilleen nähdessään Kazin rapsuttelevan muina miehinä pantteria leuan alta. "Mitä sinä..." Kaz virnisti nopeasti. "Se pitää tästä, uskoisin." Kuin vahvistukseksi kissaeläin tuuppasi naista hellästi kylkeen.
Drizzt pudisti päätään eikä tiennyt itkeäkö vai nauraa. Hän nauroi.

Kahta päivää myöhemmin matkalaiset olivat enää viiden virstan päässä Jäätuulen laaksosta, mutta koska pimeä oli jo laskeutunut, olivat he päättäneet leiriytyä kallionkielekkeen alle tuulensuojaan. Kaz varjotteli huopiensa sisällä nuotion ääressä. "Jessus, täällä on kylmä", hän kirosi hampaat kalisten. Entreri, joka istui hänen seuranaan, hymyili vinosti. "Onneksi ei sentään..." "Älä sano!" Kaz keskeytti. "Ties vaikka onnistuisit manaamaan huonoa onnea."
Entreri sulki suunsa. Hänellä oli tietynlaisia epäilyksiä koko tämän hankkeen suhteen, mutta jos Jarlaxle ja Kazkin menisivät laaksoon, oli hänenkin mentävä. Salamurhaaja katseli vielä hetken aikaa hytisevää Kazia, nousi sitten ylös ja istui tytön viereen. Kaz vilkaisi häntä kiitollisena. "Kiitos", tämä sanoi. Tyttö painautui tiukemmin Entrerin kylkeen ja lepuutti päätään tämän olalla.
Muutaman minuutin kuluttua lämpö alkoi levitä Kazin jäseniin ja hän lakkasi tärisemästä. Vaikka Entrerikin huomasi tämän, hän ei tehnyt elettäkään siirtyäkseen.

Hivenen kauempana Jarlaxle, Catti-brie ja Drizzt puhuivat vaimeasti keskenään. "Mielenkiintoista kuulla, missä puolituinen on ollut", Jarlaxle sanoi hiljaa toisille. "Minua kiinnostaa kylläkin tällä hetkellä enemmän se, mitä Kaz teki Entrerille", totesi Catti-brie Drizztille. "Miten niin teki?" Drizzt ihmetteli. "Etkö sinä muka huomannut?" Catti-brie kysyi ihmeissään. "Mieshän meinasi hyökätä kimppuusi. *Kunnes* Kaz käski hänen lopettaa."
Jarlaxle puhahti. "Entreri kuuntelee Kazia. Outoa kyllä hän luottaa tyttöön." Catti-brie värähti. "Olkoonkin muuttunut... Hän on silti jotenkin... kamala." Jarlalxle kohotti kulmiaan kysyvästi. Catti-brie virnisti nolona. "Se on vaistomaista, en voi sille mitään. Kun hän joskus kaappasi minut jahdatessaan Regisiä..."
Drizzt taputti Catti-brietä olalle. "Jos opimme tuntemaan hänet... Kuka tietää, mitä tapahtuu?"

5. luku
Bruenorin kodin mahtavuus mykisti Kazin. Hän katsoi ylös ja erotti katon juuri ja juuri. "Tämä paikkahan on valtava", hän henkäisi. Catti-brie virnisti. "Kuvittele, millaista oli viettää lapsuus täällä." Kaz virnisti takaisin. "Sinulla oli onnea."
Jarlaxle, joka ei ollut käynyt milloinkaan tässä paikassa, oli vaikuttunut. Hän kääntyi puhumaan Drizztille. "Koska tapaamme Bruenorin?" Drizzt kohautti harteitaan. "Nyt, luultavasti. Vien teidät hänen luokseen."
He kulkivat hiljaisuuden vallitessa. Kaz oli huolestunut siitä, miten Bruenor reagoisi Entreriin, jota oli tottunut pitämään vihollisena? Kazin havaintojen mukaan Drizzt Do´Urden ei ollut kertonut kääpiölle avunpyynnöstään. Vaikka Drizzt olisi heidän mukanaan, silti nuori nainen ei voinut estää pientä levottomuuden tunnetta hiipimästä sydämeensä.
Entreri itse oli hermostunut. Hänen ajatuksensa olivat samansuuntaisia kuin Kazin, mutta hän oli huolissaan myös tytön ja kumppaninsa turvallisuudesta. Hän vannoi itsekseen, että jos Bruenor tai joku hänen klaanistaan kohottaisi edes sormensa Entrerin ystäviä vastaan, niin...!
Samassa Entreri hämmentyi. Ensinnäkin hän oli kutsunut Kazia ja Jarlaxlea ystävikseen. Toisekseen, hän oli huolissaan myös heidän turvallisuudestaan. Se ei ollut kovin tavanomaista Artemis Entrerille. Silloin Entrerin mietteet keskeytyivät, kun Drizzt käski hänen laittaa hupun päähänsä. "En tiedä ollenkaan, miten Bruenor suhtautuu sinuun, mutta kaiken varalta." Entreri nyökkäsi ja veti hupun syvälle peittäen kasvonsa näkyvistä. Sitten he jo olivatkin Bruenorin valtaistuinsalin suurten ovien edessä.
Sisältä kuului melkoinen mekkala. Äänistä päätellen Bruenor läksytti täyttä häkää retkeltään palannutta puolituista. Drizzt avasi hiljaa oven ja viittoi muita astumaan sisään. Drow tuli viimeisenä ja sulki oven takanaan. "Pysykää varjoissa", hän supatti. "Juttelen vähän Bruenorille."
Drizzt astui kääpiöystävänsä eteen ja oli saada korvilleen. "Ja nyt sinäkin suvaitset saapua!" punapartainen kääpiö pauhasi. "Sinulle ei riitä, että lähdet retkillesi kertomatta. Ei, sinun täytyy ottaa tyttärenikin mukaan!" Haltia kuunteli jonkin aikaa nuhdesaarnaa ja nosti sitten kätensä. "Tämä on hyvin mielenkiintoista, Bruenor hyvä", hän sanoi virnistäen, "mutta kuulisin mieluummin miksi Regis katosi."
Puolituinen vastasi itse, ennen kuin Bruenor ehti haukkua hänet täysin pataluhaksi. "Olin mietiskelemässä", hän kertoi vakavana. "Minulla oli asioita työn alla, ja minun täytyi päättää niistä. Loppujen lopuksi..." Puolituinen kohautti neuvottomana olkapäitään. "Minä palaan Calimportiin."
Uutinen hätkähdytti selvästi Drizztiä. "Miksi?" hän kysyi. Regis kohautti uudestaan hartioitaan. "Entreriäkään ei ole pahemmin näkynyt, joten jos hän ei ole siellä, voin yhtä hyvin palata ja jatkaa liiketoimiani." Drizzt nyökkäsi. "Ymmärrän sinua. En tosin voi kieltää, etteikö minun tulisi ikävä." Catti-brie nyökkäsi muiden vieressä. "Minä olen samaa mieltä. Jos kerran haluat, niin..." Mutta Regis ei enää kuunnellut.
Hän oli huomannut taaimmaisena varjoissa seisovan hahmon, ja se näky kuristi hänen kurkkuaan, sillä se oli puolituiselle tuskallisen tuttu.
Pitkä hahmo ei ilmiselvästikään ollut kukaan muu kuin Artemis Entreri. "Drizzt", Regis kähisi vaivalloisesti, "mitä *hän* täällä tekee?" Drizzt yritti näytellä viatonta. "Kuka?" hän kysyi muka ihmeissään. Regis käveli ilmeisesti drowystävänsä seurasta hivenen rohkaistuneena suoraan Entrerin luo tönäisten samalla Kazia ja tökkäsi miestä rintaan. "Tämä", hän sihahti hampaidensa välistä ja veti hupun pois palkkionmetsästäjän päästä. "Artemis Entreri!"
Bruenor tuijotti. Lopulta, koska Entreri selvästikin oli saapunut Drizztin seurueessa, hän pyysi hämmentyneenä haltiaystäväänsä selittämään. Drow karautteli hetken aikaa kurkkuaan ja alkoi sitten kertoa:
"Joitain päiviä sitten olin mennyt Luskaniin puhuakseni Morikin kanssa. Hämmästykseni oli suuri, kun näin Entrerin Pikkumiekassa. Vaikka näin hänet ensin, tämä kuitenkin vain kohautti olkapäitään ja jatkoi jutusteluaan kumppaniensa kanssa. Mielestäni... ja monet muutkin merkit ovat kertoneet sen... Entreri on muuttunut, tullut inhimillisemmäksi. Siispä pyysin häneltä, Kazilta ja Jarlaxlelta apua Regisin löytämiseksi."
Bruenor näytti entistä äimistyneemmältä. "Miksi ihmeessä?" Drizzt Do´Urden kohautti olkapäitään. "Tarvitsin apua. Arvelin, että Entreri löytäisi varmasti puolituisen - vähemmän mukavien seikkojen vuoksi totesin itselleni, että hän jos kukaan." Silloin kaikki muistivat, miten Entreri oli kaapannut puolituisen ja toimittanut silloiselle herralleen, pasha Pookille. "Joten Morik etsi Entrerin ja muut käsiinsä. He suostuivat pyyntööni. Tapasimme puolessavälissä täältä Luskaniin... Ja lopun sinä tiedätkin."
Kääpiö pudisteli ihmeissään päätään. "En tiedä, voinko siltikään luottaa häneen. Myönnän, että kannan henkilökohtaista kaunaa häntä kohtaan. Vaikka, kuten kertomasi perusteella päättelin, Entreri on muuttunut - jonkin verran - hän voi silti..." Kenellekään ei jäänyt epäselväksi Bruenorin lauseen loppu. Artemis Entreri saattaisi silti kääpiön mielestä kääntyä heitä vastaan. Siinä vaiheessa, nähdessään Entrerin aikovan puolustautua, Kaz puuttui puheeseen.
"Entreri olisi voinut tappaa minut", hän tokaisi yhtäkkiä. Kaikki katsoivat häneen yllättyneinä. "Mitä sinä tarkoitat?" Regis kysyi. "Entreri olisi voinut tappaa minut", Kaz toisti yllättyneille kuuntelijoille. "Uhkasin Jarlaxlen henkeä. He olisivat voineet tappaa minut, mutta ottivatkin sitten minut mukaansa Luskaniin." "Ja nyt olet kunnossa?" Catti-brie kysyi näyttäen hämmästyneeltä. Kaz nyökkäsi. "Jos hän ei olisi muuttunut, en olisi kertomassa tätä. Vai?"
Bruenor oli hetken hiljaa. Lopulta pitkän ajan jälkeen hän nyökkäsi nuorelle naiselle. "Saatat olla oikeassa." Hän kääntyi katsomaan tyynen rauhallista Entreriä. "En aja sinua pois, mutta en myöskään luota sinuun", kääpiö sanoi Entrerille. Mies vain kohautti hartioitaan.
Entreriä ei oikeastaan kiinnostanut, mitä Bruenor päätti. Silti hän kuunteli tarkasti, kun punapartainen kääpiösoturi puhui jälleen. "Saatte täältä illallisen ja yösijan. Sillä ehdolla että poistutte aamun koitteessa." Kaz niiasi viehkeästi. "Uskon puhuvani meidän kaikkien puolesta", hän sanoi ja katsahti varoittavasti Entreriin, "ja kiitän näinkin paljosta vieraanvaraisuudesta ottaen huomioon seurueemme maineen." Bruenor nyökkäsi. "Tollgrim ja Sevlarie vievät teidät huoneisiinne."
Kutsuttuina mainitut kääpiöt saapuivat saliin ja pyysivät kohteliaasti Kazia ja muita seuraamaan. Kääpiöt johdattivat heidät jonkin matkan päässä olevaan käytävään, jonka varrella oli kuuden huoneen ovet. Jarlaxle silmäili käytävää ja huomasi sen päättyvän umpikujaan.
Heidät kaikki sijoitettiin käytävän vasemmalla puolella oleviin huoneisiin. Kaz keskellä, ja Entreri ja Jarlaxle hänen molemmilla puolillaan.

Kaz harjasi juuri hiuksiaan pienen peilin edessä, kun hänen huoneensa ovelta kuului koputus. Hän laski harjan pöydälle ja meni avaamaan oven. Sen toisella puolella seisoi Kazin mittainen, korpinmustatukkainen mies.
Artemis Entreri.
"Voinko tulla sisään?" Entreri kysyi hieman epävarmasti. Kazia hieman huvitti tämä, sillä Entreri ei yleensä koskaan ollut epävarma.
"Tule vain", hän sanoi ja väisti antaen Entrerille tietä. Sitten hän sulki oven ja tiedusteli mieheltä hänen käyntinsä syytä istuen samalla sänkynsä reunalle. Entreri istui hänen viereensä, oli vaiti hetken aikaa ja sanoi sitten hiljaisesti: "Halusin kiittää sinua."
Kaz oli ällikällä lyöty. "Minua? Mistä hyvästä?" Entreri katsoi häneen vakavasti. "Tuolla salissa... Saatoit hyvinkin pelastaa henkeni. Bruenor olisi voinut..." Kaz hymyili Entrerille. "Niin olisi, muttei tehnyt sitä." Nuori nainen mietti hetken ja lisäsi: "Aamulla lähdemme täältä. Silloin voit unohtaa huolesi." Salamurhaaja kohautti olkapäitään voipuneesti. "Niinpä kai." Sitten hän nousi ylös, hymyili kiitollisesti ja lähti Kazin huoneesta.
Entrerin lähdöstä kului tuskin kahta minuuttia, kun Catti-brie tuli Kazin huoneeseen. "Oletko kunnossa?" hän kysyi hätäisesti. Kaz oli ihmeissään. "Miksi en olisi?" hän kysyi silmät suurina. Catti-brie epäröi pienen hetken verran, kokosi sitten rohkeutensa ja kysyi: "Kävikö Entreri täällä äsken?"
Kaz alkoi jo tajuta Catti-brien ajatuskulun. "Kyllä. Hän kävi kiittämässä minua siitä, että puutuin puheeseen salissa." Kun puna levisi hitaasti toisen naisen poskille, Kaz ei malttanut olla kysymättä: "Mitä sinä *itse* oikeastaan teit käytävillä enää tähän aikaan? Tietääkseni sinun huoneesi on aivan toisessa suunnassa." Kaz oli miettivinään hetken ja napsautti äkkiä sormiaan. "Drizzt tosin majailee parin käytävän päässä tästä pohjoiseen... Mutta sen sinä jo tiesitkin, vai mitä?" Catti-brie sopersi jotain sekavaa ja pakeni sitten huoneesta.
Kaz purskahti nauruun.

6. luku
Varhain aamulla Kaz heräsi ja venytteli nautinnollisesti. Ensin hän ei muistanut missä oli, mutta sitten edellisen illan muistikuvat palautuivat hänen mieleensä. Hän harmitteli ettei voinut jäädä kauemmaksi aikaa mukavan pehmeään sänkyyn ja nousi sitten ylös. Hänen vaatteensa olivat siististi laskostettuina tuolilla, ja harjattuaan hiuksensa sekä puettuaan ylleen Kaz pakkasi huoneesta vähäiset tavaransa ja meni käytävälle aikomuksenaan koputtaa Entrerin ja Jarlaxlen huoneiden oville herättääkseen heidätkin.
Hämärässä kiven harmaassa käytävässä häntä kuitenkin odotti Catti-brie. "Huomenta!" Kaz sanoi pirteästi. "Olitko tulossa herättämään minua?" Catti-brie pudisti päätään. "Tulin tekemään sinulle tarjouksen."
Kaz oli ihmeissään. "Minkälaisen tarjouksen?" Catti-brie epäröi hetken. "En tiedä mitä haluat, mutta... Jos haluat jäädä tänne, kukaan ei estä sinua. Kääpiöt voisivat kyllä ajaa sen salamurhaajan ja drown pois." Kaz hymyili. "Kiitos mutta ei kiitos. Minä jatkan matkaani heidän kanssaan." Catti-brie katsoi ihmeissään häneen. "Viis siitä mitä sinä ajattelet, mutta Entreri on eri mies", Kaz vakuutti hänelle. "Sitäpaitsi... Minä pidän hänestä." Toinen nainen pudisti epäuskoisena päätään. "Sinä olet hullu", hän tokaisi ääni täynnä ihmetystä. Kaz virnisti häpeämättömästi. "Ehkäpä. Ainakin olen onnellinen hullu."
Catti-brie hymähti. "Onnea sinulle sitten vaan", hän sanoi ja halasi Kazia nopeasti. "Toivottavasti kuolet vanhuuteen." Sitten Catti-brie oli poissa.
Kaz kohautti olkiaan ja koputti Entrerin huoneen ovelle. Kun vastausta ei kuulunut, hän avasi sen raolleen. "Entreri", hän kutsui ovenraosta. "Herätys, on aika jatkaa matkaa." Hän kuuli jonkun haukottelevan ja kovensi ääntään. "Nouse ylös nyt. Menen herättämään Jarlaxlen." Sitten hän sulki oven ja toisti saman.
Jarlaxle kuitenkin oli jo hereillä ja astui ripeästi käytävään Kazin koputtaessa hänen ovelleen. "Olen valmis", hän ilmoitti ja teki piloillaan asennon. Kaz nyökkäsi hyväksyvästi. "Hienoa", hän sanoi seuraten leikkiä. "*Eräät* ovat vasta heränneet", hän jatkoi virne suupielessään ja nyökkäsi paljonpuhuvasti Entrerin ovelle. Jarlaxle virnisti.
Kesti vielä peräti kaksikymmentä minuuttia ennen kuin Entreri tuli ulos huoneestaan. "Mikä viivytti?" Kaz kysyi häneltä. Artemis Entreri haukotteli ja haroi hajamielisesti hiuksiaan. "En nukkunut kovin hyvin." Jarlaxle kohotti kulmiaan. "Mikä sinua valvotti?" "Luultavasti hän istui koko yön selkä seinää vasten odotellen kääpiösalamurhaajia", Kaz vitsaili. Entreri katsoi häneen. "Hauskaa. *Kuolen* nauruun."
Entrerin viileä äänensävy pyyhki virneen Kazin ja drown kasvoilta. "Mennään", Kaz sanoi lopulta ja varjoissa odottanut kääpiö johdatti heidät kääpiöluolien ulkopuolelle. Siitä kumppanukset aloittivat pitkän matkansa takaisin Luskaniin.

Kuljettuaan suurinpiitein kymmenen mailia pieni joukko hiisiä hyökkäsi heidän kimppuunsa. Taistelu oli ohi ennen kuin se oli alkanutkaan, mutta silti Jarlaxle oli ärsyyntynyt Kaziin. "Apu ei ollut tarpeen, mutta olisit sinä silti voinut jotain tehdä!" hän ärähti. "En oikein voinut." Kaz vastasi uhmakkaasti. "On vaikeaa taistella, kun tikari on varastettu!"
Palkkasoturi vaikeni ällistyneenä. "Tikarisi on varastettu?" hän toisti ällistyneenä. Kaz nyökkäsi synkästi. "Ja minulla on asiasta omat epäilykseni. Regis törmäsi minuun turhan avoimella paikalla." Entreri virnisti hilpeästi. "Se puolituinen ei ikinä pääse tavoistaan eroon." Kaz kohautti olkiaan. "Tehkää leiri tänne."
Kun hän kääntyi lähteäkseen, Jarlaxle tarttui häntä olkapäästä. "Minne sinä kuvittelet olevasi menossa?" hän kysyi uhkaavasti. Kaz tuijotti drowiin kiinteästi kunnes tämä irrotti otteensa. "Olen kiintynyt tikariini."
Kun Kazin hahmo hävisi tiheään metsään ja Jarlaxle tuli itsekseen manaten takaisin Entrerin luokse, salamurhaaja kätki hymyn haukotukseen.

Hämärä oli laskeutunut kääpiöluolien ulkopuolelle. Niinpä vartijakääpiötkään eivät huomanneet ohitseen vilahtavaa varjoa. Kaz hiipi hiljaa ovelle ja odotti, kunnes koitti vahdinvaihdon aika. Silloin hän käytti hyväkseen ovien aukeamista ja livahti sisälle.
Tytön ei tarvinnut etsiä kauaa löytääkseen Regisin asuintilat. Tuntien kääpiöiden luonteen Kaz arvasi että huone, jonka sänkyä täyttivät monet pehmeät tyynyt ja peitot, oli puolituisen. Ja niin hän asettui odottamaan.
Saapuessaan illalliselta Regis ei osannut odottaa vieraita. Siksi hän melkein putosi tuolilta kun kuuli Kazin äänen. "Sinulla taitaa olla jotakin minulle kuuluvaa." Puolituinen pomppasi vauhkona pystyyn ja katseli ympärilleen suu auki. Lopulta hän huomasi Kazin kun hän astui esiin verhon takaa. "Terve Regis", hän sanoi ja hymyili. "Et viitsisi antaa tikariani takaisin?"

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä