Mitä mieltä olette kameran sarjakuvanopeuden tarpeellisuudesta? Se revitään todella usein testeissä esiin ikään kuin tärkeänä ominaisuutena, mutta kuka sitä oikeasti mihinikään käyttää? Okei, ymmärrän, että urheilu- ja luontokuvaajat voivat tätä joskus hyödyntää, mutta kuka muu?? Nykyisellä kamerallani ole muistaakseni ottanut kerran sarjalla kuvia kun kaveri hyppäsi bugy-hypyn, ja silloinkin 2,5 kuvaa/sek riitti täysin hyvin.
Sarjakuvanopeus - tarviiko oikeasti??
I. Wonder
492624
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
.... sillä ei tee mitään, jos sitä ei tarvitse;-) itsekään en tarvitse sarjakuvausta oikein ikinä. Toisaalta kameroissa on koko joukko ominaisuuksia joita ei välttämättä tarvitse. En itse tarvitse myöskään vakaajaa ja silti se melkein kaikissa kameroissa tavalla tai toisella on (tai objektiiveissa) toiset sitäkin pitävät kerrassaan keskeisenä ominaisuutena.
Kaikkihan riippuu oman kuvaustavan mukanaan tuomista painotuksista kameran ominaisuuksissa ja sen mukaanhan me valintoja teemme. Toisaalta suurin osa meistä hankkii käyttöönsä mahdollisimman yleiskäyttöisiä kameroita jotka pyrkivät sopimaan enemmän tai vähemmän kaikenlaiseen kuvaamiseen olematta missään varsinaisen huippu.
Jokaisella on vähän erilaiset tarpeet. Joidenkin mielestä on täysin tarpeeton ominaisuus että kameraan voi vaihtaa objektiivin. Itse olen joskus tarvinnut sarjakuvausta lintukuvien lisäksi kotona kikkaillessa, esim. heitetyn nopan, pyörivän hyrrän tai vesihanasta tippuvan vesipisaran kuvaukseen. Silloin ei 5 kuvaa/sekunti ole riittänyt.
Mites noi HDR-kuva/kuvat ilman jalustaa ?
Kamera kerkiää liikkua helpommin jos kuvien väli on pitkä ... Taitaa se kamera liikkua kuvien välissä joka tapauksessa ilman jalustaa.
Jotkut ohjelmat kyllä osaa tuonkin siirtymän korjata..tai korjataan käsin sitten..
Tuo nyt oli haarukoinnista mutta liittyykö se tähän sarjakuvausnopeuteen myös ?
http://www.pinseri.com/2006/07/28/hdr-valoisampia-kuvia
Lainaus tuolta linkistä
"HDR-kuvia ottaessa on tärkeää, että jokainen osakuva on otettu kameraa liikuttamatta. Käytännössä kannattaa siis käyttää jalustaa, jos vain mahdollista. HDR:iä kokoavat ohjelmat osaavat hienosäätää kuvien sijaintia toisiinsa nähden, joten kirkkaalla säällä kuvia voi kokeilla ottaa käsivaraltakin. Erilaiset liikkuvat kohteet ovat kuitenkin myrkkyä HDR-kuville, sillä ohjelma ei osaa yhdistää sellaisia osia jotka ovat liikkuneet kuvien ottamisen välillä. Jopa tuulessa värisevät puiden lehdet saattavat aiheuttaa epätarkkuutta. "
Tapahtuu myös sarjana. Siinä ei nopeuteen kylläkään tuijoteta, vaan yritetään löytää lähinnä oikeat säädöt.
Kuvauksessa joudutaan käyttämään jokaista harukoinnin kuvaa (3) ja asettamaan ne päällekkäin (HDR ohjelmalla) .. mieluummin mahdollisimman tarkasti..
Ohjelma sitten tekee kuvan mikä ei yhdellä valotuksella onnistuisi ..
Jos kuvat ovat erilaisia ..tähtäyspiste liikkunut niin se näkyy mahdollisesti suttuisuutena tai jos pahasti likkuneet kuvien välillä niin ohjelma ei osaa tehdä mitään vaan lyö hanskat tiskiin ja lopettaa kesken
Normaali haarukointi on vain yhden kuvan käyttöä.. Useimmiten valitaan valotuksellisesti onnistunein.
HDR kuvissa on jalusta melkein välttämätön tai on kasattava kuvat vaikka jollain panorointi ohjelmalla joka osaa tai pystyy aesettelemaan kuvat tarkasti päällekkäin..
Kameroita verratessa on tärkeätä saada eroa hyvien ja huonojen kameroiden välillä. Tällöin kaikki sellaiset ominaisuudet ovat tärkeitä, joita voidaan mitata, jotta joku kamera vaikuttaisi parhaalta. Kennon koko, pikselimäärä, sarjakuvausnopeus, prosessorien nopeus ovat kovaa faktaa, joka on helppo tuoda esille. Vaikeita asioita kuten kennon puhdistuksen tai vakaajan tehokkuus ei mitata vaan ne joko on kamerassa tai ei ole.
Nopeaa sarjakuvausta tarvitsee aniharvoin, mutta silloin se olisi ollut tarpeeseen.
Enpä ole itsekään montaa kertaa tarvinnut sarjakuvausta.Tavalliselle kuvaajalle se on vain hauska lelu.Luonto-ja lehtikuvaajat ovat asia erikseen.
Minulle on enemmän hyötyä ollut vaikkapa viiveellä toimivasta itselaukaisimesta.
Toisinaan jopa automaattitarkennuskin tuntuu pröystäilyltä.Ainakin moni meistä ns.vanhan koulukunnan kuvaajista osaa vielä tarkentaa käsinkin!
enkä käytä sarjakuvausta.
Mahdollisimman nopea salamasynkka-aika on tarpeen, ja sattumalta se löytyy useinmiten niistä kameroista missä on nopea suljin & sarjakuvaus. Nikonin D70 sunmuut on poikkeus.
... mallissa nopea salamasynkka on saatu aikaiseksi kennon digisulkimella, joka ei ff-malleissa kuten D80 ole mahdollinen.
siksi sanoinkin että D70 on poikkeus....
....tosiaan sanoit;-) en enää muista mitä mä oikein aloin kommentoida.... katellaan.
On tarvittu pellehyppyjä ja pulkamäkeä kuvatessa. Sarjassa joku kuva voi onnistua. Samoin olen käyttänyt sitä ilotulitusten kuvaamiseen.
Ainoa haitta on ollut se, että raw-tila on pitänyt poistaa käytöstä, kun puskuri tulee täyteen hetkessä.
Ilmankin tulisi toimeen, mutta kun se on lähes kaikissa kameroissa.
Puuttuu nopea yksittäiskuvaus.
Kamera siis tallettaa kuvan, ennen kuin seuraavan voi ottaa. Silloin on pakko käyttää sarjakuvausominaisuutta, vaikka ei sarjaa kuvaisikaan.
Eli sarjakuvaus päällä ja silti otetaan yksittäisiä kuvia painamalla laukaisinta joka kuvalle erikseen.
Kyseessä ei ole sarjakuvaus-ominaisuus, vaan sarjavalotus. Opetelkaa hyvät ihmiset käyttämään oikeita termejä.
Kyllä riittää.
Asiasta ei mitään tiedetä, mutta osataan sanoa, että sinulla on pilkku väärässä paikassa.
Eli: kun ominaisuus ei ole sarjakuvausominaisuus, vaan sarjavalotus, et kuvaa sarjana, vaan valotat sarjana. Kamerallasi ei siis voi kuvata sarjana, vaan valottaa sarjana. Saman logiikan mukaisesti kamerallasi ei voi kuvata myöskään yksittäiskuvia, ainoastaan valottaa niitä. Tällöinhän kamerallasi ei voi lainkaan kuvata, ainoastaan valottaa.
Kameran omistajat eivät siis harrasta valokuvausta, vaan valotusta. Valokuvaaja onkin valottaja. Suomenkielessä kameran synonyymi ei kuitenkaan ole valotuskone, vaan valokuvauskone. Italiaksi la macchina fotografica (suurinpiirtein). Eikä kuvaajan synonyymi ole valottaja. Vertaa termiin "hattu päässä". Asiat ovat huonosti, jos hattu on todella päässä eikä pää hatussa. Toivottavasti ei kuitenkaan pipo liian kireällä.
Eli tarkennetaan siis termejä!
Soitetaanhan sitä puhelimellakin. Miksi kameralla ei siis valotettaisi? :)
Asioista kannattaa aina pyrkiä puhumaan oikeilla nimillä. Ja jos joku sitten oikaisee, niin sen vuoksi ei heti kannattaisi vetää hernettä nekkuun.
Antamasi kypsyysnäytteen perusteella et ole vielä edennyt näsäviisaan tasolle, vaan korkeintaan nisä-viisaan..
Alkusoitto, sitten siihen puhutaan.
Aika onneton on puhelin, jolla voi vain soittaa.
Isompi merkitys toki on sillä että kuva tulee viiveettä heti kun laukaisijaa painaa, ja tulee toinen ja kolmaskin,,, ja viidestoistakin, heti kun laukaisijaa painaa.
Sarjakuvaa tarvitsee tosi harvoin, lentävät linnut ja juoksevat koirat ovat ehkä eniten tuota tarvetta aiheuttaneet, tosin ratkaiseva htki kyllä tallennetaan lyhyellä laukaisuviivellä eikä sarrrrjalla.
Eli kamerassa pitää olla pitkä puskuri ja laukaisimen painalluksesta kuvan ottamiseen kuluva aika tulee olla reilusti alle 100 milisekuntia. Ja tuohon nopeaan laukaisuvasteeseen pääseminen toisellakin laukaisulla vaatii ehkäpä 5k/s nopeuden. Vähintään.
Toisessa kuvassa.
Säkökameroissa laukaisunopeus riippuu siitä, missä tilassa kamera on. Jos se on ehtinyt sammua menee helposti 1/3 sekunti laukaisuun.
Jos kamera on juuri käynnistetty ja mittaus on päällä tapahtuu laukaisu 1/10 sekunnissa, mutta sitäkin voi AF viivästyttää.
Kokeilkaas joskus MF:llä ja mieluiten jollain peiliteleellä, tai muulla manuaalilinssillä, jossa ei ole mitään sähköisiä kikostuksia niin hämmästytte kameranne laukaisunopeuta.
Järkkärit eivät yleensä sammuile muutaman sekunnin odotuksen aikana.
Jos suljinaika on riittävän nopea niin etsin on pimeänä reilusti alle 100ms, kamera on välittömästi valmis ottamaan seuraavan kuvan, tarkennus toisessa kuvassa ei kyllä kestä aikaa jonka mitenkään huomaisi.
eli kyse on paljon enemmän kameran vasteesta tekmisiin, tämä on muuten pokkarien heikoin puoli, jumalattomat viiveet joka hommassa. Kameran pitää toimia niin että kun laukaisijaa painaa niin kuva tulee alta aika-yksikön ;-)
Kameran voi säätää siten, että se sammuu määräajan kuluttua. Säästää akkua nääs!
Kun sitten yrität ottaa kuvaa, niin huomaat, että se ei laukeakkaan niin äkkiä, kuin virran (mittauksen) ollessa jo päällä.
Jos räkytät samaa kohdetta, et tietenkään huomaa mitään tarkennusaikaa, mutta vaihda kohdetta eri etäisyydellä niin huomaat.
Täällä on niin hirveästi "suunnuntaiviisaita", jotka on oikeassa yhdessä tilanteessa, mutta eivät huomaa, että muitakin tilanteita on.
Herra "sunnuntaiviisas" voi nyt hieman katsoa mitä on keskusteltu.
Ensinnäkin puhuttiin sarjakuvausnopeudesta, viittasin siihen että nopea sarjakuvaus heijastuu enemmänkin nopeana vasteena kaikkeen, ennen kaikkea laukaisimen vasteeseen. Tämä on tärkeämpää kaikessa kuvauksessa kuin se 10kuvaa/s sarjakuvaus.
Lisäksi minulla sattu olemaan runko joka laukeaa heti eikä muutaman sekunnin kuluttua kun laukaisijaa painaa. Ei vaikuta asiaan vaikka time-out olisi sammuttanut lcd:n. Tarkennus ottaa tietysti aikansa (optiikasta riippuen) jos ollaan täysin eri matkalta kuvaamasta mutta keskustelun konteksti oli kyllä enemmän peräkkäisissä kuvissa. Näin on ollut kaikilla neljällä omistamallani digirungolla.
Täällä on hirveästi kaikenlaisia viisastelijoita jotka eivät ilmeisesti ole kunnon kameraa edes kädessä pitäneet. Luulo ei ole tidon väärti.
Vastoin parempaa tietoa.
Jos viimeinen lauseeni oli vastoin parempaa tietoa niin se ainakin oli kirjoitettu sen perusteella mitä edellinen viestin kirjoittaja kirjoitti.
Eikö sinulla ole rohkeutta edes kirjoittaa smalla nimimerkillä?
Jotenkin tuntuu ettet ole ikinä järkkärillä kuvannut, jos olisit tietäisit että kerroin aisat niin kuin ne ovat.
Kun kameran nostaa kuvausasentoon hakeutuu etusormi laukaisijalle ja painaa sen puoleen väliin vaistomaisesti. Sen jälkeen tärkeintä on kameran vaste laukaisimen painallukseen. Tässä on juuri pokkarin ja järkkärin suurin ero, järkkärillä kuvaaja hallitsee tapahtumi, pokkarilla kuva tulee joskus jos tulee...
Silloin kun alkoi tulla kakenlaisia automaattilaukaisimia käytettiin Nikonissa ns. 30 %:n oikosulkua, jolla kamera saatiin nopeammaksi.
Tuo "oikosulku" piti kameran "hereillä" ja teki siitä nomin kerroin nopeamman laukeamaan, mutta paristojen kustannuksella.
Ominaisuus oli tarpeellinen lentäviä lintuja tai hyönteisiä kuvatessa.
Normaali käsivarakuvaaja ei tuollaisten asioiden päälle mitään ymmärrä ja luulee kameran olevan yhtä nopea joka tilanteessa.
Eron voi helposti todeta IR-puomilla kuvaamalla vaikka putoavaa esinettä määräkorkeudelta, jolloin saadaan aina sama nopeus.
Jos kamera on nukahtanut ehtii putoava kohde yleensä ruudun ulkopuolelle ennen kuin kamera laukeaa.
"Hereillä" olevalla kameralla ehtii kohde pudota muutaman millin. "Nukahtaneella" nopealla kameralla kohde ehtii jo 30 cm:n päähän ja hitaimmilla lattiaan saakka.
AF on kytkettävä pois, jolloin vältytään objektiin vaikutukselta nopeuteen.
LCD:n sammuminen ei mitään todista. Mittausvirran katkeaminen sen aikaeron aiheuttaa.
Kamera ei yhtään hidastu siitä, vaikka LCD:n kytkisi pois iankaikkisesti.
Joissakin digijärjestelmäkameroissa kestää herääminen 3 sekuntia siitä, kun laukaisinta painetaan kameran ollessa lepotilassa.
Onneksi tuollaiset on nykyään harvinaisia. Useimmat nykyiset herää 0,1-0,25 sekunnissa, mikä sekin on melko paljon, vaikka tavallinen kuvaaja ei sitä edes huomaa. Luulee kameran oleen päällä koko ajan.
Tietysti kameran voi säätää siten, ettei se sammu ennen kuin akku loppuu, mutta se ei ole järkevää kun kuvaustilannetta joutuu odottamaan tuntikausia, tai ei tiedä tuleeko ollenkaan koko päivänä, mutta mukaan pitää silti ehtiä.
-Ette tiedä koska ja mistä kohde ilmaantuu, mutta aikaa on kaksi sekuntia toimikaa!
Laukaisinta on siis alettava painaa jo enen kuin kohde saadaan tähtäimeen.
Huomatkaa, zoomailemiseen ei ole aikaa. Hyvästi zoomit.
Wanhaan aikaan kamerat oli mekaanisia ja kun laukaisijaa painettiin niin suljin laukesi. kameran asetusarvot oli mitä oli säädetty ja viive oli pieni. Jos oikein rahaa laittoi niin moottori viritti kameran seuraavaa otosta varten.
Sitten kun tuli automaatti-tarkennus ja sähköinen laukaisu asiat mutkistuivat.
En vain tunne ketään joka ei asettaisi sormea heti laukaisijalle kun silmän etsimen ljuo tuo. silloin kamera viimeistään menee päälle joka tavalla ja viiveet ovat minimissä.
Sen jälkeen on kamerasta kiinni kuinka lyhyt reagointi laukaisijan painallukseen on, yleens'ä tämä aika on suoraan verrannollinen kameran sarjakuvausnopeuteen. Samaten "black-out"-aika on suoraan verrannollinen sarjakuvausnopeuteen. Molemmat ovat tarpeellisia paljon laajemmassa käytössä kuin varsinainen sarjakuvaus.
"on kamerasta kiinni kuinka lyhyt reagointi laukaisijan painallukseen on, yleens'ä tämä aika on suoraan verrannollinen kameran sarjakuvausnopeuteen. Samaten "black-out"-aika on suoraan verrannollinen sarjakuvausnopeuteen"
Tämä menee jo saivarteluksi, mutta asia ei ole ihan suoraviivainen.
Kyseessä on vain, kuten Wanhaan hyvään aikaan viritinten nopeusero, ei laukaisun. Noilla kahdella ei ole mitään yhteyttä toisiinsa.
"Nopea" kamera voi olla hidas "lämpenemään", mutta jatkaa nopeasti käyntiin päästyään. "Hidas" voi olla hyvin nopea ensimmäisessä ruudussa, mutta viritys kestää. Niin se oli ennenkin. Samaan runkoon saattoi laittaa erinopeuksisia virittimiä, eikä kamera niistä nopeutunut tai hidastunut, vain viritys muuttui.
Joissakin digikameroissa yksittäisruutujen väli on useita sekunteja, ennekuin kamera suostuu laukeamaan seuraavan kerran. Kamera tallettaa ensin kuvan ja vasta sitten sallii toisen, mutta sarjalla kuvat bufferoidaan ja se on nopea bufferin täyttymiseen saakka.
Kuvien välinen aika on siis verrannollinen sarjakuvausnopeuteen sarjalla, mutta ensimmäisen kuvan otto ei ollenkaan riipu sarjakuvausnopeudesta, vaan kameran elektroniikasta ja sen nopeudesta, mikä ei suinkaan ole aina nopeita sarjoja ottavissa nopeampi, kuin hitaita.
On olemassa monia päinvastaisia tapauksia.
Erääskin vajaat 3 kuvaa sekunnissa ottava kamera oli nopeampi laukeamaan kuin toinen, joka otti 5 kuvaa/s "käyntiin päästyään".
Asia on hyvin helposti tapauskohtaisesti mitattavissa. (Vaatii yksinkertaisen mittarin)
Kameran saa myös laukeamaan paljon nopeammin, kun käyttää manuaalisia objektiiveja.
Sähköiset objektiivit hidastaa myös, varsinkin jos on AF päällä.
Canon RT oli hyvin nopea kamera laukeamaan, vaikka sarjanopeus ei ollut kuin 3/5 kuvaa sekunnissa.
Laukesi muistaakseni parhaimmillaan 0.008 sekunnissa.
Canon F1n laukesi 0,030 sekunnissa, mutta "sammuneena" virransäästötilassa vaati jo 0,120 sekuntia. Jotkut pitikin mittausvirran aina päällä ja ihmettelivät paristojen nopeaa loppumista.
http://world.casio.com/corporate/news/2007/ngdc.html
Poikkeuksia voi toki olla, mutt adigitaalirungoissa tuo sarjakuvausnopeus korreloi laukaisuviiveen kanssa aika suoraviivaisesti.
Sinä Pekka poika et tiedä mittään.
Kun laukaisinta painetaan ensimmäisen kerran herää kamera, tarkentaa ja mittaa valon ja myös mahdollisen vakaajan herääminen kestää. Siihen menee Paaaaljon aikaa.
Kun kaikki mittaukset on tehty ja lukittu päästään seuraavissa ruuduissa tarpeeksi nopealla suljinajalla lähelle tehtaan ilmoittamaa maksiminopeutta. Ensimmäinen otos on aina hidas! Jos haluaa vakaajan ehdottomasti ehtivän mukaan on aika liki sekunti siitä, kun laukaisinta painetaan. kamera yleensä kuitenkin laukeaa jo 0,2-0,3 sekunnissa, mutta vakaajan toiminnasta ei ole takeita.
Ja sitten, jos suljinaika on piiitkä tai käytetään jatkuvaa takennusta kameran sarjanopeus putoaa rajusti. Sen saa putoamaan vaikka yhteen ruutuun puolessa minuutissa.
Otan kuvia sarjana kun kuvaan käsivaralta hämärässä valaistuksessa jossa on tärähtämisen vaara. Todennäköisesti ainakin yksi kuva onnistuu.
Tässä sarjakuvausasiassa on taas varmasti kysymys siitä mitä kuvaa ja mitä ominaisuuksia haluaa kameraltaan...
Itsellä on lähinnä futiksen sporttikuvauksessa ollut käyttöä sarjatuliominaisuudelle. Samoin olen nähnyt mainintoja että vastaavasti pro-kuvaajat myös ampuisivat selkeitä sarjoja kun yritetään saada ohikiitävä tähtihetki talteen. Väitetään ettei kenenkään reaktionopeus riitä poimimaan tähtihetkeä ja varmin tapa saada se talteen on ampua se sarjalla läpi...
http://www.mediastorehouse.com/image/Kevin-Doyle-and-Sami-Hyypia-jump-for-the-ball_438161.jpg
Oma kokemus on hiukan samansuuntainen, voi tosin olla myös kiinni siitä ettei omaa varsinaista pelikokemusta futiksesta ole eikä pelisilmää ennakoida tapahtumia. Tuntuu kuitenkin kieltämättä sille että lukuisiin kuvasarjoihin on tarttunut asioita joita ei tajua edes kentällä vaan vasta kun katsoo kuvia jälkikäteen näytöltä. D50:n 2,5 kuvaa sekunnissa on mielestäni hiukan hidas omiin tarpeisiin. Silloin tällöin käyttämäni D200:n 4...5 kuvaa on siinä ja siinä. Jahka joskus vaihdan runkoa nopea sarjakuvaus on yhtenä kriteerinä joukossa. Nopeuden painoarvo riippunee siitä kiinnostaako futiksen yms. vastaavan kuvaus siinä vaihessa enää.
Muussa kuvauksessa tarvetta on ollut todella harvoin. Varmistelumielellä on joskus tullut käytettyä sarjakuvausta yhdessä valotuksen haarukoinnin kanssa.
ainakin itse.
Vois sanoa että vois olla vieläkin nopeampi kamera. (nyt 5 kuvaa sec)
eli minä ainakin arvostan kameran nopeutta.
Jos ei nopeudesta olisi väliä niin se olis laatikkokamera jolla kuvaisin.
Kovasti on keskusteltu sarjakuvauksesta tai valotuksesta.
Kaipaisin kuitenkin sarjakuvausta nopeudella yksi kuva minuutissa, Valotus päivänvalossa. Onnistuuko esim.Camon eos kameroilla
Onnistuu kameraan kytketyllä taimerilla.
Taimerilla tai intervalliajastimellahan tuo käy. Tarve on ottaa kuvsarja videota varten. Löysin tämmöisen ajastimen canon 350D kameraan. Minulle käypä.
TM-C1 ohjelmoitava lankalaukaisin (Canon)
http://www.digitarvike.fi/product_details.php?p=3242
Kiitokset vastauksista!
Suoraan D 200 ohjeesta. sillä voidaan ottaa ajastettuja kuvia, halutuin aikavälein , haluttu aika. Kun kortti täyttyy, uusi kortti tilalle.
Digikameran käyttöhän on sitä, että kamera suunnataan johonkin mielenkiintoiseen. Laukaisin painetaan pohjaan ja annetaan kameran räpsyttää 2-3 sekuntia. Sitten katsotaan tuliko mitään.
Joskus huvittaa, kun näkee kuvaajan ottavan 10-15 samanlaista kuvaa täysin paikoillaan kököttävästä kohteesta.
Olen joskus kokeillut sarjoja 5 kuvaa sekunnissa ottavalla filmikameralla valkohäntäpeurasta, kun se loikki heinäpellossa. Yhdessäkään ruudussa se ei ollut hypyn lakipisteessä, vaan heinikössä, nousemassa hyppyyn, tai sukeltamassa pää edellä heinikköön.
Ei siis yhtään kelvollista kuvaa koko sarjassa.
Oikealla laukaisuhetkellä yksittäisruutuja laukoen olen onnistunut lähes joka ruudussa.
Olen kuvannut rallikilpailussa digillä. Mutkan takaa tullut auto, sata kilometriä tunnissa. Etupyörä ojan rumpuun ja hurja kieputus pituusakselin ympäri, välillä korkealla ilmassa. 30 onnistunutta kuvaa. 2 kuvaa korkeimmalta kohdin. Etäisyys 15- 20 m. Olisin kaivannut vielä enemmän nopeutta.
Pekkä kuvausnopeus ei väkisin takaa oikein tarkentuneita kuvia tai kuvanlaatua'
on olemassa PRO tason järkkäritäkin nopeemmin kuvia ottavia Super Hyper Zoom kameroita..joilla käytännös kuvan laatu jää suurentamattomalle tasolle..
Kuvausnopeus eriasia kun ykiskään käyttökelpoinen kuva sarjatulella.
Kertatuli on eri tehokasta sillon ku paukkuja on vähän ja sarjatuli ei tallennu..
Ehkä on sitten ollut tuuria niiden ralliautojen kanssa, samoin kuin ryhmäkuvissa, joissa useasti jollakin on silmät kiinni. Saaarjalla on suurempi mahdollisuus onnistua. Ei tarvi pyytää uuteen kuvaan, tai vaihtaa kuvankäsittelyssä silmiä. Miksi en sitä käyttäisi, kun se kamerassa on. Miksi se vaivaa jonkun pieniä ajatuksia ?
" Tarkennusnopeus" on kuukkeloinut Superhyperinsä, tietämättä oikeastaan mitään. Sitähän ei kysytty. Miten se zoom liittyy nopeuteen ?
eikö k.u.s.i.p.ä.ä. löytänyt yhtään vanhempaa juttua
olis niin mieli tehny kommentoida jotain juttua 1900 luvulta
Mitä jutun vanhuus liittyy asiaan. Valokuvaus askarruttaa ammattilaisia ja harrastajia. On mukava kaivaa vanha juttu esiin ja jatkaa siitä, mihin joku on päättänyt. Monta vinkkiä olen saanut harrastukselleni, vanhoista. Miksi pitäisi alkaa aina alusta sama vuorokeskustelu, kun voi vanhasta löytää tarvitsemansa ratkaisun. Kun asettaa lisäkysymyksen, saa täydennystä haluamaansa. Onhan siellä Wikissäkin, ties koska kirjoitettuja asioita ja niitä voi täydentää. Eivät perusasiat mihinkään muutu ja jos muuttuvatkin, niin joku muu viisas jatkaa keskustelua. Matematiikan ja fysiikan opit ja oppikirjat on keksitty ja painettu satoja vuosia sitten, silti joku jaksaa kommentoida ja jatkaa vanhoja juttuja.
Vanhuus liittyy siten, että näissä pitkissä keskusteluissa saa selata pitkään. Muutoin kommenttisi liipannee läheltä.
Aika harvoin tarvitsee suurta sarjakuvausnopeutta. Vuosien varella on ehkä pari kertaa kun olen käyttänyt 6/sek nopeutta erään tapahjtuman kuvauksessa, tapahtuman joka oli varsin nopea eli linnun lähdössä pöntöltä. Muutoin on 2/sek riittänyt, se on hyvä esim. ihmisjoukossa koska porukkaa ei kehtaa komentaa seisomaan liikkumatta ja kun ajaa 4 - 5 kuvaa tuolla nopeudella niin jossain on useampi naama päin kameraa ja useammalla silmät auki.
Minä en käytä sarjakuvausta. Pyrin ottamaan kuvat ratkaisevalla hetkellä ja silloin mahdollisimman lyhyt laukaisuviive on tärkeä.
Kameran pitäis olla nopea muuten, mutta sarjakuvauksella ei ole niin väliä.
Kuvaan paljon salamoilla studiossa ja miljöössä, joten sarjakuvaus ei onnistu. Juhlissa sarjan paukuttaminen ei tuntuisi sekään kovin kivalta.
"Kuvaan paljon salamoilla studiossa ja miljöössä, joten sarjakuvaus ei onnistu. "
studiossa sitä voi kuvata vaikka kolme kuvaa tunnissa.
ei ole vähintään 8 tarkennettua ruutua sekunnissa, olet vain yksinkertaisesti köyhä.
Ja nimenomaan "tarkennettua ruutua per sekuntti" koska se on aika oleellinen
asia kun on olemassa sellasia kameroita mitkä ottaa sarjoja joissa kaikki kuvat
eivät ole tarkkoja.
Mainostetaan vaan älyttömiä kuva määris/s mut osa aivan käyttökelvottomia kuvia.
Tarve sarjakuvaukselle on hyvin kohdallani varsin pieni ja silloin kun tulee käytettyä (urheilukuvaus) niin ruutunopeus tulee useimmiten laskettua johonkin 3...5 ruutuun sekunnissa.
Vähän sama juttu kuin kuvavakaajan kanssa, ihan mukava lisäominaisuus jonka todelllinen tarve on kuitenkin varsin olematon.