Psykologian pääsykokeen soveltuvuuskoe

Tällä hetkellähän Turku ja Jyväskylä ovat sellaisia yliopistoja, joissa psykologian pääsykokeisiin liittyy soveltuuvuusarvioinnit. Eli pieniä eroavaisuuksia saattaa olla käytännöissä. Turussa ainakin kaikki kakkosvaiheeseen päässeet joutuvat tekemään ennakkotehtävän, joka on yleensä essee omaan elämään liittyen. Tuota esseestä käytetään sitten usein haastatteluiden pohjalta. Itse arviointipäivä lähtee liikkeelle ryhmätilanteesta. Ryhmä saa valita itselleen kirjekuoren, jossa on keskusteluun liittyvä tehtävä: nuo tehtävät vaihtuvat joka vuosi. Eli siellä voi olla esim. suunnitelkaa yhteinen retkipäivä opiskelijoille yms. Ryhmätilanteen jälkeen jokainen joutuu kahteen yksilöhaastatteluun. Laitoksella on kuullut aika vaihtelevia kommentteja haastatteluista. Osa on kokenut, että haastattelija on pommitellut pahojakin kysymyksiä. Siinä hieman testataan, miten ihminen reagoi yllättäviinkin kysymyksiin. Yleisesti ottaen kysymykset kuitenkin liittyvät omaan elämään ja tulevaisuuden mietteisiin ym. Eli kannattaa olla ihan oma itsensä. Kokonaisuudessaan päivä on rankka kaikin puolin. Tsemppiä kaikille tuleviin pääsykokeisiin. Uurastus todellakin kannattaa!

Täytyy sanoa, että itse Jyväskylään hakiessani etsin ihan yhtälailla tietoa soveltuvuuskokeista ja ihmettelin sen vähyyttä. Lopulta luulin suunnilleen, että hakijoita oli kehotettu olemaan hiljaa kokemuksistaan. Oma käynti soveltuvuuskokeissa kuitenkin osoitti, ettei näin ole. Minua ei käsketty olemaan hiljaa, en allekirjoittanut mitään papereita, eikä mitään muutakaan mystistä hyssyttelyä ollut ilmapiirissä. :)

Huomauttaisin tuosta ulkoa opettelusta, että se on ollut jo kauan arkipäivää. Valmennuskurssilla käyneet tuntevat soveltuvuuskokeiden sisällön Jyväskylän osalta lähes sataprosenttisesti, sillä kokeessa olevat osiot ovat muuttuneet tuskin yhtään vuosien mittaan -- tämän minulle kertoi eräs soveltuvuuskokeissa useamman kerran perättäisinä vuosina käynyt henkilö.

Omasta kokemuksesta voin jälleen sanoa, että ainakin muutama nuori, jonka kanssa juttelin omana koepäivänäni, oli opetellut vastaukset etukäteen ainetta ja haastatteluja myöten -- ja pääsivät sisään. Itse osallistuin ilman sen suurempia ennakkotietoja naiivisti uskoen, ettei soveltuvuuskokeisiin voisi valmistautua. Vaikka useat keskustelut eri hakijoiden kanssa osoittivatkin tuon luulon vääräksi, pääsin myös itse sisään.

Palatakseni vielä siihen koepäivään: totta hitossa olin vähän katkera kokeen ollessa päällä, kun osa porukasta kirjoitti tyynen varmasti valmennuskurssilla tarkasti läpikäydyt mallivastaukset ulkomuistista siinä missä itse sai joka käänteessä pohtia persoonasta välittyvää kuvaa ja sitä miten parhaiten toisi esiin oman motivaation; minuuttiaikataulu tikitti päällä ja kiire oli kova. Onneksi aitouskin näköjään toimii, ei vain mekaaninen opettelu.

Jäin kokemuksen myötä pohtimaan tuollaisten soveltuvuuskokeiden funktiota, jossa lopulta "hakijat tulevat sellaisia kuin ovat" on tiettyyn pisteeseen asti illuusio. Ehkä kokeen tarkoituksena on lopulta karsia vain ääritapaukset pois, sillä olisi melkoinen shokki, jos yliopisto oikeasti luulee nuorten tulevan kokeeseen puhtaasti omana itsenään.

Syzzi kirjoitti:

Täytyy sanoa, että itse Jyväskylään hakiessani etsin ihan yhtälailla tietoa soveltuvuuskokeista ja ihmettelin sen vähyyttä. Lopulta luulin suunnilleen, että hakijoita oli kehotettu olemaan hiljaa kokemuksistaan. Oma käynti soveltuvuuskokeissa kuitenkin osoitti, ettei näin ole. Minua ei käsketty olemaan hiljaa, en allekirjoittanut mitään papereita, eikä mitään muutakaan mystistä hyssyttelyä ollut ilmapiirissä. :)

Huomauttaisin tuosta ulkoa opettelusta, että se on ollut jo kauan arkipäivää. Valmennuskurssilla käyneet tuntevat soveltuvuuskokeiden sisällön Jyväskylän osalta lähes sataprosenttisesti, sillä kokeessa olevat osiot ovat muuttuneet tuskin yhtään vuosien mittaan -- tämän minulle kertoi eräs soveltuvuuskokeissa useamman kerran perättäisinä vuosina käynyt henkilö.

Omasta kokemuksesta voin jälleen sanoa, että ainakin muutama nuori, jonka kanssa juttelin omana koepäivänäni, oli opetellut vastaukset etukäteen ainetta ja haastatteluja myöten -- ja pääsivät sisään. Itse osallistuin ilman sen suurempia ennakkotietoja naiivisti uskoen, ettei soveltuvuuskokeisiin voisi valmistautua. Vaikka useat keskustelut eri hakijoiden kanssa osoittivatkin tuon luulon vääräksi, pääsin myös itse sisään.

Palatakseni vielä siihen koepäivään: totta hitossa olin vähän katkera kokeen ollessa päällä, kun osa porukasta kirjoitti tyynen varmasti valmennuskurssilla tarkasti läpikäydyt mallivastaukset ulkomuistista siinä missä itse sai joka käänteessä pohtia persoonasta välittyvää kuvaa ja sitä miten parhaiten toisi esiin oman motivaation; minuuttiaikataulu tikitti päällä ja kiire oli kova. Onneksi aitouskin näköjään toimii, ei vain mekaaninen opettelu.

Jäin kokemuksen myötä pohtimaan tuollaisten soveltuvuuskokeiden funktiota, jossa lopulta "hakijat tulevat sellaisia kuin ovat" on tiettyyn pisteeseen asti illuusio. Ehkä kokeen tarkoituksena on lopulta karsia vain ääritapaukset pois, sillä olisi melkoinen shokki, jos yliopisto oikeasti luulee nuorten tulevan kokeeseen puhtaasti omana itsenään.

Ei meidän valmennuskurssilla kyllä käsitelty soveltuvuuskoetta. Minkähän firman kurssi on kyseessä?

sisään päässyt kirjoitti:

Ei meidän valmennuskurssilla kyllä käsitelty soveltuvuuskoetta. Minkähän firman kurssi on kyseessä?

Sitäpä en muuten hoksannut erikseen kysyä, kun en ollut itse valmennuskursseja harkinnut tai niitä tarjoavia tahoja kartoittanut. Oli miten oli, jokainen valmennuskurssilla käyneistä jonka kanssa satuin juttelemaan toi esiin tuon soveltuvuuskokeen läpikäynnin, mikä oli aika uusi juttu minulle, kun olin kuvitellut kurssitusten antavan eväitä lähinnä teoriaosuuteen. Ehkä se oli sitten jokin erityistapaus? Tiedä häntä.