Tiivistelmä lapsen taustasta ja nykytilanteesta:
Ensin lapsi aikanaan otettiin lastenpsykiatrian osastolle tutkimuksiin mm. voimakkaan koulupelkonsa takia. Jaksolta on kirjattu "äiti oli tiiviisti yhteistyössä henkilökunnan kanssa ja yhteistyö oli toimivaa." Missään kohden äitiä ei syyllistetty mistään lapsen ongelmista tai väitetty hänen tehneen kasvatusvirheitä.
Äiti kuitenkin epäili monia lääkäreiden tulkintoja asioista - mm. väitettyä psykoosia - ja pyysi laajaa neurologian puolen arviota, koska toisen vanhemman suvussa on perinnöllisiä neurologisia diagnooseja. Lääkärit eivät laskeneet lasta enää pois psykiatrian osastolta, vaan kirjoitettiin pikalähete sairaalapaikkojen puutteen takia lastenkodin psykiatriselle osastolle 2-vuotiseen hoitoon ja annettiin 9-vuotiaalle psykoosi-lääkitys. Lastenkoti ei ota vastaan muuta kuin huostaanotettuja lapsia, joten asia siirtyi lastensuojeluviranomaisille.
Sairaalan palaverissa olivat mukana myös silloinen luokanopettaja, sekä koulupsykologi, jotka myös kuulivat, että huostaanoton ainoa syy on lastenkodin vaatimus, muuta perustetta sille ei ollut. Sossut tutustuivat 3:n kk:n ajan perheen tilanteeseen ja totesivat saman eli kotona ei ole lainmukaisia perusteita huostaanottoon, mutta se tehdään kuitenkin laitoksen vaatimuksesta.
Laitoksessa ei noudatettu edes intensiivihoidon periaatteita, eikä lääkärin antamia hoito-ohjeita lapselle, sen sijaan häntä peloteltiin, uhkailtiin ja pahoinpideltiin. Lastenkodin lääkäri myönsi hoitovirheen tapahtuneen, mutta mitään muutoksia osaston tilanteeseen ei tullut. Sossut olivat järkyttyneitä laitoksen tapahtumista, oikein mikään laitoksen ennakkomainoksista ei pitänyt paikkaansa. Äiti sopi sossujen kanssa, että huostaanotto puretaan ja lapsi pyydetään sairaalan uuteen arvioon, koska jatkohoitopaikka osoittautui epäonnistuneeksi.
Sossujen hämmästelyn aiheet jatkuivat, kun heidän pyyntöään ei otettu kuuleviin korviin, vaan lastenpsykiatrian ylilääkärin kiellosta meille ei annettu vastaanottoaikoja ollenkaan. Ei siltikään, vaikka lapsella oli sairaalan määräämä psykoosi-lääkitys, joka vaati sydänfilmi- ja maksakoeseurannan. Lapsi kotiutui paljon huonompi kuntoisena kuin oli sijoitukseen mennessään, joten äiti varasi ajan yksityiseltä puolelta.
Sieltä varmistui muutaman kuukauden jälkeen neurologinen diagnoosi ja saatiin lähete sairaalan neurologian osastolle kuntoutussuunnitelman tekoa varten. Sieltä saatiin lausunto erityisoppilaaksi asettamista varten ja lähete 3-vuotiseen neuropsykiatriseen kuntoutukseen, joka sisältää myös kognitiivista traumaterapiaa huostaanoton kauhujen paikkailuun. Kela maksaa kuntoutuksen.
Erityis.oppilaspäätöksellä lapsi integroitiin rahan puutteen takia tavalliseen koululuokkaan, siis koululla ei ole rahaa pienryhmien perustamiseen. Kaikki sujui suht siedettävästi, kunnes saatiin uusi luokanopettaja, joka ei ollut koskaan opettanut erityislapsia ja lisäksi hän sotkeutui omiin ennakkoluuloihinsa lapsen huostaanottotaustasta.
Mikään annettu tieto lapsen oireyhtymästä ei tavoittanut opettajaa ja nopeasti yhä suurempi osa opetusvastuusta alkoi siirtyä äidille kotiin. Opettaja aloitti äidin painostamisen loputtomilla puhelinsoitoilla milloin mistäkin puutteista, mitä hän ennakkoluuloisilla silmillään lapsessa näki. Ope teki jopa last.suojeluilmoituksen, johon sossut vastasivat kintaan heilautuksella, koska he ymmärsivät valitusaiheet lapsen oireyhtymästä johtuviksi ongelmiksi.
Äiti tilasi yksit.lääkäriasemalta palaverin kouluun omalla kustannuksellaan, että opettajalle saataisiin oikeaa tietoa lapsen tilanteesta, koska huostaanottotaustasta johtuen opettaja oli kyvytön ottamaan mitään infoa vastaan äidiltä. Asiantuntijoiden avustuksella opettaja saatiin suostumaan pariin pieneen ylimääräiseen apuun, miten hän lasta auttaisi koulupäivän aikana. Ne pienet avut auttoivatkin lasta uskomattoman paljon, mutta tuokin apu unohtui opettajalta nopeasti käytännössä.
Seuraavana syksynä opettaja kutsuttiin sairaalan palaveriin, jossa lääkäri, sairaalakoulun opettaja ja neuropsykologi väänsivät rautalangasta opettajalle ohjeita lapsen opetukseen. Mitään ohjeita ei opettaja toteuttanut käytännössä, vaan alkoi vaatia äidiltä lääkärintodistuksia lapsen poissaoloista, jolla vaatimuksella hän ylitti omat lainmukaiset valtuutensa opettajana.
Olin pitänyt niin paljon yhteyttä oppilashuoltoryhmään, että rehtori, terv.hoitaja ja psykologi puolustivat luokanopettajalle äidin kyvykkyyttä huolehtia lapsen asioista, mutta mikään ei riittänyt opettajalle. Lopulta lapsen tilanne alkoi huonontua niin, että hän alkoi nukkua huonosti, menetti ruokahalunsa ja pelko kouluun lähtöön kasvoi taas valtaviin mittasuhteisiin.
Lääkärien vaatimus kiitoksen antamisesta lapselle päivittäin kääntyi päivittäiseksi moittimiseksi, eikä opettaja ottanut lapsen valitusta parin kaverin taholta tulevasta kiusaamisesta tosissaan. Tilanne huipentui siihen, että lapsella oli jatkuvia psykosomaattisia oireita, päänsärkyä ja vatsakipuja ja muut opettajat lähettivät lapsen usein kesken päivän kotiin, paitsi ei luokanopettaja. Kiusaajat saivat opettajalta päänsilitystä ja lapsi haukut valituksistaan.
Oppilashuoltoryhmä nosti kädet pystyyn ja ilmoitti, että he eivät saa opettajan käytöstä muuttumaan. Kerron alla olevassa ketjussa, miten lapsi on nyt kolmatta viikkoa kotona kelvottoman huostaanottoäidin antaman opetuksen varassa. Odotamme toisesta koulusta vapautuvaa pienryhmäpaikkaa ja jos se ei vaikuta sopivalle, lapselle järjestetään odotusajalle yksityisopetusta kotiin niin kauan, että sopiva paikka löydetään.
Ensin lapsi aikanaan otettiin lastenpsykiatrian osastolle tutkimuksiin mm. voimakkaan koulupelkonsa takia. Jaksolta on kirjattu "äiti oli tiiviisti yhteistyössä henkilökunnan kanssa ja yhteistyö oli toimivaa." Missään kohden äitiä ei syyllistetty mistään lapsen ongelmista tai väitetty hänen tehneen kasvatusvirheitä.
Äiti kuitenkin epäili monia lääkäreiden tulkintoja asioista - mm. väitettyä psykoosia - ja pyysi laajaa neurologian puolen arviota, koska toisen vanhemman suvussa on perinnöllisiä neurologisia diagnooseja. Lääkärit eivät laskeneet lasta enää pois psykiatrian osastolta, vaan kirjoitettiin pikalähete sairaalapaikkojen puutteen takia lastenkodin psykiatriselle osastolle 2-vuotiseen hoitoon ja annettiin 9-vuotiaalle psykoosi-lääkitys. Lastenkoti ei ota vastaan muuta kuin huostaanotettuja lapsia, joten asia siirtyi lastensuojeluviranomaisille.
Sairaalan palaverissa olivat mukana myös silloinen luokanopettaja, sekä koulupsykologi, jotka myös kuulivat, että huostaanoton ainoa syy on lastenkodin vaatimus, muuta perustetta sille ei ollut. Sossut tutustuivat 3:n kk:n ajan perheen tilanteeseen ja totesivat saman eli kotona ei ole lainmukaisia perusteita huostaanottoon, mutta se tehdään kuitenkin laitoksen vaatimuksesta.
Laitoksessa ei noudatettu edes intensiivihoidon periaatteita, eikä lääkärin antamia hoito-ohjeita lapselle, sen sijaan häntä peloteltiin, uhkailtiin ja pahoinpideltiin. Lastenkodin lääkäri myönsi hoitovirheen tapahtuneen, mutta mitään muutoksia osaston tilanteeseen ei tullut. Sossut olivat järkyttyneitä laitoksen tapahtumista, oikein mikään laitoksen ennakkomainoksista ei pitänyt paikkaansa. Äiti sopi sossujen kanssa, että huostaanotto puretaan ja lapsi pyydetään sairaalan uuteen arvioon, koska jatkohoitopaikka osoittautui epäonnistuneeksi.
Sossujen hämmästelyn aiheet jatkuivat, kun heidän pyyntöään ei otettu kuuleviin korviin, vaan lastenpsykiatrian ylilääkärin kiellosta meille ei annettu vastaanottoaikoja ollenkaan. Ei siltikään, vaikka lapsella oli sairaalan määräämä psykoosi-lääkitys, joka vaati sydänfilmi- ja maksakoeseurannan. Lapsi kotiutui paljon huonompi kuntoisena kuin oli sijoitukseen mennessään, joten äiti varasi ajan yksityiseltä puolelta.
Sieltä varmistui muutaman kuukauden jälkeen neurologinen diagnoosi ja saatiin lähete sairaalan neurologian osastolle kuntoutussuunnitelman tekoa varten. Sieltä saatiin lausunto erityisoppilaaksi asettamista varten ja lähete 3-vuotiseen neuropsykiatriseen kuntoutukseen, joka sisältää myös kognitiivista traumaterapiaa huostaanoton kauhujen paikkailuun. Kela maksaa kuntoutuksen.
Erityis.oppilaspäätöksellä lapsi integroitiin rahan puutteen takia tavalliseen koululuokkaan, siis koululla ei ole rahaa pienryhmien perustamiseen. Kaikki sujui suht siedettävästi, kunnes saatiin uusi luokanopettaja, joka ei ollut koskaan opettanut erityislapsia ja lisäksi hän sotkeutui omiin ennakkoluuloihinsa lapsen huostaanottotaustasta.
Mikään annettu tieto lapsen oireyhtymästä ei tavoittanut opettajaa ja nopeasti yhä suurempi osa opetusvastuusta alkoi siirtyä äidille kotiin. Opettaja aloitti äidin painostamisen loputtomilla puhelinsoitoilla milloin mistäkin puutteista, mitä hän ennakkoluuloisilla silmillään lapsessa näki. Ope teki jopa last.suojeluilmoituksen, johon sossut vastasivat kintaan heilautuksella, koska he ymmärsivät valitusaiheet lapsen oireyhtymästä johtuviksi ongelmiksi.
Äiti tilasi yksit.lääkäriasemalta palaverin kouluun omalla kustannuksellaan, että opettajalle saataisiin oikeaa tietoa lapsen tilanteesta, koska huostaanottotaustasta johtuen opettaja oli kyvytön ottamaan mitään infoa vastaan äidiltä. Asiantuntijoiden avustuksella opettaja saatiin suostumaan pariin pieneen ylimääräiseen apuun, miten hän lasta auttaisi koulupäivän aikana. Ne pienet avut auttoivatkin lasta uskomattoman paljon, mutta tuokin apu unohtui opettajalta nopeasti käytännössä.
Seuraavana syksynä opettaja kutsuttiin sairaalan palaveriin, jossa lääkäri, sairaalakoulun opettaja ja neuropsykologi väänsivät rautalangasta opettajalle ohjeita lapsen opetukseen. Mitään ohjeita ei opettaja toteuttanut käytännössä, vaan alkoi vaatia äidiltä lääkärintodistuksia lapsen poissaoloista, jolla vaatimuksella hän ylitti omat lainmukaiset valtuutensa opettajana.
Olin pitänyt niin paljon yhteyttä oppilashuoltoryhmään, että rehtori, terv.hoitaja ja psykologi puolustivat luokanopettajalle äidin kyvykkyyttä huolehtia lapsen asioista, mutta mikään ei riittänyt opettajalle. Lopulta lapsen tilanne alkoi huonontua niin, että hän alkoi nukkua huonosti, menetti ruokahalunsa ja pelko kouluun lähtöön kasvoi taas valtaviin mittasuhteisiin.
Lääkärien vaatimus kiitoksen antamisesta lapselle päivittäin kääntyi päivittäiseksi moittimiseksi, eikä opettaja ottanut lapsen valitusta parin kaverin taholta tulevasta kiusaamisesta tosissaan. Tilanne huipentui siihen, että lapsella oli jatkuvia psykosomaattisia oireita, päänsärkyä ja vatsakipuja ja muut opettajat lähettivät lapsen usein kesken päivän kotiin, paitsi ei luokanopettaja. Kiusaajat saivat opettajalta päänsilitystä ja lapsi haukut valituksistaan.
Oppilashuoltoryhmä nosti kädet pystyyn ja ilmoitti, että he eivät saa opettajan käytöstä muuttumaan. Kerron alla olevassa ketjussa, miten lapsi on nyt kolmatta viikkoa kotona kelvottoman huostaanottoäidin antaman opetuksen varassa. Odotamme toisesta koulusta vapautuvaa pienryhmäpaikkaa ja jos se ei vaikuta sopivalle, lapselle järjestetään odotusajalle yksityisopetusta kotiin niin kauan, että sopiva paikka löydetään.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mitä järkeä jonkun on toistuvasti kysellä täällä huostaanottojen syitä, koska ne voivat olla mitä tahansa? On olemassa myös huostaanottopapereihin kirjatut syyt ja todelliset syyt, joita ei ole kirjattu mihinkään.
Meillä syytä ei ole kirjattu huostaanottopaperiin, vaan syyn kohdalla on lapsen epikriisi sairaalan tutkimusjaksolta, jossa siis minua ei syyllistetä lapsen oireista mitenkään.
Jos sossut olisivat ottaneet tosissaan opettajan tekemän last.suojeluilmoituksen aikanaan, olisi huostaanottosyyksi kirjattu "kyvyttömyys vanhemmuuteen", kuten niin sadoille perheille on tehty vastaavassa tilanteessa.
Tai nyt, kun lapsi on ollut viikkoja pois koulusta, voitaisiin huostaanotto tehdä vieläkin syyllä "kyvyttömyys vanhemmuuteen", koska lakkasin pakottamasta lasta ymmärtämättömän opettajan kaltoinkohdeltavaksi.
Alkuperäistä huostaanottoa ei olisi tehty ollenkaan, jos psykiatrit olisivat noudattaneen terv.hoitolain vaatimusta ottaa vanhemman vaatimukset huomioon lapsen hoidossa ja tutkimuksissa. Mitä järkeä siis jatkuvasti jonkun kysellä huostaanoton syytä!
Nimellinen syy oli sairaalapaikkojen puute, mutta todellinen syy se, että jatkohoito suunniteltiin väärällä diagnoosilla. Psykiatrisen puolen dg ei riitä myöskään erityisoppilaspäätökseen, yleensä se riittääkin vain huostaanottoon ja koulussa lapsi siirretään ESY-luokkaan, jonne siivotaan koulun häiriköt. Lapsen ei itse tarvitse silti olla häirikkö ollenkaan, pelkkä psykiatrian puolen dg riittää siirtoon.
Varsinainen syy olivat väärin toimineet psykiatrit, sekä väärin toiminut laitos, koska heillä ei ole oikeutta vaatia huostaanottoa tehtäväksi sellaisen perheen kohdalla, kun last.suojelulain vaatimukset eivät täyty huostaanoton tekemiseen!
Entä sossun osuus? Olisivat voineet nostaa elämän vähintään siitä, että psykiatrisia sairaalapaikkoja on oltava riittävästi ja he eivät laitonta huostaanottoa ala tekemään! Mutta eivät uskaltaneet.
Sen sijaan uskalsivat purkaa huostaanoton, vaikka laitos uhkailikin vaikka millä kostotoimenpiteillä, jos huosta puretaan.
Myös Oikeusapulakimiehet ovat monissa kirjoituksissaan puuttuneet kouluista tehtäviin aiheettomiin huostaanottoihin. Lasten terveydenhuolto ja peruskoulu ovat sellainen hetteinen rämeikkö, josta jatkuvasti tehdään aiheettomia huostaanottoja.
Eduskunnan sivuilta selviää, miten päihdeperheistä tehtävät huostaanotot ovat korkeintaan 1/3 kaikista huostaanotoista. Mutta lasten psykiatriset ongelmat tai kouluongelmat ovat sitäkin paremmin edustettuina syiden joukossa.
Jos joku alkaa minulta jankkaamaan syitä huostaanottoon, vastaus kuuluu: "Soita sosiaali- ja terveysministerille tai kaikille viime vuosien pääministereille!" He pystyvät antamaan ainoan oikean vastauksen tähän tilanteeseen, johon yksikään vanhempi ei pysty tyhjentävästi vastaamaan.
Vastaatko omaan aloitukseesi? Sitäpaitsi ei kukaan normaali ihminen jaksa lukea tekstiä, joka on pitkä kuin raamattu.
täällä moneen otteeseen. fiksut ihmiset jaksavat lukea myös raamattua paljon pitempiä tekstejä, mutta sinä et, älä silti raivoa siitä muille. fiksut pystyvät myös ottamaan vastaan tietoa, joka todistaa heidän vanhat tietonsa vääräksi, mutta sinä et pysty siihenkään. otan osaa.
Kiitos! Kirjoitat monien monien puolesta. Kiitos kun jaksat. Tämän palstan ansiosta olen saanut voimia ottaa Leeniin yhteyttä, kertoa sos.asiamiehelle viranomaisten ylikävelystä ja mikä hienointa: Saanut lapsen pois Pitäjänmäestä. Tämä palsta on tukenut!
Mitä kostotoimia teidän tilanteessa on ollut? Hienoa, että teidän sossu kuitenkin näki mikä on oikein ja mikä väärin; meidän piti sossun vaihtuessa kokea huono lastensuojelijakin ja hänen Mutu-asiantuntevuus.
lukea aloittajan viestin, joka on täyttä asiaa. Sinulle se on mitä ilmeisimmin tuskaisaa luettavaa, sillä siitä käy eittämättä ilmi laiton huostaanotto sekä se, että äiti on täysin kyvykäs lapsestaan huolehtimaan. Se ottaa sinua luuseri-perhe huutelijaa koville. Näitä vastaavanlaisia räikeitä tapauksia löytyy myös esim. rikosten uhrien huostaamisesta. Koeta nyt vaan kestää!
heikolle
pitkien tekstien vuoksi?
jessus sentään,
mitä asiaa sinulla oikeasti on,
tuhlata nyt tätä nettiä noilla ala-arvoisilla jutuillasi....
jos ei ole mitään asiaa
muuta kuin yrittää epätoivoisesti
(oletko sijaishuollostako rahan ja tulon saava?)
vaientaa ja teilata ihmisten kirjoitukset yhteiskunnan epäkohdista
ja todella törkeästä verorahojen haaskuusta
niin menes soittaan suutas
jollekin höpötystä ja söpötystä -palstoille.
jos lapsiperheitä kohdellaan laittomasti
eri viranomaisten toimesta
niin sinun mielestäsikö siitä pitäisi vaieta ja olla hiljaa?
suomessa on tuhansitttain saman törkeän viranomaiskohtelun saaneita kuin aloittaja.
joskus tämä töryn teko loppuu
ja sekös sinua pelottaa
(jää helppo veroraha saamatta...)?
jäädä koulut kesken tai ainakaan et oppinut siellä kirjoittamaan omaa äidinkieltäsi. Järkyttävän näköistä tekstiä mutta muutahan tällä palstalla ei juuri voi odottaakaan. Ja on pitkiä tekstejä tässä päässä luettu ja kirjoitettukin, osaan vaan valikoida mitä viitsin lukea. Enkä myöskään usko kaikkea mitä luen. Sinä ilmeisesti uskot kaiken, mitä tällä palstalla kirjoitetaan? Sääliksi käy, jos näin on.
täyttänyt siinä mielessä tehtävänsä!
Ja vielä hienompaa, että olet saanut lapsen Pitskusta! Onnittelut!
Meidän kohdalla eivät pahimpiin kostoihin rohjenneet lapsen siellä ollessa, koska sossu oli niin tiiviisti mukana kaikessa. Vaikka hehän yrittivät pitää sossunkin loitolla mm. siten, että alusta asti sossut sanoivat odottavansa pyynöä saada olla mukana laitoksen palavereissa, mutta heitä ei kutsuttu yhteenkään tilaisuuteen, vaikka minulla kyllä turhanpäiväisiä palavereja riitti solkenaan. Paljon puhuttiin, että henkilökunta tuntisi itsensä tärkeäksi, mutta mistään palavereista ei ollut mitään hyötyä. Sossu pitikin heihin yhteyttä puhelimitse ja puuttui moneen epäkohtaan, jonka laitos muuten olisi ajanut läpi mielivaltaisesti meidänkin asioissamme.
He ylpeilivät myös sillä, että joku äiti oli aikanaan tehnyt valituksen eduskunnan oik.as.miehelle laitoksen vaatimuksesta huostaanottoon, mutta vastaus kuului, että laitoksella on oikeus siihen. Tutustuin netin kautta kyseiseen äitiin ja sitä kautta valkeni, että kyllä laitoksella on oikeus vastaanottaa vain huostaanotettuja lapsia, siitä ei päästä mihinkään. Mutta heillä ei ole oikeutta vaatia huostaanottoa tehtäväksi, jos perheessä ei ole muuten perusteita siihen.
Kun laitoksen törkeydet olivat sossullekin selvinneet, eivätkä he ikinä odottamaansa kutsua sinne saaneet, he ilmoittivat "Ja mehän menemme sinne kutsumatta, mehän tässä olemme maksajinakin!" Ja niin tarkistuskäynnille tulivat sossuparista se vastaava osapuoli ja perhetyöntekijät. Siis paikan odottaminen kesti 3 kk ja sen ajan olimme sossun asiakkaita kun lähete sairaalasta oli lastenkotiin saatu. Olin jo lukenut LsL:a sen verran, että ymmärsin mistä on kyse, kun meille perhet.tekijöitä tarjottiin. Tiesin siis, että avohuollon tukea on tarjottava ennen huostaanottoa, että edes jotain tehtäisiin asiassa lain mukaan ja olin aluksi pelkästään ärsyyntynyt kun stressaavassa tilanteessa jouduin tutustumaan vielä heihinkin. Mutta loppupeleissä heidän mukana ololla oli iso merkitys.
Tarkastuskäynnillä nimittäin lapsen huoneessa olivat ensin kaikki 3 tätsyä, lapsi ei tuntenut sossua kovin hyvin ja koska hänet oli laitoksessa peloteltu puhumasta ulkopuolisille, ei lapsi uskaltanut puhua sossulle mitään. Sossu poistui huoneesta ja oli jo kuuluttanut osastolla, miten lapsi viihtyy ja asiat ovat muutenkin hyvin. Mutta perhett:lle lapsi kertoi itkien kaiken kohtelustaan, koska oli leikkinyt heidän kanssaan monia kertoja sen 3 kk:n aikana.
Sitten laitos järjesti kriisipalaverin kun en palauttanut lasta enää lomalta laitokseen. Siellä int.hoidon johtajan törkein uhkaus kuului näin: "Sosiaal.tt:t ja äiti ottavat valtavan riskin, jos lapsi jää kotiin, koska siellä tilenne tulee kuitenkin kriisiytymään ja silloin lapsi viedään poliisisaatossa vastaanottokotiin odottamaan paikkaa tavalliselle lastenkotiosastolle, koska äiti ei hyväksy intens.hoitoa."
Huosta kuitenkin purettiin, vaikka he käyttivät tuossa palaverissa perusteluina myös aivan naurettavia, keksittyjä ja valheellisiä MIM-videointituloksiakin, joille sossukin nauroi, niin älyttömiä ne olivat. Säästyimme siis varsinaisilta kostoilta, mutta uhkailua tuli siitäkin edestä.
Ei minunkaan lapsella olisi ollut mitään mahdollisuutta sieltä pois pääsyyn kesken 2-vuotiseksi sovitun hoidon, jos sossut olisivat olleet epärehellisiä. Hehän olisivat voineet huostan valmistelun aikana alkaa keksimään vaikka mitä syitä huostaanotolle, mutta sitä he eivät tehneet. Paljolta siis säästyttiin, mutta kyllä se ihan riittävän rankka kokemus oli tuollaisenakin niin lapselle kuin minullekin.
Kuulin yhdeltä äidiltä joskus tämän vuoden alussa, että sinne olisi nyt perustettu intens.hoitoonkin jokin avo-osasto, jossa lapsi voi käydä esim. läksyjenteossa koulun jälkeen ja yöpyä vain osan viikkoa, jos niin haluaa. Tai voi olla siellä aina vain vaikka iltapäivisin, jos se tuntuu paremmalle vaihtoehdolle. Tuollainenhan olisi mahdollista ilman huostaanottoakin. Lienevätkö viisastuneet ja muuttaneet systeemejään siinä mielessä.
toisten kirjoitustyyliinkin asiasisällön kustannuksella? Ja jos valikoivuus menee niin pitkälle, että on kyvytön vastaanottamaan tietoa, joka on vastoin omia toiveita ja ennakko-odotuksia, niin ihmetellä täytyy palstalle paneutumistasi siinäkin mielessä.
Mutta nähty on, että jos ei usko, niin silloin ei usko edes palstalla olleita asiakirjoja tai puolueettomien asiantuntijoiden kritiikkiä lastensuojelun virheistä ja puutteista.
Tiedän kuitenkin, että täällä on kirjoittajia, jotka ovat olleet vaikuttamassa myös uuden lain laadintaan ja pitävät yhteyttä päättäjiin muutenkin, joten kyllä lastenoikeuksien eteen tehtävä työ edistyy sinun mielipiteistäsi huolimatta.
Mutta minua saa kyllä arvostella tyyliin "koulu jäi kesken" vai mitä? Huomaatko itse kuinka asiattomia höpiset? Voisikohan sen lastensuojelun muuten aloittaa sielä omasta kotoa ja omassa päänupissa ennen kuin lapsi pitää ottaa huostaan? Vai eikö se ole lastensuojelua, että osaa ja viitsii huolehtia omasta lapsestaan? Miksi vain yhteiskunta on vastuussa lastensuojelusta?
ja yhteiskunnan omansa. Arvosteluun on sijaa silloin, kun todellisia puutteita huomataan.
Mutta miksi kustantaa yhteisistä verovaroista myös aiheettomia huostaanottoja, koska samalla rahalla voitaisiin kehittää lasten terveydenhuoltoa ja kouluoloja niin, että monilta aiheettomilta huostaanotoilta vältyttäisiin. Aivan samaa ovat täällä jotkut sossutkin kirjoittaneet, että on väärin heittää lastensuojeluun ja huostaanottoon sellaisia muiden hallinnonalojen puutteita, jotka eivät lastensuojelulle kuulu.
Kysymykseesi sinuun kohdistetusta loukkauksesta vastaan varovasti niin, että jos yleistävästi mollaat täällä toisia kirjoittajia, niin sinun on oltava valmis vastaanottamaan myös itseesi kohdistuvaa kitkerääkin kritiikkiä.
Tiedätkö miten Pitskun uhreihin saa otettua yhteyden? Tai onko lapsille vertaistukea?
Tässä oppii antamaan arvoa hyville sos.työntekijöille! Anna ihmeessä palautetta omillesi, tai lienet jo antanut. Minulla kumpuaa mieleen omalle kohdalle sattuneita työnsä osaavia sossuja, joille pitää joulutervehdys laittaa.
Minulla on pitkään ollut tunne, että noiden hoitohuostien (ja paljon muidenkin) taustalla toimii jokin Hyvävelipoppoo. -Että on otsaa ylpeillä huosta-asialla! Ovelasti ovat petanneet, en minä ainakaan jaksanut pitää puoliani.
ja näykkimistesi perustella tekee johtopäätöksiä
niin ........
"...Sitäpaitsi ei kukaan normaali ihminen jaksa lukea tekstiä, joka on pitkä kuin raamattu...."
(kommentti aloittajan asialliseen, asiapitoiseen ja monipuoliseen tekstiin)
ja
Mutta minua saa kyllä arvostella tyyliin "koulu jäi kesken" vai mitä?
(jos olisit suorittanut esimerkiksi edes lukio opiskelut puhumattakaan yliopistotason koulutuksesta, olisit joutunut jo opiskeluaikanasi lukemaan vielä pidempiä asiatekstejä
ja yleensä vieraalla kielellä kirjoitettuna
kuin aloittajan kirjoitus ...!)
silla on tosiaan ihmellista etta he vaativat pakkohuostaanoton lapsille joiden vanhemmat ovat pyytaneet heidan intensiivihoitoaan lapsilleen!
kirjoittaa tämän saman tarinan? Uskomaton juttu, juu, mutta eikö yksi ketju jo riittäisi? Ja voisit kirjoittaa alusta alkaen nimimerkin kanssa ekassa persoonassa, olisi vakuuttavampaa kuin itsestään puhuminen kolmannessa persoonassa ja sitten vaihtaminen ekaan persoonaan, antaa vähän vinhan kuvan persoonastasi...
ei miellytä.
Kolmatta persoonaa voi käyttää varsin mainiosti tilanteessa, joka soveltuu tuhansiin huostaanottotilanteisiin Suomessa, mutta sinä et tietysti kykene ymmärtämään sitäkään.
Huostaanotoissa oli kirjattu lapsen psykiatriset-tai kouluongelmat
v. 2003 syyksi 2428:ssa tapauksessa ja
v. 2004 syyksi 2793:ssa tapauksessa.
Eivät pieni lukuja ollenkaan! Kun lisäksi otetaan huomioon, että psykiatrian puolella on paljon lapsia, jotka eivät sinne ollenkaan kuuluisi, on aivan turha ihmetellä, tehdäänkö Suomessa aiheettomia huostaanottoja vai ei.
kärsii, kun kirjoitat itsestäsi sekä ekassa että kolmannessa persoonassa samassa viestissä, valitse nyt jompikumpi. Siitä saa sen vaikutelman, että yrität kirjoittaa jostakusta muusta kuin itsestäsi, mutta unohdit sitten sen kesken kaiken. Sekavaa.
Mielenkiintoinen lause tuo 'Kolmatta persoonaa voi käyttää varsin mainiosti tilanteessa, joka soveltuu tuhansiin huostaanottotilanteisiin Suomessa'. Vau, olen sanaton!
vakuuttava vai en. Asia ei muuksi muutu, kirjoitti sen missä persoonassa tahansa, mutta sori, jos meni sinulle liian vaikeaksi.
Olisiko tässä linkissä persoonamuoto oikea:
http://www.kristillisdemokraatit.fi/kd/perheseminaari/leeniikonen_erityistasuojaa.pdf
...sekä Aloittajan puheenvuoro että Leeni Ikosen alustus. Toden totta, mitä saataisiinkaan aikaan tuolla rahalla, jos tukitoimia annettaisiin perheille, eikä laitoksille.
Ei elämä yhtä auvoa ole nyky-Suomessa niin ylen harvinaisen huostaanoton purunkaan jälkeen, kun ensin huostaa pitkitetään turhan takia monta vuotta ja sitä myöten vaurioitetaan lasta sekä tässä tapauksessa myös hänen äiti- ja sisarussuhdettaan.
Kun ankaran taiston jälkeen saadaan lapsi biologiselle äidille, sossu lupaa yhtä hyvää ja kahta kaunista tukitointa, kunhan ensin siirtävät lapsen asiat siihen kuntaan missä hän asuu... niiden alkamista tässä on kuukausitolkulla odoteltu... Nyt ei enää odotella, nyt aletaan vaatia!
Täällä kipuilevat lapset, vanhemmat ja tukihenkilöt. Sormi suussa ja luottaen pelkkään elämänkokemukseen ja maalaisjärkeen, koulukiusaamishelvetissä jne yrittäen uskoa, että parempaa kohti ollaan menossa.
Entisessä elämässäni vielä muutama vuosi sitten en olisi uskonut todekai tämän palstan viestejä, nyt vuoden sisällä silmiltäni ovat pudoneet viimeisetkin suomut ja kaikille tutuilleni kerron Suomen lastensuojelun nykyjamasta!
Kehitysvammaiset pois laitoksista 2017 mennessä?
5.12.2007 16:59
Kehitysvammaisille tarvitaan 600 uutta asuntoa vuodessa, jotta laitosvaltaisesta järjestelmästä voidaan vähitellen luopua.
Kehitysvammaisten asumista pohtinut selvitysmies Markku Niemelä pitää tavoitteena, että laitosvaltaisesta järjestelmästä päästäisiin eroon seuraavan 10 vuoden aikana ja että kehitysvammaiset asuvat tulevaisuudessa aivan kuten muukin väestö.
Turvallinen asuminen ja täysipainoinen elämä voidaan turvata tarjoamalla kehitysvammaisille toimivia asuntoratkaisuja sekä riittävästi tukipalveluja. Muutamat jäljelle jäävät erityiskysymyksiin keskittyvät laitokset pitäisi siirtää osaksi terveydenhuoltoa.
Niemelä kiinnittää huomiota erityisesti kehitysvammaisten lasten asumiseen.
Hänen mielestään lasten paikka ei ole laitoksessa.
- Kuntien tulisi suunnata lapsen vanhemmille se tuki,
jonka ne ovat valmiita satsaamaan lapsen laitossijoitukseen, katsoo Niemelä.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1462873
____________________________
____________________________
Tämä sama asia voidaan myös kohdentaa lastensuojelussa toimivaan kuntien tapaan
hoitaa lasten, nuorten ja perheiden asioita!
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kuntien tulisi suunnata lapsen vanhemmille se tuki
(150 - 200 - 500 - jopa 700 euroa/vuorokausi!!!!!!)
jonka ne ovat valmiita satsaamaan
LAPSEN, NUOREN HUOSTAANOTTOON JA SIJOITUKSEEN!
ensimmäisenä on heikennetty lasten terveydenhuollon ja koulutuksen asemaa, niin onhan se vähintään kohtuullista vaatia vanhemmille noita rahoja jo pelkästään yksityisten terveydenhoito- ja kuntoutuspalvelujen käyttämiseen.
Kummallisen paljon itsenäisyyspäiväpuheissakin vilahteli sosiaali- ja oikeusturvan puute monilla puhujilla...
LUOKKARETKELLä HYVINVOINTIYHTEISKUNNASSA
Oman luokkataustan esille tuominen on nyky-Suomessa useimmiten tabu. Ajatellaan, että koko kansa on meillä yhtä suurta keskiluokkaa.vLuokkaeroja, Suomessako? Oman luokkataustan esille tuominen on nyky-Suomessa useimmiten tabu. Ajatellaan, että koko kansa on meillä yhtä suurta keskiluokkaa.
Eikö sitten ihmisen lähtökohdilla enää ole väliä? Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tasa-arvopyrkimyksineen on tuonut eri luokista lähtöisin olevat ihmiset samoihin kouluihin, työpaikkoihin ja naapureiksi tavalla, joka luokkayhteiskunnassa olisi ollut mahdotonta. Kohtaamiset ovat avartavia, rikastuttavia ja synnyttävät aitoja ystävyyssuhteita. Toisaalta ne voivat ruokkia erilaisuuden, ulkopuolisuuden ja häpeänkin kokemuksia. Ulkomaalaisten joukosta suomalainen on helppo erottaa - mutta onko luokkataustamme yhtä lailla tunnistettavissa ja millaisiin asioihin se meissä lyö leimansa?
Teos nostaa valokeilaan yhden sukupolven luokkaretken lapsuudesta aikuisuuteen. Teksti pohjautuu kirjoittajien sekä haastateltujen 30-50-vuotiaiden suomalaisten tosielämän kokemuksiin, tutkimustietoon ja kirjallisuuteen. Tekijäkaksikko on lähestynyt aihetta ennakkoluulottomasti, oman henkilöhistoriansa kautta, herkästi analysoiden ja huumorilla.
http://www.booky.fi/book.php?book_id=9789516075726
http://www.talouselama.fi/docview.do?f_id=1274517
__________________
Järvinen sanoi ohjelmassa
että kun ei luokkayhteiskunnasta puhuta ääneen eikä siitä saisikaan puhua
niin vaarassa ovat demokratia ja tasa-arvo.
enää kansanedustuslaitoksella, koska virkamiehet ohjaavat kaiken päätöksenteon?
Eikö olisi yksinkertaisinta alkaa vaaleilla valitsemaan se virkamieskunta ja säätää heidät virallisiksi päätöksentekijöiksi nykyisillä palkoillaan? Hallitukset tulevat ja menevät, mutta mikään ei muutu, koska rahapolitiikan ohjaa valtiovarainministeriön korkein virkamies. Hänen oppiinsa joutuvat jokainen pääministeri ja valtiovarainministeri aina vuorollaan, riippumatta siitä, mistä puolueesta ovat.
Tämä on tullut aivan suoraan sanotuksi monessa ajankohaisohjelmassakin viime päivinä.
tähän paikallishallinnon valvomattomuuteen
joka aiheuttaa Suomessa
hyvin epätasa-arvoista lasten ja nuorten kohtelua.
YK:n moitelistassa nimenomaan perättiin valtakunnan tasolla tehtävää valvontaa ja seurantaa kuntatasolla
kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lasten oikeuksien toteutumisen suhteen!
Sairaat, vammaiset ja tukea tarvitsevat lapset eivät ole todellakaan millään tavoin
Suomessa erityisen suojelun piirissä.
Lapset ja nuoret ylipäätäänkin
ovat suomalaisessa yhteiskunnassa
kaikkein heikoimmassa asemassa olevia.
YK:kin olisi todella hyvä viedä tieto
näistä niin monista tälläkin palstalla olleista laittomuuksista ja epäasiallisuuksista
mitä suomalaisessa lastensuojelussa on tullut ilmi.
Puhumattakaan TV -ohjelmia
missä näitä saman tyylisiä lastensuojeluviranomaisten "suojeluksessa"
huostaanottamia
olevia lapsia ja nuoria on haastateltu.
Uskoisivatkohan maailmalla edes todeksi .........
(esimerkiksi
poliisi käärii 10 -vuotiasta lasta mattoon
ja vie väkisin koppiautolla lasta sijoitukseen!)
hyvä taho, toivottavasti tuli nimi oikein, googlettakaa.