Miten koet

on jo kulunut, joitain hetkiä lukuunottamatta, aivan liian nopeasti. Aika on hyvin suhteellinen käsite, joskus yksi ainoa minuutti voi olla tuskallisen pitkä ja toisaalta ihmiselon aika niin kovin lyhyt.

Viisitoistavuotiaana kaksi viikkoa tuntui ikuisuudelta. Samoin vielä 25 vuotiaana.

Kun odotin ensimmäistä lastani, 9 kk tuntui ikuisuudelta. Hänen koliikkinsa tuntui kestävän ikuisuuden, kun en nukkunut kunnolla viiteen kuukauteen. Nyt tuo koliikkivauvakin on jo 28 vuotias.

Kun odotin toista erittäin toivottua lastani kuusi vuotta myöhemmin, meni raskausaika oksenteluineen erittäin nopeasti. Synnytyksen kesto oli 34 tuntia ja se oli hiiiiiiiiiiiirveän pitkä ja kivulias aika ja TUNTUI todella pitkälle.... ja olikin pitkä. Nyt tuo kallis aarteenikin on jo 21 vuotias. Muutin tähän asuntoon lasteni kanssa tasan 21 vuotta sitten.
Vauvani oli silloin puolivuotias.

Lasteni lapsuus kului liian nopeasti. Nyt he asuvat jo omissa kodeissaan. Muistot ovat jäljellä.

Kun täytin 40 vuotta, niin 10 vuotta hurahti hirvittävän nopeasti ja pian olinkin jo 50-vuotias. Juurihan täytin 50 vuotta. Niin tuntuu ja siitä on kuitenkin jo pian kahdeksan vuotta.

Kävin jo eilen kolkuttelemassa 60 palstan ovea. Hyvin he tuntuivat ottavan minut vastaan sinne. Pysyttelen vielä jonkin aikaa täällä 50 palstalla. Olenhan vasta 50 vuotias.

Kun äitini täytti 50 vuotta (olin 26 vuotias) niin minua ihan säälitti kun hän oli niin vanha. Kun itse täytin 50 vuotta, ei tuntunut ollenkaan vanhalta - vaan ihan sopivan ikäiseltä.

Terveisin 50 vuotias Hildur ^j^ ^j^ ^j^ ^j^ ^j^ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥