miten ihmeessä saan pentuni lopettamaan joka suuntaan reuhtomisen lenkillä? koira on jättirotua ja lenkillä käyminen alkaa olla melko epämiellyttävää niin minulle kuin koirallekkin. koirani on todella ihmisrakas ja lenkillä se ei millään tajua ettei jokaista vastaantulijaa mennä tervehtimään ja jokaisen perään ei tarvi yrittää päästä! koira seuraa jokaista liikkuvaa kohdetta, on se sitten ihminen tai auto ja pyörii ympyrää kun ei ole silmiä takapuolessa. jos takana kävelee ihminen niin koira on koko ajan menossa taaksepäin ja saan vetää sitä väkisin mukana kun muuten lähtis ihan erisuuntaan. onhan se mukavaa kun koira rakastaa ihmisiä mutta koittais nyt ymmärtää ettei kaikkien luo tarvi mennä. saanko ikinä koiraani ohittamaan ihmisiä välinpitämättömästi? tämä alkaa olla kohta iso ongelma, kun koira kasvaa en enää pärjää sille ja sen jälkeen taitaa loppua lenkkeily vähän pakosta. apua!
toivon asiallisia vastauksia!
toivon asiallisia vastauksia!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Harjoittelet kotona kontaktia koiraan. Sanot sen nimen, istutat, palkitset. Teet itsestäsi koiralle kaikista kiinnostavimman olennon maan päällä.
Lenkille otat mukaan pieniä namuja, paljon. Aina kun joku tulee vastaan ja koira kiinnostuu, sanot sen nimet, kun koira vilkaisee sinua, palkitset. Jos alkaa riehua, matala EI, nimi ja kun koira katsoo sinua, palkinto.
Alussa voit käskeä koirasi istua ohituksen ajan.menet itse näköesteeksi ohitettavan ja koiran väliin.
Et hermostu missään vaiheessa. Äänesi on rauhallinen ja EI-käsky matala.
Ideana on, että koira oppii mieltämään vastaantulijoitten tarkoittavan sitä, että lauman johtajalla, sinulla, on homma hanskassa ja kunohitetaan välinpitämättömästi, hyvää on luvassa.
Nyt sanoisin vain, että tämä perhe näyttäisi tehneen väärän rotuvalinnan (5 kk pentu kyseessä?), koska omistaja on jo nyt huolesta harmaana monessakin suhteessa: koira kiskoo niin, että "kohta en voi sitä lenkittää" ja toisessa viestissä se suurinpiirtein "kusee ja paskoo huushollin täyteen kahdessa tunnissa". Eli koska on takapakkia sisäsiisteydessä ja ongelmia koiran kanssa liikkuessa, on joku peruselementti koko yhtälössä jotenkin viksallaan. En tuomitse, älköön otettako tätä niin, mutta jostakinhan tämmöiset pulinapalstalla apua huutelut kertovat. Missä on koirasi kasvattaja ja miten hän on elämässänne mukana neuvoineen ja opastuksineen?! Eiköhän ensisijainen neuvoja ole kasvattaja!
Yleensä jättirotuiset eivät ole sisäsiisteysoppimisessa hitaita. Tässä tulee nyt mieleen, että onko kyseessä ns. kurinpito-ongelmat? Jos omistaja on kovin hermostunut ja stressaantunut koiraan jo nyt, kun se ei ole vielä edes pahimmillaan eli murkkuiässä, niin miten käy jatkossa? Koira nimittäin kyllä aistii hyvin herkästi kireän ilmapiirin ja sen, jos sitä ei hyväksytä. Voisin uskoa koiran olevan kovin epävarma asemastaan ja siitä, halutaanko sitä pitää yhtenä jäsenenä laumassa, jossa sen pitäisi saada elää täysivaltaisena siten, että se tietää asemansa hierarkiassa ja kokee olevansa oikeassa paikassa. Meneekö koiran kouluttaminen ja opastaminen hermostuneesti toimitetuksi riuhtomiseksi ulkoillessa ja käskyt karjumiseksi ja moittimiseksi, kun se ei toimikkaan automaattin tavoin, kuten oletetaan?
Olisko kiskominen muiden tykö avun ja hyväksynnän hakemista ("olen oikeesti ihan kiltti ja hyvä!") ja sisälle tekeminen vähän kuin hätähuuto ja tapa osoittaa, että olen oikeasti läsnä ja vielä keskentekoinen - ymmärräthän jooko? Koiraa tulisi nyt tulkita rodun ja iän mukaisesti ja miettiä omia toimiaan koiran kanssa olemisessa & toimimisessa hyvin tarkkaan.
On OK neuvoa teknisesti, miten opetetaan ohistustilanteita ja muita koulutusmetodeja ja toisaalla kerrotaan hienolla termillä nyky-yhteiskuntaan pesiytyneestä koiran erohadistuksesta (oikein terapeuttista...) , mutta minusta tämän pentukoiran kohdalla, jolle tuntuu kasaantuvan useampia ongelmia ja omistajan asettamia odotuksia, tarvitsee ennenkaikkea omistaja nyt asennekoulimista ymmärtäkseen miten tulkita ja miten toimia oikein koiransa kanssa ennenkuin tapahtuu korjaamattomia virheitä koiran pidossa. Se ei olisi hyväksi kummallekaan osapuolelle.
nyt oli kyllä puppua tossa tekstissä paljon! ei ole kyse siitä että onko tehty väärä rotuvalinta. ensimmäin vastaus oli todella hyvä ja noita keinoja koitan itsekkin.omistan myös 5kk vanhan ison koiran joka pennun tapaan riehuu lenkillä ja uteliaana jokaisen perään lähtis.mutta kokoa ja voimaa on enempi kuin keskikokoisessa 5kk ikäisessä pennussa niin ei ole mikään ihme että täällä apua kysytään.ja sitä varten nämä palsat on että kysytään neuvoja eri tilanteisiin.täällä tiedetään ja osataan ja halutaan auttaa.(ei tosin aina) ei ole todellaakaan kyse siitä että olisitte tehneet väärän rotu valinnan.höpöhöpö.
huomion kiinnittäminen esim.keppiin aina kun tulee vastaan tulioita on hyvä keino.onnea "ongelmaasi" et ole ainut =)
kerrankin joku oikeasti välittää!
"ja toisessa viestissä se suurinpiirtein "kusee ja paskoo huushollin täyteen kahdessa tunnissa".
anteeksi vaan mutta tietääkseni tekstissäni en ole kirjoittanut mitään tällaista. en ole kirjoittanut aiempaa tekstiä, äläpäs nyt sotke sielä asioita päässäsi! olen siis sinusta ainoa ihminen jolla on 5kk pentukoira? keskity!
... mutta miksi sitten näiden molempien aiheiden kirjoitukset tulevat samasta paikasta peräperää, samanikäisestä isorotuisesta pennusta? Montako kirjoittajaa siellä on yhdellä koneella?
Hei, omistan myös ison koiran joka vetää vieläkin kovasti"2v". Olen saanut vetämisen hallintaan pikku nykäisyillä hihnasta...huomaa lenkin edetessä et ei kannata...ainahan koira on innoissaan muutenkin kun lenkille lähtee...hajuja joka puolella. Sulla viel pentu viel nuori..ehkä hihnan pitäminen tiukalla lähellä vierustaa niin auttaa ja makupaloja mukana millä palkita.