Tässäpä tulee iso ongelmani.. Miten voisi toimia suhde kokeneen ja täysin kokemattoman välillä? Taidan olla tässä se kokematon osapuoli ja huolettaa ja pelottaa suorastaan. Etten osaa tai tiedä. Että minua vertaillaan ja etten vastaakaan odotuksia. Ettei toinen jaksa opettaa. En uskalla antaa itsestäni juuri nyt paljoakaan, mutta kohta saattaa olla myöhäistä. Kertokaa mitä mietitte.. Varsinkin jos ootte olleet joskus samassa tilanteessa, kokeneena tai kokemattomana. Miten kaikki meni?
Toimiiko suhde?
kokematon_
72109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No voihan mitä mietiskelet! Anna tyttöhyvä mennä vaan ja rohkeasti! Ei se kokemattomuus tai kokemuksellisuus suhdetta muodosta vaan kaksi ihmistä. Ei sillä ole mitään tekemistä onko suhde ensimmäinen vai kolmastoista voidakseen toimia. Tunnen pariskuntia jotka ovat sen ensimmäisensä kanssa olleet jo vuosikausia, loppuelämästä puhumattakaan. Turha miettiä tuollasia. Itse olen ensimmäisessä suhteessani, naimisissa naiseni kanssa ja yhteistä elämää takana jo lähes kymmenen vuotta. Eikä mitään kiirettä pois ,päinvastoin! Vaikeutemme ne on olleet meilläkin, mutta pois en enää antaisi :=). Rohkeutta sinulle, ole hänen kanssaan päivä kerrallaan ja älä mieti turhia.
Itse olin täysin kokematon exäni tavatessani, aloimme seurustelemaan.... Annoin ymmärtää kokeneeni aika paljon, vaikken ollut kokenut oikeastaan mitään. En kuitenkaan valehdellut suoraan, annoin vaan ymmärtää. Exä luuli minun olevan paljon kokeneempi kuin hän, vaikka hänellä oli takanaan useamman vuoden seurustelujakin naisen kanssa. Itse en ollut kuin vähän pussaillut. Olen perusluonteeltani avoin ja itsevarma, joten uskalsin heittäytyä tilanteeseen.
Kokemattomuudestani ei ainakaan haittaa ollut, koska sängyssä meillä sujui erittäin hyvin ja suhdekin kesti vuosia.
Silti exäni ei vielä tänäkään päivänä tiedä, että oli ensimmäinen naiseni.
Ja et ikinä kertonut exällesi, että hän oli ensimmäinen naisesi? Hmmm...jotenkin kyllä luulisi, että avoimessa ja läheisessä suhteessa voisi tuollaisenkin asian mainita. Koska ei kokemattomuus ole mikään "vamma", jota pitää piilotella.
Monella eri tavalla; avoin seksuaalisuudelle, uusille kokemuksille jne. Et kai tosissasi väitä, että jos ihminen on avoin, hän ei voi koskaan päästää suustaan valhetta? Tai jättää jotain kertomatta? Maailma ei ole mustavalkoinen, vaan sateenkaaren värinen.
Hommat lähti käyntiin siltä pohjalta, emmekä me koskaan myöhemmin juuri puhuneet entisistä suhteista tms. Koko asia unohtuikin ajan myötä. Miksi ihmeessä olisin alkanut jälkikäteen turhaan nolaamaan itseäni, että nuorena ja hölmönä vähän annoin ymmärtää enemmän..?
Pointtini oli, että jos kokemattomuutta pitää esteenä, niin se este on korvien välissä, ei muualla. Käytännössä sillä ei ole mitään väliä.
väittänytkään, ettei kukaan avoin ihminen koskaan sorru valehteluun tai kertomatta jättämiseen tai että maailma olisi mustavalkoinen. Mutta ihmiset ajattelee asioista eri tavalla. Minusta on kuitenkin outoa, että tuollaista asiaa ei kerrota. Joskus jälkikäteen jonkun nolonkin asian tunnustaminen voi jopa lähentää ihmisiä entisestään. Mutta jokainen toimii tietysti niin kuin itse parhaaksi ja suhteensa kannalta oleelliseksi näkee.
teihin. Ei sun tarvitse murehtia ja en usko että mitään vertailujakaan synny. Asiat menee parhaiten kun puhutte asioista, kerrot hänelle mikä sua huuolettaa.
Teidän pitää luottaa toisiinne että suhde toimii. Siis puhukaa, luottakaa ja taas puhukaa.
Tottakai sitä vertaillaan, varsinkin jos on vaihtanut ferrarin ladaan. Ferrari on kivanpi vaiks lada ois henkevänpi.