olen jo yli parikymppinen sinkku enkä koskaan ole seurustellut, puhumattakaan ollut millään tavalla intiimisti kenenkään kanssa.
olen vähän epätoivoinen, pelkään etten koskaan löydä ketään. kokemattomuuteeni on monta syytä, joista yksi suurimmista on vartaloni.
en ole tavallisen nuoren aikuisen naisen näköinen.
tällä hetkellä 10 kg ylipaino, nahka venynyt jojolaihdutuksesta huomattavasti, vartalonmalli miehekäs omenalihava eikä muotoja juurikaan.
ja sitten on paljon rumia itseaiheutettuja arpia.
häpeän varsinkin alastomuuttani, en sen vuoksi uskalla ajatella suhdetta toisen ihmisen kanssa. enhän voisi mennä sänkyynkään kenenkään kanssa. enkä usko että kukaan voisi halutakaan minua.
en ihannoi "täydellisyyttä" vaan normaalia tervettä kauneutta.
harmillista eristäytymisessäni on läheisyydenkaipuu. olisi hienoa löytää joku sopiva nainen, jonka syliin saisi käpertyä... mutta taitaa jäädä ikuiseksi haaveeksi.
kuinka tärkeätä teille seurustelukumppanin viehättävyys on? suurimmat ulkonäölliset turn-offit?(muu kuin likaisuus,rumat vaatteet jne) voisitteko ihastua/tuntea vetoa mielestänne rumavartaloiseen ylipainoiseen naiseen ja kiihottua hänestä?
olen vähän epätoivoinen, pelkään etten koskaan löydä ketään. kokemattomuuteeni on monta syytä, joista yksi suurimmista on vartaloni.
en ole tavallisen nuoren aikuisen naisen näköinen.
tällä hetkellä 10 kg ylipaino, nahka venynyt jojolaihdutuksesta huomattavasti, vartalonmalli miehekäs omenalihava eikä muotoja juurikaan.
ja sitten on paljon rumia itseaiheutettuja arpia.
häpeän varsinkin alastomuuttani, en sen vuoksi uskalla ajatella suhdetta toisen ihmisen kanssa. enhän voisi mennä sänkyynkään kenenkään kanssa. enkä usko että kukaan voisi halutakaan minua.
en ihannoi "täydellisyyttä" vaan normaalia tervettä kauneutta.
harmillista eristäytymisessäni on läheisyydenkaipuu. olisi hienoa löytää joku sopiva nainen, jonka syliin saisi käpertyä... mutta taitaa jäädä ikuiseksi haaveeksi.
kuinka tärkeätä teille seurustelukumppanin viehättävyys on? suurimmat ulkonäölliset turn-offit?(muu kuin likaisuus,rumat vaatteet jne) voisitteko ihastua/tuntea vetoa mielestänne rumavartaloiseen ylipainoiseen naiseen ja kiihottua hänestä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
ja näet, että tavallisen näköiset ja rumat ihmiset usein kuljeskelevat siippansa kanssa, ja "hottikset" on sinkkuja. Nainen joka sinuun rakastuu, tulee rakastamaan myös kehoasi, koska se on juuri sinun kehosi, ja siksi ainutlaatuisen arvokas!!!
korviesi välissä. Opettele rakastamaan itseäsi ja älä ajattele itseäsi sen mukaan mitä et ole, vaan hyväksy ja opettele itsesi sellaisena kuin olet. Ei ihmiset ulkonäön takia rakastu eikä ole kenenkään kanssa, ja vielä vähemmän rakastuu ja on sellaisen kanssa joka pitää itseään ei minään, rumana, yms yms.
Pää kuntoon, itsetunto kohdilleen, lopeta negatiivisuus ja ala ajatella positiivisuuden kautta asioita.
Kauneinta maailmassa on onnellinen ihminen. Se on se juttu.
Mjoo, minullakin nahka roikkui alleilla käsivarsista kun laihduin noin puolet painostani.
Käsivarsia kun heilutti niin oli sellaiset komeat nahkasiivet, että melkein lähti lentoon.
Kyllä ne ovat ajan mittaan imeytyneet. Sikäli sääli, että voisin tehdä vaikutuksen Nallen väkeen läpyttämällä itseni kattoon asti ja rupeamalla nukkumaan pää alaspäin riippuen.
Minä en tajua miksi joku voi ihastua minuun kun nätimpiäkin on. Parempi luonne, parempi ulkonäkö. Ilmeisesti kysymys onkin jonkinlaisesta masokismista. Ilmankos minulla löytyy aina käyttöä piiskalle.
"vaikea alastomuus
Kirjoittanut: epäeroottinen 4.12.2007 klo 00.55
olen jo yli parikymppinen sinkku enkä koskaan ole seurustellut, puhumattakaan ollut millään tavalla intiimisti kenenkään kanssa.
olen vähän epätoivoinen, pelkään etten koskaan löydä ketään."
Tietäisitpä kuinka paljon sinunlaisiasi on! Minä käyn netissä vertastukipalstalla kun minä olen vähän päästäni tällainen kajahtanut niin kuin kaikki ovat jo huomanneetkin, mutta siellä on perin toisenlaisia kajahtaneita joilla on huomattavan harmaa ikä jo eikä minkäänlaista intiimiä kokemusta ja ne ovat vielä kaiken kukkuraksi heteroita.
"nahka venynyt jojolaihdutuksesta huomattavasti, vartalonmalli miehekäs omenalihava"
Kokeiles kuule karppausta!
"häpeän varsinkin alastomuuttani, en sen vuoksi uskalla ajatella suhdetta toisen ihmisen kanssa. enhän voisi mennä sänkyynkään kenenkään kanssa."
Katsos, ystävä hyvä, sitä varten on lakanat sängyssä. Ne ovat sillain eroottisia kanssa kun ei kaikkea paljastetakaan niin loppu jää mielikuvituksen varaan.
"olisi hienoa löytää joku sopiva nainen, jonka syliin saisi käpertyä... mutta taitaa jäädä ikuiseksi haaveeksi. "
Höpsis! Pois tuo uhrimentaliteetti ja reippaasti naisia iskemään!
Minullakin muuten on arpia niin että ihmiset kyllä näkevät, että olen saanut elämässäni kintuilleni, siellä ne arvet ovat.
Mitä tulee tuohon mun pilluuni niin se on kuin tankki: iso ulkoa, liian ahdas sisältä, karkoittaa liikkeellä ollessaan muut ympäriltä ja tarvitaan kerran vuosisadassa.
"kuinka tärkeätä teille seurustelukumppanin viehättävyys on?"
Kuule, se on ihan keskeisin ominaisuus minulla! Saunassakin uimahallissa mietin, kuinka rumia kaikki naiset ovat, röpöttää ja lönköttää ja roikkuu. Itse olen samanlainen, ihme juttu.
"suurimmat ulkonäölliset turn-offit?(muu kuin likaisuus,rumat vaatteet jne) voisitteko ihastua/tuntea vetoa mielestänne rumavartaloiseen ylipainoiseen naiseen ja kiihottua hänestä?"
En minä kyllä voisi ihastua. Niin vaikeaa on tämä ihastuminen muutenkin. Mutta sinun tapauksessasi se tuskin olisi sinun ulkonäkösi vaan sinun ikäsi.
Kakskyt ei ole vielä ikä eikä mikään. Koko elämä edessä (ja tukka takana)! Kirjoitan nyt tänne oman ja suoran mielipiteeni. Kenenkään ei tarvii vetää herneksiä nenuun...
Tottakai ulkonäkö vaikuttaa ihastumiseen ja ensivaikutelmaan. Mielestäni kuitenkin ulkonäössä on niin monta muuta juttua kuin ylipaino. Esimerkiksi vaatteet, hiukset, iho, eleet ja iloisuus kasvoilla, silmien välke yms. Ylipainoinen saattaa olla kakskyt kertaa seksikkäämpi kuin hoikka ja siihen mulla vaikuttaa juuri nuo edellä olevat asiat ja itsevarmuus. Luulenkin, että sinulla itseluottamus/varmuus on heikoilla jäillä ja siksi et ole sinut kroppasi kanssa ja luulet sen olevan syy yksinäisyyteen. Voit aivan hyvin kuvitella, haaveilla ja unelmoida ihannenaisestasi sellaisena kuin olet ja myös saavuttaa sen mitä haluat.
Toinen mielipiteeni on kuitenkin se, että jos oikeasti tiedostat, että haluat muuttaa kroppaasi niin tee asialle muutos pysyvästi. Ja kun laihdut, niin pidä huoli ettei se jojoilu jatku! Helpommin sanottu kuin tehty, mutta vain sinä päätät kropastasi ja olet myös ainoa joka niitä kiloja voi pudottaa (tai kantaa)... Usein fakta on myös se, että kilojen karistessa myös itsetunto nousee, vaatteet näyttää paremmalta ja muutenkin on kevyempi ja energisempi olo. Painoa pudottaessa keskity hyviin puoliisi joita varmasti on! Niin ja noista roikkuvista jutuista kropasta... sulla ne kyllä katoaa tehokkaalla jumpalla ja iho uusiutuu, kun olet noin nuori. 10-20 vuotta lisää niin sitten saa jo tosissaan tehdä töitä.
Itse olen aiemmin seukannut ns. hyväkroppaisten kanssa, mutta nyt on jotain muuta. Tämä ei tarkoita, että vai ne olisi kelvannut, se vaan on mennyt niin. Nyt olen ihastunut (ellen rakastunut) pyöreähköön naiseen, mutta vie NIIIN jalat alta! Sen katse, eleet, huulet ja nauru saa mut sykkimään. Ja kun vauhti on päällä en todellakaan huomaa hänen kiloja vaan keskittyminen on aivan jossain muualla ;-) Tämä nainen on se mitä haluan, eikä siinä 10 kilon ylipaino vaikuta. Pidemmän päälle ei ulkonäkö ole tärkeä vaan ymmärrys, kemia, yhteys, huumori, keskustelut ym.
Hmm... eikä niitä valoja tarvii pitää päällä jos tunnelma latistuu, tyylinsä kullakin, kunhan on hauskaa!
on se, että häpeät ja vähättelet itseäsi jatkuvasti. Luulen, että miksi et ole ollut kenenkään kanssa, ei johdu sinun ulkonäöstäsi, vaan sinun itsetunnon totaalisesta puuttumisesta. Sillä ainakin itselleni on kamalan vaikeaa seurustella ihmisen kanssa, jolle täytyy jankuttaa esimerkiksi joka toinen minuutti, olet kaunis, olet kaunis tai muuta vastaavaa. Se on todella raivostuttavaa ja kuluttavaa eikä sinällään liity ulkonäköön ollenkaan.
10 kg ylipainoinen voi itseasiassa olla todella seksikäs, haluttava ja kaunis, kun on muuten onnellinen, nauttii itsestään ja pukeutuu esimerkiksi persoonallisesti. Minulle kumppanin 10 kg ylipaino ei olisi ongelma, sillä nainenhan voi olla nätti esimerkiksi kasvoistaan tai muuten superhypermukava, jonka kanssa juttu luistaa ja enemmänkin. Suurin pointti on se, että ei tarvitse olla sen kumppanin kanssa vain pönkittääkseen hänen itsetuntoaan ja jankkaamalla kuinka mahtava hän on.
Mallimitoissa oleva ja tai jopa liian alipainoinen voi olla myös sellainen jonka kanssa en seurustelisi, mikäli hänellä on myös kamalan huono itsetunto, on ilkeä, valehtelija tai muuten vaan epäluotettava.
En niinkään sanoisi, että ongelmasi on ikä, vaan suuri itsetunnon puute. Huonosta itsetunnosta voi kärsiä minkä ikäinen tahansa. Ainoa, joka siihen voi auttaa olet sinä itse. Voisit esimerkiksi aloittaa jonkun uuden liikunnallisen harrastuksen (sinua kiinnostavan), saisit lisää itsetuntoa, varmuutta, suoremman ryhdin ja kroppasikin saisi hieman treenausta ja elinvoimaa:) Myöskin terapia olisi ihan hyvä vaihtoehto ja kaikenlainen muu harrastusmuoto, hanki itsellesi sellaista tekemistä, mistä olet kiinnostunut:) Ja unohda oman itsesi vähättely ehdottomasti!
kun se on huono, ihminen ei valehtele itselleen.
kun se on hyvä, ihminen valehtelee itselleen.
"Itsetunto ei liity välttämättä juurikaan siihen, kuinka menestyksekäs ihminen tosiasiassa on, vaan kysymys on oman itsensä hyväksymisestä ja omiin mahdollisuuksiin uskomisesta."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Itsetunto
optimistinen itsehuijaus lienee sopivampi ilmaisu?
ihan vain pikakommentti arvista... mullakin on kroppa täynnä itseaiheutettuja. siinä vaiheessa ainakin itsellä kun sänkyyn asti jonkun kanssa pätyy, on tällä henkilöllä jo jonkin verran tiedossa sitä puolta menneisyydestäni... ja joka kerta, uuden seurustelukumppanin kanssa arvet on silitelty ja juteltu mistä mikäkin on tullut, ja sen jälkeen ne ovat ikäänkuin kadonneet vartalostani, niitä ei enää huomaa...
Minä olen pian 3-kymppinen ja aina hävennyt alastomuuttani,koska painovoima on jättänyt jälkensä suuriin rintoihini ja ohut ihoni on ollut "raskausarpien" kuvioima jo parikymppisestä lähtien, vaikka vartalo on pysynyt normaalipainossa kokoajan. En muuten ymmärrä, miksi niitä suomenkielessä kutsutaan raskausarviksi; en ole päivääkään ollut raskaana!!! Englanninkielen "stretchmark" on paljon kuvaavampi..
Löydettyäni tyttöystävän, jolla on myös raskausarpia, en ole ollut niin epävarma alastomuudestani.. ainakaan hänen seurassaan. Mielenkiintoista on myös se, että asiat, joista en pidä vartalossani, hän pitää ja joista hän ei pidä omassaan, niin minä pidän. Eli jos oikeasti pitää jostakin, pystyy näkemään pienten kauneusvirheiden taakse ja virheet lakkaavat olemasta virheitä. Rakkaudella on kummallinen vaikutus! ;) Äläkä ole huolissasi; tapasimme tyttöystäväni kanssa vuosi sitten ja olen hänen ensimmäinen oikea suhteensa, joten "sinulla on vielä aikaa" ( tiedän kyllä, miltä toi kuulostaa.. )!
Voimia kaamokseen, kyllä kevät vielä tulee!
itse olen myös ylipainoinen, ehkä samoja mittoja kuin sinä, ja löysin elämäni ensimmäisen tyttöystävän. miehiä on ollut, joten olen jonkinlainen "käännynnäinen". tyttöystäväni välittää minusta juuri tällaisena, vaikka en olisi ikinä uskonut siihen. en vain juurikaan jaksa enää välittää siitä asiasta, uskon että luonteeni on se mistä tyttöni minussa pitää. koitan jaksaa ajatella positiivisesti ja olla hyvä ihmisenä, ei se ulkonäkö ole kestävää kuitenkaan! joten unohda arvet kaikenlaiset, et sinäkään jaksaisi olla maailman parhaimman näköisen naisen kanssa jos luonne olisi ihan päin h...
"Minulle kumppanin 10 kg ylipaino ei olisi ongelma, sillä nainenhan voi olla nätti esimerkiksi kasvoistaan tai muuten superhypermukava"
Minä en ole nätti kasvoista enkä liioin mukavakaan.
Sellainen keskiverto kaikinpuolin. Ei erityisiä vahvoja puolia, lahjakkuuksia tai hyviä luonteenpiirteitä.
En tiedä oikeastaan edes mitä tekisin suhteessa kun ei ole juurikaan mitään mielenkiintoista annettavaa sille toiselle ihmiselle.
Kanssani tulisi melko tylsää ja vaikeaa.
Tuskin pystyisin herättämään kenenkään mielenkiinnon tällä luonteella ja ulkomuodolla, saati pidettyä sitä yllä.
Tiedän että minuakin lihavampia ja kummallisempia on, mutta en voi mitään sille että tunnen vastenmielisyyttä tällaista kehoa kohtaan.
En rehellisesti sanottuna pystyisi itsekään pitämään mukavaa, mutta yhtä lihavaa ja muodotonta naista haluttavana, joten enhän voi odottaa sitä toisiltakaan.
Joku taisi suositella terapiaa, mutta olen itseasiassa jo käynyt jokunen vuosi sitten siellä, mutta lopetin koska se ei muuttanut mitään.
Sama pieni (iso) vetäytyvä ihminen edelleen olen.
Kuulostat todella masentuneelta ihmiseltä ja minäkin suosittelisin terapiaa sinulle. Ensin kyllä kannattaisi kävellä terveyskeskukseen psykologin, taikka psykiatrian erikoissairaanhoitajan juttusille, joka ohjaisi sinut psykiatrin vastaanotolle. Hän voi määrätä sinulle sopivan lääkityksen, joka auttaa ehkä ylös pahimmasta suosta ja josta on sitten helppo jatkaa parempaan suuntaan.
En tarkoita tätä pahalla, vaan ihan auttaakseni. Kun itse ajattelin samoin, kuin sinä, todettiin minulla keskivaikea depressio, eli masennus ja sain siihen lääkityksen. Jo puolen vuoden kuuri auttoi kummasti ja sen jälkeen olen hakeutunut terapiaan. Ja minustakin tuntui, ettei terapiasta ollut aluksi mitään hyötyä ja kun siitä terapeutin kanssa puhuttiin, otti hän esille seikan, ettemme olekaan paljoa puhunut kuin yleisistä kuulumisista, eikä siitä, miltä todella TUNTUU. Olet itse avain terapian onnistumiseen; eihän se tietenkään perusluonnetta muuta, eikä anna suoraa vastausta ongelmiin, mutta avaa ajattelemaan tunteita ja asioita uudelleen. Mutta jotta terapia onnistuu, sinun on avauduttava. Etsi terapeutti, jolle on helppo puhua ja jonka kanssa kemiat kohtaavat.
Mutta jokatapauksessa; hae apua. Jokaisessa meissä on jotain erikoista ja jotain ainutlaatuista, persoonallista väriä; sinun värisi vain tuntuu nyt olevan harmaan verhon takana. Ja joku varmasti rakastaa vielä sinuakin, kunhan alat ensin itse rakastaa itseäsi.
Voimia!
kirjoitipa sitten teksttiä suoraan minun elämästäni! ^^ tosin itse en ole jojoillut, lihonut vain, hitaasti mutta varmasti.
Halaisin niin kovasti, jos olisit nyt tässä! ♥