Joki virtasi hiljaa uomassaan ja heijasteli Lapin alkukesän kirkkaita värejä. Pikitie myötäili jokivartta, alla iso saksalainen auto – ajamisen saattoi kokea nautintona. Säädin ilmastointia hieman kylmemmälle ja yritin keskittää ajatukseni tulevaan kokoukseen. Parempaakin tekemistä olisi kyllä ollut kuin lähteä perjantaina kolmensadan kilometrin päähän puhumaan itsestäänselvyyksiä, mutta kun oli leikkiin ryhtynyt niin oli leikki kestettävä. Yöreissu kesäkuiseen kaupunkiin ei oikein innostanut.
Olimme vaimoni kanssa sopineet, että palaisin lauantaina iltapäivällä suoraan mökille, jonne hän oli jo aikaisemmin viikolla mennyt lomanviettoon. Olisi ollut mukava ajankuluksi soittaa vaimolle ja kysellä, miten hän oli alkuviikon helteistä selvinnyt, mutta mökki sijaitsi kutakuinkin täydellisessä katveessa ja yhteydenottoyritykset olisivat siten olleet turhia.
Auton soittimessa soi vanhanajan blues ja matka jatkui rattoisasti kohti läänin pääkaupunkia kunnes parikymmentä kilometriä ennen määränpäätä soi puhelin. Tavanomaisten alkurupattelujen jälkeen sain tiedon, että kokouksen puheenjohtaja oli äkillisesti sairastunut ja varapuheenjohtaja muuten estynyt, joten kokousta oli siirrettävä parilla viikolla eteenpäin. Päätin kuitenkin poiketa kaupungissa ja sen viinakaupassa, sillä vaimo ei varmaan panisi pahakseen pieniä tuliaisia.
Ostokset autoon ja keula takaisin kohti pohjoista. Muutaman happihyppelyn ja vajaan neljän tunnin ajon jälkeen käänsin auton mökille vievälle soratielle. Ennen naapurimökkiin haarautuvaa tietä muistin sopineeni naapurin kanssa, että kävisin silloin tällöin tarkistamassa mökin heidän ulkomaanmatkansa aikana. Pysäytin autoni mökin pihalle ja kiersin rutiininomaisesti alueen. Kaikki näytti olevan kunnossa.
Olin jo palaamassa autolle kun vielä varmuuden vuoksi päätin käydä tarkistamassa veneen kiinnityksen. Kävelin kohti rantalaituria ja venettä kun kuulin mökiltämme päin naurua ja puhetta. Vaistomaisesti hidastin kulkuani ja terästin kuuloani. Hiivin hitaasti kohti laituria, josta joen kaartumisen vuoksi oli hyvä näköyhteys omaan rantaamme. Ensimmäisenä huomasin laiturissamme kaksi kajakkia ja laiturin päässä ihmisiä uimassa. Tilanne oli outo ja epätavallinen ja tovin mietin, mitä tekisin. Jotenkin alkoi tuntua siltä, että asiasta piti ensin ottaa selvä ennenkuin itse menisin paikalle.
Palasin vaivihkaa autolle, vaihdoin takakontissa olevat kumisaappaat jalkaani, työhaalarit päälleni ja otin hansikaslokerossa olevan taskukiikarin mukaani. Hiivin jokaista askeltani varoen mökkien välissä olevan metsikön läpi ja piilouduin puuliiterin vieressä olevien viinimarjapensaiden taakse. Pensaiden oksiston alla minulla oli erinomainen tarkkailupaikka mökin pihapiiriin.
Näin vedessä kaksi tummatukkaista miehenpäätä, jotka toisinaan katosivat pinnan alle sukelluksiin. Vesi pärskyi ja väliin ruskettuneet miehenvartalot kohosivat vedestä vyötäröä myöten näkyviin. Huudot kajahtelivat eikä riemulla tuntunut olevan rajaa. Tunsin jonkin asian alitajuisesti vaivaavan minua kunnes kiinnitin tarkemmin huomioni huutoihin. Saksaa, nehän puhuivat saksaa! Suuntasin kiikarit kohti terassia ja näin vaimoni loikoilevan aurinkotuolissa kylpytakki yllään, salaperäinen hymy huulillaan ja kannu sangriaa vierellään. Huomasin vaimoni käsien liikehtivän verkkaisesti vartaloa myötäillen ja hyväillen. Samalla näin hänen sormiensa hamuavan kannusta jääpalan ja kuinka hän nautinnollisesti alkoi kosketella sillä itseään kylpytakkinsa suojassa. Varovasti hän levitti reisiään ja teki kädelleen tilaa. Tunsin, kuinka adrenaliinia syöksähti vereeni ja kuinka tilanahtaus alkoi vaivata nivusissani.
Laiturillakin alkoi tapahtua. En voinut olla tuntematta kateutta nähdessäni kahden alastoman, täydellisen miehenvartalon nousevan vedestä. Kosteat, ruskettuneet vartalot kimaltelivat ilta-auringon valossa. Ennen kuin he ehtivät kietoa pyyheliinan lanteilleen, missä asiassa ei mitään kiirettä tuntunut olevan, nauliutui katseeni miesten vyötärönseutuun – kummallakin puoleenreiteen ulottuva, paksu miehinen varustus. Olisi luoja voinut olla vähän kitsaampikin lahjoja jakaessaan.
Jatkuisikohan vai heräänkö jo tässä vaiheessa?
Olimme vaimoni kanssa sopineet, että palaisin lauantaina iltapäivällä suoraan mökille, jonne hän oli jo aikaisemmin viikolla mennyt lomanviettoon. Olisi ollut mukava ajankuluksi soittaa vaimolle ja kysellä, miten hän oli alkuviikon helteistä selvinnyt, mutta mökki sijaitsi kutakuinkin täydellisessä katveessa ja yhteydenottoyritykset olisivat siten olleet turhia.
Auton soittimessa soi vanhanajan blues ja matka jatkui rattoisasti kohti läänin pääkaupunkia kunnes parikymmentä kilometriä ennen määränpäätä soi puhelin. Tavanomaisten alkurupattelujen jälkeen sain tiedon, että kokouksen puheenjohtaja oli äkillisesti sairastunut ja varapuheenjohtaja muuten estynyt, joten kokousta oli siirrettävä parilla viikolla eteenpäin. Päätin kuitenkin poiketa kaupungissa ja sen viinakaupassa, sillä vaimo ei varmaan panisi pahakseen pieniä tuliaisia.
Ostokset autoon ja keula takaisin kohti pohjoista. Muutaman happihyppelyn ja vajaan neljän tunnin ajon jälkeen käänsin auton mökille vievälle soratielle. Ennen naapurimökkiin haarautuvaa tietä muistin sopineeni naapurin kanssa, että kävisin silloin tällöin tarkistamassa mökin heidän ulkomaanmatkansa aikana. Pysäytin autoni mökin pihalle ja kiersin rutiininomaisesti alueen. Kaikki näytti olevan kunnossa.
Olin jo palaamassa autolle kun vielä varmuuden vuoksi päätin käydä tarkistamassa veneen kiinnityksen. Kävelin kohti rantalaituria ja venettä kun kuulin mökiltämme päin naurua ja puhetta. Vaistomaisesti hidastin kulkuani ja terästin kuuloani. Hiivin hitaasti kohti laituria, josta joen kaartumisen vuoksi oli hyvä näköyhteys omaan rantaamme. Ensimmäisenä huomasin laiturissamme kaksi kajakkia ja laiturin päässä ihmisiä uimassa. Tilanne oli outo ja epätavallinen ja tovin mietin, mitä tekisin. Jotenkin alkoi tuntua siltä, että asiasta piti ensin ottaa selvä ennenkuin itse menisin paikalle.
Palasin vaivihkaa autolle, vaihdoin takakontissa olevat kumisaappaat jalkaani, työhaalarit päälleni ja otin hansikaslokerossa olevan taskukiikarin mukaani. Hiivin jokaista askeltani varoen mökkien välissä olevan metsikön läpi ja piilouduin puuliiterin vieressä olevien viinimarjapensaiden taakse. Pensaiden oksiston alla minulla oli erinomainen tarkkailupaikka mökin pihapiiriin.
Näin vedessä kaksi tummatukkaista miehenpäätä, jotka toisinaan katosivat pinnan alle sukelluksiin. Vesi pärskyi ja väliin ruskettuneet miehenvartalot kohosivat vedestä vyötäröä myöten näkyviin. Huudot kajahtelivat eikä riemulla tuntunut olevan rajaa. Tunsin jonkin asian alitajuisesti vaivaavan minua kunnes kiinnitin tarkemmin huomioni huutoihin. Saksaa, nehän puhuivat saksaa! Suuntasin kiikarit kohti terassia ja näin vaimoni loikoilevan aurinkotuolissa kylpytakki yllään, salaperäinen hymy huulillaan ja kannu sangriaa vierellään. Huomasin vaimoni käsien liikehtivän verkkaisesti vartaloa myötäillen ja hyväillen. Samalla näin hänen sormiensa hamuavan kannusta jääpalan ja kuinka hän nautinnollisesti alkoi kosketella sillä itseään kylpytakkinsa suojassa. Varovasti hän levitti reisiään ja teki kädelleen tilaa. Tunsin, kuinka adrenaliinia syöksähti vereeni ja kuinka tilanahtaus alkoi vaivata nivusissani.
Laiturillakin alkoi tapahtua. En voinut olla tuntematta kateutta nähdessäni kahden alastoman, täydellisen miehenvartalon nousevan vedestä. Kosteat, ruskettuneet vartalot kimaltelivat ilta-auringon valossa. Ennen kuin he ehtivät kietoa pyyheliinan lanteilleen, missä asiassa ei mitään kiirettä tuntunut olevan, nauliutui katseeni miesten vyötärönseutuun – kummallakin puoleenreiteen ulottuva, paksu miehinen varustus. Olisi luoja voinut olla vähän kitsaampikin lahjoja jakaessaan.
Jatkuisikohan vai heräänkö jo tässä vaiheessa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
juu herää ihmeessä, ja vaida lakanat ja jatka unias :)
Rakkaat lukijat!
Olen addiktioitteni orjuuttamana seurannut tälläkin foorumilla olevien novellien rakennetta ja tasoa ja tullut kategorisesti siihen tulokseen, että saavuttaaksesi laajan lukijakunnan sinun tulee unohtaa maisema- ja olosuhdemaalailu ja siirtyä suoraan ns. asiaan.
Monet suosikkinimimerkit näyttävät tekevän pyydettyihin aiheisiin liittyviä "tilaustöitä", joittenka johdanto-osat ovat marginaalisen lyhyitä ja varsinaiset työosat teatraalisen pornografisia.
Olen itse elämässäni tottunut vihjailevaan erotiikkaan, pitkiin esileikkeihin ja naiseni psyyken syvään tuntemiseen. Tämän takia olenkin suuresti pettynyt mainittujen "huippunovellistien" naisten sielunelämätuntemukseen.
Haluaisin omalta osaltani herättää keskustelun eroottisen kirjoittelun tasosta etenkin naisnäkökulmasta ja siitä, että ovatko ne pete- ja patenäkökulmat tilaustöineen sitä, mitä Te naiset itse asiassa haluatte lukea?
Hoh-hoijaa!