Sanoja ja ajatuksia terminaalissa

Näin elämä meistä joitakin kohtelee.
Olen sanoja muistiin merkinnyt ja ajatuksia tulkinnut viettäessäni aikaa siellä osastolla josta ei koskaan palata kotiin.

Avaisitko suusi.
Lempi.
Nyt saisit ruokaa...
Yrittäisit edes.
Tämä on hyvää perunamuusia
ja taitaa olla oikein paistia,
palapaistia.
Lempii... kuuletko?


- Lempiii... tuo sanoo
ja tukkii lusikkaa suuhuni.
Antais minun olla.
Paistia,
äiti laittaa joskus leipomispäivänä uuniin...
lampaanpaistia. -


Lempiiii... kuunteletko minua
nyt olis aika syödä.
Voi kuinka kylmä käsi sinulla!
Paleletko?
Vilukin menee ohi jos syöt.
Avaa suusi niin syötän sinua,

- Syötän ja syötän,
miksi en saa rauhaa.
Menis pois lusikkansa kanssa
äitikin meni jonnekin ... -

Äitii..... Äitii.... Isä... auttakaa!

Lempi, kuuntele...
Rauhoitu!
Minun on annettava sinulle lääkkeesi
kun olet taas ihan levoton
Älä huido...
ruoka lentelee pitkin vuodetta.
Lempi.
Äiti ja isä, sinähän olet vanha itsekin
Rauhoitu!
Et syönytkään mitään.

( Osaston käytävään kiirii huoneesta huuto )
Mene pois, mene pois,
Äitiiiii älä jätä minua!
Äiti. Lempi täällä, äitiiiii...!

18

1084

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • on sanoa tuohon edelliseen mitään .
      Ymmärrän kun on tässä tositilanteessa ,ihminen on joskus yksin muiden joukossa ,sen olen kyllä ysein itsekkin huomannut.

      Mutta jos sinulla Tuoksuvattu on paha olla ,saat kuitenkin helpotusta, kun osaat laittaa ne sanoiksi tänne.
      Hyviä vointia kaikille .

      • Ei minulla ole vaikeaa, päinvastoin, elämä avaa uusia ovia kaiken aikaa.

        Tämä vanha muistiin kirjoittamani pätkä vain muistui mieleeni aamulla kun eräs ystävätär kertoi ettei hänen äitinsä enää tunne heitä lapsia. Minun äiti onneksi tunsi ja muisti kaiken loppuun asti, mutta siellä osatolla moni ei tiennyt elävänsä vanhuutta. He muistivat vain isän ja äidin, he, jo iäkkäät vahukset joista monien ainoa yhteys muihin ihmisiin, ainakin niin tuntui, oli katse joka etsi meistä jotain tuttua... jotain yhteyttä menneisyyteen... kun tulevassa ei enää ollut mitään uutta.

        Terkkuja sinne lahden taakse, rapsuta Jerryä.


      • Tuoksuvattu kirjoitti:

        Ei minulla ole vaikeaa, päinvastoin, elämä avaa uusia ovia kaiken aikaa.

        Tämä vanha muistiin kirjoittamani pätkä vain muistui mieleeni aamulla kun eräs ystävätär kertoi ettei hänen äitinsä enää tunne heitä lapsia. Minun äiti onneksi tunsi ja muisti kaiken loppuun asti, mutta siellä osatolla moni ei tiennyt elävänsä vanhuutta. He muistivat vain isän ja äidin, he, jo iäkkäät vahukset joista monien ainoa yhteys muihin ihmisiin, ainakin niin tuntui, oli katse joka etsi meistä jotain tuttua... jotain yhteyttä menneisyyteen... kun tulevassa ei enää ollut mitään uutta.

        Terkkuja sinne lahden taakse, rapsuta Jerryä.

        kun sanoit että sinulla menee hyvin.
        Niin meilläkin Jerryn kanssa .
        Vaikka Jerry oli eilen Lääkärissä ,rapsutettiin hammaskivet pois ,ja oli se aika ressukka sitten ,kun oli oikeen nukutus. Nyt on taas entisensä .
        Ja kiitos terkuista.


      • Ihminen vanhentuessaan ja huonontuessaan palaa aina lapsuuteen. Silloin läsnä ovat omat vanhemmat,äidit, isät, Heitä huudetaan apuun, ja heille puhellaan.
        Joskus myös omille sisaruksille tai muille nuoruuden aikaisille ystäville.

        Kyllä se joskus tuntuu niin pahalta,,, omaisista ainakin,
        kun läheinen ihminen ei enää elä tässä ajassa,
        Vaan jossain tulevassa.......


    • Tv aloittaja

      viimeisimmän viestini etten turhaan provosoisi heitä joille vaikeasta aiheesta puhuminen ärsyttää. Turhaanhan näitä epäkohtia ja toisten vaikeuksia täällä onkin ruotia.
      Anteeksi en pyydä koska totuutta ei voi tässäkään asiassa paeta. Näitä kohtaloita on ja nämä ovat omaisille vaikeita.

      Toivottavasti meillä kaikilla on onnellinen vanhuus.

      • Fanni

        Omaisryhmät toimivat muualla hallitusti vertaisryhmissä/asiantuntija-ohjauksessa. Joku omainen velvollisuuksiaan täynnä voi virkistyksekseen pistäytyä näille palstoille ja mitäs täällä tuleekaan vastaan.

        Omaishoitajan tehtävä on vaativa. Sivustaseuraajalla ei ole neuvoja hallussaan. Vain käytännön asioissa voisi auttaa.


    • Noita samoja ääniä, huutoja ja ajatuksia kuulin päivittäin kun äitini oli TK:n vuodeosastolla 8 viikkoa, osa äidin ja osa niiden toisten. Ne huudot ottivat minut päivittäin vastaan jo siellä aulan käytävällä. Osa niistä vanhuksista on jo siirtynyt taivaan kotiin.

      Äitini sai vielä mahdollisuuden siirtyä dementiakotiin, kun ns jalat pelaa, muttei muisti. Nyt on kaksi viikkoa mennyt siellä. Ikävä, itku ja monet kysymykset kuuluvat siihen hetkeen, jonka siellä vietän.
      Mutta en voi enkä osaa muuta antaa hänen elämäänsä.
      Sellaista elämä on, joskus se sitten loppuu....

      Kaunista itsenäisyyspäivän aikaa...

      • Tuoksuvattu*

        Tiedän kuinka kipeälle se tuntuu Sinusta kun äiti on unohtanut suuren osan menneisyydestä.
        Kuitenkin, ne hetket jotka vietät äidin kanssa ovat tärkeitä, sinulle raskaita ja kun ei tiedä mitä hänen mielessään on tärkeää.

        Kaikkien meidän kohdalla tulee se hetki jolloin oleva pyyhitään pois ja siitä sen jälkeisestä emme mitään tiedä.

        Toivon Sinulle voimia kohdata kaikki ikävätkin uutiset.
        Äidin ja lapsen rakkautta ei mikään voi katkaista.


    • Mallamargareetta

      Kiitos ,Tuoksuvattu, jälleen kerran rehellisestä, syvästi eläytyvästä kirjoituksestasi.
      Ihmisten elinikä vain pitenee, ja joskus toivoisi, että nämäkin avuttoman lapsen asteelle taantuneet pääsisivät pois. Uskon kuitenkin, että heillä on tärkeä tehtävä olla muistuttamassa meitä elämän perimmäisistä kysymyksistä. Ei meiltä kukaan kysy, miten ja milloin haluamme pois tästä maailmasta.

      • Asioista voinee puhua, jos siihen on tarvetta ja halua !Päin vastoin jos se jonkun huonoa oloa helpottaa, kun saa puhutuksi.Niin hyvä on.

        Ei kai tarkoitus olekkaan ruotia kenenkään yksityisasioita, tai uhata kenenkään intimiteettiä !Keskustelua asioista asialinjalla.

        Nämä on vaan tosiasioita, ja todellisuutta, joihin moni meistä ikäihmisistä on jo törmännyt. Ja voi olla että seuraavana on vaikka oma läheinen, tai itse.........
        "Silmiensä sulkeminen" ei auta ketään !


      • Tuoksuvattu*

        Liian paljon huomaan ajattelevani yhteiskunnassa olevia epäkohtia ja tilanteita joissa pieni ihminen on avuton ja yksin.

        En aina tule ajatelleeksi etteivät kaikki suhtaudu asioihin samoin, tai eivät ainakaan halua asioista puhuttavan. Onko yhteiskuntamme ajanut meidät pitämään huolen vain omista asioistamme.
        Onko niin, että jos naapuri kompastuu pihallensa, katsotaan ikkunasta pääseekö hän pystyyn, koska, emmehän saa puuttua toisten asioihin, emmekä mennä liian liki. Ikävää jos tuo tapa yleistyy ja vieraannuttaa meidät näkemästä ettei kaikilla mene hyvin ja me voisimme edes jollain tavalla ottaa kantaa asioihin.

        Liialla rehellisyydellä olen onnistunut täällä saamaan vain pahaa mieltä aikaan. Kiitos kannustuksestasi.


      • Tuoksuvattu*
        meri-kukka98 kirjoitti:

        Asioista voinee puhua, jos siihen on tarvetta ja halua !Päin vastoin jos se jonkun huonoa oloa helpottaa, kun saa puhutuksi.Niin hyvä on.

        Ei kai tarkoitus olekkaan ruotia kenenkään yksityisasioita, tai uhata kenenkään intimiteettiä !Keskustelua asioista asialinjalla.

        Nämä on vaan tosiasioita, ja todellisuutta, joihin moni meistä ikäihmisistä on jo törmännyt. Ja voi olla että seuraavana on vaikka oma läheinen, tai itse.........
        "Silmiensä sulkeminen" ei auta ketään !

        En toivo viestini vaikuttavan jonkun yksittäisen ihmisen elämästä ja tapahtumista. Sairaus ja sen hoito on yleistä kaikissa hoitolaitoksissa. Levoton potilas saa lisää lääkettä... se on yleinen ohje ja siitä asiasta juuri näinä päivinä on ollut yleisellä tasolla keskustelua geriatriaan erikoistuneen professorin lausuntojen pohjalta.

        Aikaa ja elämää seuraavana en osaa olla ottamatta kantaa, vaikka omat omaiseni eivät juuri tällä hetkellä ole ko. tilanteessa.
        Lankoni äiti juuri parhaillaankin elää lapsuuttansa 91 vuotiaana joten tuntumaa ja kosketuspintaa sekä itse kohdattuja tilanteita terminaali osastolla, jossa aika usein olen vuosien mittaan eräänkin tunnin viettänyt.


      • Tuoksuvattu* kirjoitti:

        Liian paljon huomaan ajattelevani yhteiskunnassa olevia epäkohtia ja tilanteita joissa pieni ihminen on avuton ja yksin.

        En aina tule ajatelleeksi etteivät kaikki suhtaudu asioihin samoin, tai eivät ainakaan halua asioista puhuttavan. Onko yhteiskuntamme ajanut meidät pitämään huolen vain omista asioistamme.
        Onko niin, että jos naapuri kompastuu pihallensa, katsotaan ikkunasta pääseekö hän pystyyn, koska, emmehän saa puuttua toisten asioihin, emmekä mennä liian liki. Ikävää jos tuo tapa yleistyy ja vieraannuttaa meidät näkemästä ettei kaikilla mene hyvin ja me voisimme edes jollain tavalla ottaa kantaa asioihin.

        Liialla rehellisyydellä olen onnistunut täällä saamaan vain pahaa mieltä aikaan. Kiitos kannustuksestasi.

        Monella tapaa ajattelevia ihmisiä ja monellatapaa asioihin suhtautuvia.
        Mutta onhan se nykypäivää, että TV.stä tulee nykyisin hyvin paljon asiatietoa. Eri sairauksista, niiden hoidosta, ihmisten suhtautumisesta niihin jne.
        Minusta on hyvä että tietoa tulee. Moni harhaluulo väistyy.
        Denentiastakin on hyvä tietää mahdollisimman paljon.Joidenkin pitää elää sen asian kanssa jokapäivä !
        Eikä ne ole mitään toisten asioiden urkkimista.
        Turha niiltä on silmiään sulkea!

        Vasta hiljan nostin maasta vanhan , Tai siis ikäiseni naisihmisen talomme pihasta.
        "tutkittiin" pystyykö hän menemään ruokaostoksille, jonne oli matkalla.Vai tarvitseeko lääkärireissua. Asfaltille kaatuminen on vaarallista......

        Tottakai ja ilmanmuuta meidän tulee auttaa toisiamme. Ja kaikkia avun tarpeessa olevia.

        Nuo osastoilla olevat huutelevat vanhukset,,
        He elävät sitä aikaa ja hetkeä, se on heidän todellisuutta.
        Ja voi olla joskus meidän jokaisen kohdalla !


      • Tuoksuvattu* kirjoitti:

        Liian paljon huomaan ajattelevani yhteiskunnassa olevia epäkohtia ja tilanteita joissa pieni ihminen on avuton ja yksin.

        En aina tule ajatelleeksi etteivät kaikki suhtaudu asioihin samoin, tai eivät ainakaan halua asioista puhuttavan. Onko yhteiskuntamme ajanut meidät pitämään huolen vain omista asioistamme.
        Onko niin, että jos naapuri kompastuu pihallensa, katsotaan ikkunasta pääseekö hän pystyyn, koska, emmehän saa puuttua toisten asioihin, emmekä mennä liian liki. Ikävää jos tuo tapa yleistyy ja vieraannuttaa meidät näkemästä ettei kaikilla mene hyvin ja me voisimme edes jollain tavalla ottaa kantaa asioihin.

        Liialla rehellisyydellä olen onnistunut täällä saamaan vain pahaa mieltä aikaan. Kiitos kannustuksestasi.

        Kiitos kannustuksestasi.

        Kyllähän näistä asioista voi puhua. Ja se, että joku ärsyyntyy, näkyy jokaisessa ketjussa, sanahan on kuitenkin vapaa.

        Tuo dementia, mikä on osunut minun läheiselleni, on sairaus, mistä puhutaan paljon ja näytetään tv:ssä ohjelmia. Mutta kuitenkin sen kaiken vasta oppii näkemään, kun sitä seuraa siinä läheisen mukana päivittäin. Kuinka se etenee ja kuinka se rakas läheinen muuttuu sen mukana.

        Mutta meidäthän on luotu kestämään hyvin monenlaisia asioita, jostakin aina niitä voimia saa. En kyllä toivoisi kenellekään tuota sairautta, mihin ei mikään lääke vaikuta, se vaan etenee... sinne loppuun saakka.

        Hyvää päivänjatkoa ja iloista joulujuhlan valmistelua ja sitä hössötystäkin.


      • alan ihminen
        Tuoksuvattu* kirjoitti:

        En toivo viestini vaikuttavan jonkun yksittäisen ihmisen elämästä ja tapahtumista. Sairaus ja sen hoito on yleistä kaikissa hoitolaitoksissa. Levoton potilas saa lisää lääkettä... se on yleinen ohje ja siitä asiasta juuri näinä päivinä on ollut yleisellä tasolla keskustelua geriatriaan erikoistuneen professorin lausuntojen pohjalta.

        Aikaa ja elämää seuraavana en osaa olla ottamatta kantaa, vaikka omat omaiseni eivät juuri tällä hetkellä ole ko. tilanteessa.
        Lankoni äiti juuri parhaillaankin elää lapsuuttansa 91 vuotiaana joten tuntumaa ja kosketuspintaa sekä itse kohdattuja tilanteita terminaali osastolla, jossa aika usein olen vuosien mittaan eräänkin tunnin viettänyt.

        Tämän ketjun aloitus on niin yleisluonteista, että siinä ei ole mitään huomauttamista. En kertoisi kyllä "siviilissäkään" omaistenikaan sairauksista jopa yksityiskohtia tällaisella julkisella palstalla (joskus ihan tunnistettaviakin, onhan monella profiilit ja moni kertonut paljon itsestään, asuinpaikastaan, työstään jne.) Dementoituneet ovat vielä täysin puolustuskyvyttömiä. Joskus tulee sellainenkin tuntu, että palstaalla kerrotaan vuolasti omaa osallistumista hoitoon ja henkilökuntaa väheksytään. Hoitoon annetaan täälläkin hyviä neuvoja, mutta harva on valmis hoitamaan iäkkäitä dementoituneita vamhempiaan kotonaan ilman rauhoittavia lääkkeitä.


      • yksiomainen**
        alan ihminen kirjoitti:

        Tämän ketjun aloitus on niin yleisluonteista, että siinä ei ole mitään huomauttamista. En kertoisi kyllä "siviilissäkään" omaistenikaan sairauksista jopa yksityiskohtia tällaisella julkisella palstalla (joskus ihan tunnistettaviakin, onhan monella profiilit ja moni kertonut paljon itsestään, asuinpaikastaan, työstään jne.) Dementoituneet ovat vielä täysin puolustuskyvyttömiä. Joskus tulee sellainenkin tuntu, että palstaalla kerrotaan vuolasti omaa osallistumista hoitoon ja henkilökuntaa väheksytään. Hoitoon annetaan täälläkin hyviä neuvoja, mutta harva on valmis hoitamaan iäkkäitä dementoituneita vamhempiaan kotonaan ilman rauhoittavia lääkkeitä.

        Vaitiolovelvollisuus minullakin oli työssäni, mutta ei tässä palstalla. Ja en ole huomannut, että tässä hoitohenkilökuntaa syytetään, jos läheisten sairauksista ja yleensä näistä asioista puhutaan.
        Hyvä, että alan ihmisenä, voisit hoitaa läheisesi kotona, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta, eikä taitoa, edes lääkityksen myötä.
        Ja kuka kenetkin tunnistaa, niin vuosien kirjoittelujen jälkeen, hyvin moni, ja hyvin moni on ystävä.


      • tuleva dementikko?
        yksiomainen** kirjoitti:

        Vaitiolovelvollisuus minullakin oli työssäni, mutta ei tässä palstalla. Ja en ole huomannut, että tässä hoitohenkilökuntaa syytetään, jos läheisten sairauksista ja yleensä näistä asioista puhutaan.
        Hyvä, että alan ihmisenä, voisit hoitaa läheisesi kotona, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta, eikä taitoa, edes lääkityksen myötä.
        Ja kuka kenetkin tunnistaa, niin vuosien kirjoittelujen jälkeen, hyvin moni, ja hyvin moni on ystävä.

        En ainakaan minä haluaisi että omaiseni missään vieraille ihmisille puhuisivat saati jollain keskustelupalstalla kertoilisivat sairauksistani. Kumma perustelu tuo että täällä on kirjoittajilla ystäviä. Voisihan sitä ystävien kanssa kahdenkesken jutella omaisten sairauksista.Ja pitääkö eri mielipide ottaa jonain henkilökohtaisena loukkauksena. Ei ihme että palstalla kirjoittelu on vähentynyt, kun aina asia kääntyy piikittelyyn.
        Samaa mieltä olen, että puhukaa ainoastaan itsenne sairauksista mitä tahdotte.


      • maarit60 kirjoitti:

        Kiitos kannustuksestasi.

        Kyllähän näistä asioista voi puhua. Ja se, että joku ärsyyntyy, näkyy jokaisessa ketjussa, sanahan on kuitenkin vapaa.

        Tuo dementia, mikä on osunut minun läheiselleni, on sairaus, mistä puhutaan paljon ja näytetään tv:ssä ohjelmia. Mutta kuitenkin sen kaiken vasta oppii näkemään, kun sitä seuraa siinä läheisen mukana päivittäin. Kuinka se etenee ja kuinka se rakas läheinen muuttuu sen mukana.

        Mutta meidäthän on luotu kestämään hyvin monenlaisia asioita, jostakin aina niitä voimia saa. En kyllä toivoisi kenellekään tuota sairautta, mihin ei mikään lääke vaikuta, se vaan etenee... sinne loppuun saakka.

        Hyvää päivänjatkoa ja iloista joulujuhlan valmistelua ja sitä hössötystäkin.

        Siinäkin jokainen voi tehdä omat valintansa !!
        Kyllä minusta on kiva silleen vähän hössöttää joulua,ihan pikkuisen.
        Tehdä perinteisiä jouluruokia ja leivonnaisia.
        Kun aikaa on, voi kaiken suunitella rauhalliseksi, Ilman mitään panikointia!

        Muutenkin varustella joulun tuloa....
        Eihän sitä tarvitse ryntäillä kaupoissa,, tämän ikäisillä kun on jo monta asiaa ihan kunnossa,,,
        Eikä se ole edes joulun tarkoitus se kaupallisuus.
        Jokainen voi valita itselleen ja elämäntilanteelleen sopivan muotoisen tavan viettää joulua.
        Silloin kaikki ovat yhtä oikeita tapoja !

        Siis mukavaa joulun odotusta enemmän tai vähemmän hössöttäville ja ihan kaikkille toisillekin.........!!


    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Milloin ajattelit

      Nähdä minut? Onko jotain odotuksia?
      Ikävä
      132
      1523
    2. Ihastuin sun kaksoisolentoon

      Kaipaan sitä nyt tästä eteenpäin. Joskus käy näin. 👋🏻
      Ikävä
      169
      1172
    3. Yksi mies ajatteli hyvin pitkään

      ja hänen kaipauksensa menetti kiinnostuksensa häneen…
      Ikävä
      101
      1170
    4. Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?

      Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia
      Maailman menoa
      78
      1050
    5. Minä vaan masennun yksinäni

      Viettäkää mukava perjantai ilta ja kiva viikonloppu. 🌃🌞🐺💤
      Ikävä
      187
      859
    6. Ketä kaivattusi mielestäsi muistuttaa

      ulkonäöllisesti?
      Ikävä
      39
      799
    7. Hyvää yötä naiselle.

      Olitko sä taas lihonut? Hyh Hyh mieheltä jonka tunnet
      Ikävä
      89
      762
    8. Monenko kanssa olet harrastanut seksiä

      tänä aikana kun olet kaivattuasi kaipaillut?
      Ikävä
      78
      742
    9. Nainen voi rakastaa

      Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt
      Ikävä
      70
      677
    10. Palstalaisten

      Paino. Paljonko siis painat?
      Sinkut
      86
      636
    Aihe