Tämä nyt on aivan naurettavaa. Niin naurettavaa, etten kehtaa edes omalla nimimerkillä kirjoittaa.
Vielä puoli vuotta kotona.
Ei sillä, että olisi mitään oikeaa hätää täällä. Niiden rahoilla vielä elän ja zilleen.
Antakaa jotain psyykkausvinkkejä, miten olla hermostumatta ja menettämättä malttia, kun oma ja vanhempien elämä kulkee melkolailla eri reittejä ja saman katon alle pitäisi mahtua. Toisin sanoen minun tulisi mahtua heidän kattonsa alle, niin päinhän se nyt tässä vaiheessa menee.
Ei auta enää kymmeneen laskeminen, takaperinkään.
Enkä yksinkertaisesti kehtaa kiukutella. Apua.
Vielä puoli vuotta kotona.
Ei sillä, että olisi mitään oikeaa hätää täällä. Niiden rahoilla vielä elän ja zilleen.
Antakaa jotain psyykkausvinkkejä, miten olla hermostumatta ja menettämättä malttia, kun oma ja vanhempien elämä kulkee melkolailla eri reittejä ja saman katon alle pitäisi mahtua. Toisin sanoen minun tulisi mahtua heidän kattonsa alle, niin päinhän se nyt tässä vaiheessa menee.
Ei auta enää kymmeneen laskeminen, takaperinkään.
Enkä yksinkertaisesti kehtaa kiukutella. Apua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
puhumisen kannalla edelleen olen.
Mulla sama tilanne. Toivottavasti syksyllä tai mielummin jo aiemmin pääsisin omaan asuntoon. Mun porukoissa ei oo mitään vikaa mut haluan jo omaa elämää. Okei saanhan sitä tässä kotonakin mutta en kuitenkaan kovin vapaasti. Aina täytyy miettiä muita kuitenkin. En voi pyytää kavereita kylään ku en kehtaa ku tulee ihan tollo olo ku porukat on aina kotona ka kaikki kaverit asuu omillaan ja jotku jo poikakaveriensa kanssa. :D Mäkään en kehtaa kiukutella tai muuta. Mut mua ahistaa ku noi on aina kotona ja mäkin oon aina kotona ja ääh siis eihän mulla ole ollenkaan elämää!:D