En tiedä olenko ainoa jolla tätä on, siksi olisi kiva kuulla muiden mietteitä..aina kun tilaan lennon Suomeen (käyn korkeintaan kerran vuodessa) niin alan nähdä outoja unia. Uneksin sellaisista ihmisistä, joita en ole vuosikausiin Suomessa nähnyt saati ollut niiden kanssa tekemisissä. Jännää on, että niihin ihmisiin on yleensä liittynyt joku "konflikti", riita tai muu vastaava. Saatan myös nähdä unia ihan omasta lapsuudestakin, josta on jo vuosikymmeniä! Onkohan päänupissa vikaa vai mistähän tuo johtuu? Nyt olen tilannut jouluksi lennon ja heti aloin nähdä näitä jänniä unia.
Ihmeissäni
pikkuisen olen
6970
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samaa vikaa taalla. Kylla minulla on samanlaista tapahtunut. Se on sentaan melkoinen paluu menneisyyteen. Minakin olen pikku kaupungista alunperin ja sinne saavuttuani kaikella on jokin tarina kerrottavanaan, lahes jokainen talo on tuttu ja kaikkeen liittyy tarinaa esim. puistonpenkkeihin, kauppoihin ja baareihin . Ei ihme etta niita rupee miettimaan ja uneksimaan lipun konkreettisesti hankittuaan. Mina naen unia koulusta ja koulukavereista.
Olen ollut kaikenkaikkiaan 12 vuotta pois Suomesta. Suoraan sanoen voin huonosti siella kaytyani, en tieda onko niin ankea lapsuus vai mista johtuu. Suomilomien jalkeen on hoideltava itseaan hiukan, etta rauhoittuu. Tama siita huolimatta, etta lomat on ihan kivat ja tavata ihmisia joita haluaa on ihan ok.
Harmi vaan että joka kerta kun törmää suomalaiseen rajanvartijaan alkaa harmittamaan. Nämä suomalaiset piällysmiehet kun on päässyt unohtumaan sinne Suomeen. Matkan jatkuessa harmistus yleensä lisääntyy kunnes pääsee määränpäähän. Määränpäässä (paikasta riippumatta) on yleensä hauskaa, koska tapaa vain ihmisiä joista välittää ja muusta ei kannata stressaantua.
Palattuaan kotiin tulee vähän haikea mieli niiden takia jotka ovat juuttuneet paikoilleen siellä Suomessa. Pahimmat vilunväreet tulee siitä kun kuvittelee itsensä takaisin vanhaan ryhmään, vanhaan työhön ja vanhalla tavalla samoihin ympyröihin. Onneksi tuo ajatus tuntuu aina vain kaukaisemmalta kun asunnot on saatu myytyä eikä jäljellä ole kuin kesämökki Suomessa. Saa nähdä kuinka kauan sitä haluaa pitää, sillä 3-4 viikon loma lapsuuden maisemissa on omalla tavalla houkutteleva ja oma, mutta ympäristö uusine sääntöine ja kaikenlaisine nipotuksineen (ulosmittauksen uhalla tietty) on tavalliselle ihmiselle liikaa.
Noille Suomessakävijöille pitää perustaa äkkiä jonkunlainen kriisiryhmä :)
Suomen matkan lähestyessä. Muuten sinne menisi mielellään, mutta tällä kertaa oli niin ikävä vierailun syy, ja joutui näkemään inhottavimmat sukulaiset.
Mutta oli se kyllä mahtava juttu, parinkymmenen vuoden poissaolon jälkeen. Esittelin kotiseutuani matkakumppanilleni, ja palasin lapsuuteeni. Olisi pitänyt mennä ja viettää usea kuukausi siellä, että olisi ollut aikaa käsitellä paremmin ristiriitaiset tunteet, tavata ystävät, vierailla tärkeillä paikoilla jne. Nyt se oli liitävä lento vain, ja hyvin stressaava.
Tiedän tunteen ja olen lukenut siitä
jopa aikaisemminkin !
Luulen että aiheesta saataisiin hyvä
elokuva, kuten esim sotalapsista tehtiin
aikoinaan !
ollut vuosien mittaan eikä aina edes matkaan liittyviä.
Olen ollut poissa Suomesta jo neljännesvuosisadan ja viimevisiitistä kulunut lähes viisi vuotta ja aina joskus noita epämiellyttäviä unia vieläkin ilmaantuu.
Yleensä näen unta, että olen Suomessa ja takasinpaluu alkaa mutkistumaan syystä ja toisesta: matkaliput hukassa, passi hukassa, juna myöhässä, bussi jättää tai muu typerä syy. Paniikki ja epätoivo valtaavat mielen, päivät vierähtävät viikoiksi, viikot kuukausiksi, vuosiksi... ja olen jumissa jossakin siellä synkässä Suomenmaassa. Ja tietenkin kaikkeen sekoittuu vanhat koulukaverit, naapurit, sukulaiset ja muut tutut.
Kun sitten herään ja huomaan makaavani turvallisesti omassa sängyssä oman siipan vieressä, huokaisen syvään helpotuksesta.