teini kihlat

Ei kihlat suhdetta tietenkään kariuta, jos suhde on ollakseen kestävä. Samoin kuin se ei pidä huonoa suhdetta kasassa. Pointtina vissiin kuitenkin se, että tehtäisiin ne aikuisten jutut vasta aikuisina, kuvitellaan tuntevamme kumppanimme vasta sitten, kun ensin edes tunnemme itsemme.

Nykyajan nuoret menevät kihloihin. Ei kihloihin voida mennä. Kihloissa ollaan, kun mies on kosinut, eli pyytänyt vaimokseen ja nainen on vastannut myöntävästi. Kihlaus on aika kosinnan ja papin aamenen välillä, eikä se tarvitse sormuksia.

Nykyajan nuoret paremminkin "rengastavat" toisensa, eli haluavat näyttää muille, että me ollaan yhdessä. Valitettavasti he käyttävät tästä menetelmästä termiä "kihlaus".

Mihin on jäänyt luokkasormusten vaihtaminen? Eikö tämä olisi parempi tapa ilmoittaa kaikille, että me ollaan pari? Molemmat kantaisivat toistensa sormuksia 24 h kaulaketjussa. "Mut hei, eihän se käy ku se ei oo niinku silleen niinku virallista hei!"

Ja ylipäätään, miksi pitää 3 kk seurustelun jälkeen kihlautua? Eihän siinä ole mitään järkeä. Nauraisin poikaystävän pihalle jos ensimmäisen kahden vuoden aikana tulis puhumaan jotain "mennääks kihloihin" -skeidaa. Toki eri asia on, jos on esim. lapsi tulossa. Ja kun muutenkin on ilmeistä, että ollaan yhdessä. Vaikka sitten sen vauvan takia.

Lisää ajatuksia kihlauksista voi käydä lukemassa: http://demi.fi/forum/lue/kihlaus/483364/#uusin

Jokasella on omat mielipiteet eri asioista. Jos ap on tota mieltä mitä on, niin hänellä on täysi oikeus siihen. ja sulla on oikeus sun mielipiteeseen. Eihän sitä koskaan tiedä miten suhteelle käy,ja ku miettii et joka toinen liitto päättyy avioeroon... Otit aika tosissaan nää teinikihlat.

Sori jos noin tosissaan otat. Ja mun mielipiteet on mun asia ja sun mielipiteet on sun asia. Voitko oikeesti olla sitä mieltä että joku 16v voi tietää että "tää on mun elämän rakkaus"?? Jos ei aikuisetkaan pysty tollasii pohtimaan... En mä millään pahalla tarkottanut. Teinit käyttää kihloissa olemista mielestäni väärin. Ne ostaa itellee sormukset ja sanoo että nyt ollaan kihloissa. Kuin moni 16v kysyy tyttö/poikaystävältään "tuletko vaimokseni". kihlaus on aika noiden sanojen (ja myöntävän vastauksen) ja aamen-sanan välillä! joku tossa niin sanokin.

Magica de spell85 kirjoitti:

Sori jos noin tosissaan otat. Ja mun mielipiteet on mun asia ja sun mielipiteet on sun asia. Voitko oikeesti olla sitä mieltä että joku 16v voi tietää että "tää on mun elämän rakkaus"?? Jos ei aikuisetkaan pysty tollasii pohtimaan... En mä millään pahalla tarkottanut. Teinit käyttää kihloissa olemista mielestäni väärin. Ne ostaa itellee sormukset ja sanoo että nyt ollaan kihloissa. Kuin moni 16v kysyy tyttö/poikaystävältään "tuletko vaimokseni". kihlaus on aika noiden sanojen (ja myöntävän vastauksen) ja aamen-sanan välillä! joku tossa niin sanokin.

Lue lisää

Tuo viestisi on täynnä ristiriitaisuuksia. Tai no ristiriitaisuuksia ja ristiriitaisuuksia... Idioottimaisuuksia olisi ehkä parempi sana. "Voitko oikeesti olla sitä mieltä että joku 16v voi tietää että "tää on mun elämän rakkaus"?? Jos ei aikuisetkaan pysty tollasii pohtimaan..." Sanot, etteivät aikuisetkaan pysty tuollaisia pohtimaan. Miksi niitten 16-vuotiaiden sitten pitäisi sen enempää pystyä kuin aikuisten, jos menevät kihloihin? Heidänkö kihlauksenssa pitäisi olla vielä harkitumpi ja järkevämpi kuin niiden aikuisten, jotka eivät siis pysty tuollaisia pohtimaan? Järjetön lausahdus sinulta. En olekaan sitä mieltä, että joku 16-vuotias voisi _tietää_ elämänsä rakkaudesta niin mitään. Ei sitä voi aikuinenkaan _tietää_. Molemmat voivat vain tuntea niin. Eihän tällaisia asioita nyt kukaan voikaan 100%:sti järjellä ajatella. Jos voi, on melko tunteeton. Järjellä on hyvä pohtia sen, minkä voi, mutta fiilispohjaltahan sitä mennään, kun kerta rakkaudesta on kyse. Ja kyllä väitän, että jotkut vaikka 16-vuotiaatkin voivat tuntea (ihan yhtä hyvin kuin jotkut aikuisetkin), että kyseessä on nyt "elämäni rakkaus". En väitä, etteikö se olisi harvinaista. Monet nuorethan haluavat vain pelleillä ja nussia ties kenen kanssa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että monet ovat sellaisia vielä nelikymppisinäkin, kun toisia se taas ei kiinnosta nuorenakaan. Kyllä joku voi olla 16-vuotiaana tosissaan.

Teinikihloista taas olisit ihan hyvin voinut lukea edellisestä viestistäni, mutta se ei näköjään mennyt perille niin ollenkaan. En väitä, etteivätkö jotkut yläasteteinit käyttäisi tuota väärin. He tekevät juuri niin kuin tuossa edellisessä viestissäni totesin: Menevät "kihloihin" ilman aikomustakaan mennä naimisiin. Eiväthän ne ole edes kihlat. Kihloissa oleminen tarkoittaa sopimusta/lupausta avioliitosta.

Itse kuitenkin määrittelit teinikihlat aloitusviestissäsi täysin idioottimaisesti, minkä muuten myös mainitsin edellisessä viestissäni. Tässä kohtaa pyörrät jo puheitasi! Aluksi määrittelit teinikihlat joksikin alle 18-vuotiaiden parin kuukauden seurustelun jälkeiseksi kihlautumiseksi. Nyt tuossa viestissäsi teinikihlat sitten muuttuivatkin lähemmäs minun käyttämääni määritelmää: "Ne ostaa itellee sormukset ja sanoo että nyt ollaan kihloissa". Aivan, tuommoinenhan nyt onkin vähän hassua, eikä se mikään kihlaus olekaan kuten juuri sanoin! Tuollaista käytöstä en tietääkseni ole missään puolustellut. Määritelmäsi teinikihloista on tosiaan tässä kohtaa perustavanlaatuisesti erilainen, kuin alussa. Outoa.

"Ja mun mielipiteet on mun asia ja sun mielipiteet on sun asia." Itse asiassa ne ovat vähän muidenkin asia nyt, kun me molemmat näköjään täällä niitä toitotamme. On sitä paitsi idioottimaista puolustautua jollain "se on vaan mun mielipide!" -kommentilla tällaisessa asiassa, joka ei ole samalla tavalla täysin mielipideasia kuin esimerkiksi, miellyttääkö punainen vai sininen enemmän. Näihin teinikihlamielipiteisiin sen sijaan pitäisi olla joku perustelu. Muutenhan mielipide on aivan tyhjän päällä. Onko mitään järkeä väittää muitakaan asioita ilman perusteluita todeten "tää on vaan mun mielipide hei, et sä saa sitä kritisoida!" Voivatko esimerkiksi rasistit puolustautua noin? Ehkä täysin ääliömäisessä seurassa voivat, mutta jos keskustelu on yhtään fiksua, heiltä kysytään perusteluja. Sinullakaan ei näytä olevan järkeviä perusteluja, miksi alle 18-vuotiaiden kihlautuminen (mitä siis sinun alkuperäisen määritelmäsi mukaisesti kutsuttaisiin teinikihloiksi riippumatta siitä, kuinka vakavasti kihlaus otetaan) olisi aina järjetöntä, typerää tai mitä sanaa nyt haluatkaan käyttää.

Kuin moni 16v kysyy tyttö/poikaystävältään "tuletko vaimokseni". Ei varmaan kovinkaan moni, mutta miksei joku voisi? Silloin se minusta olisi kihlaus siinä missä kolmekymppistenkin. Väitätkö vastaan? Jos pidät alkuperäisestä määritelmästäsi kiinni, sinun pitäisi, koska hehän ovat alle täysi-ikäisiä! Jos taas et väitä, myönnät epäsuorasti itsekin alkuperäisen määritelmäsi olleen täysin ääliömäinen. Jos taas sen myönnät, herää kysymys: Miksi aloittaa koko aiheesta ketjua tai esittää asiasta mielipidettä, jos ei edes tiedä, mistä puhuu?

Puolustuspuheenvuorosi oli ehkä jopa järjettömämpi kuin aloituksesi. Voihan syvä huokaus taas teidän suomi24-keskustelijoiden kanssa... :/

PAULA)) kirjoitti:

Jokasella on omat mielipiteet eri asioista. Jos ap on tota mieltä mitä on, niin hänellä on täysi oikeus siihen. ja sulla on oikeus sun mielipiteeseen. Eihän sitä koskaan tiedä miten suhteelle käy,ja ku miettii et joka toinen liitto päättyy avioeroon... Otit aika tosissaan nää teinikihlat.

Lue lisää

Tämä asia kun nyt ei ole niin yksinkertaisesti pelkkä mielipideasia kuin esimerkiksi, miellyttääkö punainen vai sininen enemmän. Tämänlaisiin mielipiteisiin kaivattaisiin perusteluja. Hän ei ole esittänyt yhtäkään järkevää perustelua, miksi kaikki alle 18-vuotiana tehdyt kihlaukset olisivat järjettömiä, typeriä tai mitä tahansa sanaa haluaakaan käyttää. Esitänpä esimerkin, jolla _ehkä_ tajuat noiden perustelujen tärkeyden. "Sauli Niinistö, pitäisikö meidän liittyä Natoon?" "joo" "Miksi?" "no se on hei vaan mun mielipide hei, kamoon hei, on mulla nyt hei omaa mielipiteesee oikeus hei!!!" Noin ei käy. Sauli perustelisi kantansa! Jos ei mielipiteelle ole perusteluja, ei sellasita kannata muodostaa ollenkaan. Tajutkaa se. Eri asioita ovat toki juuri nuo punainen vastaan sininen -tyyppiset kysymykset. Tämä ei ole sellainen.

Tavallaan ymmärrän pointtisi, mutta unohdat tärkeitä asioita.

"Kas kun.. suhteethan ovat erilaisia. Luulisi teidänkin sen verran tajuavan. Toiset etenevät erittäin hitaasti. Tyyliin pussaavat ensimmäisen kerran, kun on seurusteltu joku kolme vuotta. Vähän erilainen pari taas on siinä vaiheessa ollut jo 2½ vuotta naimisissa."

Näissä tapauksissahan ei ole edes kyse "vähän erilaisista suhteista", vaan radikaalisti erilaisista tapauksista, ja ensimmäisessä tapauksessa lähes mahdottomasta. Jälkimmäistä tapausta valitettavasti silloin tälläin tulee vastaan. Mutta kun pitkästä parisuhteesta yleensä puhutaan, niin kaikillahan ihastumisen, rakastumisen ja rakastamisen vaiheet tulevat mukaan suhteeseen tässä järjestyksessä ja lähes samaa tahtia (jos ovat tullakseen). Nopeammin etenevät eivät tutustu ja rakastu huomattavasti nopeammin kuin hitaasti etenevät. Miksi siis erittäin nopeasti "eteneminen" olisi järkevää?

"Molemmat suhteet voivat päätyä avioeroon ennemmin tai myöhemmin, mutta molemmat suhteet voivat myös kestää lopun ikää. Molemmissa suhteissa voidaan rakastaa ihan yhtä kovasti ja tosissaan. Toinen suhde voi myös alkaa, kun molemmat ovat ihan teinejä. Toinen sitten taas vasta viisikymppisenä. Yhä molemmat suhteet voivat olla aivan yhtä totisia!"

Totta, mutta voitko väittää, että ihminen ihan tosissaan olisi kykeneväinen tuntemaan kumppaninsa muutamassa hassussa kuukaudessa niin luotettavasti, että olisi fiksua ottaa niinkin suuri riski, että menisi naimisiin? Entä voitko väittää, että ihminen 16-vuotiaana näkee maailman niin realistisesti ja konkreettisesti, että osaa ottaa kaiken mahdollisen huomioon, ja on jo niin perillä omista arvoistaan, että avioliittoon astuminen olisi järkevää? Kumpikin tapaus voi aivan hyvin onnistua, mutta eikös se todennäköistäisi paljonkin suhteen kestävyyttä, että ensin tutustuttaisiin siihen toiseen, itseensä ja omaan arvomaailmaansa oikeasti?

"Ketjun aloittajan määritelmähän oli ääliömäinen: jotain paskaa tyyliin "siis että alle 18v pari(tai et toinen on alle 18) menee "kihloihin" parin kuukauden seurustelun jälkeen??" Mitäpä jos tuo alle täysikäinen pari pysytteleekin yhdessä loppuiän? Onko heidänkin kihlauksensa sitten ollut teinikihlat?"

Minä puhuisin myöskin alle 18-vuotiaitten kihlauksesta teinikihloina juurikin siksi, ettei heillä oikeasti ole vielä itsestäänkään niin realistista kuvaa, että kannattaisi vielä väittää tuntevansa toista. Ja vieläpä luvata mennä naimisiin tämän kanssa. Rengastuksen piiriin kuuluvat nämä hörhöt, jotka kuvittelevat olevansa kihloissa ilman aikeita mennä naimisiin. Se, miten kauan suhde kestää, ei vaikuta siihen, miten koen kihlautumisen. Eli teinikihlat voi olla siitä huolimatta taustalla, vaikka suhde kestäisikin ikuisuuden. On vain käynyt äärimmäisen hyvä tuuri, kuten kestävissä suhteissa aina.

"Toiset vain antavat palaa, kun oikea ihminen löytyy. Joskus molemmat ovat tällaisia! He törmäävät toisiinsa, tajuavat rakastavansa toisiansa ja ovat varmoja, että haluavat olla yhdessä loppuikänsä."

Jos kaikki antaisivat palaa juuri sillä hetkellä kun rakastumisen tunne on vahvimmillaan, niin saataisiin huikeat nousut sekä pikaisiin avioitumistilastoihin, että todennäköisesti myös erotilastoihin. Ei kyse ole rakastumisen hetkellä vielä RAKASTAMISESTA. Eiköhän jokainen avioitunut ja eronnut pari ole joskus kuvitellut avioituneensa sen oikean kanssa, ja myöhemmin tajunnut olevansa väärässä? Miksei siis ihan oikeasti voisi olla järkevämpää hidastaa tahtia, ja huomata rakastavansa toista vielä vuosien päästä aikuisenakin, ja sitten ottaa näitä "suuria askeleita"?

idioottimaisuuden vastustaja kirjoitti:

Tuo viestisi on täynnä ristiriitaisuuksia. Tai no ristiriitaisuuksia ja ristiriitaisuuksia... Idioottimaisuuksia olisi ehkä parempi sana. "Voitko oikeesti olla sitä mieltä että joku 16v voi tietää että "tää on mun elämän rakkaus"?? Jos ei aikuisetkaan pysty tollasii pohtimaan..." Sanot, etteivät aikuisetkaan pysty tuollaisia pohtimaan. Miksi niitten 16-vuotiaiden sitten pitäisi sen enempää pystyä kuin aikuisten, jos menevät kihloihin? Heidänkö kihlauksenssa pitäisi olla vielä harkitumpi ja järkevämpi kuin niiden aikuisten, jotka eivät siis pysty tuollaisia pohtimaan? Järjetön lausahdus sinulta. En olekaan sitä mieltä, että joku 16-vuotias voisi _tietää_ elämänsä rakkaudesta niin mitään. Ei sitä voi aikuinenkaan _tietää_. Molemmat voivat vain tuntea niin. Eihän tällaisia asioita nyt kukaan voikaan 100%:sti järjellä ajatella. Jos voi, on melko tunteeton. Järjellä on hyvä pohtia sen, minkä voi, mutta fiilispohjaltahan sitä mennään, kun kerta rakkaudesta on kyse. Ja kyllä väitän, että jotkut vaikka 16-vuotiaatkin voivat tuntea (ihan yhtä hyvin kuin jotkut aikuisetkin), että kyseessä on nyt "elämäni rakkaus". En väitä, etteikö se olisi harvinaista. Monet nuorethan haluavat vain pelleillä ja nussia ties kenen kanssa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että monet ovat sellaisia vielä nelikymppisinäkin, kun toisia se taas ei kiinnosta nuorenakaan. Kyllä joku voi olla 16-vuotiaana tosissaan.

Teinikihloista taas olisit ihan hyvin voinut lukea edellisestä viestistäni, mutta se ei näköjään mennyt perille niin ollenkaan. En väitä, etteivätkö jotkut yläasteteinit käyttäisi tuota väärin. He tekevät juuri niin kuin tuossa edellisessä viestissäni totesin: Menevät "kihloihin" ilman aikomustakaan mennä naimisiin. Eiväthän ne ole edes kihlat. Kihloissa oleminen tarkoittaa sopimusta/lupausta avioliitosta.

Itse kuitenkin määrittelit teinikihlat aloitusviestissäsi täysin idioottimaisesti, minkä muuten myös mainitsin edellisessä viestissäni. Tässä kohtaa pyörrät jo puheitasi! Aluksi määrittelit teinikihlat joksikin alle 18-vuotiaiden parin kuukauden seurustelun jälkeiseksi kihlautumiseksi. Nyt tuossa viestissäsi teinikihlat sitten muuttuivatkin lähemmäs minun käyttämääni määritelmää: "Ne ostaa itellee sormukset ja sanoo että nyt ollaan kihloissa". Aivan, tuommoinenhan nyt onkin vähän hassua, eikä se mikään kihlaus olekaan kuten juuri sanoin! Tuollaista käytöstä en tietääkseni ole missään puolustellut. Määritelmäsi teinikihloista on tosiaan tässä kohtaa perustavanlaatuisesti erilainen, kuin alussa. Outoa.

"Ja mun mielipiteet on mun asia ja sun mielipiteet on sun asia." Itse asiassa ne ovat vähän muidenkin asia nyt, kun me molemmat näköjään täällä niitä toitotamme. On sitä paitsi idioottimaista puolustautua jollain "se on vaan mun mielipide!" -kommentilla tällaisessa asiassa, joka ei ole samalla tavalla täysin mielipideasia kuin esimerkiksi, miellyttääkö punainen vai sininen enemmän. Näihin teinikihlamielipiteisiin sen sijaan pitäisi olla joku perustelu. Muutenhan mielipide on aivan tyhjän päällä. Onko mitään järkeä väittää muitakaan asioita ilman perusteluita todeten "tää on vaan mun mielipide hei, et sä saa sitä kritisoida!" Voivatko esimerkiksi rasistit puolustautua noin? Ehkä täysin ääliömäisessä seurassa voivat, mutta jos keskustelu on yhtään fiksua, heiltä kysytään perusteluja. Sinullakaan ei näytä olevan järkeviä perusteluja, miksi alle 18-vuotiaiden kihlautuminen (mitä siis sinun alkuperäisen määritelmäsi mukaisesti kutsuttaisiin teinikihloiksi riippumatta siitä, kuinka vakavasti kihlaus otetaan) olisi aina järjetöntä, typerää tai mitä sanaa nyt haluatkaan käyttää.

Kuin moni 16v kysyy tyttö/poikaystävältään "tuletko vaimokseni". Ei varmaan kovinkaan moni, mutta miksei joku voisi? Silloin se minusta olisi kihlaus siinä missä kolmekymppistenkin. Väitätkö vastaan? Jos pidät alkuperäisestä määritelmästäsi kiinni, sinun pitäisi, koska hehän ovat alle täysi-ikäisiä! Jos taas et väitä, myönnät epäsuorasti itsekin alkuperäisen määritelmäsi olleen täysin ääliömäinen. Jos taas sen myönnät, herää kysymys: Miksi aloittaa koko aiheesta ketjua tai esittää asiasta mielipidettä, jos ei edes tiedä, mistä puhuu?

Puolustuspuheenvuorosi oli ehkä jopa järjettömämpi kuin aloituksesi. Voihan syvä huokaus taas teidän suomi24-keskustelijoiden kanssa... :/

Lue lisää

Voihan 16v olla tosissaan, mutta ei sitä tiedä kestääkö lopun ikää! sitä ajan vähän takaa että mikään ei elämäs oo varmaa tai pysyvää. Jos oikeesti joku teini kysyy "tuletko vaimokseni", niin se on ihan eri asia, se tuskin sit mitään näyttämistä muille ole. Asioista voi olla montaa mieltä. En kai osaa ajatella näitä juttuja sillai kun SÄ haluat.

idioottimaisuuden vastustaja kirjoitti:

Tämä asia kun nyt ei ole niin yksinkertaisesti pelkkä mielipideasia kuin esimerkiksi, miellyttääkö punainen vai sininen enemmän. Tämänlaisiin mielipiteisiin kaivattaisiin perusteluja. Hän ei ole esittänyt yhtäkään järkevää perustelua, miksi kaikki alle 18-vuotiana tehdyt kihlaukset olisivat järjettömiä, typeriä tai mitä tahansa sanaa haluaakaan käyttää. Esitänpä esimerkin, jolla _ehkä_ tajuat noiden perustelujen tärkeyden. "Sauli Niinistö, pitäisikö meidän liittyä Natoon?" "joo" "Miksi?" "no se on hei vaan mun mielipide hei, kamoon hei, on mulla nyt hei omaa mielipiteesee oikeus hei!!!" Noin ei käy. Sauli perustelisi kantansa! Jos ei mielipiteelle ole perusteluja, ei sellasita kannata muodostaa ollenkaan. Tajutkaa se. Eri asioita ovat toki juuri nuo punainen vastaan sininen -tyyppiset kysymykset. Tämä ei ole sellainen.

Lue lisää

Miksi ängit politiikkaa tähän asiaan??? Kaikillahan on oikeus mielipiteeseen. Sä haukut alkuperästä idiootiks ja muuta.. mieti että joku voi ajatella sust tollai!

Jennifer O´Kop kirjoitti:

Miksi ängit politiikkaa tähän asiaan??? Kaikillahan on oikeus mielipiteeseen. Sä haukut alkuperästä idiootiks ja muuta.. mieti että joku voi ajatella sust tollai!

"Miksi ängit politiikkaa tähän asiaan???" Enhän änkenyt. Opettelehan lukemaan. Sanoin, että se oli esimerkki, jonka avulla joku ehkä tajuaa, kuinka ääliömäisiä ovat perusteettomat mielipiteet asioissa, jotka eivät ole täysin makukysymyksiä.

"Kaikillahan on oikeus mielipiteeseen." Etkö tosiaan lukenut, mitä kirjoitin? On toki, mutta tuollainen mielipide pitäisi perustella! Kyse kun ei tosiaankaan ole vain ja ainoastaan jostain makukysymyksestä. Kuinkakohan monta kertaa tuokin vielä täytyy sanoa? Perusteettomat mielipiteet tällaisissa asioissa ovat ääliömäisiä.

"mieti että joku voi ajatella sust tollai!" Eipäs voi. Minusta voi ajatella kyllä, että olen ärsyttävä valittaja tai muuten vaan idiootti, mutta ei samalla tavalla kuin itse arvostelin tämän ketjun aloitusta ja tätä paskanjauhantaa täällä yleisestikin. Itsehän yritän perustella väitteeni, jos ymmärrän siihen olevan tarvetta, tai jos joku perusteluja pyytää. Myös yritän olla puhumatta ristiin tai pyörtämättä puheitani. Siis käyttäydyn aivan eri tavalla kuin ne, joita tässä arvostelen ja haukun! Miksi minusta siis ajateltaisiin samalla tavalla?

"Sä haukut alkuperästä idiootiks ja muuta.." Noh, siinäpä olikin viestisi ainoa järkipitoinen lausahdus. Niin tosiaan taisin tehdä!

pikkum kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän pointtisi, mutta unohdat tärkeitä asioita.

"Kas kun.. suhteethan ovat erilaisia. Luulisi teidänkin sen verran tajuavan. Toiset etenevät erittäin hitaasti. Tyyliin pussaavat ensimmäisen kerran, kun on seurusteltu joku kolme vuotta. Vähän erilainen pari taas on siinä vaiheessa ollut jo 2½ vuotta naimisissa."

Näissä tapauksissahan ei ole edes kyse "vähän erilaisista suhteista", vaan radikaalisti erilaisista tapauksista, ja ensimmäisessä tapauksessa lähes mahdottomasta. Jälkimmäistä tapausta valitettavasti silloin tälläin tulee vastaan. Mutta kun pitkästä parisuhteesta yleensä puhutaan, niin kaikillahan ihastumisen, rakastumisen ja rakastamisen vaiheet tulevat mukaan suhteeseen tässä järjestyksessä ja lähes samaa tahtia (jos ovat tullakseen). Nopeammin etenevät eivät tutustu ja rakastu huomattavasti nopeammin kuin hitaasti etenevät. Miksi siis erittäin nopeasti "eteneminen" olisi järkevää?

"Molemmat suhteet voivat päätyä avioeroon ennemmin tai myöhemmin, mutta molemmat suhteet voivat myös kestää lopun ikää. Molemmissa suhteissa voidaan rakastaa ihan yhtä kovasti ja tosissaan. Toinen suhde voi myös alkaa, kun molemmat ovat ihan teinejä. Toinen sitten taas vasta viisikymppisenä. Yhä molemmat suhteet voivat olla aivan yhtä totisia!"

Totta, mutta voitko väittää, että ihminen ihan tosissaan olisi kykeneväinen tuntemaan kumppaninsa muutamassa hassussa kuukaudessa niin luotettavasti, että olisi fiksua ottaa niinkin suuri riski, että menisi naimisiin? Entä voitko väittää, että ihminen 16-vuotiaana näkee maailman niin realistisesti ja konkreettisesti, että osaa ottaa kaiken mahdollisen huomioon, ja on jo niin perillä omista arvoistaan, että avioliittoon astuminen olisi järkevää? Kumpikin tapaus voi aivan hyvin onnistua, mutta eikös se todennäköistäisi paljonkin suhteen kestävyyttä, että ensin tutustuttaisiin siihen toiseen, itseensä ja omaan arvomaailmaansa oikeasti?

"Ketjun aloittajan määritelmähän oli ääliömäinen: jotain paskaa tyyliin "siis että alle 18v pari(tai et toinen on alle 18) menee "kihloihin" parin kuukauden seurustelun jälkeen??" Mitäpä jos tuo alle täysikäinen pari pysytteleekin yhdessä loppuiän? Onko heidänkin kihlauksensa sitten ollut teinikihlat?"

Minä puhuisin myöskin alle 18-vuotiaitten kihlauksesta teinikihloina juurikin siksi, ettei heillä oikeasti ole vielä itsestäänkään niin realistista kuvaa, että kannattaisi vielä väittää tuntevansa toista. Ja vieläpä luvata mennä naimisiin tämän kanssa. Rengastuksen piiriin kuuluvat nämä hörhöt, jotka kuvittelevat olevansa kihloissa ilman aikeita mennä naimisiin. Se, miten kauan suhde kestää, ei vaikuta siihen, miten koen kihlautumisen. Eli teinikihlat voi olla siitä huolimatta taustalla, vaikka suhde kestäisikin ikuisuuden. On vain käynyt äärimmäisen hyvä tuuri, kuten kestävissä suhteissa aina.

"Toiset vain antavat palaa, kun oikea ihminen löytyy. Joskus molemmat ovat tällaisia! He törmäävät toisiinsa, tajuavat rakastavansa toisiansa ja ovat varmoja, että haluavat olla yhdessä loppuikänsä."

Jos kaikki antaisivat palaa juuri sillä hetkellä kun rakastumisen tunne on vahvimmillaan, niin saataisiin huikeat nousut sekä pikaisiin avioitumistilastoihin, että todennäköisesti myös erotilastoihin. Ei kyse ole rakastumisen hetkellä vielä RAKASTAMISESTA. Eiköhän jokainen avioitunut ja eronnut pari ole joskus kuvitellut avioituneensa sen oikean kanssa, ja myöhemmin tajunnut olevansa väärässä? Miksei siis ihan oikeasti voisi olla järkevämpää hidastaa tahtia, ja huomata rakastavansa toista vielä vuosien päästä aikuisenakin, ja sitten ottaa näitä "suuria askeleita"?

Lue lisää

"Näissä tapauksissahan ei ole edes kyse "vähän erilaisista suhteista", vaan radikaalisti erilaisista tapauksista" Ok. Käytin väärää sanaa, tosin tehostetarkoituksena. En odottanut, että kukaan ottaisi sitä kirjaimellisesti, mutta korjataan nyt, että tarkoitin aivan erilaista paria, en vähän erilaista.

"Jälkimmäistä tapausta valitettavasti silloin tälläin tulee vastaan." Miksi se on valitettavaa? Suhde se on missä muutkin, ja voi toimia ihan samalla tavalla kuin hitaamminkin etenevä. Jos sinusta tuntuu, ettei omalla kohdallasi voisi toimi, mikä estää sitä joillain muilla toimimasta? Ei mikään. Et voi tuntea muita ihmisiä niin hyvin, että voisit tuollaista väittää. Tai toki väittää voi, mutta idioottimaistahan se on.

"Mutta kun pitkästä parisuhteesta yleensä puhutaan, niin kaikillahan ihastumisen, rakastumisen ja rakastamisen vaiheet tulevat mukaan suhteeseen tässä järjestyksessä ja lähes samaa tahtia" Jahas. Mihin tämä perustuu? Perustelua kaivataan. Tutkimuksia? Kirjoituksia aiheesta (ei demin foorumilta, jooko?)? Linkkaa toki minulle jokin tutkimus aiheesta tai kerro muuten lähteesi, kun tällaista väität. Varsinkin tuohon "samaan tahtiin" -väitteeseen kaipaan perustelua. Tällä hetkellä se nimittäin on erittäin hataralla pohjalla, enkä sitä kyllä purematta niele. Itse olen ainakin huomannut, että ihastua voi nopeasti tai hitaammin, kuten myös rakastua, mikä on täysin väitetteesi vastaista! Sanot, että kaikilla!

"Nopeammin etenevät eivät tutustu ja rakastu huomattavasti nopeammin kuin hitaasti etenevät." Jos henkilökemiat natsaavat, on tutustuminen tietenkin nopeampaa, ja varsinkin rakastuminen. Eiväthän he ehkä niin hyvin kerkeäkään tutustumaan ennen naimisiinmenoa, kuin hitaasti etenevät, mutta kyllä he tosiaankin nopeammin voivat tutustua kuin jotkut hiljaiset tyypit, jotka eivät oikein kunnolla edes sopisi toisilleen. Sellaisiakin suhteita kun on nähty, jopa pitkäaikaisia sellaisia. Väitteesi on typerä. Miten niin ei voisi muka tutustua tai rakastua nopeammin? Toisaalta voi myös ihmetellä, miksi pitäisikään tutustua aivan täydellisesti toisen kaikkiin puoliin, jos kaikki tärkeät on jo oppinut tuntemaan? Tuskinpa kukaan koko elämässäänkään ketään ihmistä oppii aivan täysin tuntemaan! Ajatuksenlukijoita kun on harvassa. No itsensä ehkä voi.. Heitän esimerkin. Onko esimerkiksi välttämätöntä tietää, rapsuttaako oma kulta selkänsä keskikohtaa ala- vai yläkautta tietääkseen, onko hän "oikea"?

"Miksi siis erittäin nopeasti "eteneminen" olisi järkevää?" Ei se varmaan järkevää olekaan, mutta rakkaus ei tunnetusti ole järki- vaan tunnepeliä. Onko koko rakastuminen tai rakastaminen "järkevää"? En ymmärrä, mihin tuolla kysymyksellä pyrit. Ei olekaan järkevää. Mitä sitten? Ei rakkaus ole järkevää!

"Totta, mutta voitko väittää, että ihminen ihan tosissaan olisi kykeneväinen tuntemaan kumppaninsa muutamassa hassussa kuukaudessa niin luotettavasti, että olisi fiksua ottaa niinkin suuri riski, että menisi naimisiin?" Kyllä voin väittää ja väitänkin. Se on toki erittäin harvinaista, mutta kyllä sellaistakin käy.

"Entä voitko väittää, että ihminen 16-vuotiaana näkee maailman niin realistisesti ja konkreettisesti, että osaa ottaa kaiken mahdollisen huomioon, ja on jo niin perillä omista arvoistaan, että avioliittoon astuminen olisi järkevää?" No ehkäpä eivät näekään, eivätkä kaikkea mahdollista osaakaan ottaa huomioon. Toisaalta miksi sillon pitäisi jo osata? Eikö riitä, että tietää (kyllä joku 16-vuotias voi tietää siinä missä kolmekymppinenkin) seurustelevansa itselle erittäin hyvän morsian/sulhasehdokkaan kanssa. Ei avioliittoon astuminen järkevää olekaan, senhän estää jo lakikin. Miksei silti voisi kihlautua? Luvata, että mennään sitten myöhemmin naimisiin! Sittenhän sitä voi mennä, kun osaa ottaa kaiken tarpeellisen huomioon. Huomaa, että käytän sanaa tarpeellinen, en mahdollinen. Mielestäni ihan kaikkea _mahdollista_ (esim. papin pitää olla alle 50, muutenhan se voi kuolla sydänkohtaukseen kesken seremonian!) ei välttämättä tarvitsekaan osata ottaa huomioon. Eikä ihan kaikkea varmaan kukaan osaisikaan ottaa huomioon. Joka tapauksessa aikuistumista odotellessa varmaankin riittää tieto (edelleen sanon, että tämä voi olla yhtä vahva tieto kuin sillä kolmekymppiselläkin, koska tuohon tieto-sanaan varmasti muuten taas puututtaisiin!) siitä, että kumppani on oikea.

"Kumpikin tapaus voi aivan hyvin onnistua, mutta eikös se todennäköistäisi paljonkin suhteen kestävyyttä, että ensin tutustuttaisiin siihen toiseen, itseensä ja omaan arvomaailmaansa oikeasti?" Voipihan se niin olla. Varsinkin jos ne arvot sitten muotoutuvatkin pahasti toisiaan vastaan sotiviksi. Myönnän toki (kuten olen jo aikaisemminkin myöntänyt), että tällaiset tosi nuorena aloitetut suhteet varmaankin kestävät harvemmin. Se ei kuitenkaan ole pointtini, vaan se, että ihan hyvin nekin _voivat_ kestää sellaisissa tapauksissa, joissa molemmat jo nuorena ymmärtävät asian tärkeyden, eikä kummallakaan ole kiinnostusta harrastaa mitään "pesästä pesään" -meininkiä (en ikävä kyllä keksi mitään yhtä lennokasta ilmaisua naisille).

"Minä puhuisin myöskin alle 18-vuotiaitten kihlauksesta teinikihloina juurikin siksi, ettei heillä oikeasti ole vielä itsestäänkään niin realistista kuvaa, että kannattaisi vielä väittää tuntevansa toista." Noh, tuollaisen määritelmän mukaisissa teinikihloissa ei sitten ole mitään pahaa! En ymmärrä, miksi niitä kritisoitaisiin. Itse olen aina luullut, että teinikihloja kritisoitaessa puhutaan juuri siitä, että jotkut hölmöt kakarat eivät ymmärrä, mitä kihlaus tarkoittaa, ja silti väittävät olevansa kihloissa. Tuohon toisen tuntemiseen otin kantaa juuri äsken, enkä viitsi niitä tähän copypastettaa. Muistanet vielä sen henkilökemian natsausjutun yms. Kyllä heistä joillakin voi olla itsestään _riittävän_ realistinen kuva. "Ja vieläpä luvata mennä naimisiin tämän kanssa." Jep! :)

"Eli teinikihlat voi olla siitä huolimatta taustalla, vaikka suhde kestäisikin ikuisuuden. On vain käynyt äärimmäisen hyvä tuuri, kuten kestävissä suhteissa aina." Tuossapa teet vähän itsekin myönnytyksen minun höpötykseni suuntaan! Tuotahan minä vähän olen ajanut takaakin. Tuuria tarvitaan kestävään suhteeseen. Ei se aikuistuminen sitä muuta niin ihmeelliseksi. Ehkäpä teininä on harvinaisempaa löytää "se oikea", mutta mahdollista silti.

"Jos kaikki antaisivat palaa juuri sillä hetkellä kun rakastumisen tunne on vahvimmillaan, niin saataisiin huikeat nousut sekä pikaisiin avioitumistilastoihin, että todennäköisesti myös erotilastoihin. Ei kyse ole rakastumisen hetkellä vielä RAKASTAMISESTA." Eiköhän sitä juuri niin tehdäkin, että annetaan palaa, kun rakastuminen on kovimmillaan tai ainakin melko kovassa vaiheessa! Ainakin muun muassa omat serkkuni ja heidän heilansa ovat juuri niin tehneet! Lapsiakin on jo heistä suurimmalla osalla ja ihan hyvin näyttää menevän. Väittäisin, että avioliitot, jotka solmitaan vasta rakastamisen vaiheessa, edustavat sitä pienempää osaa avioliitoista. Rakastuminen kun taitaa vaihtua rakastamiseksi vasta vuosien saatossa ja sitä rakastumisen vaihetta kyllä taitaa olla siinä alussa monta vuotta. No mikäs siinä, jos olet sitä mieltä, että pitäisi olla yli kolmekymppinen mennäkseen naimisiin... Idealisoit "aikuisia" ihmisiä (en tiedä, oletko itse sellainen). Lisäksi jos on oikein kovasti rakastunut, eikö se viittaisi, että suhteesta voisi hyvinkin tulla hyvä ja kestävä? Jos on oikein kovasti rakastunut, on siinä kumppanissa selvästikin niin paljon jotain juuri itselle sopivaa ja toisin päin, että ei muuta kuin naimisiin vaan, jos molemmat ovat täysin vakuuttuneita, että niin haluavat tehdä ja loppuelämän yhdessä pysytellä.

"Miksei siis ihan oikeasti voisi olla järkevämpää hidastaa tahtia, ja huomata rakastavansa toista vielä vuosien päästä aikuisenakin, ja sitten ottaa näitä "suuria askeleita"?" Eli pitäisi seurustella joku... 5 vuotta ennen kuin menee naimisiin? Riittääkö? Vai 10? No okei, järkeväähän se kyllä voisi olla niin nuorena kuin aikuisella iällä aloitetussa suhteessakin. Rakkaus ei kuitenkaan vieläkään ole järkipeliä. Se pitää muistaa. Järkeväähän biologisesti ajateltuna olisi vain yrittää lisääntyä. Eli miehen nussia kaikkea, joka siihen suostuu ja naisen nussia vain parhaita miehiä, joita saa! Millään yksiavioisuudella, romantiikalla tai rakkaudella ei ole järjen kanssa paljoakaan tekemistä. Toisaalta jos tuhlaa sen 10v toiseen tutustumisessa, saattaa moni olla jo nelikymppinen, mikä sitten taas ei ole kovinkaan hyvä esimerkiksi lasten hankinnan kannalta. Silloin kun ei enää olla hedelmällisimmillään, ja geeneissäkin ties mitä mutaatioita jo tapahtunut. Tai ehkä tarkoititkin, että nuorten tulisi olla järkevämpiä suhteissaan kuin aikuisten! Vähän alle kolmekymppiset sen sijaan ehkä saisivatkin mennä naimisiin alle 10 vuoden seurustelun jälkeen jopa tuntematta toisiaan läpikotaisin! Sitä paitsi eihän tässä olla naimisiinmenosta vielä puhuttukaan. Se esimerkin 16-vuotias pari menee 16-vuotiaana kihloihin ja naimisiin sitten aikuisena, kun kerkeää! Eli varmaankin sitten joskus parikymppisenä.

Minusta ajatuksesi siitä, että rakkauden pitäisi olla jotenkin järkevää, on melkein yhtä järjetön, kuin koko rakkaus! Vielä se, että nuorten välisen kestäväksi tarkoitetun suhteen pitäisi olla paljon järkevämpi (ainakin sellainen mentaliteetti tekstistäsi huokuu läpi) kuin aikuisten sellaisen, on aivan hullua!

Magica de spell85 kirjoitti:

Voihan 16v olla tosissaan, mutta ei sitä tiedä kestääkö lopun ikää! sitä ajan vähän takaa että mikään ei elämäs oo varmaa tai pysyvää. Jos oikeesti joku teini kysyy "tuletko vaimokseni", niin se on ihan eri asia, se tuskin sit mitään näyttämistä muille ole. Asioista voi olla montaa mieltä. En kai osaa ajatella näitä juttuja sillai kun SÄ haluat.

Lue lisää

"Voihan 16v olla tosissaan, mutta ei sitä tiedä kestääkö lopun ikää! sitä ajan vähän takaa että mikään ei elämäs oo varmaa tai pysyvää." Aikuisillako on? Ei todellakaan. Joku teini voi nimenomaan olla aivan yhtä tosissaan. Sinä taas tuomitsit tuolla alussa alle täysikäisten kihlautumisen väittäen sitä typeräksi vai ties miksi sanoitkaan. "Jos oikeesti joku teini kysyy "tuletko vaimokseni", niin se on ihan eri asia, se tuskin sit mitään näyttämistä muille ole." Niimpä niin, tuo on juuri minun ajatukseni tiivistettynä.

idioottimaisuuden vastustaja kirjoitti:

"Näissä tapauksissahan ei ole edes kyse "vähän erilaisista suhteista", vaan radikaalisti erilaisista tapauksista" Ok. Käytin väärää sanaa, tosin tehostetarkoituksena. En odottanut, että kukaan ottaisi sitä kirjaimellisesti, mutta korjataan nyt, että tarkoitin aivan erilaista paria, en vähän erilaista.

"Jälkimmäistä tapausta valitettavasti silloin tälläin tulee vastaan." Miksi se on valitettavaa? Suhde se on missä muutkin, ja voi toimia ihan samalla tavalla kuin hitaamminkin etenevä. Jos sinusta tuntuu, ettei omalla kohdallasi voisi toimi, mikä estää sitä joillain muilla toimimasta? Ei mikään. Et voi tuntea muita ihmisiä niin hyvin, että voisit tuollaista väittää. Tai toki väittää voi, mutta idioottimaistahan se on.

"Mutta kun pitkästä parisuhteesta yleensä puhutaan, niin kaikillahan ihastumisen, rakastumisen ja rakastamisen vaiheet tulevat mukaan suhteeseen tässä järjestyksessä ja lähes samaa tahtia" Jahas. Mihin tämä perustuu? Perustelua kaivataan. Tutkimuksia? Kirjoituksia aiheesta (ei demin foorumilta, jooko?)? Linkkaa toki minulle jokin tutkimus aiheesta tai kerro muuten lähteesi, kun tällaista väität. Varsinkin tuohon "samaan tahtiin" -väitteeseen kaipaan perustelua. Tällä hetkellä se nimittäin on erittäin hataralla pohjalla, enkä sitä kyllä purematta niele. Itse olen ainakin huomannut, että ihastua voi nopeasti tai hitaammin, kuten myös rakastua, mikä on täysin väitetteesi vastaista! Sanot, että kaikilla!

"Nopeammin etenevät eivät tutustu ja rakastu huomattavasti nopeammin kuin hitaasti etenevät." Jos henkilökemiat natsaavat, on tutustuminen tietenkin nopeampaa, ja varsinkin rakastuminen. Eiväthän he ehkä niin hyvin kerkeäkään tutustumaan ennen naimisiinmenoa, kuin hitaasti etenevät, mutta kyllä he tosiaankin nopeammin voivat tutustua kuin jotkut hiljaiset tyypit, jotka eivät oikein kunnolla edes sopisi toisilleen. Sellaisiakin suhteita kun on nähty, jopa pitkäaikaisia sellaisia. Väitteesi on typerä. Miten niin ei voisi muka tutustua tai rakastua nopeammin? Toisaalta voi myös ihmetellä, miksi pitäisikään tutustua aivan täydellisesti toisen kaikkiin puoliin, jos kaikki tärkeät on jo oppinut tuntemaan? Tuskinpa kukaan koko elämässäänkään ketään ihmistä oppii aivan täysin tuntemaan! Ajatuksenlukijoita kun on harvassa. No itsensä ehkä voi.. Heitän esimerkin. Onko esimerkiksi välttämätöntä tietää, rapsuttaako oma kulta selkänsä keskikohtaa ala- vai yläkautta tietääkseen, onko hän "oikea"?

"Miksi siis erittäin nopeasti "eteneminen" olisi järkevää?" Ei se varmaan järkevää olekaan, mutta rakkaus ei tunnetusti ole järki- vaan tunnepeliä. Onko koko rakastuminen tai rakastaminen "järkevää"? En ymmärrä, mihin tuolla kysymyksellä pyrit. Ei olekaan järkevää. Mitä sitten? Ei rakkaus ole järkevää!

"Totta, mutta voitko väittää, että ihminen ihan tosissaan olisi kykeneväinen tuntemaan kumppaninsa muutamassa hassussa kuukaudessa niin luotettavasti, että olisi fiksua ottaa niinkin suuri riski, että menisi naimisiin?" Kyllä voin väittää ja väitänkin. Se on toki erittäin harvinaista, mutta kyllä sellaistakin käy.

"Entä voitko väittää, että ihminen 16-vuotiaana näkee maailman niin realistisesti ja konkreettisesti, että osaa ottaa kaiken mahdollisen huomioon, ja on jo niin perillä omista arvoistaan, että avioliittoon astuminen olisi järkevää?" No ehkäpä eivät näekään, eivätkä kaikkea mahdollista osaakaan ottaa huomioon. Toisaalta miksi sillon pitäisi jo osata? Eikö riitä, että tietää (kyllä joku 16-vuotias voi tietää siinä missä kolmekymppinenkin) seurustelevansa itselle erittäin hyvän morsian/sulhasehdokkaan kanssa. Ei avioliittoon astuminen järkevää olekaan, senhän estää jo lakikin. Miksei silti voisi kihlautua? Luvata, että mennään sitten myöhemmin naimisiin! Sittenhän sitä voi mennä, kun osaa ottaa kaiken tarpeellisen huomioon. Huomaa, että käytän sanaa tarpeellinen, en mahdollinen. Mielestäni ihan kaikkea _mahdollista_ (esim. papin pitää olla alle 50, muutenhan se voi kuolla sydänkohtaukseen kesken seremonian!) ei välttämättä tarvitsekaan osata ottaa huomioon. Eikä ihan kaikkea varmaan kukaan osaisikaan ottaa huomioon. Joka tapauksessa aikuistumista odotellessa varmaankin riittää tieto (edelleen sanon, että tämä voi olla yhtä vahva tieto kuin sillä kolmekymppiselläkin, koska tuohon tieto-sanaan varmasti muuten taas puututtaisiin!) siitä, että kumppani on oikea.

"Kumpikin tapaus voi aivan hyvin onnistua, mutta eikös se todennäköistäisi paljonkin suhteen kestävyyttä, että ensin tutustuttaisiin siihen toiseen, itseensä ja omaan arvomaailmaansa oikeasti?" Voipihan se niin olla. Varsinkin jos ne arvot sitten muotoutuvatkin pahasti toisiaan vastaan sotiviksi. Myönnän toki (kuten olen jo aikaisemminkin myöntänyt), että tällaiset tosi nuorena aloitetut suhteet varmaankin kestävät harvemmin. Se ei kuitenkaan ole pointtini, vaan se, että ihan hyvin nekin _voivat_ kestää sellaisissa tapauksissa, joissa molemmat jo nuorena ymmärtävät asian tärkeyden, eikä kummallakaan ole kiinnostusta harrastaa mitään "pesästä pesään" -meininkiä (en ikävä kyllä keksi mitään yhtä lennokasta ilmaisua naisille).

"Minä puhuisin myöskin alle 18-vuotiaitten kihlauksesta teinikihloina juurikin siksi, ettei heillä oikeasti ole vielä itsestäänkään niin realistista kuvaa, että kannattaisi vielä väittää tuntevansa toista." Noh, tuollaisen määritelmän mukaisissa teinikihloissa ei sitten ole mitään pahaa! En ymmärrä, miksi niitä kritisoitaisiin. Itse olen aina luullut, että teinikihloja kritisoitaessa puhutaan juuri siitä, että jotkut hölmöt kakarat eivät ymmärrä, mitä kihlaus tarkoittaa, ja silti väittävät olevansa kihloissa. Tuohon toisen tuntemiseen otin kantaa juuri äsken, enkä viitsi niitä tähän copypastettaa. Muistanet vielä sen henkilökemian natsausjutun yms. Kyllä heistä joillakin voi olla itsestään _riittävän_ realistinen kuva. "Ja vieläpä luvata mennä naimisiin tämän kanssa." Jep! :)

"Eli teinikihlat voi olla siitä huolimatta taustalla, vaikka suhde kestäisikin ikuisuuden. On vain käynyt äärimmäisen hyvä tuuri, kuten kestävissä suhteissa aina." Tuossapa teet vähän itsekin myönnytyksen minun höpötykseni suuntaan! Tuotahan minä vähän olen ajanut takaakin. Tuuria tarvitaan kestävään suhteeseen. Ei se aikuistuminen sitä muuta niin ihmeelliseksi. Ehkäpä teininä on harvinaisempaa löytää "se oikea", mutta mahdollista silti.

"Jos kaikki antaisivat palaa juuri sillä hetkellä kun rakastumisen tunne on vahvimmillaan, niin saataisiin huikeat nousut sekä pikaisiin avioitumistilastoihin, että todennäköisesti myös erotilastoihin. Ei kyse ole rakastumisen hetkellä vielä RAKASTAMISESTA." Eiköhän sitä juuri niin tehdäkin, että annetaan palaa, kun rakastuminen on kovimmillaan tai ainakin melko kovassa vaiheessa! Ainakin muun muassa omat serkkuni ja heidän heilansa ovat juuri niin tehneet! Lapsiakin on jo heistä suurimmalla osalla ja ihan hyvin näyttää menevän. Väittäisin, että avioliitot, jotka solmitaan vasta rakastamisen vaiheessa, edustavat sitä pienempää osaa avioliitoista. Rakastuminen kun taitaa vaihtua rakastamiseksi vasta vuosien saatossa ja sitä rakastumisen vaihetta kyllä taitaa olla siinä alussa monta vuotta. No mikäs siinä, jos olet sitä mieltä, että pitäisi olla yli kolmekymppinen mennäkseen naimisiin... Idealisoit "aikuisia" ihmisiä (en tiedä, oletko itse sellainen). Lisäksi jos on oikein kovasti rakastunut, eikö se viittaisi, että suhteesta voisi hyvinkin tulla hyvä ja kestävä? Jos on oikein kovasti rakastunut, on siinä kumppanissa selvästikin niin paljon jotain juuri itselle sopivaa ja toisin päin, että ei muuta kuin naimisiin vaan, jos molemmat ovat täysin vakuuttuneita, että niin haluavat tehdä ja loppuelämän yhdessä pysytellä.

"Miksei siis ihan oikeasti voisi olla järkevämpää hidastaa tahtia, ja huomata rakastavansa toista vielä vuosien päästä aikuisenakin, ja sitten ottaa näitä "suuria askeleita"?" Eli pitäisi seurustella joku... 5 vuotta ennen kuin menee naimisiin? Riittääkö? Vai 10? No okei, järkeväähän se kyllä voisi olla niin nuorena kuin aikuisella iällä aloitetussa suhteessakin. Rakkaus ei kuitenkaan vieläkään ole järkipeliä. Se pitää muistaa. Järkeväähän biologisesti ajateltuna olisi vain yrittää lisääntyä. Eli miehen nussia kaikkea, joka siihen suostuu ja naisen nussia vain parhaita miehiä, joita saa! Millään yksiavioisuudella, romantiikalla tai rakkaudella ei ole järjen kanssa paljoakaan tekemistä. Toisaalta jos tuhlaa sen 10v toiseen tutustumisessa, saattaa moni olla jo nelikymppinen, mikä sitten taas ei ole kovinkaan hyvä esimerkiksi lasten hankinnan kannalta. Silloin kun ei enää olla hedelmällisimmillään, ja geeneissäkin ties mitä mutaatioita jo tapahtunut. Tai ehkä tarkoititkin, että nuorten tulisi olla järkevämpiä suhteissaan kuin aikuisten! Vähän alle kolmekymppiset sen sijaan ehkä saisivatkin mennä naimisiin alle 10 vuoden seurustelun jälkeen jopa tuntematta toisiaan läpikotaisin! Sitä paitsi eihän tässä olla naimisiinmenosta vielä puhuttukaan. Se esimerkin 16-vuotias pari menee 16-vuotiaana kihloihin ja naimisiin sitten aikuisena, kun kerkeää! Eli varmaankin sitten joskus parikymppisenä.

Minusta ajatuksesi siitä, että rakkauden pitäisi olla jotenkin järkevää, on melkein yhtä järjetön, kuin koko rakkaus! Vielä se, että nuorten välisen kestäväksi tarkoitetun suhteen pitäisi olla paljon järkevämpi (ainakin sellainen mentaliteetti tekstistäsi huokuu läpi) kuin aikuisten sellaisen, on aivan hullua!

Lue lisää

"Miksi se on valitettavaa? Suhde se on missä muutkin, ja voi toimia ihan samalla tavalla kuin hitaamminkin etenevä. Jos sinusta tuntuu, ettei omalla kohdallasi voisi toimi, mikä estää sitä joillain muilla toimimasta? Ei mikään."

Valitettavaa juuri siksi, että joku on valmis ottamaan niin suuria riskejä "rakkaushormoni"huuruissaan. Siitä olemme edelleenkin samaa mieltä, että juttu voi toimia. Edelleen sen kestämisessä on silti enemmän riskejä, kuin pitempään harkitulla kihlauksella/avioitumisella.

"Jahas. Mihin tämä perustuu? Perustelua kaivataan. Tutkimuksia? Kirjoituksia aiheesta (ei demin foorumilta, jooko?)? Linkkaa toki minulle jokin tutkimus aiheesta tai kerro muuten lähteesi, kun tällaista väität. Varsinkin tuohon "samaan tahtiin" -väitteeseen kaipaan perustelua."

Voit ihan itsekin selailla rakatumiseen liittyviä kirjoituksia, ja todeta, että rakastumisvaihe kestää suhteessa about ½-2 vuotta. Huvittavaa sinänsä vaatia minulta jotain tieteellisiä tutkimuksia asiasta, kun omat perustelut ovat luokkaa "Se on näin, koska sanon niin, ja kaikki muu on idiotismia".

"Jos henkilökemiat natsaavat, on tutustuminen tietenkin nopeampaa, ja varsinkin rakastuminen. Eiväthän he ehkä niin hyvin kerkeäkään tutustumaan ennen naimisiinmenoa, kuin hitaasti etenevät, mutta kyllä he tosiaankin nopeammin voivat tutustua kuin jotkut hiljaiset tyypit, jotka eivät oikein kunnolla edes sopisi toisilleen."

En usko, että tässä asiassa oikeasti olisi todella merkittäviä eroavaisuuksia, jos ihan oikeastikin seurustellaan. Tokihan joitakin eroja on, mutta todella merkittäviin eroavaisuuksiin en usko. Sinä saat uskoa, ei se ole minulta pois.

"Toisaalta voi myös ihmetellä, miksi pitäisikään tutustua aivan täydellisesti toisen kaikkiin puoliin, jos kaikki tärkeät on jo oppinut tuntemaan? Tuskinpa kukaan koko elämässäänkään ketään ihmistä oppii aivan täysin tuntemaan!"

Tätä en missään nimessä edes tarkoittanut, mutta viilaamistahan löytyy asiasta kuin asiasta. Toisen aito, oikea arkinen puoli olisi hyvä oppia tuntemaan avioliittoa/kihlausta, se oli pointtini.

"Ei se varmaan järkevää olekaan, mutta rakkaus ei tunnetusti ole järki- vaan tunnepeliä. Onko koko rakastuminen tai rakastaminen "järkevää"? En ymmärrä, mihin tuolla kysymyksellä pyrit. Ei olekaan järkevää. Mitä sitten? Ei rakkaus ole järkevää!"

Sotketko asioita tahallasi? En missään vaiheessa ole väittänyt, että järjellä ja rakkaudella tarvitsi olla jotain tekemistä keskenään. Kihlautumisesta ja järjen käytöstä olen vain puhunut. Totta kai joitain asioita pitäisi tehdä järjellä, jotta olisi parempi todennäköisyys onnistua. Vähän niin kuin tien ylitys. Voit lähteä ylittämään tietä katsomatta ympärillesi. Joskus se onnistuu, joskus käy huonommin.

"Kyllä voin väittää ja väitänkin. Se on toki erittäin harvinaista, mutta kyllä sellaistakin käy."

Minä en sen sijaan luottaisi siihen, että samaan aikaan, kun aivot ovat lähes esteytyneet kokemaan negatiivisia tunteita, kokisin lähelläni olevasta ihmisestä kaiken tarpeellisen riittävän luotettavasti. Totta kai pitää nähdä maailma vaaleanpunaisten lasienkin takaa. Sinä saat tokikin uskoa siihen jos haluat, minä en vain uskoisi.

"No ehkäpä eivät näekään, eivätkä kaikkea mahdollista osaakaan ottaa huomioon. Toisaalta miksi sillon pitäisi jo osata? Eikö riitä, että tietää (kyllä joku 16-vuotias voi tietää siinä missä kolmekymppinenkin) seurustelevansa itselle erittäin hyvän morsian/sulhasehdokkaan kanssa."

Ei ihminen ikinä osaakaan kaikkea ottaa huomioon, mutta pääasia onkin, että osaa edes ottaa kaiken tarpeellisen huomioon. 16-vuotias ei edelleenkään tunne kunnolla edes itseään, joten miksi kuvitella tuntevansa toinen? 16-vuotias ei edes vielä tiedä, mitä kaikkea ei tiedä! Jostain syystä avioliitto on Suomessa mahdollinen 18-vuotiaana. Miksiköhän..?

"Miksei silti voisi kihlautua? Luvata, että mennään sitten myöhemmin naimisiin! Sittenhän sitä voi mennä, kun osaa ottaa kaiken tarpeellisen huomioon."

En koe kihlausta minään koeaikana, aikana kasvaa ja kehittyä, vaan ihan pelkästään aikana kosimisesta/avioliitosta päättämisestä vihkimiseen. Miksi silloin vielä opeteltaisiin tuntemaan toista, kun ollaan jo luvattu avioitua tämän kanssa.

"Joka tapauksessa aikuistumista odotellessa varmaankin riittää tieto (edelleen sanon, että tämä voi olla yhtä vahva tieto kuin sillä kolmekymppiselläkin, koska tuohon tieto-sanaan varmasti muuten taas puututtaisiin!) siitä, että kumppani on oikea."

Minä väittäisin, että kolmekymppiselle riittää lyhyempi tutustumisaika kumppaniinsa ihan jo siksikin, ettei itse, eikä todennäköisesti kumppanikaan ole enää niin radikaalissa muuttumisiässä. Lisäksi elämänkokemus ym antavat valmiudet nopeammalle kihlautumiselle.

"Tuossapa teet vähän itsekin myönnytyksen minun höpötykseni suuntaan! Tuotahan minä vähän olen ajanut takaakin. Tuuria tarvitaan kestävään suhteeseen."

Näinpä, mutta tuurin osuutta asiaan pystyy vähentämään näppärästi tutustumalla paremmin/ohittamalla alkuhuuman.

"Rakastuminen kun taitaa vaihtua rakastamiseksi vasta vuosien saatossa ja sitä rakastumisen vaihetta kyllä taitaa olla siinä alussa monta vuotta. No mikäs siinä, jos olet sitä mieltä, että pitäisi olla yli kolmekymppinen mennäkseen naimisiin... Idealisoit "aikuisia" ihmisiä (en tiedä, oletko itse sellainen)."

2 vuotta ei ole mielestäni kovin pitkä aika odotella. Ei siinä ajassa ihan hirveästi tarvitse vanhentua. En tiedä, miten minun aikuisuuteni liittyy asiaan, mutta voin kyllä kertoa olevani... öö... ehkä nuori aikuinen?

"Väittäisin, että avioliitot, jotka solmitaan vasta rakastamisen vaiheessa, edustavat sitä pienempää osaa avioliitoista."

Erittäin harvat ehtivät avioitua kahdessa vuodessa, joten väittäisin toisin.

Ps. Hyökkäävä ja alentava tapasi ilmaista asioita antaa sinusta todella epäkypsän vaikutelman. Keskustelu olisi huomattavasti mielenkiintoisempi ja uskottavampi, jos olisit jättänyt viittauksesi idiotismiin mainitsematta.

pikkum kirjoitti:

"Miksi se on valitettavaa? Suhde se on missä muutkin, ja voi toimia ihan samalla tavalla kuin hitaamminkin etenevä. Jos sinusta tuntuu, ettei omalla kohdallasi voisi toimi, mikä estää sitä joillain muilla toimimasta? Ei mikään."

Valitettavaa juuri siksi, että joku on valmis ottamaan niin suuria riskejä "rakkaushormoni"huuruissaan. Siitä olemme edelleenkin samaa mieltä, että juttu voi toimia. Edelleen sen kestämisessä on silti enemmän riskejä, kuin pitempään harkitulla kihlauksella/avioitumisella.

"Jahas. Mihin tämä perustuu? Perustelua kaivataan. Tutkimuksia? Kirjoituksia aiheesta (ei demin foorumilta, jooko?)? Linkkaa toki minulle jokin tutkimus aiheesta tai kerro muuten lähteesi, kun tällaista väität. Varsinkin tuohon "samaan tahtiin" -väitteeseen kaipaan perustelua."

Voit ihan itsekin selailla rakatumiseen liittyviä kirjoituksia, ja todeta, että rakastumisvaihe kestää suhteessa about ½-2 vuotta. Huvittavaa sinänsä vaatia minulta jotain tieteellisiä tutkimuksia asiasta, kun omat perustelut ovat luokkaa "Se on näin, koska sanon niin, ja kaikki muu on idiotismia".

"Jos henkilökemiat natsaavat, on tutustuminen tietenkin nopeampaa, ja varsinkin rakastuminen. Eiväthän he ehkä niin hyvin kerkeäkään tutustumaan ennen naimisiinmenoa, kuin hitaasti etenevät, mutta kyllä he tosiaankin nopeammin voivat tutustua kuin jotkut hiljaiset tyypit, jotka eivät oikein kunnolla edes sopisi toisilleen."

En usko, että tässä asiassa oikeasti olisi todella merkittäviä eroavaisuuksia, jos ihan oikeastikin seurustellaan. Tokihan joitakin eroja on, mutta todella merkittäviin eroavaisuuksiin en usko. Sinä saat uskoa, ei se ole minulta pois.

"Toisaalta voi myös ihmetellä, miksi pitäisikään tutustua aivan täydellisesti toisen kaikkiin puoliin, jos kaikki tärkeät on jo oppinut tuntemaan? Tuskinpa kukaan koko elämässäänkään ketään ihmistä oppii aivan täysin tuntemaan!"

Tätä en missään nimessä edes tarkoittanut, mutta viilaamistahan löytyy asiasta kuin asiasta. Toisen aito, oikea arkinen puoli olisi hyvä oppia tuntemaan avioliittoa/kihlausta, se oli pointtini.

"Ei se varmaan järkevää olekaan, mutta rakkaus ei tunnetusti ole järki- vaan tunnepeliä. Onko koko rakastuminen tai rakastaminen "järkevää"? En ymmärrä, mihin tuolla kysymyksellä pyrit. Ei olekaan järkevää. Mitä sitten? Ei rakkaus ole järkevää!"

Sotketko asioita tahallasi? En missään vaiheessa ole väittänyt, että järjellä ja rakkaudella tarvitsi olla jotain tekemistä keskenään. Kihlautumisesta ja järjen käytöstä olen vain puhunut. Totta kai joitain asioita pitäisi tehdä järjellä, jotta olisi parempi todennäköisyys onnistua. Vähän niin kuin tien ylitys. Voit lähteä ylittämään tietä katsomatta ympärillesi. Joskus se onnistuu, joskus käy huonommin.

"Kyllä voin väittää ja väitänkin. Se on toki erittäin harvinaista, mutta kyllä sellaistakin käy."

Minä en sen sijaan luottaisi siihen, että samaan aikaan, kun aivot ovat lähes esteytyneet kokemaan negatiivisia tunteita, kokisin lähelläni olevasta ihmisestä kaiken tarpeellisen riittävän luotettavasti. Totta kai pitää nähdä maailma vaaleanpunaisten lasienkin takaa. Sinä saat tokikin uskoa siihen jos haluat, minä en vain uskoisi.

"No ehkäpä eivät näekään, eivätkä kaikkea mahdollista osaakaan ottaa huomioon. Toisaalta miksi sillon pitäisi jo osata? Eikö riitä, että tietää (kyllä joku 16-vuotias voi tietää siinä missä kolmekymppinenkin) seurustelevansa itselle erittäin hyvän morsian/sulhasehdokkaan kanssa."

Ei ihminen ikinä osaakaan kaikkea ottaa huomioon, mutta pääasia onkin, että osaa edes ottaa kaiken tarpeellisen huomioon. 16-vuotias ei edelleenkään tunne kunnolla edes itseään, joten miksi kuvitella tuntevansa toinen? 16-vuotias ei edes vielä tiedä, mitä kaikkea ei tiedä! Jostain syystä avioliitto on Suomessa mahdollinen 18-vuotiaana. Miksiköhän..?

"Miksei silti voisi kihlautua? Luvata, että mennään sitten myöhemmin naimisiin! Sittenhän sitä voi mennä, kun osaa ottaa kaiken tarpeellisen huomioon."

En koe kihlausta minään koeaikana, aikana kasvaa ja kehittyä, vaan ihan pelkästään aikana kosimisesta/avioliitosta päättämisestä vihkimiseen. Miksi silloin vielä opeteltaisiin tuntemaan toista, kun ollaan jo luvattu avioitua tämän kanssa.

"Joka tapauksessa aikuistumista odotellessa varmaankin riittää tieto (edelleen sanon, että tämä voi olla yhtä vahva tieto kuin sillä kolmekymppiselläkin, koska tuohon tieto-sanaan varmasti muuten taas puututtaisiin!) siitä, että kumppani on oikea."

Minä väittäisin, että kolmekymppiselle riittää lyhyempi tutustumisaika kumppaniinsa ihan jo siksikin, ettei itse, eikä todennäköisesti kumppanikaan ole enää niin radikaalissa muuttumisiässä. Lisäksi elämänkokemus ym antavat valmiudet nopeammalle kihlautumiselle.

"Tuossapa teet vähän itsekin myönnytyksen minun höpötykseni suuntaan! Tuotahan minä vähän olen ajanut takaakin. Tuuria tarvitaan kestävään suhteeseen."

Näinpä, mutta tuurin osuutta asiaan pystyy vähentämään näppärästi tutustumalla paremmin/ohittamalla alkuhuuman.

"Rakastuminen kun taitaa vaihtua rakastamiseksi vasta vuosien saatossa ja sitä rakastumisen vaihetta kyllä taitaa olla siinä alussa monta vuotta. No mikäs siinä, jos olet sitä mieltä, että pitäisi olla yli kolmekymppinen mennäkseen naimisiin... Idealisoit "aikuisia" ihmisiä (en tiedä, oletko itse sellainen)."

2 vuotta ei ole mielestäni kovin pitkä aika odotella. Ei siinä ajassa ihan hirveästi tarvitse vanhentua. En tiedä, miten minun aikuisuuteni liittyy asiaan, mutta voin kyllä kertoa olevani... öö... ehkä nuori aikuinen?

"Väittäisin, että avioliitot, jotka solmitaan vasta rakastamisen vaiheessa, edustavat sitä pienempää osaa avioliitoista."

Erittäin harvat ehtivät avioitua kahdessa vuodessa, joten väittäisin toisin.

Ps. Hyökkäävä ja alentava tapasi ilmaista asioita antaa sinusta todella epäkypsän vaikutelman. Keskustelu olisi huomattavasti mielenkiintoisempi ja uskottavampi, jos olisit jättänyt viittauksesi idiotismiin mainitsematta.

Lue lisää

"Edelleen sen kestämisessä on silti enemmän riskejä, kuin pitempään harkitulla kihlauksella/avioitumisella." Tottahan tuo, mutten sitä ole missään vaiheessa kieltänytkään.

"Voit ihan itsekin selailla rakatumiseen liittyviä kirjoituksia, ja todeta, että rakastumisvaihe kestää suhteessa about ½-2 vuotta." Tuo on muuten niin hauska juttu, että tästä tulee varmaan pitkä kappale! Ensinnäkin tuohon voimme sanoa: yleensä kyllä varmaankin näin. Toiseksi tässä on nyt erittäinkin hassu ristiriita. Itse sanoit, että nuo vaiheet (ihastuminen, rakastuminen, rakastaminen, ehkä jotain muitakin vaiheita on) tulevat suunnilleen samaa tahtia, ja nyt heti perään heität tuollaisen välin, jonka "maksimiarvo" on neljä kertaa niin suuri kuin "minimiarvo". Tämäkö on samaa tahtia? Toisilla rakastumisen vaihe kestää neljä kertaa niin kauan kuin toisilla. Melko outo sama tahti! Anteeksi, mutten nyt vain osaa olla nauramatta. Samaa tahtia muuten, paitsi että neljä kertaa niin nopeasti... >.<

"Huvittavaa sinänsä vaatia minulta jotain tieteellisiä tutkimuksia asiasta, kun omat perustelut ovat luokkaa "Se on näin, koska sanon niin, ja kaikki muu on idiotismia"." Toisaalta ovathan esittämäni väitteetkin aivan erilaisia. Mielestäni omat väitteeni olen perustellut aivan riittävän hyvin. Perusteluinani taas olen käyttänyt muidenkin ihmisten näköjään lähes itsestäänselvyyksinä pitämiä asioita. Heitänpä pari esimerkkiä vaikka malliksi omista perusteluistani: "Molemmat suhteet voivat päätyä avioeroon ennemmin tai myöhemmin, mutta molemmat suhteet voivat myös kestää lopun ikää." "Jos sinusta tuntuu, ettei omalla kohdallasi voisi toimi, mikä estää sitä joillain muilla toimimasta? Ei mikään." "Ei se varmaan järkevää olekaan, mutta rakkaus ei tunnetusti ole järki- vaan tunnepeliä." Nyt en totta puhuen ymmärrä, mikä omista perusteluistani olisi ollut jotenkin kovin huono. Se idiootiksi haukkuminen taas on ollut irrallista, enkä käsittääkseni ole mitään perustellut tyylillä "sinä olet idiootti, joten olet väärässä". Ennemminkin tyyliin "olet väärässä, koska ***, siis olet idiootti." Sinun väitteesi taas tuosta tahdista on aivan erilainen. Se nimenomaan kaipaa jotain tieteellistä tutkimusta perustelukseen. Ennen sellaisen näkemistä en sitä usko, ja jätänkin sen täysin omaan arvoonsa.

"En usko, että tässä asiassa oikeasti olisi todella merkittäviä eroavaisuuksia, jos ihan oikeastikin seurustellaan." Miksei olisi? Ihmiset ovat erilaisia. Parin kovin hiljaisen, sisäänpäin suuntautuneen (mikä lie se hieno sana olikaan), yksinään viihtyvän jne ihmisen suhteessa voisi kuvitella toiseen tutustumisen olevan hitaampaa kuin kahden erittäin puheliaan, seurallisen, vilkkaan jne. suhteessa.

"Toisen aito, oikea arkinen puoli olisi hyvä oppia tuntemaan avioliittoa/kihlausta, se oli pointtini." No kyllähän sitä teininäkin kiivaasti seurustellessa todella paljon aikaa keskenään vietetään. Myönnettäköön, ettei nyt ihan kaikkea arkista välttämättä heti tiedäkään, kun ei nyt saman katon alla asu, mutta hyvin voi tuntea riittävästi. Se taas oli minun pointtini. Sitä paitsi edelleen se kihlaus ei tarkoita, että olisi kauhea kiire heti seuraavalla viikolla muuttaa yhteen ja hommata lapsia. Kyllä siinä vielä kerkeää opetella toisen oikkuja sietämään (ja hyvänä motivaationa sen opettelemiseen varmasti toimii se, että on kovin rakastunut!) ennen yhteen muuttamistakin. Kihlautumisvaiheessa riittää tieto (tuo tieto edelleen siinä merkityksessä, jossa olen sitä aikaisemminkin käyttänyt) siitä, että tämän henkilön kanssa tahtoo loppuikänsä viettää. Menee sitten naimisiin aikuisena, kun sen aika on.

"En missään vaiheessa ole väittänyt, että järjellä ja rakkaudella tarvitsi olla jotain tekemistä keskenään. Kihlautumisesta ja järjen käytöstä olen vain puhunut." Tuo on ihan hyvä pointti, mutta kun kihlautuminen ja naimisiinmeno tehdään rakkaudesta useimmiten. Usein varsinkin kihlautuminen (monesti naimisiin menokin) taidetaan vielä tehdään sen rakastuminen-vaiheen aikana. Puretaanko niitä kihlauksia sitten muka niin hirveästi? Siis muita kuin teinikihlauksia (tuo sana siis minun määritelmälläni, ei sillä toisella)

"Totta kai joitain asioita pitäisi tehdä järjellä, jotta olisi parempi todennäköisyys onnistua." No niin, onhan tuokin hyvä periaate. Toisaalta vähän toistaen edellistä on minusta avioliittojuttukin aika pitkälle tunnepeliä. Käytetäänhän siinä toki järkeäkin. Minusta hyvä systeemi on, että jos parista tuntuu, että naimisiin on mentävä, eikä kumpikaan näe sille (järjellä) esteitä, niin sen kun menee! Toisaalta voihan tilanne olla huono avioliittoa ajatellen. Silloin voi vaikka sopia menevänsä naimisiin vasta myöhemmin, kun on parempi tilanne! Järki on tärkeä, mutta itse pitäisin tunnetta tässä asiassa vielä tärkeämpänä.

"Minä en sen sijaan luottaisi siihen, että samaan aikaan, kun aivot ovat lähes esteytyneet kokemaan negatiivisia tunteita, kokisin lähelläni olevasta ihmisestä kaiken tarpeellisen riittävän luotettavasti." Outoa. Itse olen kyllä onnistunut riitelemäänkin kovin rakastuneena ja myös suuttumaan kullalleni. Mielestäni muutkin ovat sellaista tehneet. Todella outoa, jos et pysty rakastuneena kokemaan negatiivisia tunteita!

"Ei ihminen ikinä osaakaan kaikkea ottaa huomioon, mutta pääasia onkin, että osaa edes ottaa kaiken tarpeellisen huomioon. 16-vuotias ei edelleenkään tunne kunnolla edes itseään, joten miksi kuvitella tuntevansa toinen? 16-vuotias ei edes vielä tiedä, mitä kaikkea ei tiedä!" Tuo itsensä tunteminen nyt on aika outo ilmaus. En minä tajua, miten joku ei muka 16-vuotiaana itseään tuntisi. Itse ainakin silloin koin tuntevani ja jälkeenpäin ajateltuna en ymmärrä, miksen muka olisi tuntenut. Eihän ihminen ole 16-vuotiaana vielä sellainen kuin sitten aikuisena on, mutta se onkin vähän eri asia kuin itsensä tunteminen. Myös tuo kehitys on yleensä positiiviseen suuntaan, eikä sitä edes läheiset vierellä kasvavat (parhaat kaverit, seurustelukumppani, jos pitkäaikaisen sellaisen jo 16-vuotiaana löytää) edes huomaa muuta kuin sitten joskus jälkeen päin ehkä.

"Jostain syystä avioliitto on Suomessa mahdollinen 18-vuotiaana. Miksiköhän..?" Jep, ja ihan hyvähän se on. Mikään laki ei kuitenkaan puutu siihen, jos joku tahtoo 16-vuotiaana sopia menevänsä naimisiin (eli kihlautuvansa) ja mennä naimisiin sitten joskus aikuisena.

"En koe kihlausta minään koeaikana, aikana kasvaa ja kehittyä, vaan ihan pelkästään aikana kosimisesta/avioliitosta päättämisestä vihkimiseen. Miksi silloin vielä opeteltaisiin tuntemaan toista, kun ollaan jo luvattu avioitua tämän kanssa." Sen takia, että kihlauksen aikaan voi tietää, että halutaan kyllä varmasti mennä naimisiin tämän henkilön kanssa, muttei se ehkä vielä onnistu, tai ole mielekästä. Ehkä tilanne ei ole sopiva naimisiinmenon kannalta vielä. Ehkä ei vielä voi muuttaa yhteen tai mitä esteitä sitä nyt voikaan olla. Minun mielestäni se riittää, että haluaa naimisiin (nopeasti tai myöhemmin sitten). Ei se mikään koeaika olekaan siinä merkityksessä, että kokeiltaisiin, halutaanko naimisiin, mutta, kuten sanoin, riittää se, että tuntee toisen riittävän hyvin tietääkseen haluavansa varmasti naimisiin tämän kanssa. Ei ole missään määritelty, etteikö kihlauksen aikana vielä saisi oppia toista paremmin tuntemaan. Tämä on varmaan makukysymys. Sinun mielestäsi kihlauksen pitäisi olla nopea välivaihe ennen avioliittoa, minun mielestäni taas juuri sellainen kuin olen tässä selittänyt. Tärkeää on kuitenkin se, että tietää varmasti haluavansa naimisiin. Mikään koeaika se ei saa olla, kun kysymys kerta lupauksesta/sopimuksesta on.

"Minä väittäisin, että kolmekymppiselle riittää lyhyempi tutustumisaika kumppaniinsa ihan jo siksikin, ettei itse, eikä todennäköisesti kumppanikaan ole enää niin radikaalissa muuttumisiässä. Lisäksi elämänkokemus ym antavat valmiudet nopeammalle kihlautumiselle." No tuohan voi kyllä olla totta näin niin kuin suuremmassa osassa tapauksista. Toisaalta kaikki ovat kuitenkin yksilöitä (nuoret ja aikuiset).

"Näinpä, mutta tuurin osuutta asiaan pystyy vähentämään näppärästi tutustumalla paremmin/ohittamalla alkuhuuman." Pintapuolisesti tuo väite on kai totta, mutta perimmäiseen ajatukseen on tehtävä huomio. Tarkoitat nyt nimittäin varmaan avioliiton kestävyyttä, etkä niinkään suhteen yleensä. Suhdehan voi loppua vaikka viiden vuoden kuluttua. Jos on kerennyt naimisiin, ei avioliitto eikä suhde ole ollut kestävä. Jos ei ole ollut naimisissa, ei avioliitto ole ollut "ei-kestävä" (kun ei sitä ole ollutkaan), mutta suhde on. Varmasti se suhteen päättyminen harmittaa joka tapauksessa. Noh, tämä vain tällaisena turhana lisähuomiona. Avioliitostahan tässä joka tapauksessa varmaan puhuttiin.

"2 vuotta ei ole mielestäni kovin pitkä aika odotella. Ei siinä ajassa ihan hirveästi tarvitse vanhentua. En tiedä, miten minun aikuisuuteni liittyy asiaan, mutta voin kyllä kertoa olevani... öö... ehkä nuori aikuinen?" No ehkä se rakastuminen sitten kestää sen aikaa. Entäs jos kihlautuu 16-vuotiaana ja menee naimisiin sitten vaikka 20-vuotiaana? Eikös se olisi ihan onnistunut juttu sitten? Aikuisuutesihan ei tähän keskusteluun sinänsä liity, vaan siihen idealisointiin. Jos olisit itse aikuinen, pitäisit itseäsi ja "teitä aikuisia" jotenkin erinomaisina, mitä he eivät mielestäni ole. Jos taas et olisi aikuinen, sinulla olisi liian korkeat odotukset aikuisuudesta ja "niistä aikuisista".

"Erittäin harvat ehtivät avioitua kahdessa vuodessa, joten väittäisin toisin." Erittäin harvat? No empä nyt tiedä.. Lisäksi tuo kaksi vuotta on minusta vieläkin aika outo, enkä tiedä mistä olet sen repäissyt. Varsinkin kun ihmiset tuntuvat puhuvan ja kirjoittelevan siihen sävyyn, että rakastuminen vaihtuisi rakastamiseksi paljon pidemmässä ajassa ja siten, että siinäkin on keretty olla naimisissa jo vuosia.

"Ps. Hyökkäävä ja alentava tapasi ilmaista asioita antaa sinusta todella epäkypsän vaikutelman. Keskustelu olisi huomattavasti mielenkiintoisempi ja uskottavampi, jos olisit jättänyt viittauksesi idiotismiin mainitsematta." Kenties, mutta kun ärsyttää ihmisten ahdaskatseisuus. Jos jotkut tyhmät 13-vuotiaat "kihlautuvat" ja purkavat "kihlauksen" seuraavalla viikolla, ihmiset tekevät seuraavan johtopäätöksen: "Kaikki alle 18-vuotiaitten 'kihlaukset' ovat typeriä teinikihlauksia OMGLOLWTF!!!1111" Olen siis näitä yleensä kirjoittanut hyvin ärsyyntyneenä ja tarkoituksena itsenikin ärsyttää ja samalla pistää jauhot suuhun juuri noille ahdaskatseisille. Myönnän toki, ettei silti saisi ihan asiallista keskustelijaa mennä haukkumaan.

idioottimaisuuden vastustaja kirjoitti:

"Edelleen sen kestämisessä on silti enemmän riskejä, kuin pitempään harkitulla kihlauksella/avioitumisella." Tottahan tuo, mutten sitä ole missään vaiheessa kieltänytkään.

"Voit ihan itsekin selailla rakatumiseen liittyviä kirjoituksia, ja todeta, että rakastumisvaihe kestää suhteessa about ½-2 vuotta." Tuo on muuten niin hauska juttu, että tästä tulee varmaan pitkä kappale! Ensinnäkin tuohon voimme sanoa: yleensä kyllä varmaankin näin. Toiseksi tässä on nyt erittäinkin hassu ristiriita. Itse sanoit, että nuo vaiheet (ihastuminen, rakastuminen, rakastaminen, ehkä jotain muitakin vaiheita on) tulevat suunnilleen samaa tahtia, ja nyt heti perään heität tuollaisen välin, jonka "maksimiarvo" on neljä kertaa niin suuri kuin "minimiarvo". Tämäkö on samaa tahtia? Toisilla rakastumisen vaihe kestää neljä kertaa niin kauan kuin toisilla. Melko outo sama tahti! Anteeksi, mutten nyt vain osaa olla nauramatta. Samaa tahtia muuten, paitsi että neljä kertaa niin nopeasti... >.<

"Huvittavaa sinänsä vaatia minulta jotain tieteellisiä tutkimuksia asiasta, kun omat perustelut ovat luokkaa "Se on näin, koska sanon niin, ja kaikki muu on idiotismia"." Toisaalta ovathan esittämäni väitteetkin aivan erilaisia. Mielestäni omat väitteeni olen perustellut aivan riittävän hyvin. Perusteluinani taas olen käyttänyt muidenkin ihmisten näköjään lähes itsestäänselvyyksinä pitämiä asioita. Heitänpä pari esimerkkiä vaikka malliksi omista perusteluistani: "Molemmat suhteet voivat päätyä avioeroon ennemmin tai myöhemmin, mutta molemmat suhteet voivat myös kestää lopun ikää." "Jos sinusta tuntuu, ettei omalla kohdallasi voisi toimi, mikä estää sitä joillain muilla toimimasta? Ei mikään." "Ei se varmaan järkevää olekaan, mutta rakkaus ei tunnetusti ole järki- vaan tunnepeliä." Nyt en totta puhuen ymmärrä, mikä omista perusteluistani olisi ollut jotenkin kovin huono. Se idiootiksi haukkuminen taas on ollut irrallista, enkä käsittääkseni ole mitään perustellut tyylillä "sinä olet idiootti, joten olet väärässä". Ennemminkin tyyliin "olet väärässä, koska ***, siis olet idiootti." Sinun väitteesi taas tuosta tahdista on aivan erilainen. Se nimenomaan kaipaa jotain tieteellistä tutkimusta perustelukseen. Ennen sellaisen näkemistä en sitä usko, ja jätänkin sen täysin omaan arvoonsa.

"En usko, että tässä asiassa oikeasti olisi todella merkittäviä eroavaisuuksia, jos ihan oikeastikin seurustellaan." Miksei olisi? Ihmiset ovat erilaisia. Parin kovin hiljaisen, sisäänpäin suuntautuneen (mikä lie se hieno sana olikaan), yksinään viihtyvän jne ihmisen suhteessa voisi kuvitella toiseen tutustumisen olevan hitaampaa kuin kahden erittäin puheliaan, seurallisen, vilkkaan jne. suhteessa.

"Toisen aito, oikea arkinen puoli olisi hyvä oppia tuntemaan avioliittoa/kihlausta, se oli pointtini." No kyllähän sitä teininäkin kiivaasti seurustellessa todella paljon aikaa keskenään vietetään. Myönnettäköön, ettei nyt ihan kaikkea arkista välttämättä heti tiedäkään, kun ei nyt saman katon alla asu, mutta hyvin voi tuntea riittävästi. Se taas oli minun pointtini. Sitä paitsi edelleen se kihlaus ei tarkoita, että olisi kauhea kiire heti seuraavalla viikolla muuttaa yhteen ja hommata lapsia. Kyllä siinä vielä kerkeää opetella toisen oikkuja sietämään (ja hyvänä motivaationa sen opettelemiseen varmasti toimii se, että on kovin rakastunut!) ennen yhteen muuttamistakin. Kihlautumisvaiheessa riittää tieto (tuo tieto edelleen siinä merkityksessä, jossa olen sitä aikaisemminkin käyttänyt) siitä, että tämän henkilön kanssa tahtoo loppuikänsä viettää. Menee sitten naimisiin aikuisena, kun sen aika on.

"En missään vaiheessa ole väittänyt, että järjellä ja rakkaudella tarvitsi olla jotain tekemistä keskenään. Kihlautumisesta ja järjen käytöstä olen vain puhunut." Tuo on ihan hyvä pointti, mutta kun kihlautuminen ja naimisiinmeno tehdään rakkaudesta useimmiten. Usein varsinkin kihlautuminen (monesti naimisiin menokin) taidetaan vielä tehdään sen rakastuminen-vaiheen aikana. Puretaanko niitä kihlauksia sitten muka niin hirveästi? Siis muita kuin teinikihlauksia (tuo sana siis minun määritelmälläni, ei sillä toisella)

"Totta kai joitain asioita pitäisi tehdä järjellä, jotta olisi parempi todennäköisyys onnistua." No niin, onhan tuokin hyvä periaate. Toisaalta vähän toistaen edellistä on minusta avioliittojuttukin aika pitkälle tunnepeliä. Käytetäänhän siinä toki järkeäkin. Minusta hyvä systeemi on, että jos parista tuntuu, että naimisiin on mentävä, eikä kumpikaan näe sille (järjellä) esteitä, niin sen kun menee! Toisaalta voihan tilanne olla huono avioliittoa ajatellen. Silloin voi vaikka sopia menevänsä naimisiin vasta myöhemmin, kun on parempi tilanne! Järki on tärkeä, mutta itse pitäisin tunnetta tässä asiassa vielä tärkeämpänä.

"Minä en sen sijaan luottaisi siihen, että samaan aikaan, kun aivot ovat lähes esteytyneet kokemaan negatiivisia tunteita, kokisin lähelläni olevasta ihmisestä kaiken tarpeellisen riittävän luotettavasti." Outoa. Itse olen kyllä onnistunut riitelemäänkin kovin rakastuneena ja myös suuttumaan kullalleni. Mielestäni muutkin ovat sellaista tehneet. Todella outoa, jos et pysty rakastuneena kokemaan negatiivisia tunteita!

"Ei ihminen ikinä osaakaan kaikkea ottaa huomioon, mutta pääasia onkin, että osaa edes ottaa kaiken tarpeellisen huomioon. 16-vuotias ei edelleenkään tunne kunnolla edes itseään, joten miksi kuvitella tuntevansa toinen? 16-vuotias ei edes vielä tiedä, mitä kaikkea ei tiedä!" Tuo itsensä tunteminen nyt on aika outo ilmaus. En minä tajua, miten joku ei muka 16-vuotiaana itseään tuntisi. Itse ainakin silloin koin tuntevani ja jälkeenpäin ajateltuna en ymmärrä, miksen muka olisi tuntenut. Eihän ihminen ole 16-vuotiaana vielä sellainen kuin sitten aikuisena on, mutta se onkin vähän eri asia kuin itsensä tunteminen. Myös tuo kehitys on yleensä positiiviseen suuntaan, eikä sitä edes läheiset vierellä kasvavat (parhaat kaverit, seurustelukumppani, jos pitkäaikaisen sellaisen jo 16-vuotiaana löytää) edes huomaa muuta kuin sitten joskus jälkeen päin ehkä.

"Jostain syystä avioliitto on Suomessa mahdollinen 18-vuotiaana. Miksiköhän..?" Jep, ja ihan hyvähän se on. Mikään laki ei kuitenkaan puutu siihen, jos joku tahtoo 16-vuotiaana sopia menevänsä naimisiin (eli kihlautuvansa) ja mennä naimisiin sitten joskus aikuisena.

"En koe kihlausta minään koeaikana, aikana kasvaa ja kehittyä, vaan ihan pelkästään aikana kosimisesta/avioliitosta päättämisestä vihkimiseen. Miksi silloin vielä opeteltaisiin tuntemaan toista, kun ollaan jo luvattu avioitua tämän kanssa." Sen takia, että kihlauksen aikaan voi tietää, että halutaan kyllä varmasti mennä naimisiin tämän henkilön kanssa, muttei se ehkä vielä onnistu, tai ole mielekästä. Ehkä tilanne ei ole sopiva naimisiinmenon kannalta vielä. Ehkä ei vielä voi muuttaa yhteen tai mitä esteitä sitä nyt voikaan olla. Minun mielestäni se riittää, että haluaa naimisiin (nopeasti tai myöhemmin sitten). Ei se mikään koeaika olekaan siinä merkityksessä, että kokeiltaisiin, halutaanko naimisiin, mutta, kuten sanoin, riittää se, että tuntee toisen riittävän hyvin tietääkseen haluavansa varmasti naimisiin tämän kanssa. Ei ole missään määritelty, etteikö kihlauksen aikana vielä saisi oppia toista paremmin tuntemaan. Tämä on varmaan makukysymys. Sinun mielestäsi kihlauksen pitäisi olla nopea välivaihe ennen avioliittoa, minun mielestäni taas juuri sellainen kuin olen tässä selittänyt. Tärkeää on kuitenkin se, että tietää varmasti haluavansa naimisiin. Mikään koeaika se ei saa olla, kun kysymys kerta lupauksesta/sopimuksesta on.

"Minä väittäisin, että kolmekymppiselle riittää lyhyempi tutustumisaika kumppaniinsa ihan jo siksikin, ettei itse, eikä todennäköisesti kumppanikaan ole enää niin radikaalissa muuttumisiässä. Lisäksi elämänkokemus ym antavat valmiudet nopeammalle kihlautumiselle." No tuohan voi kyllä olla totta näin niin kuin suuremmassa osassa tapauksista. Toisaalta kaikki ovat kuitenkin yksilöitä (nuoret ja aikuiset).

"Näinpä, mutta tuurin osuutta asiaan pystyy vähentämään näppärästi tutustumalla paremmin/ohittamalla alkuhuuman." Pintapuolisesti tuo väite on kai totta, mutta perimmäiseen ajatukseen on tehtävä huomio. Tarkoitat nyt nimittäin varmaan avioliiton kestävyyttä, etkä niinkään suhteen yleensä. Suhdehan voi loppua vaikka viiden vuoden kuluttua. Jos on kerennyt naimisiin, ei avioliitto eikä suhde ole ollut kestävä. Jos ei ole ollut naimisissa, ei avioliitto ole ollut "ei-kestävä" (kun ei sitä ole ollutkaan), mutta suhde on. Varmasti se suhteen päättyminen harmittaa joka tapauksessa. Noh, tämä vain tällaisena turhana lisähuomiona. Avioliitostahan tässä joka tapauksessa varmaan puhuttiin.

"2 vuotta ei ole mielestäni kovin pitkä aika odotella. Ei siinä ajassa ihan hirveästi tarvitse vanhentua. En tiedä, miten minun aikuisuuteni liittyy asiaan, mutta voin kyllä kertoa olevani... öö... ehkä nuori aikuinen?" No ehkä se rakastuminen sitten kestää sen aikaa. Entäs jos kihlautuu 16-vuotiaana ja menee naimisiin sitten vaikka 20-vuotiaana? Eikös se olisi ihan onnistunut juttu sitten? Aikuisuutesihan ei tähän keskusteluun sinänsä liity, vaan siihen idealisointiin. Jos olisit itse aikuinen, pitäisit itseäsi ja "teitä aikuisia" jotenkin erinomaisina, mitä he eivät mielestäni ole. Jos taas et olisi aikuinen, sinulla olisi liian korkeat odotukset aikuisuudesta ja "niistä aikuisista".

"Erittäin harvat ehtivät avioitua kahdessa vuodessa, joten väittäisin toisin." Erittäin harvat? No empä nyt tiedä.. Lisäksi tuo kaksi vuotta on minusta vieläkin aika outo, enkä tiedä mistä olet sen repäissyt. Varsinkin kun ihmiset tuntuvat puhuvan ja kirjoittelevan siihen sävyyn, että rakastuminen vaihtuisi rakastamiseksi paljon pidemmässä ajassa ja siten, että siinäkin on keretty olla naimisissa jo vuosia.

"Ps. Hyökkäävä ja alentava tapasi ilmaista asioita antaa sinusta todella epäkypsän vaikutelman. Keskustelu olisi huomattavasti mielenkiintoisempi ja uskottavampi, jos olisit jättänyt viittauksesi idiotismiin mainitsematta." Kenties, mutta kun ärsyttää ihmisten ahdaskatseisuus. Jos jotkut tyhmät 13-vuotiaat "kihlautuvat" ja purkavat "kihlauksen" seuraavalla viikolla, ihmiset tekevät seuraavan johtopäätöksen: "Kaikki alle 18-vuotiaitten 'kihlaukset' ovat typeriä teinikihlauksia OMGLOLWTF!!!1111" Olen siis näitä yleensä kirjoittanut hyvin ärsyyntyneenä ja tarkoituksena itsenikin ärsyttää ja samalla pistää jauhot suuhun juuri noille ahdaskatseisille. Myönnän toki, ettei silti saisi ihan asiallista keskustelijaa mennä haukkumaan.

Lue lisää

Oikeastaan tuo "Järki on tärkeä, mutta itse pitäisin tunnetta tässä asiassa vielä tärkeämpänä."- lausahdus avioliiton yhteydessä sai minut vakuuttumaan siitä, että tästä tulisi hervottoman pitkä keskustelu jos siirtyisin vielä tuohon lempiaiheeseeni ;) Enpä siis siirry.

Sinun mielestäsi fiksu kihlaus voi olla missä olosuhteissa tahansa solmittu avioliittolupaus, koska sillä voi olla pienikin mahdollisuus onnistua. Minä taas mielestäni perustelin melko hyvin kantani alaikäisenä ja nopeasti kihlautumista vastaan. Siksi en siis käsitä, mikä tarve tässä koko ketjussa oli haukkua ketään idiootiksi, kun molemmat kannat on mahdollista ihan mukavasti perustella.

Minusta kaiken tämän jälkeenkin on hölmö ajatus kihlautua alikäisenä, tai äkkiä, koska se sisältää niin paljon riskejä. Ihan kenen kohdalla tahansa.

Ja muuten tuosta rakastumisesta mielestäni ihan mukava esimerkkiartikkeli oli osoitteessa http://www.aviisi.fi/artikkeli/?num=01/2007&id=7dcd61f

pikkum kirjoitti:

Oikeastaan tuo "Järki on tärkeä, mutta itse pitäisin tunnetta tässä asiassa vielä tärkeämpänä."- lausahdus avioliiton yhteydessä sai minut vakuuttumaan siitä, että tästä tulisi hervottoman pitkä keskustelu jos siirtyisin vielä tuohon lempiaiheeseeni ;) Enpä siis siirry.

Sinun mielestäsi fiksu kihlaus voi olla missä olosuhteissa tahansa solmittu avioliittolupaus, koska sillä voi olla pienikin mahdollisuus onnistua. Minä taas mielestäni perustelin melko hyvin kantani alaikäisenä ja nopeasti kihlautumista vastaan. Siksi en siis käsitä, mikä tarve tässä koko ketjussa oli haukkua ketään idiootiksi, kun molemmat kannat on mahdollista ihan mukavasti perustella.

Minusta kaiken tämän jälkeenkin on hölmö ajatus kihlautua alikäisenä, tai äkkiä, koska se sisältää niin paljon riskejä. Ihan kenen kohdalla tahansa.

Ja muuten tuosta rakastumisesta mielestäni ihan mukava esimerkkiartikkeli oli osoitteessa http://www.aviisi.fi/artikkeli/?num=01/2007&id=7dcd61f

Lue lisää

"Sinun mielestäsi fiksu kihlaus voi olla missä olosuhteissa tahansa solmittu avioliittolupaus, koska sillä voi olla pienikin mahdollisuus onnistua." Pistät sanoja suuhuni, mikä muuten on hyvin perseestä. En ole noin sanonut missään vaiheessa, enkä kyllä käsittääkseni edes antanut ymmärtää. Moneen kertaan olen sanonut, että pitää olla vakuuttunut siitä, että tämän henkilön kanssa tahtoo naimisiin ja sillä selvä. Tuollaisen päätöksen tekeminen ei edelleenkään katso ikää, vaikka varmasti se harvinaista nuorilla onkin.

"Minä taas mielestäni perustelin melko hyvin kantani alaikäisenä ja nopeasti kihlautumista vastaan." Minusta taas et kovinkaan hyvin, vaan karkeasti yleistämällä ja jollain aivan perusteettomallakin väitteellä (se tahti). Sinun toitotuksesi varmaan päteekin useimpiin nuoriin, muttei kaikkiin. Itse taas olen väittänyt vain, että kyllä joku voi jo nuorena tietää, mitä tekee. Toinen taas ei vielä aikuisenakaan niin ollenkaan.

"Siksi en siis käsitä, mikä tarve tässä koko ketjussa oli haukkua ketään idiootiksi" Kiinnitän huomiota tuohon ketään-sanaan. Luepa vähän noiden muiden viestejä, niin ymmärrät! Sinua ei ehkä olisikaan pitänyt.

"Minusta kaiken tämän jälkeenkin on hölmö ajatus kihlautua alikäisenä, tai äkkiä, koska se sisältää niin paljon riskejä. Ihan kenen kohdalla tahansa." Ja höpöhöpö. Taas yleistystä. Riskejähän se sisältää, mutta niin tekee ihan yhtä lailla aikuisillakin. Kuten jo sanoin: Kyllä joku voi jo nuorena tietää, mitä tekee, kun taas toinen ei aikuisenakaan.

Tuosta artikkelista löysin heti vaivattomasti pienen jutun, joka mielestäni on mukavasti ristiriidassa sanomisiesi kanssa: "Kaikki eivät rakastu koskaan, ja tunteen voimakkuus vaihtelee voimakkaasti." Ja sitten kaikissa suhteissa ne vaiheet (jotka eivät nyt näköjään kaikilla edes voi olla samat, kun joku ei kerta rakastu koskaan) tulisivat silti samalla nopeudella aina? Juuri näin... Tuo artikkeli oli kyllä ihan hyvä. Ei siinä sinänsä mitään uutta ollut, mutta kerrottiimpa, mistä hienonnimisistä aivojen osista mikäkin ihan tuttu tunne on kotoisin.

idioottimaisuuden vastustaja kirjoitti:

"Sinun mielestäsi fiksu kihlaus voi olla missä olosuhteissa tahansa solmittu avioliittolupaus, koska sillä voi olla pienikin mahdollisuus onnistua." Pistät sanoja suuhuni, mikä muuten on hyvin perseestä. En ole noin sanonut missään vaiheessa, enkä kyllä käsittääkseni edes antanut ymmärtää. Moneen kertaan olen sanonut, että pitää olla vakuuttunut siitä, että tämän henkilön kanssa tahtoo naimisiin ja sillä selvä. Tuollaisen päätöksen tekeminen ei edelleenkään katso ikää, vaikka varmasti se harvinaista nuorilla onkin.

"Minä taas mielestäni perustelin melko hyvin kantani alaikäisenä ja nopeasti kihlautumista vastaan." Minusta taas et kovinkaan hyvin, vaan karkeasti yleistämällä ja jollain aivan perusteettomallakin väitteellä (se tahti). Sinun toitotuksesi varmaan päteekin useimpiin nuoriin, muttei kaikkiin. Itse taas olen väittänyt vain, että kyllä joku voi jo nuorena tietää, mitä tekee. Toinen taas ei vielä aikuisenakaan niin ollenkaan.

"Siksi en siis käsitä, mikä tarve tässä koko ketjussa oli haukkua ketään idiootiksi" Kiinnitän huomiota tuohon ketään-sanaan. Luepa vähän noiden muiden viestejä, niin ymmärrät! Sinua ei ehkä olisikaan pitänyt.

"Minusta kaiken tämän jälkeenkin on hölmö ajatus kihlautua alikäisenä, tai äkkiä, koska se sisältää niin paljon riskejä. Ihan kenen kohdalla tahansa." Ja höpöhöpö. Taas yleistystä. Riskejähän se sisältää, mutta niin tekee ihan yhtä lailla aikuisillakin. Kuten jo sanoin: Kyllä joku voi jo nuorena tietää, mitä tekee, kun taas toinen ei aikuisenakaan.

Tuosta artikkelista löysin heti vaivattomasti pienen jutun, joka mielestäni on mukavasti ristiriidassa sanomisiesi kanssa: "Kaikki eivät rakastu koskaan, ja tunteen voimakkuus vaihtelee voimakkaasti." Ja sitten kaikissa suhteissa ne vaiheet (jotka eivät nyt näköjään kaikilla edes voi olla samat, kun joku ei kerta rakastu koskaan) tulisivat silti samalla nopeudella aina? Juuri näin... Tuo artikkeli oli kyllä ihan hyvä. Ei siinä sinänsä mitään uutta ollut, mutta kerrottiimpa, mistä hienonnimisistä aivojen osista mikäkin ihan tuttu tunne on kotoisin.

Lue lisää

"Pistät sanoja suuhuni, mikä muuten on hyvin perseestä. En ole noin sanonut missään vaiheessa, enkä kyllä käsittääkseni edes antanut ymmärtää. Moneen kertaan olen sanonut, että pitää olla vakuuttunut siitä, että tämän henkilön kanssa tahtoo naimisiin ja sillä selvä."

Täytyy täten varmaan muotoilla lause uudestaan; Sinun mielestäsi fiksu kihlaus voi olla missä tahansa olosuhteissa solmittu avioliittolupaus, kun kerran on pienikin mahdollisuus onnistua, koska ollaan vakuuttuneita siitä, että tämän henkilön kanssa tahtoo naimisiin.

Siltikin, eikös kaikki avioliitosta eronneet ole olleet vakuuttuneita asiasta? Oltaisiinko ero voitu välttää hidastamalla tahtia? Ei, mutta avioero useassa tapauksessa oltaisiin. Avioliitoistahan useimmiten erotaan viiden ensimmäisen vuoden aikana.

"Sinun toitotuksesi varmaan päteekin useimpiin nuoriin, muttei kaikkiin. Itse taas olen väittänyt vain, että kyllä joku voi jo nuorena tietää, mitä tekee. Toinen taas ei vielä aikuisenakaan niin ollenkaan."

Minä en vielä ole tavannut yhtäkään aikuista, jota ei olisi naurattanut oma "kypsyytensä" päättää asioista alaikäisenä. Moni kylläkin on harmitellut sitä, ettei nuorempana tullut kuunneltua vanhempia, vaan tiedettiin muka itse paremmin. Aikuisen tietämättömyys sitten taas johtuu usein muusta kuin kypsyyden puutteesta, ja löytyyhän toki niitä jälkeenjääneitäkin...

Nuorilla on myös tarve olla "ikäistään kypsempiä", ja tämän varjolla tehdä aikuisten asioita. Alkoholinkäyttö, tupakointi, kihlautuminen, seksin harrastaminen, tatuoinnit ym ovat tästä asiasta hyviä esimerkkejä, enkä todellakaan kannustaisi kilpailemaan näistä.

Tätä en ymmärrä: Miksi avioliittoon vaaditaan 18 vuoden ikää, jos nuoret voivat hyvällä arvostelukyvyllä sanoa olevansa valmiita menemään naimisiin kumppaninsa kanssa?

"Minusta taas et kovinkaan hyvin, vaan karkeasti yleistämällä ja jollain aivan perusteettomallakin väitteellä (se tahti)."

Mikä siinä tahdissa nyt sinua vielä arvelluttaa? Sinusta rakastumisen aikaan on ok kihlautua, minusta ei. Siinähän meidän mielipide-eromme oikeasti on, eikä missään ajassa.

"Luepa vähän noiden muiden viestejä, niin ymmärrät!"

En ymmärrä, koska asioista on helppokin keskustella ilman nimittelyä.

"Tuosta artikkelista löysin heti vaivattomasti pienen jutun, joka mielestäni on mukavasti ristiriidassa sanomisiesi kanssa: "Kaikki eivät rakastu koskaan, ja tunteen voimakkuus vaihtelee voimakkaasti." Ja sitten kaikissa suhteissa ne vaiheet (jotka eivät nyt näköjään kaikilla edes voi olla samat, kun joku ei kerta rakastu koskaan) tulisivat silti samalla nopeudella aina? Juuri näin..."

Mitä rakastumattomuus tässä keskustelussa sitten muuttaa? Ajatteletko, että ihmiset, jotka eivät rakastu, rakastavat nopeammin?

Voisin lisätä kiusaksesi vielä yhden vaiheen: itsenäistymisvaihe. Tämä siis rakastumisen (tai jos ei harvinaisesti rakastu, niin nimeämättömän yhdessäkykkimisvaiheen) ja rakkauden väliin. Älä kysy miten kauan se kestää ja onko päällekkäin muiden vaiheiden kanssa. En tiedä.

pikkum kirjoitti:

"Pistät sanoja suuhuni, mikä muuten on hyvin perseestä. En ole noin sanonut missään vaiheessa, enkä kyllä käsittääkseni edes antanut ymmärtää. Moneen kertaan olen sanonut, että pitää olla vakuuttunut siitä, että tämän henkilön kanssa tahtoo naimisiin ja sillä selvä."

Täytyy täten varmaan muotoilla lause uudestaan; Sinun mielestäsi fiksu kihlaus voi olla missä tahansa olosuhteissa solmittu avioliittolupaus, kun kerran on pienikin mahdollisuus onnistua, koska ollaan vakuuttuneita siitä, että tämän henkilön kanssa tahtoo naimisiin.

Siltikin, eikös kaikki avioliitosta eronneet ole olleet vakuuttuneita asiasta? Oltaisiinko ero voitu välttää hidastamalla tahtia? Ei, mutta avioero useassa tapauksessa oltaisiin. Avioliitoistahan useimmiten erotaan viiden ensimmäisen vuoden aikana.

"Sinun toitotuksesi varmaan päteekin useimpiin nuoriin, muttei kaikkiin. Itse taas olen väittänyt vain, että kyllä joku voi jo nuorena tietää, mitä tekee. Toinen taas ei vielä aikuisenakaan niin ollenkaan."

Minä en vielä ole tavannut yhtäkään aikuista, jota ei olisi naurattanut oma "kypsyytensä" päättää asioista alaikäisenä. Moni kylläkin on harmitellut sitä, ettei nuorempana tullut kuunneltua vanhempia, vaan tiedettiin muka itse paremmin. Aikuisen tietämättömyys sitten taas johtuu usein muusta kuin kypsyyden puutteesta, ja löytyyhän toki niitä jälkeenjääneitäkin...

Nuorilla on myös tarve olla "ikäistään kypsempiä", ja tämän varjolla tehdä aikuisten asioita. Alkoholinkäyttö, tupakointi, kihlautuminen, seksin harrastaminen, tatuoinnit ym ovat tästä asiasta hyviä esimerkkejä, enkä todellakaan kannustaisi kilpailemaan näistä.

Tätä en ymmärrä: Miksi avioliittoon vaaditaan 18 vuoden ikää, jos nuoret voivat hyvällä arvostelukyvyllä sanoa olevansa valmiita menemään naimisiin kumppaninsa kanssa?

"Minusta taas et kovinkaan hyvin, vaan karkeasti yleistämällä ja jollain aivan perusteettomallakin väitteellä (se tahti)."

Mikä siinä tahdissa nyt sinua vielä arvelluttaa? Sinusta rakastumisen aikaan on ok kihlautua, minusta ei. Siinähän meidän mielipide-eromme oikeasti on, eikä missään ajassa.

"Luepa vähän noiden muiden viestejä, niin ymmärrät!"

En ymmärrä, koska asioista on helppokin keskustella ilman nimittelyä.

"Tuosta artikkelista löysin heti vaivattomasti pienen jutun, joka mielestäni on mukavasti ristiriidassa sanomisiesi kanssa: "Kaikki eivät rakastu koskaan, ja tunteen voimakkuus vaihtelee voimakkaasti." Ja sitten kaikissa suhteissa ne vaiheet (jotka eivät nyt näköjään kaikilla edes voi olla samat, kun joku ei kerta rakastu koskaan) tulisivat silti samalla nopeudella aina? Juuri näin..."

Mitä rakastumattomuus tässä keskustelussa sitten muuttaa? Ajatteletko, että ihmiset, jotka eivät rakastu, rakastavat nopeammin?

Voisin lisätä kiusaksesi vielä yhden vaiheen: itsenäistymisvaihe. Tämä siis rakastumisen (tai jos ei harvinaisesti rakastu, niin nimeämättömän yhdessäkykkimisvaiheen) ja rakkauden väliin. Älä kysy miten kauan se kestää ja onko päällekkäin muiden vaiheiden kanssa. En tiedä.

Lue lisää

"Sinun mielestäsi fiksu kihlaus voi olla missä tahansa olosuhteissa solmittu avioliittolupaus, kun kerran on pienikin mahdollisuus onnistua, koska ollaan vakuuttuneita siitä, että tämän henkilön kanssa tahtoo naimisiin." Niin, ulkopuolisen mielestähän se mahdollisuus voi olla pieni, mutta asianomaisten mielestä se voi olla ihan yhtä suuri kuin kolmekymppistenkin kihlauksessa. Et voi tietää, millä kihlauksella on hyvä ja millä huono mahdollisuus johtaa kestävään avioliittoon.

"Ei, mutta avioero useassa tapauksessa oltaisiin." Totta, kun kerta erotaan jo ennen avioliittoa. Silti hidas tahti vain ei ole joidenkin juttu. Jos se ei ole luontevaa, mutta hidastellaan tahallaan, koska suomi24-foorumien tuomarit käskevät, ei sekään varmaan hyvä ole. En pitäisi mahdottomana, että epäluonteva ote parisuhteeseen saattaa sen tuhota, vaikka se ehkä "annetaan palaa" -tyylillä olisi voinut ihan toimiakin. Toki se tyyli vähän riskeeraamista onkin, mutta sittenpähän on. Ihmiset ovat erilaisia.

"Minä en vielä ole tavannut yhtäkään aikuista, jota ei olisi naurattanut oma "kypsyytensä" päättää asioista alaikäisenä." Joo, tuskinpa kukaan sanookaan olleensa täysin kypsä, mutta minä taas en ole tavannut ketään aikuista, joka ei olisi jo hyvin nuorena tiennyt tarkasti _jotain_ asiaa/arvoa/unelmaa/tavoitetta (perhe, ammatti, asuinpaikka).

"Moni kylläkin on harmitellut sitä, ettei nuorempana tullut kuunneltua vanhempia, vaan tiedettiin muka itse paremmin." Niin, ja moni taas on harmitellut sitä, kun vanhemmat ryyppäsivät ja sitten vaikka vanhin lapsi joutui siihen huoltajan rooliin. Tämä tuollaisena kärjistettynä esimerkkinä siitä, etteivät ne vanhemmat mitään yli-ihmisiä ole ja moni on ihan yhtä lailla oppinut vanhempien virheistä ja päättänyt joistain asioista, ettei koskaan halua olla kuin omat vanhemmat. Ei tämä ole ainoastaan teini-iän uhoa (osaltaan toki sitäkin), vaan ihan sitä, että näkee kuinka jotkut ovat onnettomia, eikä itselleen tai tulevalle perheelleen samaa tahdo. Joku (esim. minä) ei aio ikinä polttaa tupakkaa, toinen (vaikka setäni) ei ole ikinä juonut alkoholia, joku kolmas (vaikka kaverini) vastustaa voimakkaasti lähes kaikkea väkivaltaa. Sen (ja teini-iän uhon) takia nähdäkseni ei vanhempia juuri haluta kuunnella, vaikka suuri osa heidän jutuistaan varmasti hyviä ohjeita onkin. Tämä pätee myös muihin sukulaisiin, Lisäksi ei-sukulaiset, jotka tuntee sen verran hyvin, että heitä voisi verrata sukulaisiin. Toisaalta sukulaisten hyvistä puolistakin otetaan mallia. Itse olen kovasti ihaillut erään tätini ja hänen miehensä avioliittoa, joka näyttää olevan oikein toimiva. Muista vanhemmista ihmisistä en sitten osaa sanoa. En minä mitään ventovieraitten neuvoja kuuntelemaan menisi, ellen omalla järjelläni osaisi miettiä, mikä niissä on ideana. Ja vielä voisin heittää sellaisen kysymyksen, että eikö olisi aika outoa, jos joku hyväksyisi mukisematta vanhempien neuvot eläen siten mahdollisimman "täydellisesti"? Oppisiko siinä nyt sitten, jos ei itse pääsisi tekemään samoja virheitä kuin menneet sukupolvet?

"Nuorilla on myös tarve olla "ikäistään kypsempiä", ja tämän varjolla tehdä aikuisten asioita. Alkoholinkäyttö, tupakointi, kihlautuminen, seksin harrastaminen, tatuoinnit ym ovat tästä asiasta hyviä esimerkkejä, enkä todellakaan kannustaisi kilpailemaan näistä." Muut kyllä ovat totta, paitsi seksi ja kihlautuminen. Seksissähän se suojaikäraja on 16, mutta sitä nuoremmatkin voivat keskenään nussia. Ei ole mitään yleistä ikärajaa. Monet aloittavat jo yläasteella, enkä ymmärrä, miksi se olisi väärin. Kihlautumisekaan ei ole ikärajaa. Jotkut voivat senkin tietysti tehdä vain esittääkseen aikuisia, mutta eivät kaikki. Älä yleistä.

"Tätä en ymmärrä: Miksi avioliittoon vaaditaan 18 vuoden ikää, jos nuoret voivat hyvällä arvostelukyvyllä sanoa olevansa valmiita menemään naimisiin kumppaninsa kanssa?" Ensinnäkään en ole edes väittänyt, että olisivat välttämättä valmiita sen tekemään ihan heti. Voivatpa silti olla valmiita päättämään, että parin vuoden päästä menevät. Menkööt kihloihin ensin ja sitten aikuisina naimisiin. En ole väittänyt, että naimisiinmenon ikärajaa pitäisi alentaa. Toiseksikin kyllähän sitä joskus mennään naimisiin alaikäisinä (erikoisluvalla). Tuollaiset ikärajat varmaan tehdään siten, että sen ikäisinä edes suurin osa ihmisistä olisi riittävän kypsiä tekemään, mitä silloin saa. Esimerkiksi 18-vuotiaina voi suorittaa autokortin. Moni olisi varmasti riittävän kypsä tähän jo 16-vuotiaana, mutta parempi vain, että annetaan niiden muidenkin kypsyä vielä pari vuotta. Edelleenkin ihmiset ovat erilaisia. Älä yleistä. _Joku_ voisi olla riittävän kypsä menemään naimisiin 16-vuotiaana. Toinen ei vielä 25-vuotiaanakaan. Minä henkilökohtaisesti pidän 18 vuoden ikärajaa ihan hyvänä.

"Mikä siinä tahdissa nyt sinua vielä arvelluttaa?" Se, että väitit, että kaikilla tulevat samat vaiheet ja samaa tahtia. Heti seuraavaksi taas itsekin sanoit, että toisilla yksi vaihe voi kestää neljä kertaa niin kauan kuin joillakin toisilla. Sen perään taas huomasimme siitä artikkelista, jonka linkkasit, että joillakin ei välttämättä sitä yhtä vaihetta ole ollenkaan. Siis "kaikilla tulee samat vaiheet ja samaa tahtia" on melkoisen surkea perustelu.

"En ymmärrä, koska asioista on helppokin keskustella ilman nimittelyä." Juu, jos ei ole yhtään temperamenttia. Minua kuitenkin käy ärsyttämään kun minulta kysytään, että "miksi sotkit tähän politiikkaa??????? ?? ?" esitettyäni sen Sauli Niinistö -esimerkin. Minusta se on idioottimaista.

"Mitä rakastumattomuus tässä keskustelussa sitten muuttaa?" Sitä vain, mitä äskenkin sanoin, että se sinun "samat vaiheet ja sama tahti" -perustelusi oli aivan käsittämättömän paska.

"Voisin lisätä kiusaksesi vielä yhden vaiheen: itsenäistymisvaihe." Ei se minua kiusaa. Miksi pitäisi kiusata? Sinuahan sen pitäisi kiusata, koska: "Älä kysy miten kauan se kestää ja onko päällekkäin muiden vaiheiden kanssa. En tiedä." Taas myönnät, ettet ymmärrä niistä vaiheista ja tahdeista juurikaan (ei sillä, että minäkään ymmärtäisin, mutta minä en ole väittänytkään niin). Et varsinkaan niin paljoa, että voisit sanoa: "kaikilla tulee samat vaiheet samaan tahtiin!"

idioottimaisuuden vastustaja kirjoitti:

"Sinun mielestäsi fiksu kihlaus voi olla missä tahansa olosuhteissa solmittu avioliittolupaus, kun kerran on pienikin mahdollisuus onnistua, koska ollaan vakuuttuneita siitä, että tämän henkilön kanssa tahtoo naimisiin." Niin, ulkopuolisen mielestähän se mahdollisuus voi olla pieni, mutta asianomaisten mielestä se voi olla ihan yhtä suuri kuin kolmekymppistenkin kihlauksessa. Et voi tietää, millä kihlauksella on hyvä ja millä huono mahdollisuus johtaa kestävään avioliittoon.

"Ei, mutta avioero useassa tapauksessa oltaisiin." Totta, kun kerta erotaan jo ennen avioliittoa. Silti hidas tahti vain ei ole joidenkin juttu. Jos se ei ole luontevaa, mutta hidastellaan tahallaan, koska suomi24-foorumien tuomarit käskevät, ei sekään varmaan hyvä ole. En pitäisi mahdottomana, että epäluonteva ote parisuhteeseen saattaa sen tuhota, vaikka se ehkä "annetaan palaa" -tyylillä olisi voinut ihan toimiakin. Toki se tyyli vähän riskeeraamista onkin, mutta sittenpähän on. Ihmiset ovat erilaisia.

"Minä en vielä ole tavannut yhtäkään aikuista, jota ei olisi naurattanut oma "kypsyytensä" päättää asioista alaikäisenä." Joo, tuskinpa kukaan sanookaan olleensa täysin kypsä, mutta minä taas en ole tavannut ketään aikuista, joka ei olisi jo hyvin nuorena tiennyt tarkasti _jotain_ asiaa/arvoa/unelmaa/tavoitetta (perhe, ammatti, asuinpaikka).

"Moni kylläkin on harmitellut sitä, ettei nuorempana tullut kuunneltua vanhempia, vaan tiedettiin muka itse paremmin." Niin, ja moni taas on harmitellut sitä, kun vanhemmat ryyppäsivät ja sitten vaikka vanhin lapsi joutui siihen huoltajan rooliin. Tämä tuollaisena kärjistettynä esimerkkinä siitä, etteivät ne vanhemmat mitään yli-ihmisiä ole ja moni on ihan yhtä lailla oppinut vanhempien virheistä ja päättänyt joistain asioista, ettei koskaan halua olla kuin omat vanhemmat. Ei tämä ole ainoastaan teini-iän uhoa (osaltaan toki sitäkin), vaan ihan sitä, että näkee kuinka jotkut ovat onnettomia, eikä itselleen tai tulevalle perheelleen samaa tahdo. Joku (esim. minä) ei aio ikinä polttaa tupakkaa, toinen (vaikka setäni) ei ole ikinä juonut alkoholia, joku kolmas (vaikka kaverini) vastustaa voimakkaasti lähes kaikkea väkivaltaa. Sen (ja teini-iän uhon) takia nähdäkseni ei vanhempia juuri haluta kuunnella, vaikka suuri osa heidän jutuistaan varmasti hyviä ohjeita onkin. Tämä pätee myös muihin sukulaisiin, Lisäksi ei-sukulaiset, jotka tuntee sen verran hyvin, että heitä voisi verrata sukulaisiin. Toisaalta sukulaisten hyvistä puolistakin otetaan mallia. Itse olen kovasti ihaillut erään tätini ja hänen miehensä avioliittoa, joka näyttää olevan oikein toimiva. Muista vanhemmista ihmisistä en sitten osaa sanoa. En minä mitään ventovieraitten neuvoja kuuntelemaan menisi, ellen omalla järjelläni osaisi miettiä, mikä niissä on ideana. Ja vielä voisin heittää sellaisen kysymyksen, että eikö olisi aika outoa, jos joku hyväksyisi mukisematta vanhempien neuvot eläen siten mahdollisimman "täydellisesti"? Oppisiko siinä nyt sitten, jos ei itse pääsisi tekemään samoja virheitä kuin menneet sukupolvet?

"Nuorilla on myös tarve olla "ikäistään kypsempiä", ja tämän varjolla tehdä aikuisten asioita. Alkoholinkäyttö, tupakointi, kihlautuminen, seksin harrastaminen, tatuoinnit ym ovat tästä asiasta hyviä esimerkkejä, enkä todellakaan kannustaisi kilpailemaan näistä." Muut kyllä ovat totta, paitsi seksi ja kihlautuminen. Seksissähän se suojaikäraja on 16, mutta sitä nuoremmatkin voivat keskenään nussia. Ei ole mitään yleistä ikärajaa. Monet aloittavat jo yläasteella, enkä ymmärrä, miksi se olisi väärin. Kihlautumisekaan ei ole ikärajaa. Jotkut voivat senkin tietysti tehdä vain esittääkseen aikuisia, mutta eivät kaikki. Älä yleistä.

"Tätä en ymmärrä: Miksi avioliittoon vaaditaan 18 vuoden ikää, jos nuoret voivat hyvällä arvostelukyvyllä sanoa olevansa valmiita menemään naimisiin kumppaninsa kanssa?" Ensinnäkään en ole edes väittänyt, että olisivat välttämättä valmiita sen tekemään ihan heti. Voivatpa silti olla valmiita päättämään, että parin vuoden päästä menevät. Menkööt kihloihin ensin ja sitten aikuisina naimisiin. En ole väittänyt, että naimisiinmenon ikärajaa pitäisi alentaa. Toiseksikin kyllähän sitä joskus mennään naimisiin alaikäisinä (erikoisluvalla). Tuollaiset ikärajat varmaan tehdään siten, että sen ikäisinä edes suurin osa ihmisistä olisi riittävän kypsiä tekemään, mitä silloin saa. Esimerkiksi 18-vuotiaina voi suorittaa autokortin. Moni olisi varmasti riittävän kypsä tähän jo 16-vuotiaana, mutta parempi vain, että annetaan niiden muidenkin kypsyä vielä pari vuotta. Edelleenkin ihmiset ovat erilaisia. Älä yleistä. _Joku_ voisi olla riittävän kypsä menemään naimisiin 16-vuotiaana. Toinen ei vielä 25-vuotiaanakaan. Minä henkilökohtaisesti pidän 18 vuoden ikärajaa ihan hyvänä.

"Mikä siinä tahdissa nyt sinua vielä arvelluttaa?" Se, että väitit, että kaikilla tulevat samat vaiheet ja samaa tahtia. Heti seuraavaksi taas itsekin sanoit, että toisilla yksi vaihe voi kestää neljä kertaa niin kauan kuin joillakin toisilla. Sen perään taas huomasimme siitä artikkelista, jonka linkkasit, että joillakin ei välttämättä sitä yhtä vaihetta ole ollenkaan. Siis "kaikilla tulee samat vaiheet ja samaa tahtia" on melkoisen surkea perustelu.

"En ymmärrä, koska asioista on helppokin keskustella ilman nimittelyä." Juu, jos ei ole yhtään temperamenttia. Minua kuitenkin käy ärsyttämään kun minulta kysytään, että "miksi sotkit tähän politiikkaa??????? ?? ?" esitettyäni sen Sauli Niinistö -esimerkin. Minusta se on idioottimaista.

"Mitä rakastumattomuus tässä keskustelussa sitten muuttaa?" Sitä vain, mitä äskenkin sanoin, että se sinun "samat vaiheet ja sama tahti" -perustelusi oli aivan käsittämättömän paska.

"Voisin lisätä kiusaksesi vielä yhden vaiheen: itsenäistymisvaihe." Ei se minua kiusaa. Miksi pitäisi kiusata? Sinuahan sen pitäisi kiusata, koska: "Älä kysy miten kauan se kestää ja onko päällekkäin muiden vaiheiden kanssa. En tiedä." Taas myönnät, ettet ymmärrä niistä vaiheista ja tahdeista juurikaan (ei sillä, että minäkään ymmärtäisin, mutta minä en ole väittänytkään niin). Et varsinkaan niin paljoa, että voisit sanoa: "kaikilla tulee samat vaiheet samaan tahtiin!"

Lue lisää

"Niin, ulkopuolisen mielestähän se mahdollisuus voi olla pieni, mutta asianomaisten mielestä se voi olla ihan yhtä suuri kuin kolmekymppistenkin kihlauksessa."

Näinhän se voi, jos ei osaa kyseenalaistaa omaa kypsyyttään.

"Et voi tietää, millä kihlauksella on hyvä ja millä huono mahdollisuus johtaa kestävään avioliittoon."

Todettakoon tämä sitten vielä viidennenkin kerran. Riskejä voi silti helposti arvioida.

"Silti hidas tahti vain ei ole joidenkin juttu. Jos se ei ole luontevaa, mutta hidastellaan tahallaan, koska suomi24-foorumien tuomarit käskevät, ei sekään varmaan hyvä ole."

Aika mustilla väreillä osaat maalata maltillisen odottelun. Miksei paria vuotta pystyisi luontevasti odottamaan? Mitä luontevaa on ylipäänsä naimisiinmenossa? Miksi mennään naimisiin?

"Tämä tuollaisena kärjistettynä esimerkkinä siitä, etteivät ne vanhemmat mitään yli-ihmisiä ole ja moni on ihan yhtä lailla oppinut vanhempien virheistä ja päättänyt joistain asioista, ettei koskaan halua olla kuin omat vanhemmat."

Eivät toki olekaan yli-ihmisiä. Kaikki tekevät huonoja valintoja. Kypsyydestä on siltikin apua valintoja tehdessä.

"Ja vielä voisin heittää sellaisen kysymyksen, että eikö olisi aika outoa, jos joku hyväksyisi mukisematta vanhempien neuvot eläen siten mahdollisimman "täydellisesti"? Oppisiko siinä nyt sitten, jos ei itse pääsisi tekemään samoja virheitä kuin menneet sukupolvet?"

Kyllä, kuten itsekin tuolla ylempänä mainitsit, muidenkin virheistä voi ja saa oppia. Tämän takia juuri tästä asiasta kaakatankin, kun kaikkien ei kerran tarvitse tehdä samoja virheitä kasvaakseen aikuisiksi.

"Jotkut voivat senkin tietysti tehdä vain esittääkseen aikuisia, mutta eivät kaikki. Älä yleistä."

Miksi yleistäisinkään, kun itse kuvittelin olevani kypsä aikuinen, kun en tehnyt näistä mitään. Pieleen meni sekin.

"Ensinnäkään en ole edes väittänyt, että olisivat välttämättä valmiita sen tekemään ihan heti. Voivatpa silti olla valmiita päättämään, että parin vuoden päästä menevät."

Tähän kiteytyykin se koko alaikäisenä kihlautumisen hölmöys. Luvataan toiselle olla aikuisena valmiita menemään naimisiin. Miten voi vakuuttaa silloin olevansa, jos ei vielä ole?

"Se, että väitit, että kaikilla tulevat samat vaiheet ja samaa tahtia."

Saisiko saman vielä kolmanteen kertaan? Tässähän oli kyse siitä, ettei ole järkevää kihlautua alkuhuumassa, joka kestää puolesta vuodesta pariin vuoteen. Minun näkemykseni mukaan se on vielä samaa alkutaipaletta, samaa vaihetta ja tahtia. Sinä et kiinnitä itse asiaan huomiota, vaan etsit virheitä.

"Juu, jos ei ole yhtään temperamenttia."

Heh, tämä lausahdus ei sitten vaan millään osu minuun.

"Taas myönnät, ettet ymmärrä niistä vaiheista ja tahdeista juurikaan (ei sillä, että minäkään ymmärtäisin, mutta minä en ole väittänytkään niin)."

Totta kai myönnän, kun en ymmärrä! Ei minulla ole suunnatonta tarvetta olla kaikesta oikeassa. Jos olisi, niin en tulisi kertomaan olevani erehtyväinen. Tämäkään ei silti millään tavalla liity itse keskusteluun ja siinä todettuihin asioihin. Tämäkään vaihe kun ei nopeuta rakastamista.

pikkum kirjoitti:

"Niin, ulkopuolisen mielestähän se mahdollisuus voi olla pieni, mutta asianomaisten mielestä se voi olla ihan yhtä suuri kuin kolmekymppistenkin kihlauksessa."

Näinhän se voi, jos ei osaa kyseenalaistaa omaa kypsyyttään.

"Et voi tietää, millä kihlauksella on hyvä ja millä huono mahdollisuus johtaa kestävään avioliittoon."

Todettakoon tämä sitten vielä viidennenkin kerran. Riskejä voi silti helposti arvioida.

"Silti hidas tahti vain ei ole joidenkin juttu. Jos se ei ole luontevaa, mutta hidastellaan tahallaan, koska suomi24-foorumien tuomarit käskevät, ei sekään varmaan hyvä ole."

Aika mustilla väreillä osaat maalata maltillisen odottelun. Miksei paria vuotta pystyisi luontevasti odottamaan? Mitä luontevaa on ylipäänsä naimisiinmenossa? Miksi mennään naimisiin?

"Tämä tuollaisena kärjistettynä esimerkkinä siitä, etteivät ne vanhemmat mitään yli-ihmisiä ole ja moni on ihan yhtä lailla oppinut vanhempien virheistä ja päättänyt joistain asioista, ettei koskaan halua olla kuin omat vanhemmat."

Eivät toki olekaan yli-ihmisiä. Kaikki tekevät huonoja valintoja. Kypsyydestä on siltikin apua valintoja tehdessä.

"Ja vielä voisin heittää sellaisen kysymyksen, että eikö olisi aika outoa, jos joku hyväksyisi mukisematta vanhempien neuvot eläen siten mahdollisimman "täydellisesti"? Oppisiko siinä nyt sitten, jos ei itse pääsisi tekemään samoja virheitä kuin menneet sukupolvet?"

Kyllä, kuten itsekin tuolla ylempänä mainitsit, muidenkin virheistä voi ja saa oppia. Tämän takia juuri tästä asiasta kaakatankin, kun kaikkien ei kerran tarvitse tehdä samoja virheitä kasvaakseen aikuisiksi.

"Jotkut voivat senkin tietysti tehdä vain esittääkseen aikuisia, mutta eivät kaikki. Älä yleistä."

Miksi yleistäisinkään, kun itse kuvittelin olevani kypsä aikuinen, kun en tehnyt näistä mitään. Pieleen meni sekin.

"Ensinnäkään en ole edes väittänyt, että olisivat välttämättä valmiita sen tekemään ihan heti. Voivatpa silti olla valmiita päättämään, että parin vuoden päästä menevät."

Tähän kiteytyykin se koko alaikäisenä kihlautumisen hölmöys. Luvataan toiselle olla aikuisena valmiita menemään naimisiin. Miten voi vakuuttaa silloin olevansa, jos ei vielä ole?

"Se, että väitit, että kaikilla tulevat samat vaiheet ja samaa tahtia."

Saisiko saman vielä kolmanteen kertaan? Tässähän oli kyse siitä, ettei ole järkevää kihlautua alkuhuumassa, joka kestää puolesta vuodesta pariin vuoteen. Minun näkemykseni mukaan se on vielä samaa alkutaipaletta, samaa vaihetta ja tahtia. Sinä et kiinnitä itse asiaan huomiota, vaan etsit virheitä.

"Juu, jos ei ole yhtään temperamenttia."

Heh, tämä lausahdus ei sitten vaan millään osu minuun.

"Taas myönnät, ettet ymmärrä niistä vaiheista ja tahdeista juurikaan (ei sillä, että minäkään ymmärtäisin, mutta minä en ole väittänytkään niin)."

Totta kai myönnän, kun en ymmärrä! Ei minulla ole suunnatonta tarvetta olla kaikesta oikeassa. Jos olisi, niin en tulisi kertomaan olevani erehtyväinen. Tämäkään ei silti millään tavalla liity itse keskusteluun ja siinä todettuihin asioihin. Tämäkään vaihe kun ei nopeuta rakastamista.

Lue lisää

"Näinhän se voi, jos ei osaa kyseenalaistaa omaa kypsyyttään." Mutta oikeastihan se todennäköisyys on aina 16-vuotiaitten kihlauksessa käsittämättömän huono, eikö niin? Sinähän sen tiedät, koska sinä itse (ja toki suurin osa muistakin) et sellaista päätöstä olisi 16-vuotiaana ollut kypsä tekemään. Karkealla yleistyksellä voittoon, vai mitä? Edelleenkään kihlauksen järkevyys (tai järjettömyys) ei katso ikää.

"Riskejä voi silti helposti arvioida." Niin voi, aikuinen ja nuori.

"Miksei paria vuotta pystyisi luontevasti odottamaan? Mitä luontevaa on ylipäänsä naimisiinmenossa? Miksi mennään naimisiin?" Ensimmäiseen kysymykseen siksi, että se nyt vain ei joillekin ole, vaan tuntuu typerältä jarruttelulta, joka vain ärsyttää ja turhauttaa. Mene siinä nyt sitten sanomaan toiselle, että kyllä itsekin mielelläsi jo alttarille juoksisit, mutta suomi24-foorumeilla sanottiin, että se on poikkeuksetta (!!!111) typerää hosumista. Naimisiinmenon luontevuus taas on aika yhdentekevää ja asiaan kuulumatonta. Ihan kuin ihmiset eivät muutakin luonnotonta tekisi. Koko yksiavioisuus on luonnotonta, kuten myös tasa-arvo ja heikoista huolehtiminen. Silti ainakin itse kannatan vahvasti näitä kaikkia.

"Eivät toki olekaan yli-ihmisiä. Kaikki tekevät huonoja valintoja. Kypsyydestä on siltikin apua valintoja tehdessä." Juu, ja ihmiset kypsyvät eri vauhtia eri osa-alueilla. Toinen pystyisi huolehtimaan jokapäiväisestä elämästään jo 16-vuotiaana, kun taas toinen osaa suhtautua silloin jo empaattisesti muihin ihmisiin, mitä taas se toinen ei välttämättä ole oppinut vielä 25-vuotiaanakaan. Sitä paitsi voisi käydä niinkin, että jossain tilanteessa kypsä valitsisi "väärin" siinä missä epäkypsä "oikein".

"Kyllä, kuten itsekin tuolla ylempänä mainitsit, muidenkin virheistä voi ja saa oppia. Tämän takia juuri tästä asiasta kaakatankin, kun kaikkien ei kerran tarvitse tehdä samoja virheitä kasvaakseen aikuisiksi." Voi, ja hyvähän se onkin. Jotkut virheet ja tyhmyydet (jota muuten se kihlautuminen ei välttämättä ole, joten sinänsä vähän asiaankuulumatonta) kuitenkin täytyy tehdä itse oppiakseen. En pidä kovinkaan outona, että nuorena kaahailleiden miesten pojillekin monesti näyttää vauhti maittavan, vaikka isukki nyt vanhemmalla iällä siitä kovasti varoitteleekin. Vanhemmat voivat antaa neuvoja, ettei nuori toistaisi niitä vanhempien kohtalokkaimpia virheitä, mutta vähän pienemmät virheet ja vastoinkäymiset, jotka sitten aikuisena paremmin osaa välttää, kuuluu jokaisen sukupolven itse testata (sydänsurut hyvänä esimerkkinä).

"Miksi yleistäisinkään" Minunkos se pitää tietää, miksi yleistät? Niin sinä vain koko ajan teet. Lainaus edellisestä puheenvuorostasi: "Nuorilla on myös tarve olla "ikäistään kypsempiä", ja tämän varjolla tehdä aikuisten asioita. Alkoholinkäyttö, tupakointi, kihlautuminen, seksin harrastaminen, tatuoinnit ym ovat tästä asiasta hyviä esimerkkejä, enkä todellakaan kannustaisi kilpailemaan näistä." Erittäin typerää kysyä minulta jostain omasta idioottimaisuudestasi tuollaista "miksi yleistäisinkään". Helvetistäkö minä sen tiedän? Ehkä vaikutan näsäviisaalta tässä kohtaa, mutta totta minä puhun. Ensin yleistät karkeasti, ja sitten heität jotain "miksi yleistäisinkään" sellaiseen sävyyn, jolla annat ymmärtää, ettet muka yleistäisi. Pelleilyksi menee.

"Miten voi vakuuttaa silloin olevansa, jos ei vielä ole?" Helposti. Samaan tyyliin kun vaikka voi tietää lukion jälkeen olevansa valmis muuttamaan pois kotoa, vaikkei ennen lukiota vielä olekaan. "Tähän kiteytyykin se koko alaikäisenä kihlautumisen hölmöys." Niin mikä hölmöys? Miksi se on hölmöä?

"Sinä et kiinnitä itse asiaan huomiota, vaan etsit virheitä." Ainoa vain, että se liittyy asiaan melko kiinteästi. Käytit sitä nimittäin perusteluna, jos et huomannut. Heti seuraavaksi kuitenkin totesimme, ettei se millään edes voi pitää paikkaansa. Perustelu, joka on epätosi, on melkoisen paska perustelu. Turha se on minulle käydä vaahtoamaan, etten halua uskoa jotain perusteluasi, joka ei voi pitää paikkaansa. Sekö sitten on vain virheiden etsimistä, eikä itse asiaan huomion kiinnittämistä, ettei usko perustelematonta väitettä? Jes.

"Tässähän oli kyse siitä, ettei ole järkevää kihlautua alkuhuumassa" Ainoa vain, että itse sanoit myös monta kertaa, että pitää odottaa vähintään 2 vuotta, eikä kihlautua nopeasti. Nyt kuitenkin se on muuttunut sellaiseksi, että jo puolen vuoden jälkeen saisi kihlautua, jos alkuhuuma on jo ohi. Eikö olekin hassua? Tästä nähdään, kuinka taas olet tässäkin asiassa yleistänyt. Aluksi nimittäin kantasi ole jotain tyyliin: "Kaikilla samat vaiheet tulevat samaa tahtia. Siis kaikkien pitää ennen kihlautumista odottaa ihan vähintäänkin kaksi vuotta, että ollaan jo rakastaminen-vaiheessa, eikä enää alkuhuumassa." Nyt se on muuttunut johonkin seuraavantapaiseen muotoon: "Pitää odottaa, että alkuhuuma, joka kestää eri pareilla eri ajan ja johon voi kuulua eri pareilla erilaisia ja eri kestoisia vaiheita, menee ohi ennen kuin kihlautuu." Melkoisen jännä juttu mielestäni. Ensin vastustat kovasti nopeita kihlautumisia. Nyt sitten onkin ihan ok kihlautua jo puolen vuodenkin jälkeen, minkä myönnät tuossa: "Tässähän oli kyse siitä, ettei ole järkevää kihlautua alkuhuumassa, joka kestää puolesta vuodesta pariin vuoteen." Ainiin ja hetkinen. Silti vielä toitotat sitä paria vuottakin. Tuolla alummassa: "Aika mustilla väreillä osaat maalata maltillisen odottelun. Miksei paria vuotta pystyisi luontevasti odottamaan?" Menee muuten nyt sinulla jo jossain määrin ristiriitaiseksi, mutta mikäs siinä, jos tykkää. Uskottavuus siinä kuitenkin ehkä vähän kärsii, vai mitä?

"Tämäkään vaihe kun ei nopeuta rakastamista." No tämä ei nopeuta niin, mutta moni muu asia kylläkin, kuten itsekin olet myöntänyt jo moneen otteeseen (½-2 vuotta kestävä alkuhuuma).

Tässä jutussasi ei kyllä ole enää päätä eikä häntää. Yleistät yhä ihan koko ajan. Sitten aina myönnät ihmisten erilaisuuden, muttet suostu luopumaan siitä helvetillisestä yleistämisestä, etkä niistä väitteistä, jotka oikeastaan aika lailla perustuvat olettamukseen "kaikilla menee samoin". Sitten käsket minun uskoa perusteettomiin väitteisiisi, ja valitat minulle siitä, että tuon ilmi perustelusi mahdottomuuden, sanoen minun vain etsivän virheitä eikä keskittyvän itse asiaan. Sitten mielestäsi nopea (puoli vuotta on aika nopeasti imo) kihlautuminen on poikkeuksetta typerää, mutta ei sitten kuitenkaan, jos alkuhuuma on jo ohi. Huhhuh, mitäköhän vielä?