Ihmeissäni luen näitä kirjoituksia ja onko oikeasti niin että kaikki vain syöttää kipeälle koiralle kipulääkkeitä eikä ajatus tunnu pahalta??????
Itselläni 3v Seropi joka on koko ikänsä kamppaillut kipujen kanssa. on nivelrikkoa ja etutassusta leikattu jo luupiikki pois ym.
Nyt on taas niin huonossa kunnossa että kävelee kolmella tassulla ja särkylääkkeet ei auta mutta kukaan ei löydä selitystä taas koko kipuun.
Tiistaina mennään akupunktioon, mun viimeinen toive.
Olen kolme vuotta kamppaillut ajatuksen kanssa että; elääkö koirani koiranelämää vai olenko minä itsekäs??????
Kuinka voi tietää vaikka kuinka seuraan koiraani onko sillä jatkuvasti särkyä?? Toki tiedän kun on todella kipeä kun korvat on luimussa ja ontuu mutta jos sitä sattuu koko ajan mutta mä en vaan ymmärrä. Eli onko oikein että minä itsekäs ihminen en osaa luopua koirastani vaan yritän kynsin ja hampain pitää toista kipujen kanssa elämässäni???
Jos oikein asiaa ajattelen, olisin jo varmaan lopettanut toisen mutta sit kun aina juttelee muiden kanssa niin ne sanoo; on sulla vielä nuori koira ja kyll moni koira elää nivelrikon kanssa ym.
Sen takia vuosia on jo takana 3 kun en uskalla luovuttaa, kun mitä jos se sittenkin saataisiin kuntoon.
Missä teidän muiden mielestä kulkee raja???
Kuinka paljon olette valmiita seuraamaan koiran kipuja ja leikkauksia ennen kun teette viimeisen päätöksen???
Tuskin se särkylääkkeiden syöminen loppuelämää on kovin terveellistä tai mukavaa koiralle.
Itselläni 3v Seropi joka on koko ikänsä kamppaillut kipujen kanssa. on nivelrikkoa ja etutassusta leikattu jo luupiikki pois ym.
Nyt on taas niin huonossa kunnossa että kävelee kolmella tassulla ja särkylääkkeet ei auta mutta kukaan ei löydä selitystä taas koko kipuun.
Tiistaina mennään akupunktioon, mun viimeinen toive.
Olen kolme vuotta kamppaillut ajatuksen kanssa että; elääkö koirani koiranelämää vai olenko minä itsekäs??????
Kuinka voi tietää vaikka kuinka seuraan koiraani onko sillä jatkuvasti särkyä?? Toki tiedän kun on todella kipeä kun korvat on luimussa ja ontuu mutta jos sitä sattuu koko ajan mutta mä en vaan ymmärrä. Eli onko oikein että minä itsekäs ihminen en osaa luopua koirastani vaan yritän kynsin ja hampain pitää toista kipujen kanssa elämässäni???
Jos oikein asiaa ajattelen, olisin jo varmaan lopettanut toisen mutta sit kun aina juttelee muiden kanssa niin ne sanoo; on sulla vielä nuori koira ja kyll moni koira elää nivelrikon kanssa ym.
Sen takia vuosia on jo takana 3 kun en uskalla luovuttaa, kun mitä jos se sittenkin saataisiin kuntoon.
Missä teidän muiden mielestä kulkee raja???
Kuinka paljon olette valmiita seuraamaan koiran kipuja ja leikkauksia ennen kun teette viimeisen päätöksen???
Tuskin se särkylääkkeiden syöminen loppuelämää on kovin terveellistä tai mukavaa koiralle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
vastaan lyhyesti, ihmisillähän on myös nivelrikkoa, voisitko ottaa selvää miten ihmiset kokevat nivelrikon kivun ja miten lääkkeet auttaa..ihminen kun osaa puhua.
koiran tuskaa ei pidä pitkittää ja eläinlääkärinkin luulisi osaavan jonkinlaisen puolueettoman arvion antaa milloin olisi aika luopua. epäitsekästä se on luopua koirastaan.
Milloin on syytä luovuttaa ja päästää irti? Se on aina varmasti vaikea kysymys, koska se oma karvakaveri on niin rakas. Mutta rakkautta on myös se, että kun huomaa ettei koira enää elä koiramaista koiranelämää, vaan kamppailee kipujen kanssa, niin osaa päästää irti. Ei se ikä siinä ratkaise, vaan sen koiran elämän laatu. Tunnet itse parhaiten oman koirasi: Jos se ei enää nauti elämästään, vaan on koko ajan kipeä ja siihen sattuu, niin... Keskustele hoitavan lääkärin kanssa ja kuuntele millaisen ennusteen hän antaa.
Teille vastauksista ja täytyy Tiistaina arvioida asia lääkärin kanssa.
Kerran olen asiaa lääkäriltä kysynyt (oli toinen lääkäri) ja sanoi että se on jokaisen itse päätettävä. Eli.....just sehän tässä on se vaikein tilanne.
Täytyy tosissaan kaivaa Tiistain lääkäriltä ulos kaikki mahdolliset asiat.
Tuo on pirullinen vaiva myös ihmisellä,oletettavasti samoin vaivaa koiraakin.
Itse olen kärsinyt vaivasta viitisen vuotta.Syön Arthryl nimistä klukosamiini valmistetta päivittäin.Se pitää kivut kurissa.Edellinen koirani kärsi myös muutaman vuoden vaivasta.Sai niveleen vuosittain piikkikuurin,jonka jälkeen oli reilut puolivuotta taas kunnossa.Lääkkeen nimeä en muista enää,mutta se oli 4:jän pistoksen kuuri,viikon välein.Oli tosi tehokas.Koirani eli 10 vuotiaaksi.
Loppukin tuli sitten terveenä kautena.Juoksi kissan perässä tielle ja jäi auton yliajamaksi.
Apteekista saa jotain glukosamiini valmistetta ilman reseptiä,sitä voisit antaa koirallesi.Se jonkun verran auttaa kulumiin.
Mutta,jos kuluma on hyvin vaikea,kannattaa lääkärin kanssa vakavasti jutella,mikä on paras ratkaisu koirasi kohdalla.
Tottakai ratkaisu on sinun,mutta hän on ammatti-ihminen auttamaan sinua siinä ratkaisun tekemisessä.
Jos kipulääke ei auta se jo kertoo jotain,jatkuva vahva kipulääkitys rasittaa maksaa ja lyhentää muutenkin koiran elämää sillä tavalla.Ei ole koiranelämää olla jatkuvasti kuin huumattuna.Yksi mun edesmenneistä koiristani päästin pois kun sen elämä ei enää ollut laadukasta vaan kipujen täyttämää mutta sillä oli myös toinen parantumaton sairaus.
Rakkautta on osata luopua...Ainakin minä päästäisin jo irti jos koira kärsinyt koko elämänsä ajan kipulääkityksestä huolimatta.Hyvä eläinlääkäri pitää osata myös asettaa rajat selvästi mutta hienotunteisesti, mutta loppupäätös on sinun.
Täällä yksi puhui pistoskuurista jonka nimi oli Cartrophen,annetaan 4 kertaa viikon välein.Joillekin auttanut ja joillekin ei.Myös paljon erilaisia reseptittömiä nivelvalmisteita löytyy Cartivet,Artroflex yms.