Olit äsken siinä,
aivan vieressäni.
Et lähtenyt mihinkään.
kysyit miten voin.
En vastannut.
Hymyilit ja olkaani nojasit.
lupasit olla päästämättä irti.
Uskoin sinua.
Katsoin sinisiä silmiäsi. Tulit lähemmäksi.
Et antanut minun sanoa mitään.
Huuleni olivat sen sekunnin varattuja.
Maistuit hyvältä.
Tuli mieleen kesät, jolloin juoksimme paljailla jaloilla
rannoilla,
istuimme puiden kannoilla.
Lupasit aina vierelläni olla.
Silloin palaan takaisin. Vuosi kaksituhattakuusi.
Mietit ääneen, mitä tekisimme yhdessä vuoden päästä.
Silloin vielä nauroin,
sanoit istuvani kanssani uudelleen, samalle paikalle.
Lupasit sanoa:
Minä rakastan sinua.
Mutta nyt kun avaan silmäni,
et olekaan siinä.
Suutelin ilmaa.
Se oli niin kylmä.
Mietin nyt, katsellessani iloista kuvaa iloisista kasvoistasi, jotka olivat siinä lähellä.
Sekunti sitten.
Lähdit takaisin taivaaseen, tai minne lie.
Olit sitten kotona, rannalla jälleen, muistelemassa yhteisiä hetkiämme,
kaipaan sinua edelleen.
Joskus, kun ajattelen sinua,
mietin,
ajateletko koskaan minua,
ja tuleeko tuosta näkymättömästä suudelmasta koskaan totta
aivan vieressäni.
Et lähtenyt mihinkään.
kysyit miten voin.
En vastannut.
Hymyilit ja olkaani nojasit.
lupasit olla päästämättä irti.
Uskoin sinua.
Katsoin sinisiä silmiäsi. Tulit lähemmäksi.
Et antanut minun sanoa mitään.
Huuleni olivat sen sekunnin varattuja.
Maistuit hyvältä.
Tuli mieleen kesät, jolloin juoksimme paljailla jaloilla
rannoilla,
istuimme puiden kannoilla.
Lupasit aina vierelläni olla.
Silloin palaan takaisin. Vuosi kaksituhattakuusi.
Mietit ääneen, mitä tekisimme yhdessä vuoden päästä.
Silloin vielä nauroin,
sanoit istuvani kanssani uudelleen, samalle paikalle.
Lupasit sanoa:
Minä rakastan sinua.
Mutta nyt kun avaan silmäni,
et olekaan siinä.
Suutelin ilmaa.
Se oli niin kylmä.
Mietin nyt, katsellessani iloista kuvaa iloisista kasvoistasi, jotka olivat siinä lähellä.
Sekunti sitten.
Lähdit takaisin taivaaseen, tai minne lie.
Olit sitten kotona, rannalla jälleen, muistelemassa yhteisiä hetkiämme,
kaipaan sinua edelleen.
Joskus, kun ajattelen sinua,
mietin,
ajateletko koskaan minua,
ja tuleeko tuosta näkymättömästä suudelmasta koskaan totta
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pidin runon alusta kovasti, mutta jotenkin tiesin, että kyse oli haaveesta.
Ja puolenvälin jälkeen jännite putosi ja olin aistivinani toistoa, vaikkei sitä suoraan ollutkaan.
Mutta tyylisi oli minua miellyttävä ja tuloksiahan saa vain kirjoittamalla, eli jatka ihmeessä ja tuo luettavaksemme runojasi ;)
Kiitos hirmuisesti kaikille, jotka viitsivät kommentoida pientä raapustustani. Kiitos hopeakampa ja lindalinda1, arvostan TODELLA paljon teidän kommentointianne. Nuo pienet kauniit ja myönteiset sanat merkitsevät paljon, kun elämä murjoo. ja hopeakampa...
TOTTA KAI MÄ JATKAN TÄNNE KIRJOITTAMISTA!!!
älkää luulko pääsevänne musta näin helpolla;)
KIITOS KAIKILLE!!!!!!!!!!T:karo alias poikatytsy
Aivan ensimmäiseksi;
tuo harventelu tekstissä häiritsee silmää. Monta
lausetta olisi voinut yhdistää yhdeksi säkeeksi.
Esim näin;
Olit äsken siinä aivan vieressäni
et lähtenyt mihinkään
kysyit vain miten voin
en vastannut.
Hymyilit ja olkaani nojasit
lupasit olla päästämättä irti
uskoin sinua ja katsoin sinisiä silmiäsi,
tulit lähemmäksi
et antanut minun sanoa mitään
huuleni olivat sen sekunnin varattuja.
Maistuit hyvältä.
Tuli mieleen kesät
jolloin juoksimme paljain jaloin rannoilla,
istuimme puiden kannoilla
ja lupasit aina vierelläni olla
vaikka sinun pitikin lähteä pois.
Silloin palaan takaisin
vuonna kaksituhattakuusi
ja mietit ääneen
mitä tekisimme yhdessä vuoden päästä.
Silloin vielä nauroin
sanoit istuvani kanssani uudelleen samalle paikalle
ja lupasit sanoa:
minä rakastan sinua.
Mutta nyt kun avaan silmäni
et olekaan siinä
suutelen ilmaa
ja se on niin kylmää.
Mietin katsellessani kuvaasi
iloisia kasvojasi jotka olivat niin lähellä
vielä sekuntti sitten.
Lähdit takaisin taivaaseen
tai minne lie
ja olit sitten kotona
tai rannalla jälleen
muistelemassa yhteisiä hetkiämme.
Niin tiedä
kaipaan sinua edelleen.
Joskus ajattellessani mietin
ajatteletko sinä koskaan minua
ja tuleeko tuosta näkymättömästä
suudelmastamme koskaan totta ?
---
Olen jättänyt tiivistyksessäni joitakin sanojasi
väleistä pois ja lisännyt joihinkin kohtiin aivan
pieniä lauseita.
Sitten ole tarkka aikamuodoissa. Jossakin kohtaa
oli sekoitettuna oleva aikamuoto ja mennyt sekai-
sin. Jos en nyt aivan väärin muista, niin
olisikohan se ollut siinä, missä " suutelen
ilmaa " Siinä taisi olla oleva hetki ja mennyt
sekaisin - en ole varma.
Sitten vielä eräs seikka.
Vähennä pilkkuja ja pisteitä. Monet
nykyrunoilijat, esmes Tabermann ei suosi pilkkuja
juurikaan runoissaan. Vaikka se oikeinkirjoituk-
sellisesti ajateltuna ehkä onkin väärin, niin
niiden ripottelu liiaksi runoon, sekin häiritsee
silmää. Varsinkin, jos kokonaisuus on muuten
hyvä.
Itsekkin aikoinaan aloitellessani rakkausrunojen
kirjoittelua v. 2005, ripottelin pilkkuja hulvat-
tomasti ja niistä joku mainitsikin minulle. Olen
oppinut niiden vähäiseen käyttöön, ja todennut
saman kuin minulle silloin aikoinaan maininnut,
että runon kokonaisuus on huomattavasti parempi
ilman niitä.
Jaksottelu myös säkeissä selventää lukemista.
Samoin yksi neuvo, leikittele sanoilla. Vaihda
niiden paikkaa ja lausu itse ääneen vaihtoehdot,
huomaat että monta kertaa kahden sanan
paikanvaihto saa runoon kummasti erilaisen sävyn.
Ja ehkä vielä yksi " neuvo "
Lyhyestikin voi sanoa paljon, kun on kirjoittanut
paljon. Toki myönnän, etten itsekkään kirjoita
kovin lyhyitä runoja. Mutta aina parempi, mitä
tiiviimmin osaa sanoa saman asian, kuin sadoin
sanoin.
Ja itseasiassa, tämä Sinunkin runosi olisi
sopinut aihepiiriltään vallan mainiosti tuonne
rakkausrunojen puolelle. Se on huomattavasti
vilkkaampi saitti kuin tämä. Siellä puolella it-
sekkin kirjoittelen, olen kirjoitellut jo yli 2
vuotta. Aluksi kirjoitin nicillä Rellutar ja
nykyään lindalinda-nicillä. Tämä 1-versio on vain
kommentointeja ja vastauksia varten luotu nicci.
Ja sekin vain siksi, etten halua profiilini täyt-
tyvän kommenteista, vain runoistani.
Sinä olet kovin nuori huomaan, joten Sinulla on
aikaa opetella runouden maailmaa.
Toivon että mielipiteelläni toin Sinulle joitain
arvokkaita ajatuksia.
Runoilemisiin,
t. linda