Savolaisittaen sanottua suvuista

19 9.2007
Toim. Aulis Tenkanen

SANONTOJA SAVOLAISISTA SUKUNIMISTÄ
Pääosin Kuopion seudun murteella

Käännöskone suomi>savo

Päevvasto ku Kaapriel Haekone vihilä (Anttola).
Selevä pyy, sannoe Hakkaraenen kuv varikse´ sae (Tervo).
Tallataan, sannoe Hallikaenen.
Hävettää kuh Hartikaesta hyvä ruoka (Rantasalami).
Konstit om monet, sannoe Hattunen kun takkinsa möe.
Eläkä hättäele, anna Hilituseh hättäellä.
Tuuma ja tikki, sannoe Hirvos-Nikki, ja jos ei se kestä niim menköör rikki.
Hiki on kuh Hokalla kylypiessä (Heenäves).
Oekeen sano Otto Holopaenen, kun Kempsu (amerikkalainen automerkki) kuatu (Tervo)
Muut kaekkihan ne on moskia ja toskia, minä ihtein oun vua Holopaska (Suonenjok).
Paremmir rahasta, sano Hovim piika härälle (Talluskylä/Tervo?).
Levis kuh Hujase´ evväät (Raatalampi).
Korolaeset on kohallaa ja Ryhäset ryhmittäe, Hujaset hajallaa ja Laetiset kaekkii laetimmaisina (sanonta Ylä-Savosta)
Kaasiluontoesta, sannoe Hurskaenen kun töehim mänj.
Minä hyvä Hyttiselle, Hyttinen hyvä minulle.
Sekasi ku Jumppase huttu (Rantasalami).
Tuuloo kun Jäpppisen naemavuonna (Keitele).
Valamis kuh Hinttu Kaahase´ orava (12 kertoo ammuttu;Varkaus)
Örisöö kun Karppineh hirressä.
Ee pijä suuttuva vähästä kun Kasurisen koera, joka kahtomisesta karvasa pörhistää (Iisalami).
Yltyy kun Kemiläesen näläkä.
Niiv vuan, sano Matti Kaotto, kur reestä putos (Talluskylä/Tervo?)
Kaikkia, kun Ierikka Kilipeläisiä!
Lepän kannosta leppä kasvaa, Kolehmaesesta Kolehmaenen.
Kiuruveellä on Kärkkäisiä enemmän kuin oikeeta immeesiä (Kiuruves)
Ee siinä muuta tarvihe, istuu vuan kul Lampisem pikalinjassa.
Tulj uni ja näläkä kul Launoselle soppajonossa.
Kiitoksija hups, sannoe Laarikaene kum maon muasta otti ja suuhunsa pisti.
Helläluontoene kul Leskiseh hevonen; kun kaks päevätä olj syömätä niin jo kolomantena itku pääsj.
Anto Liikanennii jäniksel levätä, vaekka se sitä kiij jahtasj (Anttola).
On ahtaalla kum Manninen ovev välissä.
Ryppeytyy huuliin ku Mannisen veisuu (Talluskylä/Tervo?).
Itikoella ileman pilasj, Mannisilla koko mualiman.
Temppu on tehty sannoe Matilaenen kun kirnuum pieraesj (Kuopijo).
Mihinkäs sitä tuollaesella iliveellä männään? Talluskyllään Mähöstä hirttämmään! (Tervo?)
Ajastaa hakkeeksee, ku Neuvose rek verrääsee (Anttola) ("Ajastaan hakeakseen niinkuin Jaakko Neuvosen reki veräjään"; ajatuksena lienee, että ennen pitkää sattuu itsekullekin jokin vahinko).
Lustuksellaa, ku Juakko Neuvose kakskymmevviispenniset (Anttola).
Sillä oh hätä ja hyvä mielj kun Nissisellä kissoo tappaessa (Haakivuor).
Ee hättee mittään, sannoe Ollikka kum pakkoon juoks.
Tästä myö noosemme, sannoe Pellinen kul lehmä kuolj.
Pienijä ku Pulokkoser rukkiit (Anttola).
Riähimmillää ku Ant Pulokkise munat, ei yhtee kouraa sopina, eikä kahta tulna (Anttola).
Ee tullu Pulukkista.
Länkällää ku Punkak kana pesällää.
Se o´ erjpurrajne muista Purasista.
On ilima´ aekojaan Sulukavanjärveltä ku´ Uaro Pylykköenen.
Niin ok kylläenen kum Pekka Pöllänen.
Sama vika Rahikasella (tarkoittanee "sama vika kuin edellisellä puhujalla", ks. Pasi Heikura 2003: Näissä merkeissä, s. 111).
Harvar rojjeeta ku Repo-Eenom polokka (Tervo).
Pilalla on kur Ruuskasem pässj, ee puki eekä pöki.
Yltyy yltyy kur Rytkösten tappelu.
Illastelloo kun Seppäsen suurj sonnj.
Viimeenev viipale kun Sinkkosen sijanlihasta.
Sotkeotuu kun Sopasen sormet kontin villekkeihi (Kuopijo).
Kaa´an eläkööm Pekka Sorri-vaenaa (Tervo).
Sotkeotuu kun Summaneh hoosuihinsa (Rantasalami).
Jostae pittää olla poes ku Summmase Ville riihestä (Anttola).
Näe päe, sano Teivone akallee (Anttola).
Urpanisoituu, sannoe Tirkkonel lehmästääj joka kevytmaetoo alako lypsee.
Taes olla Tuppuraenen Tappuraesella takkuumiehenä?
Täännä kum Turusem pyssy (viitannee sotilaaseen, joka taisteli Suomen sodan aikana (1808-1809) Siikajoen voittoisassa taistelussa Carl Johan Adlercreutzin rinnalla; ks. Pasi Heikura 2003: Näissä merkeissä, s. 115)
Kaikki ne on minunnii kirjossan kun yksin tuo Uilun Villekii, sano piru, kun sieluja räknäs (Suonenjok).
Hyvväähä se hyvä on, sannoe Vakkilaenen kun tattija söe, ee ruovot pistele.
Missä on työtä, siin ol leipee, sano Vatanen kuh halakokuorman kuato (Punkaharju).

Täävennykset tervetulleeta!

Sitä kun tutkii omia juuriaan niin siinä voan kääpi näen, savoa hijoo ja kovoo oppii lukemaan.