Nuo pellot ja haat
kiviaidat sammaloituneet.
Sielä lasna leikin,
lammaslaumaa paimensin.
Kesää, aurinkoista
sitä oli muistan , pitkään.
Paljain jaloin maaäidin
vihreillä kummuilla juostiin.
Huolten tuulet jo silloin,
saapui sinne metsän siimekseen.
Yli järven venhe sous,
hiljaisia miehiä pirttiin astui.
Suruviestiä he toi,
sitä kuvaa nyt esiin pengon,
miten laps sen ymmärsi?
Jokin varjo laskeutui, pilvi
sen alla lampaankaritsan
kanssa isolla kivellä leikin.
Aurinkoinen lapsuuden tie,
elämän uudelle ladulle vei.
Sielä sanoiks pukeuti ikävä,
en jaksa elää , ellen nää omaa isää.
Kodin lämpö,luonnon kauneus,
kuva jonka muistona lapsuuden.
Syvä hiljaisuus sydämessä,
askeleeni johtaa sankarihaudalle.
Kaatunnu isänmaan puolesta,
lasken ruusun isä haudalles. tyttäres
kiviaidat sammaloituneet.
Sielä lasna leikin,
lammaslaumaa paimensin.
Kesää, aurinkoista
sitä oli muistan , pitkään.
Paljain jaloin maaäidin
vihreillä kummuilla juostiin.
Huolten tuulet jo silloin,
saapui sinne metsän siimekseen.
Yli järven venhe sous,
hiljaisia miehiä pirttiin astui.
Suruviestiä he toi,
sitä kuvaa nyt esiin pengon,
miten laps sen ymmärsi?
Jokin varjo laskeutui, pilvi
sen alla lampaankaritsan
kanssa isolla kivellä leikin.
Aurinkoinen lapsuuden tie,
elämän uudelle ladulle vei.
Sielä sanoiks pukeuti ikävä,
en jaksa elää , ellen nää omaa isää.
Kodin lämpö,luonnon kauneus,
kuva jonka muistona lapsuuden.
Syvä hiljaisuus sydämessä,
askeleeni johtaa sankarihaudalle.
Kaatunnu isänmaan puolesta,
lasken ruusun isä haudalles. tyttäres
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miten Sinun sormissasi asuvatkaan kauniit ja haikeat sanat...
Elämänreppua taas tuli pengottuu.
Sieltä pohjalta joitaki murusii.
Jännästi tulkitset, sormissani asuis?
Myönnä kässissämme, harmi vaan,
niin moni kaunis särkyy.
Sydämellä sielä, sieltä lapsuuden kuva.
Lämmin kiitos Mysteriet
antoisaa perjantai - iltaa...Liisa
Tähän pysähtyi! Koskettava.. *Muru silittää pienen tytön hiuksia*..Elämä kulkee eteenpäin.
Leppoisaa viikonloppua, Liisa ! :)
Siihen kiteytyy, keskuudessamme
iso hiljaisten joukko.
Häkkilintuja, olen joskus runossani kuvannu.
Oii Sinulle MURUKULTA lämmin kiitos.
Elämä se ei pydähdy, vaikka siltä tuntuis.
Sauna lämpiämässä sinne kohta meen.
Samoin leppoisaa viikonloppua...Liisa
Minäkin lapsena isäni menetin.
Mut en sotaan van sairauteen.
Tuli mieleen isäni.
Punatukkainen.
Ja oi hyvännäköinen.
Niin muistan.
Kun aina minua leikisti komensi.
Olin näet aika vilperi.
Hiukkasen eläväinen.
Punamekkoinen pellavapäinen.
Ihanaa on muistella.
Viedä kynttilä haudalle ja halata.
Itseään.
Menetyksiä elämän tiellä.
Muistoina rakkaista.
Hämärä muisti, olen kerran istunnu
isäni polvella nurkkatakan reunalla.
Eläväisiä sitä on oltu,
suuri uteliaisuus elämään,
sitä kohti menty.
Täälä kuules myrskyinen ilma
vettä sataa, alaston maa.
Sinulle kiitos omasta tarinastas,
hyvää viikonloppua.....Liisa
...tarjosit hienon lukunautinnon. Surullisen kaunista, sait mieleeni lapsuuden ja edesmenneitä ihmisiä...
Tuosta surusta,siitä maailmasta.
Siitäki nousee,kuin veden kalvolle,
valkoisten lumpeenkukkien,
käsittämätön kauneus.
Johon katse katsoo, on vain santon.
Joka ympäröi suojamuuri.
Sukupolvien ketjua, nyt on meidän vuoro.
Elämässä taistella, rakastaa.
Lämmin kiitos Sinulle aamuus ja
rentuttavaa viikonloppua..Liisa