Jännä juttu, ainoa kait joka myöntää, että on vajaakuntoinen on armeija, joka kutsunnoissa antoi pysyvän vapautuksen.
Suunnilleen armeija onkin asia josta ei luopus, tuonkin ajan olisi aikaanaan voinut olla jotain valmennusta elämään.
Eilen vietettiin suomen 90-v itsenisyypäivää. SE siitä sitten.
Ennen itsenäisyyspäivää oli jokin tutkimus ihmisten arvoista. Uutisoinnin perusteella ihmiset pitivät yhdenvertaisuutta tärkeimpänä asiana. taakse jäivät kokoontumis ja poliittiset oikeudet.
Heti perään eduskunnan oikeusasiamies, Riitta-Leena Paunio, otti asiaan kantaa ottaen esimerkikisi vammaisten oikeudet osallistumiseen ja päätöksentekoon.
Asiat kait on oikeasti hyvin niillä jotka ovat vaikeastivammaisia. Heillä sentään on oikeuksi, joista pidetään jotenkin huolta. Heillä on säännölliset tulot ja turva.
Mutta entäs jos on vain ison prosentin liikuntavamma, mutta pystyy tekemään asioita itsenäisesti. Eläke, ja säännöllinen tulo saattavat muuttua työmarkkinatueksi ja se vammaistuen luokka on se pienin, joka sentään vuoden alusta rikkoo sen 80,00 euron haamurajan.
Lievemmin vammaisilla talous sotkee kaiken mahdollisuuden osallistua mihinkään, se syrjäyttää ja pakottaa luopumaan kaikesta. Siinä menee sitten kaikki asiat. Kyse ei aina ole siitä, että asioita voi siirtää vähän tuonnemaksi, koska on asioita joilla on se oma aikansa milloin ne pitää tapahtua. Ei ole loputtomiin aikaa kellään, tai tietenkin niillä jotka uskovat elämässä olevan ikuisen myötätuulen. Kun on elämässä nähnyt, niin ei ole loputtomiin valmis vain luopumaan kaikesta sen takia, että pitää sopeutua.
Muutma satanen lisää tuloon ja sit tae, että tuloa on vaikka 5 vuoden päähän säännöllisesti auttaa kummasti.
Anteeksi hyvät lukijat. Mä tiedän, että taas tulee pari kommentaaria, jotka vaki tapaan ottaa kantaa asiaan, mutta jos nyt ei sit tehtäs sitä. Pyydän vain että tämä olisi kannanotto todellisuuteen.
Pyydän anteeksi niiltä joita olen kohdellut huonosti. syy saattoi olla muu aikanaan, mutta nyt se on vain se, että on tilanne mikä on. ei ole mahdollista mikää jollei asioita tunnusteta.
Suunnilleen armeija onkin asia josta ei luopus, tuonkin ajan olisi aikaanaan voinut olla jotain valmennusta elämään.
Eilen vietettiin suomen 90-v itsenisyypäivää. SE siitä sitten.
Ennen itsenäisyyspäivää oli jokin tutkimus ihmisten arvoista. Uutisoinnin perusteella ihmiset pitivät yhdenvertaisuutta tärkeimpänä asiana. taakse jäivät kokoontumis ja poliittiset oikeudet.
Heti perään eduskunnan oikeusasiamies, Riitta-Leena Paunio, otti asiaan kantaa ottaen esimerkikisi vammaisten oikeudet osallistumiseen ja päätöksentekoon.
Asiat kait on oikeasti hyvin niillä jotka ovat vaikeastivammaisia. Heillä sentään on oikeuksi, joista pidetään jotenkin huolta. Heillä on säännölliset tulot ja turva.
Mutta entäs jos on vain ison prosentin liikuntavamma, mutta pystyy tekemään asioita itsenäisesti. Eläke, ja säännöllinen tulo saattavat muuttua työmarkkinatueksi ja se vammaistuen luokka on se pienin, joka sentään vuoden alusta rikkoo sen 80,00 euron haamurajan.
Lievemmin vammaisilla talous sotkee kaiken mahdollisuuden osallistua mihinkään, se syrjäyttää ja pakottaa luopumaan kaikesta. Siinä menee sitten kaikki asiat. Kyse ei aina ole siitä, että asioita voi siirtää vähän tuonnemaksi, koska on asioita joilla on se oma aikansa milloin ne pitää tapahtua. Ei ole loputtomiin aikaa kellään, tai tietenkin niillä jotka uskovat elämässä olevan ikuisen myötätuulen. Kun on elämässä nähnyt, niin ei ole loputtomiin valmis vain luopumaan kaikesta sen takia, että pitää sopeutua.
Muutma satanen lisää tuloon ja sit tae, että tuloa on vaikka 5 vuoden päähän säännöllisesti auttaa kummasti.
Anteeksi hyvät lukijat. Mä tiedän, että taas tulee pari kommentaaria, jotka vaki tapaan ottaa kantaa asiaan, mutta jos nyt ei sit tehtäs sitä. Pyydän vain että tämä olisi kannanotto todellisuuteen.
Pyydän anteeksi niiltä joita olen kohdellut huonosti. syy saattoi olla muu aikanaan, mutta nyt se on vain se, että on tilanne mikä on. ei ole mahdollista mikää jollei asioita tunnusteta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen niin täysin samaa mieltä kanssasi, että jo se velvoittaa avaamaan suuni tässä vaiheessa. Meitä on monia joita asia koskettaa.