Miten paljon muistatte

itse aika paljon, monet tutuistani eivät muista mitään. Meillä suvussa monet muistavat niin aikaisesta vaiheesta asioita joita ei nykytieteen mukaan voi muistaa. Itselläni tosin aikasimmat muistot vasta n.2v iässä.

muistavani edes kymmentä "asiaa" lapsuudestani.
Ja jotkut mitä muistan en voi taata että ns muistan ne vai onko nekin kerrottu minulle.
Samaa olen pohtinut että miksi en muista,siskonikin on jo ruvennut kertoessaan jotain lapsuudestamme toteamaan että et tietenkään muista kun silloin ......
Eikä käsittääkseni lapsuudessani ollut mitään sen kummempaa traagista,kuin että isäni oli alkoholisti,muttei hän ollut paha kenellekkään,ainoastaan vaan aina humalassa.Tosin en kerennyt luoda häneen minkäänlaista suhdetta,koska viina vei hänet minun aikuisikäni kynnyksellä jolloin rupesin vasta tajuamaan asian tavallaan sairautena jne eli olisi voinut luoda jotain sidettä välillemme,mutta se jäi tekemättä...
Mutta muista en mittään...

En usko, että monikaan muistaa pitkää tapahtumaa lapsuutensa ensi vuosilta. Kyllä ne ovat hetkiä, jotka ovat painuneet mieleen.

Saattaa muistaa kotipihan, tai jostakin tuoksusta tulee mieleen kaukainen muisto lapsuudesta. Voi olla, että muistaa yllättävän tapahtuman, tai pelottavan joulupukin, mutta pitkiä jaksoja ei lapsen mieli tallenna.

Moni sanoo, ettei muista mitään. Sellainen lapsi varman elää niin hetkessä, että ei muista eilistä päivää.
Itsekin muistan kerran pikkulapsena ihmetelleeni, mistä syystä minulla oli tuppu sormessa. Vaikka kuinka yritin muistella, en muistanut. Siinä oli kuitenkin tuore haava.

Kuuluu varmaankin asiaan. Väittävät, että ihminen vain painaa muistonsa muistilokeroittensa pohjalle, ja terapeutti sa ne esiin hypnoosissa. Onkohan totta?

n 3 lähtien. Tapahtumia ja asioita tulee mieleen useinkin varsinkin näin vanhemmalla iällä. Useimmiten ihmiset kuitenkin muistavat lapsuudestaan sen tunnelman ja tunteen, miten lapsuutensa on kokenut.
Itselläni noiden hajanaisten tapahtumien lisäksi on jäänyt mieleen lämmin kotipirtti missä isä kuunteli radiota ja äiti leipoi huivi päässä, essun etumus jauhoisena ja sisarusten kanssa leikkittiin tai riideltiin.
Ihanat lämpiämt muistot on syöpyneet kai lähtemättömästi mieleen. Olisipa tämän päivän lapsilla yhtä turvallinen lapsuus.

Varhaisin aito muisto on ajalta jolloin olin 2v 3kk.
Siitä esikouluikään muistan satoja tilanne/tapahtuma muistoja ja minusta on aivan käsittämätöntä ettei joku muistaisi mitään. Muistan myös paikkoja, reittejä mitä käytin esimerkiksi 5 vuotiaana.

Ehkäpä aivosi eivät ole pitäneet muistoja tärkeinä ja ovat kirjoittaneet niiden päälle :)

kun alkaa muistelemaan niin ei tuu paljon mitään mieleen. mutta aina välillä tulee jostain mitä teen tai joku muu tekee niin tulee mieleen lapsuusmuistot. en siis muista juuri mitään jos alkaa vaan muistelemaan mutta joistain tapahtumista tulee sit muistoja mieleen.

Itse en muista mitään tuosta ajasta. Tai oikeastaan vain hämäriä mielikuvia pari kappaletta, mitkä tosin luulen tulleen siitä, että minulle on nämä tapahtumat kerrottu.

Enkä ole koskaan edes ajatellut että tässä nyt olisi jotain ihmeteltävää.

Mutka tutkimusta ikä kaikki kai.....

Ensimmäinen muisto on alle kahdenvuoden ikäisestä tapahtumastani ja siitä eteen päin vain muistoja lisääntyy.
Ne ovat pitkiä tapahtumia muistoissani mitä olin tehnyt, miltä tuntui yms...
Alle seitsemän vuotisen elämäni muistan jatkuvana janana kuin eilisen.

Kasvoin perheessä, jossa oli melko ankara kuri. Selkäsaunat olivat ainoa rangaistus. Sain yleensä vitsaa paljaalle pyllylle koulukäiseksi saakka. Aluksi vitsa teki minusta kapinallisen ja kiukuttelin tosi paljon, sitten isä antoi muutaman kerran selkään nahkavyöllä ja sitten en enää uskaltanut kiukutella. Olinkin kouluun mennessä hyvin kiltti tyttö.
Ensimmäisen kerran sain vitsaa muistaakseni 5-vuotiaana. Oli syyskesä, äiti oli poiminut mustikoita ja tehnyt mustikkakeittoa. Keitto oli kulhossa pöydällä, äiti sanoi odota saat pian keittoa. Lapsi on kuitenkin malttamaton ja yritin itse sitä ottaa ja koko kulho kaatui päälleni ja lattialle. Äiti meni mitään sanomatta ulos ja palasi vitsa kädessään. En ollut aikaisemmin koskaan vitsaa saanut joten kun vitsa sivalsi paljaille säärilleni olin täysin paniikissa. Säntäilin pitkin keittiötä ja paruin täyttä kurkku
a.

Koulussa olin opettajien lemmikki, olinhan kiltti ja ahkera tyttö. Kotonakin minua usein kehuttiin vieraiden toimesta, koska olin niin kiltti ja tottelevainen. Kaikki eivät tienneet montako selkäsaunaa oli tarvittu, että olin sellaiseksi tullut.

Opettajamme oli jostain syystä erittäin kiinnostunut oppilaiden saamista selkäsaunoista. Kerran hän kysyi kuinka moni on saanut kotonaan piiskaa, yli puolet nosti kätensä, seuraava kysymys oli kuinka moni on saanut remmiä, nyt nousi 3 kättä. Itse koin kysymyksen niin hävettäväksi etten nostanut kättäni vaan istuin posket punoittaen paikallani, vaikka olisin remmiä saaneideen joukkoon kuulunut.

Murrosikäisenä kaikki selkäsaunaan viittaava kiihotti. Luin paljon ja etsin kirjoista kohtia joissa kerrottiin selkäsaunoista. Elän nyt parisuhteessa, jossa selkäsauna ennen seksiä on enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Itselläni on jotain 7 muistoa siitä ajasta kun olin 2.vuotias. Sitä aikaisempaa en muista. Eniten muistoja mulla on yli 8 vuotiaasta.