Kerro yhdellä lauseella elämäntarinasi.
Mie aloitan:
Elämä kosketteli työrukkasilla.
Mie aloitan:
Elämä kosketteli työrukkasilla.
On paljon ihmiskohtaloita
kerro yhdellä lauseella
261360
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
kysynyt ja minä olen vastannut.
mennyt tähän asti ylä-ja alamäkeä, toivottavasti loput menee tasamaastoa.
on ollut enemmän kukkuloita kuin suppia, tasankoja niukasti.
Elämä on kurrista kerman separoimista.
on kuin tilkkutäkki: paikka paikoin tummia sävyjä, mutta eniten kuitenkin iloisia, kirkkaita värejä.
on ottanut ja antanut, mutta antanut enemmän kun olisin ansainnut ainakin viimeaikoina...
olleet, surut suuria elämässäni, liikaa liitoutuneet kohtalooni!
ne pienetkin onnenmuruset nousevat lopulta pintaan ja aika kultaa surujen muistoa...
mitä tilaa, ihan kirjaimellisesti ja ihan kaikessa...
itse ole niitä tilannut eikä vaikuttanut, tässä menee ihmisten "onni heillä, toisten surut"!
En ihan vielä hirres kiiku, mut aika senkin kohta tulee, yksin jaksa mä en, kaikki surut pidän sisälläin, kiitos kaikille!
pysäyttääkö "elämän junansa" surujen sivuraiteelle vai jatkaako pääraiteella uusiin haasteisiin..
suurin lahja minkä ihminen voi saada... Siitä lahjasta on pidettävä kynsin hampain kiinni... Ei niin suurta surua ole etteikö elämä olisi vielä suurempi... Mustinkin pilvi aikanaan väistyy ja auringon ensisäteet tuovat toivoa paremmasta... :-) :-)
tähän.
Pimeä tunneli suruun vei. Raiteilta rotkoon juna syöksyi yöhön yksin nyt!
Kuka on tilannut vaikean sairauden, läheisen kuoleman, laman kurjimuksen
missäpäin se pääraide?
Olen seurannut kirjoituksiasi ja oletan että olemme olleet samassa "sivujunassa".
Hiljalleen olen alkanut hakemaan uutta raidetta , ,pölkyt vaan on kiven takana mihin raiteen sais tehtyä.
on olemassa liittymä pääraiteeseen... Niitä tarvittavia pölkkyjä on jokapaikassa ympärillä... Ne eivät tule luoksesi suruunkäpertymisen tai esim. oluen muodossa... Sinun on itse lähdettävä ulos elävään elämään... Onni jos saat tai sinulla on hyviä ( tai hyvä ) ystäviä joiden kanssa voit keventää taakkaasi...
Minulla oli onni tavata kultainen ihminen, todellinen ystävä, joka ymmärsi minua ja on auttanut minut uuteen alkuun... Toivon että sinäkin löydät itsellesi jonkun joka kanssasi yhdessä etsii ne puuttuvat ratapölkyt ja junasi jatkaa pääradalla... :-) :-)
sinulle liittymän opastuksesta.
Kun junani pysähtyi sivuraiteelle , olin juuri ollut leikkauksessa , kepeillä piti liikkua 3kk:tta.
Olen toki saanut kriisiapua ..olen ollut seurakunnan sururyhmässä.
Pullosta enkä lasista en juo muuta kuin vettä , mielestäni oluella turruttaminen lisää vain pahaa oloa.
Tämä pölkkyjen hakeminen on kyllä jo löytämässä sitä maaperää mihin ne istuttaa , missä junani voi puuskuttaa.
Meillä oli puolisoni kanssa unelma , miten eläisimme ja mihin muutamme ,kun hän pääsee eläkkeelle.
Nyt, näitä unelmia toteutan yksin , tietoisena siitä että näinhän me oltais yhdessäkin tehty.
Olen vilpittömästi iloinen ,että olet löytänyt ystävän .....niitä on niiin harvassa.
Olen viettänyt lapsuuteni ..siellä kairojen kultamailla.
Nyt pölkkyjen paikkaa etsiskelen Junnu Vainion kotikunnailta.
Iloa elämääsi...
Ystäväiseni, tässähän kysyttiin itsekukin OMAA elämäntarinaa; ja minä kerroin omani, en muiden!!
p.s. ei se silti ruusuillatanssimista ole ollut...ja kannattaa tutustua muiden kulttuurien ja jopa uskontojen elämänfilosofioihin, jos tuntuu,että oikein mättää,sieltä voi saada uusia näkökulmia mm. vakaviin sairauksiin!!
että etsivä löytää... Uskon että sinäkin tapaat sen "radan rakentajan" kummpaniksesi kun vain jaksat uskoa tulevaan... :-)
Iloa sinunkin elämääsi... Katse vain eteenpäin... Kukaan ei aja eteenpäin taustapeilin kautta... :-)
Pyrin kuuhun,
osuin harhaan,
putosin keskelle tähtiä.***
ei ole pelkkää juhlaa, se on myös ruusuilla tanssimista.
ompahan vanhana mitä muistella!!
Huolimatta alle nelikymppisenä leskeksi ja yksinhuoltajaksi jäämistäni on päällimmäiseksi jäänyt kiitos elämälle, joka ei ole ollut yksitoikkoista.
Elämä on ainutkertainen ilmiö, joten en ole kuluttanut sitä turhiin narinoihin ja valitteluihin: siksi se hymyilee
...mitä Anja kantoi tikuilla ulos.
Kun olin 20 vuotias, en olisi arvannut. mitä elämä antaa, sitten ottaa ja laittaa taivaltamaan.....