Nyt on sitten pääsykoe takana ja tuloksia odotellaan. Hyvältä näyttää! Uskon siis pääseväni sisään. Työtkin on sopivasti loppuneet.
Kertokaa kokemuksianne, muut "vanhat" opiskelun (uudelleen) aloittaneet! Millaista on ollut? Itse odotan kauhulla eritoten matematiikkaa ja fysiikkaa, kun on yli kymmenen vuotta aikaa koulun oppitunneista. Entä onko joka vuosi miten paljon tämän ikäisiä aloittajia vai olenkohan ainoa? Mitenkähän ne teinit minuun suhtautuvat? :)
Mainittakoon, että työurani on täysin eri alalta kuin tämä, mihin nyt olen hakenut.
Kertokaa kokemuksianne, muut "vanhat" opiskelun (uudelleen) aloittaneet! Millaista on ollut? Itse odotan kauhulla eritoten matematiikkaa ja fysiikkaa, kun on yli kymmenen vuotta aikaa koulun oppitunneista. Entä onko joka vuosi miten paljon tämän ikäisiä aloittajia vai olenkohan ainoa? Mitenkähän ne teinit minuun suhtautuvat? :)
Mainittakoon, että työurani on täysin eri alalta kuin tämä, mihin nyt olen hakenut.
Vastaukset 17
Vanhimmat
aikoinaan oli kavereita pari noita vanhempia just sillä että ne ei puhuneet kauniista ja rohkeista.
Minä aloitin itse, 38 v, viimesyksynä, ja täytyy sanoa, että elämäni paras päätös!!!!
Hyvin on mennyt - melkein pelkkiä kiitettäviä arvosanoja (en olisi ikinä uskonut!). Ja muut - no en tunne itseäni mitenkään erilaiseksi kuin nuo parikymppiset opiskelijat, eli siis mihinkään ikärasismiin puolin tai toisin en ole törmännyt.
Ja matikasta ja kielistä ainakin järjestetään sellaisia "esikursseja" eli kertauskursseja - itse tein mm. ruotsista sen ensin, ja sitten vasta sen varsinaisen akateemisen.
Minäkin hain nyt 35-vuotiaana uudelleen koulun penkille. Tällä kertaa pitää suorittaa tutkinto eri tiedekunnasta kuin aikaisemmin, toivottavasti työllistää tehokkaammin kuin tämä nykyinen turha tutkinto (johon meni 7 vuotta:-).
Ainakin humanistisessa oli kaikenikäisiä, monenmaalaisia ja hyvin erilaisia ihmisiä silloin kun viimeksi opiskelin. Eräälläkin käännöskurssilla oli ikähaitari 18-70. Vanhin opiskelija oli eläkeläinen, muutama oli työelämässä ja oli meitä muutama vihernokka suoraan koulun penkiltäkin:-)
Tsemppiä! Toivottavasti tässä päästään vielä elämänkokemuksen kautta hyviin tuloksiin ja tehokkaan opiskelun makuun.
Miten te järjestätte elämänne, jos siirrytte täyspäiväisestä työtä takaisin koulunpenkille? Minäkin aina asiaa ajattelen, mutta käytännön järjestelyt tuntuvat vaikeilta... Itse en varmaan pystyisi opiskelemaan ahkerasti tässä työn ohessa.
Hei!
Ihmettelit miten ihminen jaksaa olla töissä ja opiskella samaan aikaan.
Ainakin minulle se on aina ollut itsestäänselvyys. Tieto siitä, että opiskeluista ei koidu taloudellisia haittavaikutuksia (= tukia tai lainaa omallatunnolla) on auttanut kestämään välillä 90-tuntisia viikkoja.
Nyt, toki, lainattomana 35-vuotiaana on helpompi lähteä opiskelemaan uudelleen kun voi hankkia osapäivätyön ja olla esimerkiksi vain 30 tuntia viikosta töissä ja 25-30 tuntia uhrata opinnoille. Aikaisemmin oli kovempi tahti, nyt ei ole enää pakko vetää ihan täysillä.
Työpaikan vaihtohan se on edessä, jos opiskelemaan pääsee. Toisaalta, en ole sitoutunut tämänhetkiseen työhöni, koska se ei vastaa koulutustani enää lainkaan --- minun osastoni ulkoistettiin vähän aikaa sitten ja vastuulliset työt katosivat. Jäljelle jäi rutiinihommia ja kaipaan haasteellisempaa työtä.
Toisen akateemisen tutkinnon opiskelu aikuisiällä voi olla kivaakin, kun on jo lukutekniikat ja muut hallinnassa. Olen kaiken aikaa opiskellut verkkokursseilla tässä vuosien varrella, joten ihan en ole laakereillani lepäillyt:-)
Tsemppiä ja uskallusta.
Kofeiinitabletit, kahvi ja suklaapatukat pitävät hengissä pahimman kiireen ajan!
Rankkaahan se välillä on - en ole katsonut TV:tä viiteen vuoteen...mutta olen varma, että en ole SIINÄ menettänyt mitään! Enkä lue romaaneja tai muuta viihdekirjallisuutta - pelkkää "tiedettä". Ehkä sitten eläkkeellä otan takaisin, ja luen sen kaiken kertomakirjisuuden/fiktion ym. minkä olen menettänyt... onhan se kirjastoissa tallella!
Ja opiskelu harrastuksena (eli siinä mielessä, että sitten ei ehdi muuta "harrastaa") on ok - minun valintani. Ei tosiaankaan ole vapaa-ajanonglmia...ja jos lähtötilannekin oli pätkätyöt (eli ei vakinaista) niin eihän tässä voi kuin voittaa!
Työkokemuksesta hyötyy suunnattomasti opiskelussa - monia juttuja voi tehdä soveltaen omiin töihin (mm. kasvatustiede - olin muutenki open/ohjaajantöissä), ATK (töihin juttuja - multimediaa ym.) eli monia juttuja/joitakin juttuja voi tehdä siten (hyvällä onnella) että ne ovat työtä JA opiskelua.
Tämä on asennekysymys!
Ja rahasta vielä...olen aina ollut ns. köyhä. Teen itse vaatteita (uudista, muodista, ompelen kokonaan), ostan kirpparilta, ja käytän kauan - eli huollan ja korjaan. En elä muutenkaan leveästi - kävelen en käytä bussia, baari-illat jää (liian kalliita, tai joskus 1-2 paukkua) jne. Eli asennekysymys tuokin...Jos jättää videot vuokraamatta, molemmat iltalehden (joka päivä?) ostamatta, kulkee kirppari/vanhoissa vaatteissa, kävelee bussin sijaan, ei osta karkkia ja muuta roskaruokaa...niin pärjää todella vähällä. Sanomalehdet saa lukea yliopistolla, kirjastoissa, netistä...
Että mietin itsekin 34-vuotiaana Tampereen opistoinsinöörinä alkavani uudelleen opiskelemaan Humanistisia aineita (Historiaa ) Tampereella On paikkakin, mutttta mutta, en millään uskalla jättää näin epävarmana aikana tätä turvalliseksi kokemaani stressipullatyötä, joka ei edes vastaa koulutustani ....työ on kai vienyt mehut ....en oo edes perheellien .....
ja nyt aloitan iltaopinnot aivan toisella alalla. Minulla on hyvä työ, autoetu, "pikkupomo-asemassa" mutta olen täysin tympäätynyt tähän oravanpyörään ja päätin lähteä opiskelemaan "käsityöammattia", toteutan nuoruuden haavettani ja keskityn itseeni, luontoon ja mieheeni sekä ystäviini. Joskus perustan sen alan oman yrityksen- ehkäpä. Koulu alkaa kolmen viikon päästä ja odotan tosi innokkaasti. Olisin voinut tehdä töitä tässä ohessa, mutta nyt otan itselleni vapauden nauttia vapaa-ajasta (koulua vain ma-to 16.30-20.30).
Suosittelen rohkeaa päätöstä kaikille!
Hei!
Tsemppiä, toivottavasti pääset sisään!! Itse kyselin samasta asiasta aiemmin eli 3-kymppisenä yliopistoon menemisestä ja siitä puhuttiin täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1500000000000005&conference=4000000000000024&posting=22000000000515466
Toivottavasti linkki toimii.
Voi toki, linkki toimii yllättävän hyvin ;)))
Hienoa, toivottavasti pääset sisään, tsemppiä! Itsekin aloitin yliopisto-opinnot (eri alan kuin missä aiemmin olin työskennellyt) 30-vuotiaana, ja nyt viiden vuoden aherruksen jälkeen olen valmistumassa. Opiskeluaika on ollut parasta aikaa elämässäni, lasten kanssa on ehtinyt olla enmmän kuin töissä ollessa ja tuntuu että olen nuortunut vähintään 10 v. ahkerasta opiskelutahdista huolimatta. Hyvä motivaatio ja aikuisen usein "rennompi" elämänasenne auttavat paljon opiskelussa. Itselleni tuotti eka vuonna ongelmia kemia, en lukenut sitä lukiossa aikoinaan kuin yhden kurssin ja kaikki asiat tietty jo aikoja sitten painuneet unholaan...;) Kovalla työllä kuitenkin selviää kaikesta. Suuri apu oli samanhenkisistä opiskelukavereista, yllättäen nimittäin meitä "vahoja kääpiä" oli useampikin ja yhdessä tuli pähkäiltyä ja tehtyä harjoitustöitä ym. Reippaasti vain kyselemään ja tutustumaan, kyllä se siitä!
Sinulla on siis lapsia? miten järjestit toineentulon, miehen/vaimon palkalla vai kävitkö itsekin töissä? Suunnittelen itsekin opintoja, lapsia ei vielä ole mutta toimeentulo huolettaa.
Juu, lapset olivat 4 ja 2 v. kun aloitin. Olemme koko tämän 5 vuotta eläneet mieheni palkalla koko perhe, eikä meillä mielestäni ole ollut edes mitenkään erikoisen tiukkaa (itse saan siis vain normaalin opintorahan, jonka kaikki opiskelijat saavat). Noo, eipä tietenkään tarvitse juurikaan matkustella, sisustaa jne. ;), mutta noin muutoin olen sitä mieltä, ettei ne suuret tulot, vaan pienet menot... Kesät toki olen pyrkinyt itsekin olemaan töissä, paitsi viime kesänä tein kotona graduani, joka sopi sikälis että esikoisellamme oli tuolloin eka kesäloma koulusta, enkä olisi kyllä raaskinut jättää 8-vuotiasta yksikseen päiviksi kotiin. Opiskelussa mielestäni mukavinta onkin juuri tietynlainen joustavuus ja omien aikataulujen suunnittelu, esim. jos lapset on kipeitä voi kyllä yleensä huoletta olla vaikka viikon pois yliopistolta ja opiskella kotona tms. Kaksi eka vuotta pyrin tiukasti siihen, että opiskelen 8-16 (lapset hoidossa) ja muut ajat olen "vapaalla", vaikka luentojahan siis saattoi olla vaikapa vain 2 h päivässä. Loppuajan päivästä luin tentteihin, tein harjoitustöitä jne. Viimeisinä vuosina tosin olen lipsunut tuosta, lapsetkin saattavat huokailla kun istun illalla tietsikan ääressä "TAAS se äiti tekee sitä kraduaan..." ;))
Upea kertomus, joka valaa meihin muihin uskoa. Itse olen 28 ja saanut hiljan tietää päässeeni yliopistoon. Fiilis on mahtava ja opiskelumotivaatio korkealla. Itse ajattelin tehdä töitä koko opiskeluajan - kesät varsinkin kokopäiväisesti. Minulla on virka, jota en halua jättää (edellisen koulutuksen alaa). Aion ottaa ns. osapäiväistä opintovapaata (teen 20h/vko) ja opiskella töiden ohessa.
Tiedoksi kaikille: työnantaja saa kieltäytyä opintovapaan myöntämisestä vain todella vahvoin perustein. Opintovapaata saa pitää 5 vuoden aikana yhteensä kaksi vuotta. Eli voin jatkaa tätä systeemiä neljä vuotta (ympärivuotisesti) ja vielä pidempäänkin, jos olen kesäkausina töissä :)
- kelalta en saa mitään
- soppala ei maksa opintoja
* joten ennenkuin töitä jostain löytyy en voi opiskella vaikka paikkoja on useita. no, enpä usko että koskaan opiskelen.
Täällä eräs kolmekymppinen tuore yliopisto- opiskelija. Toistaiseksi teen osa- aikatöitä ja opiskelen samalla. Tulevaisuudessa ehkä täytyy elää opintotuella, lainalla ja miehen palkalla, joka on keskitasoa. Raha ei kaikkea ratkaise. Haluan opiskella.Velka ei huoleta, sillä se on vain rahaa ja lähteepä liikakilot, kun joutuu puurolla elelemään. Sitä paitsi entiset opintolainat ovat osittain maksamatta. Toiset valitsevat omistusasunnon ja toiset esim. opiskelun.Kaikkea en voi saada ja itse olen valinnut näin.
Aloitin viime vuonna kolmekymppisenä yliopisto-opinnot, sitä ennen olin työelämässä täysin eri alalla(ja välillä työttömänäkin,suorittaen silloin opintoja avoimen yliopiston puolella). Nyt panostan täysillä yliopisto-opiskeluun, en juurikaan tee töitä samalla(ei ole..), vaan elän opintorahalla ja -lainalla. Tiukkaa on rahallisesti, mutta haluan valmistua nopeasti. Yliopistossa on yllättävän paljon "myöhäisheränneitä", eli yli kolmekymppisiä, ja osa yli viisikymppisiäkin. Hyvin ne nuoremmatkin suhtautuvat, täällä nuortuu itsekin! Ikä ei ole rasite, vaan elämänkokemus on useimmilla aloilla pelkkää plussaa. Lukeminen tuntuu erilaiselta kuin kouluiässä, nyt tietää, mitä haluaa ja intoa riittää. Tsemppiä sinullekin!