Oletko aina eri suhteissa samassa roolissa? Aloitteellinen, aktiivisempi, maskuliinisempi(kun en parempaa sanaa keksinyt) tai sitten vastakohta. Voivatko roolit vaihdella eri suhteissa kumppanista riippuen? Hakeutuvatko poikamaisemmat tyttömäisempien seuraan aina vai miten? Mitä kokemuksia? Vai löytyvätkö molemmat roolit tarvittaessa?
roolit
neutri
121885
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
saan roolitella ihan miten haluan.
toinenkin saa.
Mua ainakin on aina ihastuttanut ja kiinnostanut poikamaiset tytöt. Itse olen ainakin ulkoisesti todella naisellinen,mutta sisäsäisesti melko androgyyni.
Vois olla melkein mun tekstiä toi sun vastaus. Mäki kiinnostun ja ihastun "poikamaisiin" tyttöihin, eli löysät farkut ja tankkitoppi ja lyhyt tukka on perfa! Ja no tosi naisellinen en ite oo, mutta selkeästi tytöksi tunnistettavissa, vaikka pidänkin melko androgyynejä vaatteita...
Mutta täällä näyttää tota "poikatytöt kiinnostaa" -ilmapiiriä olla enempiki ;)
"Rooleista" en kyllä sano mitään. On tai ei.
tätä tyttöä puoleensa. Olen kyllä niin tyttötyttö kuin olla voi, vaikka futari olenkin :)
Mulla pistää korvaan toi rooli-sana. Vaikka itselläni ei paljon kokemusta olekkaan niin sanoisin, että ei lesboilla ole sen kummempia rooleja kuin heteroillakaan. Eikö tärkeintä ole että molempi suhteen osapuoli on vain oma itsensä ilman erillisiä rooleja. Rooli kuulostaa joltain teennäiseltä ja näytellyltä. Minä olen tyttömäinen ja pidän maskuliinisista naisista. Luulen silti, että heteroilla on suurempi roolijako, koska miehen pitää aina olla joka asiassa se maskuliininen ja tehdä maskuliinisia asioita ja naiselta taas odotetaan feminiinisyyttä. Kun taas lesbojen kohdalla vaikka toinen on maskuliinisempi ja toinen feminiinisempi luonnostaan niin suhde on silti tasa-arvoisempi, koska nämä miehen ja naisen roolit eivät perustukkaan sukupuoleen molempien ollessa samaa sukupuolta. Äh, en tiedä saiko tuosta nyt mitään selvää, mutta näin minä ajattelen. Ja mielestäni se maskuliinisuus taikka feminiinisyys ovat niin osa henkilön persoonaa, ettei niitä pysty vaihtelemaan kuin vaatteita vaihtaisi. Tai jos pystyy niin sitten henkilö on varmaankin androgyyninen. Tai jotain. =)
Tuo koko tekstisi oli mielsetäni niin NAIIVI. Tottakai on rooleja kaikissa suhteissa. Myös heteroilla. Rooli ei ole näyttelemistä tai teennäisyyttä vaan ehkä enemmänkin paikka ja suhde suhteessa. Ja blaa, ei lesbosuhteet ole todellakaan mitenkään tasa-arvoisempia kuin hetskusuhteet. Välillä tuntuu, että tasa-arvo keikkuu enemmän gay-suhteissa, kun ei ole sitä sukupuolijakoa. Lisäksi tämä koko asettelu aina feminiinisyys/maskuliinisuus alkaa kyllästyttää. Voitaisiin puhua vaikka enemmän turvallisuuden luojasta, kokin roolista, kotitöiden tekijöistä, flirttailijasta, riitelijästä/sopijasta, asioiden organisoijasta tai mistä tahansa. Niin vanhan aikaista kompastua kaksjakosuuteen. Eiköhän meissä kaikissa naisissa löydy sekä maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä jossain määrin, osalla ulospäin, osalla sisältä päin. Mutta alkuperäiselle: itse olen aika samanlaisessa roolissa joka suhteessa. Organisoija, siivousfriikki, riidan sopija, asioiden esille ottaja, jääräpää, juhlien järjestäjä... Nämä on osa mua itteeni ja kulkee mukana myös suhteessa.
Kannatan! Rooleja todellakin on aina kaikissa ihmis-suhteissa; äiti, tytär, pomo, ystävä... Eri asia on se, vangitsevatko nämä roolit?
Olen todella onnellisessa parisuhteessa ollut jo kuusi vuotta. Uskon että osa onnea on sitä, ettei meillä ole tiukkaa roolijakoa. Tietysti osassa asioita se tulee luonnostaan, mitta niistä voi ja saa ja pitää joustaa. Aiemmissa suhteissa olin aina se huolehtiva ja voimakas ja sylissäpitäjä. Nyt olemme molemmat vuorotellen kaikkea tätä. Ihanaa, kun on löytänyt ihmisen jonka kanssa asiat on tasapainossa!
ihan rooliton.
Se tekee ruskean kastikkeen joka osaa.Mä vaihdan auton renkaat jos saan ruuvit auki,tai mikkä ne nyt onkaan...ehkä kulta tekee senkin.
Meillä mitään rooleja ole.Ollaan naisia ja tehdään mihin on lahjoja ja vahvuutta.Jos se on jokin "rooli" että minä tykkään olla sylissä ja hän pitää sylissä...hmmm.Minä olen Miau ja hän Räyh!
Kyllä vedän puoleeni tietyn tyyppisiä ihmisiä, koska olen itsekin tahtomattani tietyntyyppinen.
Tosin harmikseni tunnen eläväni suhteesta riippumatta samat sisäiset ongelmani lävitse, samaten suhteen yhteiset ongelmat kierolla tavalla liittynevät samoihin ongelmiin.
Olen hyvin voimakas luonne, joten en kaipaa rinnalleni hiljaista ihmistä, tosin samalla tavoin voimakkaan ihmisen kanssa ajautuisin välttämättä kilpailuasetelmaan. Koska olen urheilija, pyrin aina voittamaan. Parisuhteessa kilpailu ei toimi, niin on etsittävä rinnalle ihminen, joka ei kilpaile kanssani samassa sarjassa.
Toinen kriteeri on se, että kumppanin ei tarvitse olla urheilija, mutta on siedettävä urheilijan elämää. Tämä sitten taas rajaakin jo melkoisen määrän ihmisiä pois kumppanikandidaateista.
poikamainen. Lapsesta asti oon ollut. Pitkää tukkaa ja tunteellisuutta lukuunottamatta (tosin voihan pojatkin tunteellisia olla...? Itse en kyllä oo sellaseen jätkään törmännyt.). Ja itekkin oon urheilija ja justiinsa ihastunut samassa sarjassa kilpailevaan. Se on niin omituinen ja ahdistava tunne ku kattoo sen suoritusta ja toivoo yhtaikaa sitä, et se onnistuis ja sitä, et mä voittaisin sen. Mulla on ollu aina kilpailuvietti verissä mut nyt samaan päähän on tunkenu myös rakkaus...
minä olen aina uke, eli alistuva osapuoli. :---)